Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan äidit pääsevät helpolla, mutta vain valittavat väsymystään
08.05.2017 |
Nykyään äideillä on apunaan imurit, jopa robotti-imurit, valmisruuat ja mikroaaltouunit, pesukone ja kuivuri, tiskikone, hyvät pesuaineet joka pinnalle. On kunnollisia äidinmaidonkorvikkeita, koliikkituttipulloja, superhienoja vaunuja, kertakäyttövaippoja! Mutta mitä, valitetaan väsymystä lapsista ja kotitöistä vaikka näiden valittajien äideillä ja isoäideillä on ollut huomattavasti raskaampaa. Ihminen on kerrassaan itsekäs ja vaatii aina vain enemmän, mihinkään ei olla tyytyväisiä - edes nykyajan mukavuuksiin. Lapset pitäisi vielä hoidattaa isovanhemmilla "yökylässä" jotta vanhemmat saavat "omaa aikaa". Ei voi kuin ihmetellä vierestä näitä pullamössävalittajia.
Kommentit (72)
Oivoi kun onkin taas äitiys niin raskasta! #äitimyytti#nainenonainauhri#
Mammat makaa av-palstalla aamusta iltaan, on se niin rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap. Minun äitini synt. 1918 sanoi aina, Ihanko oikeasti jotkut nykyään kuvittelevat, ennen ihmisten selvinneen paremmin kuin nykyään. Ei, vaan ennen oli kysymys vain kuolemasta ja elämästä. Heikot kuolivat tai joutuivat mielisairaalaan ja vain vahvat pärjäsi. Eikä lapsiin juuri panostettu tai hoidettu, vaan sen teki lapset tai vanhukset ja elivät oman onnensa nojassa, jolloin lapsi ja äiti kuolisuus oli suurta.
Omat lapseni syntyivät 70-luvulla ja kun olin työelämässä, oli itsestään selvää ostaa kodin ulkopuolisia palveluita. Oli kotiapulaiset, pyykit pesetettiin pesulassa, vaatteet korjasi ompeluja, suutari huolti kengät jne. Jos tarvitsi kotiapua, kaupungilta sai maksua vastaan kodinhoitajan, juoksupoika toi ruokaostokset kotiin jne. Nyt ei ole edes näitä ammatteja, keneltä ostaisi palveluita.
Ja myös miehen asema on muuttunut, sillä ennen jokaisen miehen kunnia -asia oli pitää huolta perheestään.Nykyään, ainakin tutkimusten mukaan suurin osa kotitöistä- ja lastenhoidosta jää naisten harteille ja he suostuvat siihen, maksavat perheen kuluista puolet ja myös lasten kuluista. Ja mikä pöyristyttävintä, nykyään jos nainen jää äitiys- tai perhevapaalle, he käyttävät säästönsä tai ottavat jopa pankkilainaa, saadakseen hoitaa perheen lapsia kotona.
Minusta nykyään ei voi puhua puolisoiden tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta ja moni nainen on jaksamisen äärirajoilla, kun kotityöt on tehtävä, lisäksi panostettava työhön ja ammattitaidon ylläpitoon ja mikä viheliäintä, äiti-ihmisten pitäisi ulkonaiselta olemukseltaan näyttää kuin parikymppiseltä missiltä, niin kovat ovat ulkonaiset paineet.
Olen surullinen, monen nykynaisen puolesta, mihin kaikkeen he joutuvat ja monessa suhteessa edellisten sukupolvien naisilla oli helpompaa, kuin sai olla oma itsensä ja näyttää siltä miltä halusi.
Äläpä valehtele siellä. Miehet tekevät kotitöitä siinä missä naisetkin, vaikka tekevätkin 38-tuntisia työviikkoja naisten 32-tuntisiin työviikkoihin verrattuna. Yllättäen naisvaltaisilla aloilla on kaikkein lyhyimmät viikkotyötunnit, miesvaltaisilla aloilla pisimmät.
Lisäksi äitylit omivat sen vanhemmuuden ja pitävät kaikki mahdolliset vanhemmanvapaat.
Ja tämä on miesten vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap. Minun äitini synt. 1918 sanoi aina, Ihanko oikeasti jotkut nykyään kuvittelevat, ennen ihmisten selvinneen paremmin kuin nykyään. Ei, vaan ennen oli kysymys vain kuolemasta ja elämästä. Heikot kuolivat tai joutuivat mielisairaalaan ja vain vahvat pärjäsi. Eikä lapsiin juuri panostettu tai hoidettu, vaan sen teki lapset tai vanhukset ja elivät oman onnensa nojassa, jolloin lapsi ja äiti kuolisuus oli suurta.
