Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II
Kommentit (8206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ajattelen ja kaipaan sua nainen. En edelleenkään ymmärrä miksi kaiken piti mennä näin. No ainakin sun ansiosta mulla on nyt jotain mun elämässä, jota en saanut, vaikka niin halusin. Siitä mua muistuttaa ajoittan katkeran vihlova kouraisu rinnassa.
Ei asiat itsestään mene niin tai noin. Aina joku on tehnyt jotain tai jättänyt tekemättä.
Niinpä. Näin se meni tässäkin tapauksessa.
Mitä sinä sitten teit tai jätit tekemättä?
Ensinnäkin olisi varmaan pitänyt jättää lähestymästä häntä, sillä sen seurauksia en osannut aavistaakaan. Eli seurasi totaalinen ihastuminen, josta tuli sitten pysyvä olotila. Helpommalla olisin päässyt jos olisin ymmärtänyt pysyä kaukana hänestä.
Uskoakseni en jättänyt mitään tekemättä. En olisi voinut varmaan mitenkään vaikuttaa lopputulokseen. Ehkä joillain toisilla lähtöasetuksilla homma olisi saattanut onnistua, ainakin näin luulen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vielä sanon, että jokaisella meistä on oma totuutensa. Ihan jokaisella. Mutta se siitä.
Jokainen maalaa asiat omaksi edukseen.
Asioilla on niin monta totuutta kuin on asianomaista.
Just näin. Mutta jotkut totuudet on lähempänä absoluuttista totuutta kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ajattelen ja kaipaan sua nainen. En edelleenkään ymmärrä miksi kaiken piti mennä näin. No ainakin sun ansiosta mulla on nyt jotain mun elämässä, jota en saanut, vaikka niin halusin. Siitä mua muistuttaa ajoittan katkeran vihlova kouraisu rinnassa.
Ei asiat itsestään mene niin tai noin. Aina joku on tehnyt jotain tai jättänyt tekemättä.
Niinpä. Näin se meni tässäkin tapauksessa.
Mitä sinä sitten teit tai jätit tekemättä?
Ensinnäkin olisi varmaan pitänyt jättää lähestymästä häntä, sillä sen seurauksia en osannut aavistaakaan. Eli seurasi totaalinen ihastuminen, josta tuli sitten pysyvä olotila. Helpommalla olisin päässyt jos olisin ymmärtänyt pysyä kaukana hänestä.
Uskoakseni en jättänyt mitään tekemättä. En olisi voinut varmaan mitenkään vaikuttaa lopputulokseen. Ehkä joillain toisilla lähtöasetuksilla homma olisi saattanut onnistua, ainakin näin luulen.
Mutta eihän vielä ole liian myöhäistä saada toiselta vastakaikua..:)
Älä vielä luovuta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sillä sinänsä väliä kuinka moni jossain lähestyy, mulla varmaan alkais ärsyttään jos jatkuvalla syötöllä pitäisi hätistellä jotain nobodyja pois kimpusta, mutta onhan se silleen sellanen mittari kuitenkin.
Että miks ylipäätään ihastua kehenkään kun tietää ettei ole mikään suosittu tyyppi, mutta eipä ihminen nyt muutenkaan varsinkaan tunne-elämältään aina kovin looginen ole.Oikeastaan en halua edes miettiä koko asiaa, tulee vaan paska ja tyhmä olo.
Yrittää vaan jotenkin armahtaa itseään siitä typeryydestä ja ajatella, ettei tunteet katso sitä onko niihin todellisuudessa "oikeutta".
Tyhmyys astuukin kuvioihin lähinnä siinä kohti, kun alkaa toimia niiden tunteiden mukaan --> nolaa itsensä jne.Suhun ei ainakaan kukaan tule vahingossakaan ihastumaan tuolla asenteella.
Ei se ole mikään asennekysymys.:D
Aina jauhetaan jotain, että itsevarmuudella saa ja asenteella pääsee, mutta ku kattelen ihmisiä joilla on jonkinlaista rakkauselämää, seksiä, kumppani ym., niin ei ne ole mitenkään sen parempia henkisesti kuin minä.
Tai sen itsevarmempia tai mitään.Ei mussakaan oo mitään ihmeellisiä vikoja noin niinkuin ihmisenä, vaikka en mikään täydellinen persoona olekaan, mutta en vaan ole sellanen no, sellanen.
Ihan yleisesti tunnistettu ongelmahan se on, ettei samaa "tasoa" olevat kohtaa ja naiset pyörii siinä kuuluisassa k*llikarusellissa eikä niille kelpaa oman tasoiset --> ihmetellään, kun se kaikkien havittelema "tasokas" mies ei haluakaan pariutua (ne miehet panee kyllä taviksiakin, mistä joillekin syntyy harha siitä, että ois mahiksia sellaseen mieheen muutenkin kuin kännissä baarin jälkeen) ja katkeroidutaan, jäädään yksin jne.
Mä en pyöri missään karusellissa, mutta oon muuten tommonen. Harhainen käsitys itsestään ja ihastuu sellasiin jotka on paljon ylempänä.Ei oikeesti kaikkea saa jollain fakin asenteella ja positiivisilla ajatuksilla, toi mun kuvaama pariutumisvinouma on ihan todellisuutta etenkin suurissa kaupungeissa.
