Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan äidit pääsevät helpolla, mutta vain valittavat väsymystään
08.05.2017 |
Nykyään äideillä on apunaan imurit, jopa robotti-imurit, valmisruuat ja mikroaaltouunit, pesukone ja kuivuri, tiskikone, hyvät pesuaineet joka pinnalle. On kunnollisia äidinmaidonkorvikkeita, koliikkituttipulloja, superhienoja vaunuja, kertakäyttövaippoja! Mutta mitä, valitetaan väsymystä lapsista ja kotitöistä vaikka näiden valittajien äideillä ja isoäideillä on ollut huomattavasti raskaampaa. Ihminen on kerrassaan itsekäs ja vaatii aina vain enemmän, mihinkään ei olla tyytyväisiä - edes nykyajan mukavuuksiin. Lapset pitäisi vielä hoidattaa isovanhemmilla "yökylässä" jotta vanhemmat saavat "omaa aikaa". Ei voi kuin ihmetellä vierestä näitä pullamössävalittajia.
Kommentit (72)
Miten niin äidit? Entäs ne isät? Eivätkö he valita? Niin, mistäs he valittaisivatkaan, kun vanhemmuus ei koske heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan naiset käyvät töissä. Myös ennenvanhaan isovanhemmat hoitivat lapsia. Myös lapset jätettiin usein oman onnensa nojaan, lapset siis menivät ja leikkivät itsekseen.
No voi vittu taas tätä paskaa.
Niin ja ennen naiset oli kotiäitejä. Ennen vanhaan naiset eivät juuri töissä käyneet kun miehet toivat rahan taloon.
Ja ennen vanhaan ei työpaikoillakaan ollut tollanen hajoita ja hallitse meininki, vaan työntekijöitä oli yrityksessä tarpeeksi.
Olen itse 40v äippä, ja voin kyllä sanoa että vaikka on imurit, pyykinpesukoneet ja härpäkkeet, niin kyllä tässä saa aikamoista vauhtia revetä joka suuntaan. Että otappa sinä ap huomioon, että jokaisena aikakautena on omat haasteensa. ja sen jälkeen pidä turpas kiinni.
Nykyäitinä on vaikea olla. Töissä pitää käydä kun ei saa olla lompakkoloinen, lasta ei saa laittaa päiväkotiin koska paskamutsi ja ryhmäkoot. Aika vaikea yhtälö. Sitten joka tuutista tulee pelkkää haukkumista teit sitten niin tai näin.
Onko ennen vanhaan haukuttu, pilkattu ja vähätelty äitejä samalla tavalla kuin nyt vauva palstan aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hehee taitaa ap osua oikeaan kun menee noin mammoilla tunteisiin 😂
Vähän yleissivistystä. Tämän päivän äideistä suurin osa on syntyneet 70-80-luvulla ja heidän vanhemmillaan nuo kaikki mitä luettelit oli jo käytössä, useimmat jo 60-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoäitini kävi työssä ja hänellä oli 7 lasta, mutta hänellä oli aina piika. Toinen isoäitini hoiti kotinsa alusta loppuun itse, mutta hänellä ei ollutkaan muuta tointa ja lapsiakin vain yksi ainukainen. (Enkä toki tiedä, kuka heidän pyykkinsä pesi ja leipänsä leipoi jne.) Myöhemmin, kun äitini oli työssä hän hoiti meitä lapsenlapsiaan ja meidän kotiamme. Ystävieni perheissä oli kaikissa lastenhoitajia ja siivoojia tai tällainen kotirouvaisoäiti kuin meilläkin.
En tunne yhtään ikäistäni, jolla kävisi joku kotona auttelemassa. Joidenkin vanhemmat käyvät joskus lastenlastensa kanssa leikkimässä. (Silloinkin lähinnä kerrotaan, mitä kaikkea vanhempien kannattaisi tehdä toisin kodin- ja lastenhoidon suhteen.) En yhtään ihmettele, että avioliitot kariutuvat viimeistään toisen lapsen syntymään.
Ennen ruoaksi riitti perunat ja rasvasta ja vehnäjauhoista tehty ruskea kastike.