Omat lapseni syntyivät 70-luvulla ja kun olin työelämässä, oli itsestään selvää ostaa kodin ulkopuolisia palveluita. Oli kotiapulaiset, pyykit pesetettiin pesulassa, vaatteet korjasi ompeluja, suutari huolti kengät jne. Jos tarvitsi kotiapua, kaupungilta sai maksua vastaan kodinhoitajan, juoksupoika toi ruokaostokset kotiin jne. Nyt ei ole edes näitä ammatteja, keneltä ostaisi palveluita.
Ja myös miehen asema on muuttunut, sillä ennen jokaisen miehen kunnia -asia oli pitää huolta perheestään.Nykyään, ainakin tutkimusten mukaan suurin osa kotitöistä- ja lastenhoidosta jää naisten harteille ja he suostuvat siihen, maksavat perheen kuluista puolet ja myös lasten kuluista. Ja mikä pöyristyttävintä, nykyään jos nainen jää äitiys- tai perhevapaalle, he käyttävät säästönsä tai ottavat jopa pankkilainaa, saadakseen hoitaa perheen lapsia kotona.
Minusta nykyään ei voi puhua puolisoiden tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta ja moni nainen on jaksamisen äärirajoilla, kun kotityöt on tehtävä, lisäksi panostettava työhön ja ammattitaidon ylläpitoon ja mikä viheliäintä, äiti-ihmisten pitäisi ulkonaiselta olemukseltaan näyttää kuin parikymppiseltä missiltä, niin kovat ovat ulkonaiset paineet.
Olen surullinen, monen nykynaisen puolesta, mihin kaikkeen he joutuvat ja monessa suhteessa edellisten sukupolvien naisilla oli helpompaa, kuin sai olla oma itsensä ja näyttää siltä miltä halusi.
Äläpä valehtele siellä. Miehet tekevät kotitöitä siinä missä naisetkin, vaikka tekevätkin 38-tuntisia työviikkoja naisten 32-tuntisiin työviikkoihin verrattuna. Yllättäen naisvaltaisilla aloilla on kaikkein lyhyimmät viikkotyötunnit, miesvaltaisilla aloilla pisimmät.
Lisäksi äitylit omivat sen vanhemmuuden ja pitävät kaikki mahdolliset vanhemmanvapaat.
Ja tämä on miesten vikaa?
Annapa tulla tilasto joka todistaa väitteesi.
Ja kai tajuat että vaikka jokin ala on ns naisvaltainen, ei kaikki naiset ole sillä alallla töissä.😂
Siinä ei kuule ap robotti-imurit tai purkkiruuat paljon lohduta, kun on kahden vuoden univelka päällä, kämppä kuin pommin jäljiltä ja itse näyttää zombielta. Ai mitenkä mahdollista? Koliikkivauva, josta kasvaa korvatulehdus-kierre taapero ja töiden takia paljon poissa oleva mies ovat kaaoksen resepti.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap. Minun äitini synt. 1918 sanoi aina, Ihanko oikeasti jotkut nykyään kuvittelevat, ennen ihmisten selvinneen paremmin kuin nykyään. Ei, vaan ennen oli kysymys vain kuolemasta ja elämästä. Heikot kuolivat tai joutuivat mielisairaalaan ja vain vahvat pärjäsi. Eikä lapsiin juuri panostettu tai hoidettu, vaan sen teki lapset tai vanhukset ja elivät oman onnensa nojassa, jolloin lapsi ja äiti kuolisuus oli suurta.
Omat lapseni syntyivät 70-luvulla ja kun olin työelämässä, oli itsestään selvää ostaa kodin ulkopuolisia palveluita. Oli kotiapulaiset, pyykit pesetettiin pesulassa, vaatteet korjasi ompeluja, suutari huolti kengät jne. Jos tarvitsi kotiapua, kaupungilta sai maksua vastaan kodinhoitajan, juoksupoika toi ruokaostokset kotiin jne. Nyt ei ole edes näitä ammatteja, keneltä ostaisi palveluita.
Ja myös miehen asema on muuttunut, sillä ennen jokaisen miehen kunnia -asia oli pitää huolta perheestään.Nykyään, ainakin tutkimusten mukaan suurin osa kotitöistä- ja lastenhoidosta jää naisten harteille ja he suostuvat siihen, maksavat perheen kuluista puolet ja myös lasten kuluista. Ja mikä pöyristyttävintä, nykyään jos nainen jää äitiys- tai perhevapaalle, he käyttävät säästönsä tai ottavat jopa pankkilainaa, saadakseen hoitaa perheen lapsia kotona.