Miksi et vaan ala tapailemaan niitä oman tasoisiasi "rumia" miehiä ja ihastu niihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sillä sinänsä väliä kuinka moni jossain lähestyy, mulla varmaan alkais ärsyttään jos jatkuvalla syötöllä pitäisi hätistellä jotain nobodyja pois kimpusta, mutta onhan se silleen sellanen mittari kuitenkin.
Että miks ylipäätään ihastua kehenkään kun tietää ettei ole mikään suosittu tyyppi, mutta eipä ihminen nyt muutenkaan varsinkaan tunne-elämältään aina kovin looginen ole.Oikeastaan en halua edes miettiä koko asiaa, tulee vaan paska ja tyhmä olo.
Yrittää vaan jotenkin armahtaa itseään siitä typeryydestä ja ajatella, ettei tunteet katso sitä onko niihin todellisuudessa "oikeutta".
Tyhmyys astuukin kuvioihin lähinnä siinä kohti, kun alkaa toimia niiden tunteiden mukaan --> nolaa itsensä jne.Suhun ei ainakaan kukaan tule vahingossakaan ihastumaan tuolla asenteella.
Ei se ole mikään asennekysymys.:D
Aina jauhetaan jotain, että itsevarmuudella saa ja asenteella pääsee, mutta ku kattelen ihmisiä joilla on jonkinlaista rakkauselämää, seksiä, kumppani ym., niin ei ne ole mitenkään sen parempia henkisesti kuin minä.
Tai sen itsevarmempia tai mitään.Ei mussakaan oo mitään ihmeellisiä vikoja noin niinkuin ihmisenä, vaikka en mikään täydellinen persoona olekaan, mutta en vaan ole sellanen no, sellanen.
Ihan yleisesti tunnistettu ongelmahan se on, ettei samaa "tasoa" olevat kohtaa ja naiset pyörii siinä kuuluisassa k*llikarusellissa eikä niille kelpaa oman tasoiset --> ihmetellään, kun se kaikkien havittelema "tasokas" mies ei haluakaan pariutua (ne miehet panee kyllä taviksiakin, mistä joillekin syntyy harha siitä, että ois mahiksia sellaseen mieheen muutenkin kuin kännissä baarin jälkeen) ja katkeroidutaan, jäädään yksin jne.
Mä en pyöri missään karusellissa, mutta oon muuten tommonen. Harhainen käsitys itsestään ja ihastuu sellasiin jotka on paljon ylempänä.Ei oikeesti kaikkea saa jollain fakin asenteella ja positiivisilla ajatuksilla, toi mun kuvaama pariutumisvinouma on ihan todellisuutta etenkin suurissa kaupungeissa.
Sellaista se on, kun mä oonkin niin paljon sua kauniimpi ja siksi vien sulta sun alfamiehet nenän edestä:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoishan sitä silti elämän tärkeimpien ihmisten näkevän, kun joku puhuu paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ajattelen ja kaipaan sua nainen. En edelleenkään ymmärrä miksi kaiken piti mennä näin. No ainakin sun ansiosta mulla on nyt jotain mun elämässä, jota en saanut, vaikka niin halusin. Siitä mua muistuttaa ajoittan katkeran vihlova kouraisu rinnassa.
Ei asiat itsestään mene niin tai noin. Aina joku on tehnyt jotain tai jättänyt tekemättä.
Niinpä. Näin se meni tässäkin tapauksessa.
Mitä sinä sitten teit tai jätit tekemättä?
Ensinnäkin olisi varmaan pitänyt jättää lähestymästä häntä, sillä sen seurauksia en osannut aavistaakaan. Eli seurasi totaalinen ihastuminen, josta tuli sitten pysyvä olotila. Helpommalla olisin päässyt jos olisin ymmärtänyt pysyä kaukana hänestä.
Uskoakseni en jättänyt mitään tekemättä. En olisi voinut varmaan mitenkään vaikuttaa lopputulokseen. Ehkä joillain toisilla lähtöasetuksilla homma olisi saattanut onnistua, ainakin näin luulen.
Eli lähestyit, teit kiinnostuksesi selväksi, pyysit treffeille ja hän kieltäytyi? Useimmat naiset kieltäytyvät, jos tuikituntematon mies kutsuu treffeille. Ehkä olisi ensin kannattanut tutustua vaikka ystävänä. Mielenkiintoista on se, että ihastuit vasta lähestymisesi jälkeen. Onko tapanasi ihastua naisiin jotka torjuvat sinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sillä sinänsä väliä kuinka moni jossain lähestyy, mulla varmaan alkais ärsyttään jos jatkuvalla syötöllä pitäisi hätistellä jotain nobodyja pois kimpusta, mutta onhan se silleen sellanen mittari kuitenkin.
Että miks ylipäätään ihastua kehenkään kun tietää ettei ole mikään suosittu tyyppi, mutta eipä ihminen nyt muutenkaan varsinkaan tunne-elämältään aina kovin looginen ole.Oikeastaan en halua edes miettiä koko asiaa, tulee vaan paska ja tyhmä olo.
Yrittää vaan jotenkin armahtaa itseään siitä typeryydestä ja ajatella, ettei tunteet katso sitä onko niihin todellisuudessa "oikeutta".
Tyhmyys astuukin kuvioihin lähinnä siinä kohti, kun alkaa toimia niiden tunteiden mukaan --> nolaa itsensä jne.Suhun ei ainakaan kukaan tule vahingossakaan ihastumaan tuolla asenteella.