Nykyään lasten ruokailua ja kaikkea muutakin vahditaan joka taholta. Meidän kuopus kasvoi neljä milliä liikaa useamman vuoden seurantajaksolla ja jouduimme käymään kahdesti lääkärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Minun mummillani oli 50-luvulla lastenhoitajat molemmille tytöilleen. Synnytti kätilöopistolla jonne pappa vei oven eteen omalla autolla. Kaikki uudet kodinkoneet hankittiin jne.
Oma äitini joi perintörahat ja itsensä laitokseen. Kunhan ensin hoidatti minut mummillani. Onneksi. Itse en mitään apua saa mistään.
Minun äitini ei ole koskaan ollut töissä. Kotirouvana parikymppisestä.
Meillä kävi sekä lastenhoitaja että siivooja, kauppias toi ruokatilaukset ja haki ja palautti pyykit. Isoveljeni teki lumityöt ja isälläni oli kotitoimisto, jomne saattoi lapsenkin jättää, jos tuli tarve.
Kunnalta sai kodinhoitajan moneklsi viikoksi, kun äiti kävi sappileikkauksessa tms.
Terveyssisaren saattoi soittaa kotikäynnille milloin tahansa ja kunnanlääkärin samoin.
Minulla ei ole ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen loistavan äidin titteliin riitti se että piti lapsen joten kuten hengissä. Nykyajan vaatimukset on järjettömät.
Nykyään sitä lasta ei tarvitse edes hoitaa. Äiti voi olla kotona mutta lapsi julkisessa hoidossa päivät.
Koululla on kasvatusvastuu????? (koulun tehtävänä EI ole muualla maailmassa kasvattaa vaan KOULUTTAA).
Yhteiskunta elättää....
Etuja on niin paljon lapsiperheille että hommassa ei ole mitään järkeä.
Joten ei nykyäidiltä juuri mitään vaadita.
Heh. Ennen vanhaan kylläkin nainen saattoi jäädä loppuiäkseen kotiin kun sai yhden lapsen. Oli sosiaalisesti ihan hyväksyttyä olla kotirouvana. Nykyään alkaa loissolvaukset kaikua suunnilleen heti kun laitokselta kotiin pääsee.
Ennen vanhaa yhteiskunta EI elättänyt sitä kotirouvaa.
Voi tätä ihmisten tietämystä.
Yhteiskunta nimenomaan mahdollisti kotiäityiden tuonne 70-luvun loppuun saakka, sillä käytössä oli puolisoiden yhteisverotus ja kun puoliso oli kotona, maksettiin vähemmän veroa, joka on selvä yhteiskunnallinen etuus.
Sen lisäksi verotuksessa oli lapsivähennys tuonne 80-luvulle saakka, kunnes lapsi oli täysi- ikäinen.
Eikä tämä ollut mikään 70-luvun ilmiö, vaan ne tulivat voimaan jo 30-luvulla.
Naisten työssäkäynti yleistyi vasta 60-70-luvulla.
Koliikkivauvoille annettiin ennen heroiinia, niin nukkuivat nätisti.
Hieman eri meininki nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkin maailman hirvein asia jos ä i t i pääsee helpolla jossain asiassa koska naisellahan ei saa olla helppoa. Häh!? Tosin nykyään ei todellakaan pääse helpolla. T. Äiti, totaali netflix-leski.
Etpä 70 luvun lapsi ollut ns tavallisen duunarin kakara. Ihan ite piti taloustyöt tehdä ja ansiotyössä käydä. Ei olis ollut puhettakaan että niillä palkoilla ois voinut kotiin jäädä ja vielä piikoja palkata. Porvarien höpöhöpö juttuja ei voi puhua samana päivänä enemmistön kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Koliikkivauvoille annettiin ennen heroiinia, niin nukkuivat nätisti.
Hieman eri meininki nyt.