Minusta nykyään ei voi puhua puolisoiden tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta ja moni nainen on jaksamisen äärirajoilla, kun kotityöt on tehtävä, lisäksi panostettava työhön ja ammattitaidon ylläpitoon ja mikä viheliäintä, äiti-ihmisten pitäisi ulkonaiselta olemukseltaan näyttää kuin parikymppiseltä missiltä, niin kovat ovat ulkonaiset paineet.
Olen surullinen, monen nykynaisen puolesta, mihin kaikkeen he joutuvat ja monessa suhteessa edellisten sukupolvien naisilla oli helpompaa, kuin sai olla oma itsensä ja näyttää siltä miltä halusi.
Olen -70-luvun lapsi ja kuvauksesi perhe-elämästä on täysin utopistinen. Vai oliko -70-luvullakin sossuäitejä jotka eivät kyenneet itse mihinkään? Sinä ilmeisesti ainakin olit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen loistavan äidin titteliin riitti se että piti lapsen joten kuten hengissä. Nykyajan vaatimukset on järjettömät.
Nykyään sitä lasta ei tarvitse edes hoitaa. Äiti voi olla kotona mutta lapsi julkisessa hoidossa päivät.
Koululla on kasvatusvastuu????? (koulun tehtävänä EI ole muualla maailmassa kasvattaa vaan KOULUTTAA).
Yhteiskunta elättää....
Etuja on niin paljon lapsiperheille että hommassa ei ole mitään järkeä.
Joten ei nykyäidiltä juuri mitään vaadita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se näin on että joka ajalla on omat haasteensa. Kovasti puhutaan tasaarvosta ,jotenki vaan tuntuu että sekin kääntyy päälaelleen ja se on mies jolta odotetaan aivan liikaa. Kumma kun koko suku pitäis olla jeesimäs, kuinka se homma on menny nii vaikeaksi. Toinen lapsi ku syntyy esikoinen kuskataan päivähoitoon kun on nii kamalan raskasta. Ennen ei tullut kuuloonkaan että isät ois vaippoja vaihdellu ym,hyvä että siinä asiassa on edistytty kunhan ei vaadita liikaa!
Varmaan perhekohtaista, mutta ainakin meillä ja kaveripiirissäni isät osallistuivat kotitöihin jo 50-luvulla. Isä teki joka aamu aamiaisen ja kun äiti läksi töihin, isä laittoi meidät kouluun ja jäi aina tiskaamaan astioita.
Oma mieheni 70-luvulla osallistui kotitöihin ja lastenhoitoon, siinä missä minäkin. Veljeni oli jopa koti-isänä 80-luvun alussa kolme vuotta, kun hoitopaikkaa ei ollut ja hänellä oli helpompi jäädä töistä pois.
Nykyään asenteet ovat todella muuttuneet, ainakin miehillä, jos tilastoja on uskominen tai vaikkapa tätä palstaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap. Minun äitini synt. 1918 sanoi aina, Ihanko oikeasti jotkut nykyään kuvittelevat, ennen ihmisten selvinneen paremmin kuin nykyään. Ei, vaan ennen oli kysymys vain kuolemasta ja elämästä. Heikot kuolivat tai joutuivat mielisairaalaan ja vain vahvat pärjäsi. Eikä lapsiin juuri panostettu tai hoidettu, vaan sen teki lapset tai vanhukset ja elivät oman onnensa nojassa, jolloin lapsi ja äiti kuolisuus oli suurta.
Omat lapseni syntyivät 70-luvulla ja kun olin työelämässä, oli itsestään selvää ostaa kodin ulkopuolisia palveluita. Oli kotiapulaiset, pyykit pesetettiin pesulassa, vaatteet korjasi ompeluja, suutari huolti kengät jne. Jos tarvitsi kotiapua, kaupungilta sai maksua vastaan kodinhoitajan, juoksupoika toi ruokaostokset kotiin jne. Nyt ei ole edes näitä ammatteja, keneltä ostaisi palveluita.
Ja myös miehen asema on muuttunut, sillä ennen jokaisen miehen kunnia -asia oli pitää huolta perheestään.Nykyään, ainakin tutkimusten mukaan suurin osa kotitöistä- ja lastenhoidosta jää naisten harteille ja he suostuvat siihen, maksavat perheen kuluista puolet ja myös lasten kuluista. Ja mikä pöyristyttävintä, nykyään jos nainen jää äitiys- tai perhevapaalle, he käyttävät säästönsä tai ottavat jopa pankkilainaa, saadakseen hoitaa perheen lapsia kotona.
