Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II
Kommentit (8206)
Miksi tämä on niin sydäntä raastavaa.
En edelleenkään tiedä mitä ajattelet minusta ja meistä. Ehkä ajattelet enemmän sitä toista ja itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään tiedä mitä ajattelet minusta ja meistä. Ehkä ajattelet enemmän sitä toista ja itseäsi.
Ketä toista?
Ei rakkaudesta tarvitse kilpailla.
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään tiedä mitä ajattelet minusta ja meistä. Ehkä ajattelet enemmän sitä toista ja itseäsi.
Mä ainakin ajattelen nyt vain yhtä ja olen varovaisen toiveikas että ehkä tästä voisi jotain tullakin. Mulla on tunteita sua kohtaan mutta en kehtaa niitä näyttää koska en usko että tunnet samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään tiedä mitä ajattelet minusta ja meistä. Ehkä ajattelet enemmän sitä toista ja itseäsi.
Mä ainakin ajattelen nyt vain yhtä ja olen varovaisen toiveikas että ehkä tästä voisi jotain tullakin. Mulla on tunteita sua kohtaan mutta en kehtaa niitä näyttää koska en usko että tunnet samoin.
Kuulostaa tosi intohimoiselta, liimat selkeästi olemassa tulevaisuutta varten
Olin eilen baarissa. Mulla oli hiuksissa tuttu rannekoru. Valkoiset puuhelmet ja hopeinen sydän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään tiedä mitä ajattelet minusta ja meistä. Ehkä ajattelet enemmän sitä toista ja itseäsi.
Ketä toista?
Ei rakkaudesta tarvitse kilpailla.
Kun tietäisin edes hänen tunteistaan. Tunteistaan sitä toista kohtaan ja minuakin kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään tiedä mitä ajattelet minusta ja meistä. Ehkä ajattelet enemmän sitä toista ja itseäsi.
Ketä toista?
Ei rakkaudesta tarvitse kilpailla.Kun tietäisin edes hänen tunteistaan. Tunteistaan sitä toista kohtaan ja minuakin kohtaan.
No ota selvää, ei siinä mitään menetä.
Oikeasti.:)
Epätietoisuus on pahin.
Siis kun ihan oikeesti missään ei menetä yhtään mitään, niin ottakaa ihmiset vaan selvää asioista jos tosissaan vaivaa.
Se, että sä paljastat sun tunteet jollekin on yks kullin luikaus elämästä eikä siitä aiheudu mitään vahinkoa kenellekään.
Sittenpähän ainakin saa tietää tunteeko se toinen samoin vai ei, eikä tarvi enää arvuutella ja haistella jotain ~merkkejä~.
Sinne ruudun taakse, etköhän sinä tiedä, asia käsitelty. Joten ruutuaikaa muille jatkossa?
Välillä mä niin toivon että me voitais puhua asiat auki, vaikka totuuden kanssa voi olla vielä vaikeampaa elää, siis sen kanssa että me molemmat tunnetaan todella voimakkaasti toisiamme kohtaan ja meidän kuuluisi olla yhdessä. Taitaa vaan jäädä haaveeksi kun oot mun tavoittamattomissa.
E
Vielä 8kk eron jälkeen tulet uniini, ja luulen näkeväni sinut ihmisvilinässä vaikka asut ihan muualla. Yritän ajatella että se oli 5v jakso takana elämässäni. En halua pitää mitään yhteyttä koska alkaisin taas kuvittelemaan että voisimme olla yhdessä onnelliset. Se ei vaan meiltä onnistu kuten on monesti kokeiltu.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja toivon että löydät onnen elämässäsi!
Mä elän mielummin tässä vaaleanpunaisessa kuplassani, kuin ottaisin sen riskin, että se puhkeaisi ja tunnelma työpaikalla muuttuisi todella vaivaantuneeksi.
Raskaan työpäivän jaksaa muutenkin paljon paremmin, kun on jotain mikä pitää pään pilvissä ja saa hetkeksi pysähtymään paikoilleen, kun en muuten viihtyisi tauoillkaan kuin sen ajan mikä kuluu kahvin juomiseen.
Sitä paitsi ei kaikkea tarvitse saada mitä tahtoo...
Vierailija kirjoitti:
Mä elän mielummin tässä vaaleanpunaisessa kuplassani, kuin ottaisin sen riskin, että se puhkeaisi ja tunnelma työpaikalla muuttuisi todella vaivaantuneeksi.