Vuonna -62 mammani vei koliikkisen vauvansa (isäni) kahdeksi viikoksi sairaalaan kun ei kestänyt sitä huutoa. Kuulemma sinne ne vaan jätettiin ja haettiin sit takas kun oli vähän saanut lepoa. Arvatkaa vaan veinkö minä, kun sain oman koliikkisen esikoiseni?Apua ei tullut mistään suunnasta, sairaalasta ois soitettu lastensuojeluun jos oisin sinne takas lähettänyt :,D
Siis tämä yksinäiseen äitiyteen opettelu aloitetaan jo siellä synnärillä nykyään, tehdään äiteelle selväksi että yksin sun on pärjättävä. Esikoinen huusi yöt läpeensä ja pyysin monta kertaa edes lisämaitoa, mutta ei annettu kun käskettiin vaan imettää. Vaikka lapsi ei rinnassa kiinni enää pysynyt. Päivisin sitten ihmeteltiin lapsen alhaisia sokereita... no shit???! Kun raasu ei saanut rinnasta mitään. Kolmantena yönä taisin sammua väsymyksestä, koska kun heräsin vauva oli viety pois ja sit hetken päästä se palautettiin mulle kapaloituna ja syötettynä. Siis vasta kolmantena yönä autettiin! Toisen kanssa en enää edes viittinyt yrittää saada mitään apuja mihinkään. Kuuliaisesti könkkäsin suihkuunkin vauva sängyssään mukana. Mulla oli sit toisen kanssa mukana jo kaikki omat tutit, tuttelit ja nännirasvoista kipulääkkeisiin ettei tarvi ruinata!
Ja imetin molempia 1,5 vuotta. Kun joka välissä vedottiin siihen että vain näin hampaat irvessä imettämällä imetys onnistuu. Ei pidä paikkaansa.
Mun äidille neuvottiin neuvolassa että vastasyntyneelle pikkusiskolleni pitää antaa unilääkettä, jos se valvottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koliikkivauvoille annettiin ennen heroiinia, niin nukkuivat nätisti.
Hieman eri meininki nyt.
Vuonna -62 mammani vei koliikkisen vauvansa (isäni) kahdeksi viikoksi sairaalaan kun ei kestänyt sitä huutoa. Kuulemma sinne ne vaan jätettiin ja haettiin sit takas kun oli vähän saanut lepoa. Arvatkaa vaan veinkö minä, kun sain oman koliikkisen esikoiseni?Apua ei tullut mistään suunnasta, sairaalasta ois soitettu lastensuojeluun jos oisin sinne takas lähettänyt :,D
Siis tämä yksinäiseen äitiyteen opettelu aloitetaan jo siellä synnärillä nykyään, tehdään äiteelle selväksi että yksin sun on pärjättävä. Esikoinen huusi yöt läpeensä ja pyysin monta kertaa edes lisämaitoa, mutta ei annettu kun käskettiin vaan imettää. Vaikka lapsi ei rinnassa kiinni enää pysynyt. Päivisin sitten ihmeteltiin lapsen alhaisia sokereita... no shit???! Kun raasu ei saanut rinnasta mitään. Kolmantena yönä taisin sammua väsymyksestä, koska kun heräsin vauva oli viety pois ja sit hetken päästä se palautettiin mulle kapaloituna ja syötettynä. Siis vasta kolmantena yönä autettiin! Toisen kanssa en enää edes viittinyt yrittää saada mitään apuja mihinkään. Kuuliaisesti könkkäsin suihkuunkin vauva sängyssään mukana. Mulla oli sit toisen kanssa mukana jo kaikki omat tutit, tuttelit ja nännirasvoista kipulääkkeisiin ettei tarvi ruinata!
Ja imetin molempia 1,5 vuotta. Kun joka välissä vedottiin siihen että vain näin hampaat irvessä imettämällä imetys onnistuu. Ei pidä paikkaansa.
Ja ennen muuten siellä synnyttämässä viivyttiin monta päivää ja vuoteessa. Ei tod ollut mikään "päiväkirurginen" käynti ajatuksella että "synnyttänyt ei ole sairas".
Eikä myöskään saatu kivun lievityystä synnytyksessä. Sellaisesta kukaan kuullutkaan.
Hohhoijaa