Ei se ole mikään asennekysymys.:D
Aina jauhetaan jotain, että itsevarmuudella saa ja asenteella pääsee, mutta ku kattelen ihmisiä joilla on jonkinlaista rakkauselämää, seksiä, kumppani ym., niin ei ne ole mitenkään sen parempia henkisesti kuin minä.
Tai sen itsevarmempia tai mitään.Ei mussakaan oo mitään ihmeellisiä vikoja noin niinkuin ihmisenä, vaikka en mikään täydellinen persoona olekaan, mutta en vaan ole sellanen no, sellanen.
Ihan yleisesti tunnistettu ongelmahan se on, ettei samaa "tasoa" olevat kohtaa ja naiset pyörii siinä kuuluisassa k*llikarusellissa eikä niille kelpaa oman tasoiset --> ihmetellään, kun se kaikkien havittelema "tasokas" mies ei haluakaan pariutua (ne miehet panee kyllä taviksiakin, mistä joillekin syntyy harha siitä, että ois mahiksia sellaseen mieheen muutenkin kuin kännissä baarin jälkeen) ja katkeroidutaan, jäädään yksin jne.
Mä en pyöri missään karusellissa, mutta oon muuten tommonen. Harhainen käsitys itsestään ja ihastuu sellasiin jotka on paljon ylempänä.Ei oikeesti kaikkea saa jollain fakin asenteella ja positiivisilla ajatuksilla, toi mun kuvaama pariutumisvinouma on ihan todellisuutta etenkin suurissa kaupungeissa.
Miksi et vaan ala tapailemaan niitä oman tasoisiasi "rumia" miehiä ja ihastu niihin?
En tiedä missä tapaisin sellaisia?
Ja en oikeastaan edes tiedä, mikä se mun "taso" on.
En siis ole mikään kaunis ja viehättävä, mutta en nyt varsinaisesti rumakaan (ei ole huomattavaa epäsymmetriaa, ihan paskaa ihoa, ylipainoa, ohutta tukkaa tmv.).
Aika tavikseksi itseni miellän, tosin mussa on sellanen transutwist ja oon aika roteva ja vähän lehmämäinen.
En osaa oikein selittää, mutta en ole ruma, vaan lähinnä ällö.
Ehkä mä vaan kipuilen hetken tätä, kun kehitin itselleni tässä kuluneen vuoden aikana jonkin pariutumiskriisin ja tää menee sit jossain vaiheessa ohi.
En siis koskaan aiemmin (ennen viime vuotta) miettinyt tosissani pariutumista eikä mua häirinnyt yksinolo oikeastaan ikinä, päinvastoin.
Kunnes sitten kehitin siitä kriisin ja nyt varmaan hetken puntaroin jatkanko kuten aina ennenkin eli yksin, vai alanko epätoivoisesti etsimään jotain ihan jees-tyyppiä joka pitäis mua jotenkin ihanana.
Todennäköisesti jatkan yksin, ku ei se yksinolo pääsääntöisesti ongelma ole.
Välillä vaan on tällaisia hetkiä kun tuntuu pahalta ja haluis, et joku välittäis ja näkis mussa jotain enemmän ku muissa.
Mutta nää on vaan hetkiä, huomenna oon jo fine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sillä sinänsä väliä kuinka moni jossain lähestyy, mulla varmaan alkais ärsyttään jos jatkuvalla syötöllä pitäisi hätistellä jotain nobodyja pois kimpusta, mutta onhan se silleen sellanen mittari kuitenkin.
Että miks ylipäätään ihastua kehenkään kun tietää ettei ole mikään suosittu tyyppi, mutta eipä ihminen nyt muutenkaan varsinkaan tunne-elämältään aina kovin looginen ole.Oikeastaan en halua edes miettiä koko asiaa, tulee vaan paska ja tyhmä olo.
Yrittää vaan jotenkin armahtaa itseään siitä typeryydestä ja ajatella, ettei tunteet katso sitä onko niihin todellisuudessa "oikeutta".
Tyhmyys astuukin kuvioihin lähinnä siinä kohti, kun alkaa toimia niiden tunteiden mukaan --> nolaa itsensä jne.Suhun ei ainakaan kukaan tule vahingossakaan ihastumaan tuolla asenteella.
Ei se ole mikään asennekysymys.:D
Aina jauhetaan jotain, että itsevarmuudella saa ja asenteella pääsee, mutta ku kattelen ihmisiä joilla on jonkinlaista rakkauselämää, seksiä, kumppani ym., niin ei ne ole mitenkään sen parempia henkisesti kuin minä.
Tai sen itsevarmempia tai mitään.Ei mussakaan oo mitään ihmeellisiä vikoja noin niinkuin ihmisenä, vaikka en mikään täydellinen persoona olekaan, mutta en vaan ole sellanen no, sellanen.
Ihan yleisesti tunnistettu ongelmahan se on, ettei samaa "tasoa" olevat kohtaa ja naiset pyörii siinä kuuluisassa k*llikarusellissa eikä niille kelpaa oman tasoiset --> ihmetellään, kun se kaikkien havittelema "tasokas" mies ei haluakaan pariutua (ne miehet panee kyllä taviksiakin, mistä joillekin syntyy harha siitä, että ois mahiksia sellaseen mieheen muutenkin kuin kännissä baarin jälkeen) ja katkeroidutaan, jäädään yksin jne.