Raskaan työpäivän jaksaa muutenkin paljon paremmin, kun on jotain mikä pitää pään pilvissä ja saa hetkeksi pysähtymään paikoilleen, kun en muuten viihtyisi tauoillkaan kuin sen ajan mikä kuluu kahvin juomiseen.
Sitä paitsi ei kaikkea tarvitse saada mitä tahtoo...
Samaa mieltä. Ennemmin olen hiljaa enkä sano mitään kun en vaan pysty uskomaan että toinen tuntee samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään tiedä mitä ajattelet minusta ja meistä. Ehkä ajattelet enemmän sitä toista ja itseäsi.
Mä ainakin ajattelen nyt vain yhtä ja olen varovaisen toiveikas että ehkä tästä voisi jotain tullakin. Mulla on tunteita sua kohtaan mutta en kehtaa niitä näyttää koska en usko että tunnet samoin.
Kuulostaa tosi intohimoiselta, liimat selkeästi olemassa tulevaisuutta varten
Onko tuo kettuilua? Ironia ei välity samalla lailla kun en kuule äänenpainoasi. Olen oikeasti ihastunut, mutta ujo ja varovainen ihminen. En harrasta mitään ylisanoja ja hehkutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään tiedä mitä ajattelet minusta ja meistä. Ehkä ajattelet enemmän sitä toista ja itseäsi.
Mä ainakin ajattelen nyt vain yhtä ja olen varovaisen toiveikas että ehkä tästä voisi jotain tullakin. Mulla on tunteita sua kohtaan mutta en kehtaa niitä näyttää koska en usko että tunnet samoin.
Kuulostaa tosi intohimoiselta, liimat selkeästi olemassa tulevaisuutta varten
Onko tuo kettuilua? Ironia ei välity samalla lailla kun en kuule äänenpainoasi. Olen oikeasti ihastunut, mutta ujo ja varovainen ihminen. En harrasta mitään ylisanoja ja hehkutusta.
Toi sama aina kettuilee täällä ja luulee, ettei kukaan huomaa että se on itse ihan lääpällään. Siis siihen, jolle kuvittelee viestittelevänsä. Semmosta se rakkaus välillä on.
Vierailija kirjoitti:
Siis kun ihan oikeesti missään ei menetä yhtään mitään, niin ottakaa ihmiset vaan selvää asioista jos tosissaan vaivaa.
Se, että sä paljastat sun tunteet jollekin on yks kullin luikaus elämästä eikä siitä aiheudu mitään vahinkoa kenellekään.
Sittenpähän ainakin saa tietää tunteeko se toinen samoin vai ei, eikä tarvi enää arvuutella ja haistella jotain ~merkkejä~.
Voi siitä olla hyvinkin vahinkoa tai menettää jotain, riippuu niin paljon tilanteesta. Omalla kohdalla ainakin kertomisen jälkeen häpeä oli niin suuri että suunnittelin jopa paikkakunnalta poismuuttoa. En lopulta muuttanut, mutta huomasin että muutuin tietyissä ympyröissä jotenkin aremmaksi ja lopulta menetin jotenkin vähäisenkin itsevarmuuden tiettyjen ihmisten suhteen. Pidin nimittäin melko varmana että se jolle kerroin tunteista kertoi niistä parhaalle työkaverilleen ja sitten aloin epäillä että tämä toinen on kertonut myös muille työkavereille, koska nykyään tuntuu että ainakin kolme ihmistä on alkanut suhtautua minuun jotenkin eri tavalla kuin ennen, kuin eivät pitäisi minusta enää yhtään. Ajoittain olen ihan varma että ne tietää, ajoittain mietin että ehkä minussa on vain niin paljon muuta vikaa. Joka tapauksessa en tule samaan asian suhteen mielenrauhaa ehkä koskaan. Olisi siis ollut parempi jos olisin pitänyt ihastumiseni ihan omana tietonani.
Sanoisin siis niin että jos ei joudu olemaan ihastuksen tai ihastuksen kavereiden kanssa tekemisissä jälkeenpäin, niin silloin voi kertoa eikä ole mitään menetettävää. Jos kuitenkin joutuu olemaan tekemisissä, niin kannattaa harkita tarkkaan kertooko ja mitä kertoo.
Mä kerroin, koska halusin kertoa. Eihän siitä mitään hyvää seurannut, mutta mitään en silti kadu. Paljon helpompaa näin, kun ei olla enää tekemisissä.
En saa(nu) unta ku mietin sinua