Minusta nykyään ei voi puhua puolisoiden tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta ja moni nainen on jaksamisen äärirajoilla, kun kotityöt on tehtävä, lisäksi panostettava työhön ja ammattitaidon ylläpitoon ja mikä viheliäintä, äiti-ihmisten pitäisi ulkonaiselta olemukseltaan näyttää kuin parikymppiseltä missiltä, niin kovat ovat ulkonaiset paineet.
Olen surullinen, monen nykynaisen puolesta, mihin kaikkeen he joutuvat ja monessa suhteessa edellisten sukupolvien naisilla oli helpompaa, kuin sai olla oma itsensä ja näyttää siltä miltä halusi.
Olen -70-luvun lapsi ja kuvauksesi perhe-elämästä on täysin utopistinen. Vai oliko -70-luvullakin sossuäitejä jotka eivät kyenneet itse mihinkään? Sinä ilmeisesti ainakin olit.
Minä olen myls 70-luvun lapsi ja äitini vieläpä kotirouva. Meilläkin pesetettiin esim kaikki lakanat pesulassa ja ne jopa haettiin kotoa. Samaten muutenkin palveluja sai näppärästi, eikä ne maksaneet suhteessa niin paljon kuin nyt.
Ja kunnalta sai kotiapulaisen kotiin, kun äiti kävi suonikohjuleikkauksessa. Se se on utopiaa nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap. Minun äitini synt. 1918 sanoi aina, Ihanko oikeasti jotkut nykyään kuvittelevat, ennen ihmisten selvinneen paremmin kuin nykyään. Ei, vaan ennen oli kysymys vain kuolemasta ja elämästä. Heikot kuolivat tai joutuivat mielisairaalaan ja vain vahvat pärjäsi. Eikä lapsiin juuri panostettu tai hoidettu, vaan sen teki lapset tai vanhukset ja elivät oman onnensa nojassa, jolloin lapsi ja äiti kuolisuus oli suurta.
Omat lapseni syntyivät 70-luvulla ja kun olin työelämässä, oli itsestään selvää ostaa kodin ulkopuolisia palveluita. Oli kotiapulaiset, pyykit pesetettiin pesulassa, vaatteet korjasi ompeluja, suutari huolti kengät jne. Jos tarvitsi kotiapua, kaupungilta sai maksua vastaan kodinhoitajan, juoksupoika toi ruokaostokset kotiin jne. Nyt ei ole edes näitä ammatteja, keneltä ostaisi palveluita.
Ja myös miehen asema on muuttunut, sillä ennen jokaisen miehen kunnia -asia oli pitää huolta perheestään.Nykyään, ainakin tutkimusten mukaan suurin osa kotitöistä- ja lastenhoidosta jää naisten harteille ja he suostuvat siihen, maksavat perheen kuluista puolet ja myös lasten kuluista. Ja mikä pöyristyttävintä, nykyään jos nainen jää äitiys- tai perhevapaalle, he käyttävät säästönsä tai ottavat jopa pankkilainaa, saadakseen hoitaa perheen lapsia kotona.
Minusta nykyään ei voi puhua puolisoiden tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta ja moni nainen on jaksamisen äärirajoilla, kun kotityöt on tehtävä, lisäksi panostettava työhön ja ammattitaidon ylläpitoon ja mikä viheliäintä, äiti-ihmisten pitäisi ulkonaiselta olemukseltaan näyttää kuin parikymppiseltä missiltä, niin kovat ovat ulkonaiset paineet.
Olen surullinen, monen nykynaisen puolesta, mihin kaikkeen he joutuvat ja monessa suhteessa edellisten sukupolvien naisilla oli helpompaa, kuin sai olla oma itsensä ja näyttää siltä miltä halusi.
Äläpä valehtele siellä. Miehet tekevät kotitöitä siinä missä naisetkin, vaikka tekevätkin 38-tuntisia työviikkoja naisten 32-tuntisiin työviikkoihin verrattuna. Yllättäen naisvaltaisilla aloilla on kaikkein lyhyimmät viikkotyötunnit, miesvaltaisilla aloilla pisimmät.
Lisäksi äitylit omivat sen vanhemmuuden ja pitävät kaikki mahdolliset vanhemmanvapaat.
Ja tämä on miesten vikaa?
Annapa tulla tilasto joka todistaa väitteesi.