Mä en pyöri missään karusellissa, mutta oon muuten tommonen. Harhainen käsitys itsestään ja ihastuu sellasiin jotka on paljon ylempänä.Ei oikeesti kaikkea saa jollain fakin asenteella ja positiivisilla ajatuksilla, toi mun kuvaama pariutumisvinouma on ihan todellisuutta etenkin suurissa kaupungeissa.
Miksi et vaan ala tapailemaan niitä oman tasoisiasi "rumia" miehiä ja ihastu niihin?
En tiedä missä tapaisin sellaisia?
Ja en oikeastaan edes tiedä, mikä se mun "taso" on.
En siis ole mikään kaunis ja viehättävä, mutta en nyt varsinaisesti rumakaan (ei ole huomattavaa epäsymmetriaa, ihan paskaa ihoa, ylipainoa, ohutta tukkaa tmv.).
Aika tavikseksi itseni miellän, tosin mussa on sellanen transutwist ja oon aika roteva ja vähän lehmämäinen.
En osaa oikein selittää, mutta en ole ruma, vaan lähinnä ällö.Ehkä mä vaan kipuilen hetken tätä, kun kehitin itselleni tässä kuluneen vuoden aikana jonkin pariutumiskriisin ja tää menee sit jossain vaiheessa ohi.
En siis koskaan aiemmin (ennen viime vuotta) miettinyt tosissani pariutumista eikä mua häirinnyt yksinolo oikeastaan ikinä, päinvastoin.
Kunnes sitten kehitin siitä kriisin ja nyt varmaan hetken puntaroin jatkanko kuten aina ennenkin eli yksin, vai alanko epätoivoisesti etsimään jotain ihan jees-tyyppiä joka pitäis mua jotenkin ihanana.
Todennäköisesti jatkan yksin, ku ei se yksinolo pääsääntöisesti ongelma ole.
Välillä vaan on tällaisia hetkiä kun tuntuu pahalta ja haluis, et joku välittäis ja näkis mussa jotain enemmän ku muissa.
Mutta nää on vaan hetkiä, huomenna oon jo fine.
Kuvauksen perusteella nimesi alkaa varmaankin A-kirjaimella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sillä sinänsä väliä kuinka moni jossain lähestyy, mulla varmaan alkais ärsyttään jos jatkuvalla syötöllä pitäisi hätistellä jotain nobodyja pois kimpusta, mutta onhan se silleen sellanen mittari kuitenkin.
Että miks ylipäätään ihastua kehenkään kun tietää ettei ole mikään suosittu tyyppi, mutta eipä ihminen nyt muutenkaan varsinkaan tunne-elämältään aina kovin looginen ole.Oikeastaan en halua edes miettiä koko asiaa, tulee vaan paska ja tyhmä olo.
Yrittää vaan jotenkin armahtaa itseään siitä typeryydestä ja ajatella, ettei tunteet katso sitä onko niihin todellisuudessa "oikeutta".
Tyhmyys astuukin kuvioihin lähinnä siinä kohti, kun alkaa toimia niiden tunteiden mukaan --> nolaa itsensä jne.Suhun ei ainakaan kukaan tule vahingossakaan ihastumaan tuolla asenteella.
Ei se ole mikään asennekysymys.:D
Aina jauhetaan jotain, että itsevarmuudella saa ja asenteella pääsee, mutta ku kattelen ihmisiä joilla on jonkinlaista rakkauselämää, seksiä, kumppani ym., niin ei ne ole mitenkään sen parempia henkisesti kuin minä.
Tai sen itsevarmempia tai mitään.Ei mussakaan oo mitään ihmeellisiä vikoja noin niinkuin ihmisenä, vaikka en mikään täydellinen persoona olekaan, mutta en vaan ole sellanen no, sellanen.
Ihan yleisesti tunnistettu ongelmahan se on, ettei samaa "tasoa" olevat kohtaa ja naiset pyörii siinä kuuluisassa k*llikarusellissa eikä niille kelpaa oman tasoiset --> ihmetellään, kun se kaikkien havittelema "tasokas" mies ei haluakaan pariutua (ne miehet panee kyllä taviksiakin, mistä joillekin syntyy harha siitä, että ois mahiksia sellaseen mieheen muutenkin kuin kännissä baarin jälkeen) ja katkeroidutaan, jäädään yksin jne.
Mä en pyöri missään karusellissa, mutta oon muuten tommonen. Harhainen käsitys itsestään ja ihastuu sellasiin jotka on paljon ylempänä.Ei oikeesti kaikkea saa jollain fakin asenteella ja positiivisilla ajatuksilla, toi mun kuvaama pariutumisvinouma on ihan todellisuutta etenkin suurissa kaupungeissa.
Miksi et vaan ala tapailemaan niitä oman tasoisiasi "rumia" miehiä ja ihastu niihin?
En tiedä missä tapaisin sellaisia?
Ja en oikeastaan edes tiedä, mikä se mun "taso" on.
En siis ole mikään kaunis ja viehättävä, mutta en nyt varsinaisesti rumakaan (ei ole huomattavaa epäsymmetriaa, ihan paskaa ihoa, ylipainoa, ohutta tukkaa tmv.).
Aika tavikseksi itseni miellän, tosin mussa on sellanen transutwist ja oon aika roteva ja vähän lehmämäinen.
En osaa oikein selittää, mutta en ole ruma, vaan lähinnä ällö.Ehkä mä vaan kipuilen hetken tätä, kun kehitin itselleni tässä kuluneen vuoden aikana jonkin pariutumiskriisin ja tää menee sit jossain vaiheessa ohi.
En siis koskaan aiemmin (ennen viime vuotta) miettinyt tosissani pariutumista eikä mua häirinnyt yksinolo oikeastaan ikinä, päinvastoin.
Kunnes sitten kehitin siitä kriisin ja nyt varmaan hetken puntaroin jatkanko kuten aina ennenkin eli yksin, vai alanko epätoivoisesti etsimään jotain ihan jees-tyyppiä joka pitäis mua jotenkin ihanana.
Todennäköisesti jatkan yksin, ku ei se yksinolo pääsääntöisesti ongelma ole.
Välillä vaan on tällaisia hetkiä kun tuntuu pahalta ja haluis, et joku välittäis ja näkis mussa jotain enemmän ku muissa.
Mutta nää on vaan hetkiä, huomenna oon jo fine.Kuvauksen perusteella nimesi alkaa varmaankin A-kirjaimella?
Ei kyl ala
Ai niin ja tää vielä:
Rakastan sua. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sillä sinänsä väliä kuinka moni jossain lähestyy, mulla varmaan alkais ärsyttään jos jatkuvalla syötöllä pitäisi hätistellä jotain nobodyja pois kimpusta, mutta onhan se silleen sellanen mittari kuitenkin.
Että miks ylipäätään ihastua kehenkään kun tietää ettei ole mikään suosittu tyyppi, mutta eipä ihminen nyt muutenkaan varsinkaan tunne-elämältään aina kovin looginen ole.Oikeastaan en halua edes miettiä koko asiaa, tulee vaan paska ja tyhmä olo.
Yrittää vaan jotenkin armahtaa itseään siitä typeryydestä ja ajatella, ettei tunteet katso sitä onko niihin todellisuudessa "oikeutta".
Tyhmyys astuukin kuvioihin lähinnä siinä kohti, kun alkaa toimia niiden tunteiden mukaan --> nolaa itsensä jne.Suhun ei ainakaan kukaan tule vahingossakaan ihastumaan tuolla asenteella.
Ei se ole mikään asennekysymys.:D
Aina jauhetaan jotain, että itsevarmuudella saa ja asenteella pääsee, mutta ku kattelen ihmisiä joilla on jonkinlaista rakkauselämää, seksiä, kumppani ym., niin ei ne ole mitenkään sen parempia henkisesti kuin minä.
Tai sen itsevarmempia tai mitään.Ei mussakaan oo mitään ihmeellisiä vikoja noin niinkuin ihmisenä, vaikka en mikään täydellinen persoona olekaan, mutta en vaan ole sellanen no, sellanen.
Ihan yleisesti tunnistettu ongelmahan se on, ettei samaa "tasoa" olevat kohtaa ja naiset pyörii siinä kuuluisassa k*llikarusellissa eikä niille kelpaa oman tasoiset --> ihmetellään, kun se kaikkien havittelema "tasokas" mies ei haluakaan pariutua (ne miehet panee kyllä taviksiakin, mistä joillekin syntyy harha siitä, että ois mahiksia sellaseen mieheen muutenkin kuin kännissä baarin jälkeen) ja katkeroidutaan, jäädään yksin jne.
Mä en pyöri missään karusellissa, mutta oon muuten tommonen. Harhainen käsitys itsestään ja ihastuu sellasiin jotka on paljon ylempänä.Ei oikeesti kaikkea saa jollain fakin asenteella ja positiivisilla ajatuksilla, toi mun kuvaama pariutumisvinouma on ihan todellisuutta etenkin suurissa kaupungeissa.
Sellaista se on, kun mä oonkin niin paljon sua kauniimpi ja siksi vien sulta sun alfamiehet nenän edestä:D
Niin no se on luonnon laki, kukapa nyt geeninsä haluaisi paskoa.:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sillä sinänsä väliä kuinka moni jossain lähestyy, mulla varmaan alkais ärsyttään jos jatkuvalla syötöllä pitäisi hätistellä jotain nobodyja pois kimpusta, mutta onhan se silleen sellanen mittari kuitenkin.
Että miks ylipäätään ihastua kehenkään kun tietää ettei ole mikään suosittu tyyppi, mutta eipä ihminen nyt muutenkaan varsinkaan tunne-elämältään aina kovin looginen ole.Oikeastaan en halua edes miettiä koko asiaa, tulee vaan paska ja tyhmä olo.
Yrittää vaan jotenkin armahtaa itseään siitä typeryydestä ja ajatella, ettei tunteet katso sitä onko niihin todellisuudessa "oikeutta".
Tyhmyys astuukin kuvioihin lähinnä siinä kohti, kun alkaa toimia niiden tunteiden mukaan --> nolaa itsensä jne.Suhun ei ainakaan kukaan tule vahingossakaan ihastumaan tuolla asenteella.
Ei se ole mikään asennekysymys.:D
Aina jauhetaan jotain, että itsevarmuudella saa ja asenteella pääsee, mutta ku kattelen ihmisiä joilla on jonkinlaista rakkauselämää, seksiä, kumppani ym., niin ei ne ole mitenkään sen parempia henkisesti kuin minä.