Ja kai tajuat että vaikka jokin ala on ns naisvaltainen, ei kaikki naiset ole sillä alallla töissä.😂
Voit käyttää itsekin esimerkiksi Googlea tiedonhakuun mammapalstan sijasta. Työtunneista aloittain oli kattava juttu Taloussanomissa ja Iltalehdessä viime kuussa.
Lisäksi palstalla saa jatkuvasti lukea naisten kitinää siitä, kuinka miehen pitäisi olla pitelemässä kotiäitiä kädestä töissä käynnin sijaan. Miehet tekevät ihan tutkimuksien mukaan yhtä paljon kotitöitä kuin naisetkin.
Hymiöiden käyttäminen on muuten todella lapsellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen loistavan äidin titteliin riitti se että piti lapsen joten kuten hengissä. Nykyajan vaatimukset on järjettömät.
Nykyään sitä lasta ei tarvitse edes hoitaa. Äiti voi olla kotona mutta lapsi julkisessa hoidossa päivät.
Koululla on kasvatusvastuu????? (koulun tehtävänä EI ole muualla maailmassa kasvattaa vaan KOULUTTAA).
Yhteiskunta elättää....
Etuja on niin paljon lapsiperheille että hommassa ei ole mitään järkeä.
Joten ei nykyäidiltä juuri mitään vaadita.
Heh. Ennen vanhaan kylläkin nainen saattoi jäädä loppuiäkseen kotiin kun sai yhden lapsen. Oli sosiaalisesti ihan hyväksyttyä olla kotirouvana. Nykyään alkaa loissolvaukset kaikua suunnilleen heti kun laitokselta kotiin pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap. Minun äitini synt. 1918 sanoi aina, Ihanko oikeasti jotkut nykyään kuvittelevat, ennen ihmisten selvinneen paremmin kuin nykyään. Ei, vaan ennen oli kysymys vain kuolemasta ja elämästä. Heikot kuolivat tai joutuivat mielisairaalaan ja vain vahvat pärjäsi. Eikä lapsiin juuri panostettu tai hoidettu, vaan sen teki lapset tai vanhukset ja elivät oman onnensa nojassa, jolloin lapsi ja äiti kuolisuus oli suurta.
Omat lapseni syntyivät 70-luvulla ja kun olin työelämässä, oli itsestään selvää ostaa kodin ulkopuolisia palveluita. Oli kotiapulaiset, pyykit pesetettiin pesulassa, vaatteet korjasi ompeluja, suutari huolti kengät jne. Jos tarvitsi kotiapua, kaupungilta sai maksua vastaan kodinhoitajan, juoksupoika toi ruokaostokset kotiin jne. Nyt ei ole edes näitä ammatteja, keneltä ostaisi palveluita.
Ja myös miehen asema on muuttunut, sillä ennen jokaisen miehen kunnia -asia oli pitää huolta perheestään.Nykyään, ainakin tutkimusten mukaan suurin osa kotitöistä- ja lastenhoidosta jää naisten harteille ja he suostuvat siihen, maksavat perheen kuluista puolet ja myös lasten kuluista. Ja mikä pöyristyttävintä, nykyään jos nainen jää äitiys- tai perhevapaalle, he käyttävät säästönsä tai ottavat jopa pankkilainaa, saadakseen hoitaa perheen lapsia kotona.
Minusta nykyään ei voi puhua puolisoiden tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta ja moni nainen on jaksamisen äärirajoilla, kun kotityöt on tehtävä, lisäksi panostettava työhön ja ammattitaidon ylläpitoon ja mikä viheliäintä, äiti-ihmisten pitäisi ulkonaiselta olemukseltaan näyttää kuin parikymppiseltä missiltä, niin kovat ovat ulkonaiset paineet.
Olen surullinen, monen nykynaisen puolesta, mihin kaikkeen he joutuvat ja monessa suhteessa edellisten sukupolvien naisilla oli helpompaa, kuin sai olla oma itsensä ja näyttää siltä miltä halusi.
Entä miehet, jotka eivät kestä lapsiperhe-elämää? Saako heitä kuitenkin edelleen pilkata ja paheksua?
Ei miehen, eikä naisen pidä edes perustaa perhettä, jos sitä ei kestä. Seksin puutteeseen ei kukaan ole vielä kuollut, jos lapsia ei halua. Eihän mikään ehkäisy ole 100%. Ainoa tapa on kieltäytyä seksistä. Kaikkea nyt ei vain voi saada ja syödä rusinoita pullasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei kuule ap robotti-imurit tai purkkiruuat paljon lohduta, kun on kahden vuoden univelka päällä, kämppä kuin pommin jäljiltä ja itse näyttää zombielta. Ai mitenkä mahdollista? Koliikkivauva, josta kasvaa korvatulehdus-kierre taapero ja töiden takia paljon poissa oleva mies ovat kaaoksen resepti.