Tai sen itsevarmempia tai mitään.Ei mussakaan oo mitään ihmeellisiä vikoja noin niinkuin ihmisenä, vaikka en mikään täydellinen persoona olekaan, mutta en vaan ole sellanen no, sellanen.
Ihan yleisesti tunnistettu ongelmahan se on, ettei samaa "tasoa" olevat kohtaa ja naiset pyörii siinä kuuluisassa k*llikarusellissa eikä niille kelpaa oman tasoiset --> ihmetellään, kun se kaikkien havittelema "tasokas" mies ei haluakaan pariutua (ne miehet panee kyllä taviksiakin, mistä joillekin syntyy harha siitä, että ois mahiksia sellaseen mieheen muutenkin kuin kännissä baarin jälkeen) ja katkeroidutaan, jäädään yksin jne.
Mä en pyöri missään karusellissa, mutta oon muuten tommonen. Harhainen käsitys itsestään ja ihastuu sellasiin jotka on paljon ylempänä.Ei oikeesti kaikkea saa jollain fakin asenteella ja positiivisilla ajatuksilla, toi mun kuvaama pariutumisvinouma on ihan todellisuutta etenkin suurissa kaupungeissa.
Miksi et vaan ala tapailemaan niitä oman tasoisiasi "rumia" miehiä ja ihastu niihin?
En tiedä missä tapaisin sellaisia?
Ja en oikeastaan edes tiedä, mikä se mun "taso" on.
En siis ole mikään kaunis ja viehättävä, mutta en nyt varsinaisesti rumakaan (ei ole huomattavaa epäsymmetriaa, ihan paskaa ihoa, ylipainoa, ohutta tukkaa tmv.).
Aika tavikseksi itseni miellän, tosin mussa on sellanen transutwist ja oon aika roteva ja vähän lehmämäinen.
En osaa oikein selittää, mutta en ole ruma, vaan lähinnä ällö.Ehkä mä vaan kipuilen hetken tätä, kun kehitin itselleni tässä kuluneen vuoden aikana jonkin pariutumiskriisin ja tää menee sit jossain vaiheessa ohi.
En siis koskaan aiemmin (ennen viime vuotta) miettinyt tosissani pariutumista eikä mua häirinnyt yksinolo oikeastaan ikinä, päinvastoin.
Kunnes sitten kehitin siitä kriisin ja nyt varmaan hetken puntaroin jatkanko kuten aina ennenkin eli yksin, vai alanko epätoivoisesti etsimään jotain ihan jees-tyyppiä joka pitäis mua jotenkin ihanana.
Todennäköisesti jatkan yksin, ku ei se yksinolo pääsääntöisesti ongelma ole.
Välillä vaan on tällaisia hetkiä kun tuntuu pahalta ja haluis, et joku välittäis ja näkis mussa jotain enemmän ku muissa.
Mutta nää on vaan hetkiä, huomenna oon jo fine.Kuvauksen perusteella nimesi alkaa varmaankin A-kirjaimella?
Ei kyl ala
No sitten voit lohduttautua sillä, ettet ole ainoa rotevahko transutwist-lehmämäinen nainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ajattelen ja kaipaan sua nainen. En edelleenkään ymmärrä miksi kaiken piti mennä näin. No ainakin sun ansiosta mulla on nyt jotain mun elämässä, jota en saanut, vaikka niin halusin. Siitä mua muistuttaa ajoittan katkeran vihlova kouraisu rinnassa.
Ei asiat itsestään mene niin tai noin. Aina joku on tehnyt jotain tai jättänyt tekemättä.
Niinpä. Näin se meni tässäkin tapauksessa.
Mitä sinä sitten teit tai jätit tekemättä?
Ensinnäkin olisi varmaan pitänyt jättää lähestymästä häntä, sillä sen seurauksia en osannut aavistaakaan. Eli seurasi totaalinen ihastuminen, josta tuli sitten pysyvä olotila. Helpommalla olisin päässyt jos olisin ymmärtänyt pysyä kaukana hänestä.
Uskoakseni en jättänyt mitään tekemättä. En olisi voinut varmaan mitenkään vaikuttaa lopputulokseen. Ehkä joillain toisilla lähtöasetuksilla homma olisi saattanut onnistua, ainakin näin luulen.
Eli lähestyit, teit kiinnostuksesi selväksi, pyysit treffeille ja hän kieltäytyi? Useimmat naiset kieltäytyvät, jos tuikituntematon mies kutsuu treffeille. Ehkä olisi ensin kannattanut tutustua vaikka ystävänä. Mielenkiintoista on se, että ihastuit vasta lähestymisesi jälkeen. Onko tapanasi ihastua naisiin jotka torjuvat sinut?
Ei vaan mennyt noin, silti ihan hyvä yritys. Asiat tapahtuivat pitkähköllä aikavälillä kuin ennalta määriteltynä. En ihastu juuri ikinä mutta hän oli jotain kuin toisesta ulottuvuudesta. Kaikki jäi lopuksi kesken kuin odottamaan oikean hetken ja asennon muodostumista.
Tämä on kyllä säälittävin ketju, jonka olen koskaan lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ajattelen ja kaipaan sua nainen. En edelleenkään ymmärrä miksi kaiken piti mennä näin. No ainakin sun ansiosta mulla on nyt jotain mun elämässä, jota en saanut, vaikka niin halusin. Siitä mua muistuttaa ajoittan katkeran vihlova kouraisu rinnassa.
Ei asiat itsestään mene niin tai noin. Aina joku on tehnyt jotain tai jättänyt tekemättä.
Niinpä. Näin se meni tässäkin tapauksessa.
Mitä sinä sitten teit tai jätit tekemättä?
Ensinnäkin olisi varmaan pitänyt jättää lähestymästä häntä, sillä sen seurauksia en osannut aavistaakaan. Eli seurasi totaalinen ihastuminen, josta tuli sitten pysyvä olotila. Helpommalla olisin päässyt jos olisin ymmärtänyt pysyä kaukana hänestä.
Uskoakseni en jättänyt mitään tekemättä. En olisi voinut varmaan mitenkään vaikuttaa lopputulokseen. Ehkä joillain toisilla lähtöasetuksilla homma olisi saattanut onnistua, ainakin näin luulen.
Eli lähestyit, teit kiinnostuksesi selväksi, pyysit treffeille ja hän kieltäytyi? Useimmat naiset kieltäytyvät, jos tuikituntematon mies kutsuu treffeille. Ehkä olisi ensin kannattanut tutustua vaikka ystävänä. Mielenkiintoista on se, että ihastuit vasta lähestymisesi jälkeen. Onko tapanasi ihastua naisiin jotka torjuvat sinut?
Ei vaan mennyt noin, silti ihan hyvä yritys. Asiat tapahtuivat pitkähköllä aikavälillä kuin ennalta määriteltynä. En ihastu juuri ikinä mutta hän oli jotain kuin toisesta ulottuvuudesta. Kaikki jäi lopuksi kesken kuin odottamaan oikean hetken ja asennon muodostumista.
Hahhaha, näitä kohtalonuskoisia täällä riittää.
"Asiat tapahtuvat itsestään, jos tapahtuvat. Jos meidät on tarkoitettu yhteen kohtalo puuttuu peliin".
Tämähän on tyypillinen ajattelutapa kaikille tänne kirjoitteleville. Onnea. Sitä tarvitset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen ajattelen ja kaipaan sua nainen. En edelleenkään ymmärrä miksi kaiken piti mennä näin. No ainakin sun ansiosta mulla on nyt jotain mun elämässä, jota en saanut, vaikka niin halusin. Siitä mua muistuttaa ajoittan katkeran vihlova kouraisu rinnassa.
Ei asiat itsestään mene niin tai noin. Aina joku on tehnyt jotain tai jättänyt tekemättä.
Niinpä. Näin se meni tässäkin tapauksessa.
Mitä sinä sitten teit tai jätit tekemättä?
Ensinnäkin olisi varmaan pitänyt jättää lähestymästä häntä, sillä sen seurauksia en osannut aavistaakaan. Eli seurasi totaalinen ihastuminen, josta tuli sitten pysyvä olotila. Helpommalla olisin päässyt jos olisin ymmärtänyt pysyä kaukana hänestä.
Uskoakseni en jättänyt mitään tekemättä. En olisi voinut varmaan mitenkään vaikuttaa lopputulokseen. Ehkä joillain toisilla lähtöasetuksilla homma olisi saattanut onnistua, ainakin näin luulen.
Eli lähestyit, teit kiinnostuksesi selväksi, pyysit treffeille ja hän kieltäytyi? Useimmat naiset kieltäytyvät, jos tuikituntematon mies kutsuu treffeille. Ehkä olisi ensin kannattanut tutustua vaikka ystävänä. Mielenkiintoista on se, että ihastuit vasta lähestymisesi jälkeen. Onko tapanasi ihastua naisiin jotka torjuvat sinut?
Ei vaan mennyt noin, silti ihan hyvä yritys. Asiat tapahtuivat pitkähköllä aikavälillä kuin ennalta määriteltynä. En ihastu juuri ikinä mutta hän oli jotain kuin toisesta ulottuvuudesta. Kaikki jäi lopuksi kesken kuin odottamaan oikean hetken ja asennon muodostumista.
Hahhaha, näitä kohtalonuskoisia täällä riittää.
"Asiat tapahtuvat itsestään, jos tapahtuvat. Jos meidät on tarkoitettu yhteen kohtalo puuttuu peliin".Tämähän on tyypillinen ajattelutapa kaikille tänne kirjoitteleville. Onnea. Sitä tarvitset.
Mikä sut on katkeroittanut? Anna toisten ajatella miten ne haluaa. Eihän se sulle kuulu.
Oletpa ollut mielessä taas. Onneksi ensi viikolla nähään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sillä sinänsä väliä kuinka moni jossain lähestyy, mulla varmaan alkais ärsyttään jos jatkuvalla syötöllä pitäisi hätistellä jotain nobodyja pois kimpusta, mutta onhan se silleen sellanen mittari kuitenkin.
Että miks ylipäätään ihastua kehenkään kun tietää ettei ole mikään suosittu tyyppi, mutta eipä ihminen nyt muutenkaan varsinkaan tunne-elämältään aina kovin looginen ole.Oikeastaan en halua edes miettiä koko asiaa, tulee vaan paska ja tyhmä olo.
Yrittää vaan jotenkin armahtaa itseään siitä typeryydestä ja ajatella, ettei tunteet katso sitä onko niihin todellisuudessa "oikeutta".