Ennen äidit hoiti 10 lapsista perhettä jossa oli koliikkivauva sekä muutama alle 3 vuotias lisäksi sekä lopu vähän vanhempia. Eikä valitettu kun miehe toli töissä aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei kuule ap robotti-imurit tai purkkiruuat paljon lohduta, kun on kahden vuoden univelka päällä, kämppä kuin pommin jäljiltä ja itse näyttää zombielta. Ai mitenkä mahdollista? Koliikkivauva, josta kasvaa korvatulehdus-kierre taapero ja töiden takia paljon poissa oleva mies ovat kaaoksen resepti.
Ennen äidit hoiti 10 lapsista perhettä jossa oli koliikkivauva sekä muutama alle 3 vuotias lisäksi sekä lopu vähän vanhempia. Eikä valitettu kun miehe toli töissä aamusta iltaan.
Ei hoitanut. Häthätää piti hengissä ja isommat sisarukset valjastettiin heti hoitotyöhön. Ja koliikkia ei edes tunnettu. Yleisesti oltiin sitä mieltä että lapsen kuuluukij huutaa. Ei siitä piitattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen loistavan äidin titteliin riitti se että piti lapsen joten kuten hengissä. Nykyajan vaatimukset on järjettömät.
Nykyään sitä lasta ei tarvitse edes hoitaa. Äiti voi olla kotona mutta lapsi julkisessa hoidossa päivät.
Koululla on kasvatusvastuu????? (koulun tehtävänä EI ole muualla maailmassa kasvattaa vaan KOULUTTAA).
Yhteiskunta elättää....
Etuja on niin paljon lapsiperheille että hommassa ei ole mitään järkeä.
Joten ei nykyäidiltä juuri mitään vaadita.
Heh. Ennen vanhaan kylläkin nainen saattoi jäädä loppuiäkseen kotiin kun sai yhden lapsen. Oli sosiaalisesti ihan hyväksyttyä olla kotirouvana. Nykyään alkaa loissolvaukset kaikua suunnilleen heti kun laitokselta kotiin pääsee.
Ennen vanhaa yhteiskunta EI elättänyt sitä kotirouvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap. Minun äitini synt. 1918 sanoi aina, Ihanko oikeasti jotkut nykyään kuvittelevat, ennen ihmisten selvinneen paremmin kuin nykyään. Ei, vaan ennen oli kysymys vain kuolemasta ja elämästä. Heikot kuolivat tai joutuivat mielisairaalaan ja vain vahvat pärjäsi. Eikä lapsiin juuri panostettu tai hoidettu, vaan sen teki lapset tai vanhukset ja elivät oman onnensa nojassa, jolloin lapsi ja äiti kuolisuus oli suurta.
Omat lapseni syntyivät 70-luvulla ja kun olin työelämässä, oli itsestään selvää ostaa kodin ulkopuolisia palveluita. Oli kotiapulaiset, pyykit pesetettiin pesulassa, vaatteet korjasi ompeluja, suutari huolti kengät jne. Jos tarvitsi kotiapua, kaupungilta sai maksua vastaan kodinhoitajan, juoksupoika toi ruokaostokset kotiin jne. Nyt ei ole edes näitä ammatteja, keneltä ostaisi palveluita.
Ja myös miehen asema on muuttunut, sillä ennen jokaisen miehen kunnia -asia oli pitää huolta perheestään.Nykyään, ainakin tutkimusten mukaan suurin osa kotitöistä- ja lastenhoidosta jää naisten harteille ja he suostuvat siihen, maksavat perheen kuluista puolet ja myös lasten kuluista. Ja mikä pöyristyttävintä, nykyään jos nainen jää äitiys- tai perhevapaalle, he käyttävät säästönsä tai ottavat jopa pankkilainaa, saadakseen hoitaa perheen lapsia kotona.
Minusta nykyään ei voi puhua puolisoiden tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta ja moni nainen on jaksamisen äärirajoilla, kun kotityöt on tehtävä, lisäksi panostettava työhön ja ammattitaidon ylläpitoon ja mikä viheliäintä, äiti-ihmisten pitäisi ulkonaiselta olemukseltaan näyttää kuin parikymppiseltä missiltä, niin kovat ovat ulkonaiset paineet.
Olen surullinen, monen nykynaisen puolesta, mihin kaikkeen he joutuvat ja monessa suhteessa edellisten sukupolvien naisilla oli helpompaa, kuin sai olla oma itsensä ja näyttää siltä miltä halusi.
Äläpä valehtele siellä. Miehet tekevät kotitöitä siinä missä naisetkin, vaikka tekevätkin 38-tuntisia työviikkoja naisten 32-tuntisiin työviikkoihin verrattuna. Yllättäen naisvaltaisilla aloilla on kaikkein lyhyimmät viikkotyötunnit, miesvaltaisilla aloilla pisimmät.
Lisäksi äitylit omivat sen vanhemmuuden ja pitävät kaikki mahdolliset vanhemmanvapaat.
Ja tämä on miesten vikaa?
Annapa tulla tilasto joka todistaa väitteesi.
Ja kai tajuat että vaikka jokin ala on ns naisvaltainen, ei kaikki naiset ole sillä alallla töissä.😂
Voit käyttää itsekin esimerkiksi Googlea tiedonhakuun mammapalstan sijasta. Työtunneista aloittain oli kattava juttu Taloussanomissa ja Iltalehdessä viime kuussa.
Lisäksi palstalla saa jatkuvasti lukea naisten kitinää siitä, kuinka miehen pitäisi olla pitelemässä kotiäitiä kädestä töissä käynnin sijaan. Miehet tekevät ihan tutkimuksien mukaan yhtä paljon kotitöitä kuin naisetkin.
Hymiöiden käyttäminen on muuten todella lapsellista.
Hymiöiden käyttäminen on lapsellista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä ei kuule ap robotti-imurit tai purkkiruuat paljon lohduta, kun on kahden vuoden univelka päällä, kämppä kuin pommin jäljiltä ja itse näyttää zombielta. Ai mitenkä mahdollista? Koliikkivauva, josta kasvaa korvatulehdus-kierre taapero ja töiden takia paljon poissa oleva mies ovat kaaoksen resepti.
Ennen äidit hoiti 10 lapsista perhettä jossa oli koliikkivauva sekä muutama alle 3 vuotias lisäksi sekä lopu vähän vanhempia. Eikä valitettu kun miehe toli töissä aamusta iltaan.
Ei ennen ollut koliikkia, ainoa oli maitorupi. Eikä se haitannut jos lapsi itki, koska itkeminen vahvisti keuhkoja.
Ja tosiaan äidit eivät hoitaneet lapsia, vaan vanhemmat sisaret, vanhukset, piikatytöt. Eivät edes imettäneet, vaan erikseen oli imettäjänaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen loistavan äidin titteliin riitti se että piti lapsen joten kuten hengissä. Nykyajan vaatimukset on järjettömät.
Nykyään sitä lasta ei tarvitse edes hoitaa. Äiti voi olla kotona mutta lapsi julkisessa hoidossa päivät.
Koululla on kasvatusvastuu????? (koulun tehtävänä EI ole muualla maailmassa kasvattaa vaan KOULUTTAA).
Yhteiskunta elättää....
Etuja on niin paljon lapsiperheille että hommassa ei ole mitään järkeä.
Joten ei nykyäidiltä juuri mitään vaadita.
Heh. Ennen vanhaan kylläkin nainen saattoi jäädä loppuiäkseen kotiin kun sai yhden lapsen. Oli sosiaalisesti ihan hyväksyttyä olla kotirouvana. Nykyään alkaa loissolvaukset kaikua suunnilleen heti kun laitokselta kotiin pääsee.
Ennen vanhaa yhteiskunta EI elättänyt sitä kotirouvaa.
Elätti. Koska ennen oli yhteisverotus.
Nykyään ei elätä.