Tyhmyys astuukin kuvioihin lähinnä siinä kohti, kun alkaa toimia niiden tunteiden mukaan --> nolaa itsensä jne.Suhun ei ainakaan kukaan tule vahingossakaan ihastumaan tuolla asenteella.
Ei se ole mikään asennekysymys.:D
Aina jauhetaan jotain, että itsevarmuudella saa ja asenteella pääsee, mutta ku kattelen ihmisiä joilla on jonkinlaista rakkauselämää, seksiä, kumppani ym., niin ei ne ole mitenkään sen parempia henkisesti kuin minä.
Tai sen itsevarmempia tai mitään.Ei mussakaan oo mitään ihmeellisiä vikoja noin niinkuin ihmisenä, vaikka en mikään täydellinen persoona olekaan, mutta en vaan ole sellanen no, sellanen.
Ihan yleisesti tunnistettu ongelmahan se on, ettei samaa "tasoa" olevat kohtaa ja naiset pyörii siinä kuuluisassa k*llikarusellissa eikä niille kelpaa oman tasoiset --> ihmetellään, kun se kaikkien havittelema "tasokas" mies ei haluakaan pariutua (ne miehet panee kyllä taviksiakin, mistä joillekin syntyy harha siitä, että ois mahiksia sellaseen mieheen muutenkin kuin kännissä baarin jälkeen) ja katkeroidutaan, jäädään yksin jne.
Mä en pyöri missään karusellissa, mutta oon muuten tommonen. Harhainen käsitys itsestään ja ihastuu sellasiin jotka on paljon ylempänä.Ei oikeesti kaikkea saa jollain fakin asenteella ja positiivisilla ajatuksilla, toi mun kuvaama pariutumisvinouma on ihan todellisuutta etenkin suurissa kaupungeissa.
Miksi et vaan ala tapailemaan niitä oman tasoisiasi "rumia" miehiä ja ihastu niihin?
En tiedä missä tapaisin sellaisia?
Ja en oikeastaan edes tiedä, mikä se mun "taso" on.
En siis ole mikään kaunis ja viehättävä, mutta en nyt varsinaisesti rumakaan (ei ole huomattavaa epäsymmetriaa, ihan paskaa ihoa, ylipainoa, ohutta tukkaa tmv.).
Aika tavikseksi itseni miellän, tosin mussa on sellanen transutwist ja oon aika roteva ja vähän lehmämäinen.
En osaa oikein selittää, mutta en ole ruma, vaan lähinnä ällö.Ehkä mä vaan kipuilen hetken tätä, kun kehitin itselleni tässä kuluneen vuoden aikana jonkin pariutumiskriisin ja tää menee sit jossain vaiheessa ohi.
En siis koskaan aiemmin (ennen viime vuotta) miettinyt tosissani pariutumista eikä mua häirinnyt yksinolo oikeastaan ikinä, päinvastoin.
Kunnes sitten kehitin siitä kriisin ja nyt varmaan hetken puntaroin jatkanko kuten aina ennenkin eli yksin, vai alanko epätoivoisesti etsimään jotain ihan jees-tyyppiä joka pitäis mua jotenkin ihanana.
Todennäköisesti jatkan yksin, ku ei se yksinolo pääsääntöisesti ongelma ole.
Välillä vaan on tällaisia hetkiä kun tuntuu pahalta ja haluis, et joku välittäis ja näkis mussa jotain enemmän ku muissa.
Mutta nää on vaan hetkiä, huomenna oon jo fine.Kuvauksen perusteella nimesi alkaa varmaankin A-kirjaimella?
Ei kyl ala
No sitten voit lohduttautua sillä, ettet ole ainoa rotevahko transutwist-lehmämäinen nainen...
Lohtuni on järkeni joka tuli juuri takaisin reissuiltaan.:D
Ketju on lukittu.
Ei se ole mikään asennekysymys.:D
Aina jauhetaan jotain, että itsevarmuudella saa ja asenteella pääsee, mutta ku kattelen ihmisiä joilla on jonkinlaista rakkauselämää, seksiä, kumppani ym., niin ei ne ole mitenkään sen parempia henkisesti kuin minä.
Tai sen itsevarmempia tai mitään.
Ei mussakaan oo mitään ihmeellisiä vikoja noin niinkuin ihmisenä, vaikka en mikään täydellinen persoona olekaan, mutta en vaan ole sellanen no, sellanen.
Ihan yleisesti tunnistettu ongelmahan se on, ettei samaa "tasoa" olevat kohtaa ja naiset pyörii siinä kuuluisassa k*llikarusellissa eikä niille kelpaa oman tasoiset --> ihmetellään, kun se kaikkien havittelema "tasokas" mies ei haluakaan pariutua (ne miehet panee kyllä taviksiakin, mistä joillekin syntyy harha siitä, että ois mahiksia sellaseen mieheen muutenkin kuin kännissä baarin jälkeen) ja katkeroidutaan, jäädään yksin jne.
Mä en pyöri missään karusellissa, mutta oon muuten tommonen. Harhainen käsitys itsestään ja ihastuu sellasiin jotka on paljon ylempänä.
Ei oikeesti kaikkea saa jollain fakin asenteella ja positiivisilla ajatuksilla, toi mun kuvaama pariutumisvinouma on ihan todellisuutta etenkin suurissa kaupungeissa.