Asenteet äitejä kohtaan ovat koventuneet, ja tuollaista narinaa ja valitusta ja marttyyriyttä suorastaan odotetaan kunnon äideiltä. Ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää esimerkiksi jakaa neuvoja, miten jossain asiassa voisi päästä helpommalla, se tarkoittaa, että lapsi on heitteillä eikä vanhempi ansaitse lastaan. Entisaikoina olisi naurettu paskaisesti tälla nykyajan ainoalle oikealle elämäntavalle, lapsentahtisuudelle. Paljon nykyajan hengestä kertoo se, että itse olen saanut kuulla olevani kylmä ja ilkeä äiti, kun jätän vauvan yksin mennessäni vessaan, vaikka tämä usein huutaa perääni. Muutoin en vauvaa huudata, mutta tuohon olen vetänyt rajan, täysi rajattomuus minun ja lapseni välillä ahdistaisi. Mutta nykyaikana kunnon äiti on täysin yhtä lapsen kanssa, luopuu omasta intimiteetistään ja naiseudestaan, ja sen kaiken on oltava vielä ulkopuolistenkin riepoteltavana. Minua pidetään kylmänä, kun en puhu avoimesti maidontuotannostani, hormonitoiminnastani, mahallani roikkuvasta ylimääräisestä röllykästä ja sen painosta jne. Olen sievistelijä, kun en jaa näitä asioita avoimesti lähipiirin naisväen kanssa, ellei aivan suoraan ja yksityiskohtaisesti tivata. Äiti ei saisi pitää omia ruumiintoimintojaan yksityisasiana, ja on muutenkin jatkuvan tarkkailun alaisena. Jos esimerkiksi luen päivittäin jonkin aikaa kirjaa, ja vauva sen aikaa leikkii yksin leluillaan, olen kylmä ja ilkeä. Kunnon äidillä ei ole aikaa lukea kirjaa, ainakaan, jos vauva ei nuku.
Syy siihen, miksi nykyään kuulee valitusta niin paljon, on se, että se on ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä tapa olla äiti. Jos et mammaringissä vatvo vauva-arjen raskautta ja jaa intiimejä yksityiskohtia ruumiintoiminnoistasi, olet kummajainen. Jos koitat jollekin raskaasta arjesta valittavalle antaa jonkin helpottavan neuvon, se herättää suuttumusta ja silmien pyörittelyä, koska se on luultavasti uhka TÄYDELLISELLE lapsentahtisuudelle. Päin vastoin, mammakavereita "kuuluu" tsempata tekemään asiat vieläkin vaikeammin ja lapsentahtisemmin, vaikka he jo muutoinkin olisivat nujertua taakan alla.
Vierailija kirjoitti:
Asenteet äitejä kohtaan ovat koventuneet, ja tuollaista narinaa ja valitusta ja marttyyriyttä suorastaan odotetaan kunnon äideiltä. Ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää esimerkiksi jakaa neuvoja, miten jossain asiassa voisi päästä helpommalla, se tarkoittaa, että lapsi on heitteillä eikä vanhempi ansaitse lastaan. Entisaikoina olisi naurettu paskaisesti tälla nykyajan ainoalle oikealle elämäntavalle, lapsentahtisuudelle. Paljon nykyajan hengestä kertoo se, että itse olen saanut kuulla olevani kylmä ja ilkeä äiti, kun jätän vauvan yksin mennessäni vessaan, vaikka tämä usein huutaa perääni. Muutoin en vauvaa huudata, mutta tuohon olen vetänyt rajan, täysi rajattomuus minun ja lapseni välillä ahdistaisi. Mutta nykyaikana kunnon äiti on täysin yhtä lapsen kanssa, luopuu omasta intimiteetistään ja naiseudestaan, ja sen kaiken on oltava vielä ulkopuolistenkin riepoteltavana. Minua pidetään kylmänä, kun en puhu avoimesti maidontuotannostani, hormonitoiminnastani, mahallani roikkuvasta ylimääräisestä röllykästä ja sen painosta jne. Olen sievistelijä, kun en jaa näitä asioita avoimesti lähipiirin naisväen kanssa, ellei aivan suoraan ja yksityiskohtaisesti tivata. Äiti ei saisi pitää omia ruumiintoimintojaan yksityisasiana, ja on muutenkin jatkuvan tarkkailun alaisena. Jos esimerkiksi luen päivittäin jonkin aikaa kirjaa, ja vauva sen aikaa leikkii yksin leluillaan, olen kylmä ja ilkeä. Kunnon äidillä ei ole aikaa lukea kirjaa, ainakaan, jos vauva ei nuku.
Syy siihen, miksi nykyään kuulee valitusta niin paljon, on se, että se on ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä tapa olla äiti. Jos et mammaringissä vatvo vauva-arjen raskautta ja jaa intiimejä yksityiskohtia ruumiintoiminnoistasi, olet kummajainen. Jos koitat jollekin raskaasta arjesta valittavalle antaa jonkin helpottavan neuvon, se herättää suuttumusta ja silmien pyörittelyä, koska se on luultavasti uhka TÄYDELLISELLE lapsentahtisuudelle. Päin vastoin, mammakavereita "kuuluu" tsempata tekemään asiat vieläkin vaikeammin ja lapsentahtisemmin, vaikka he jo muutoinkin olisivat nujertua taakan alla.
Juuri näin.
Nykyaikana on tullut järjetön ajatus että perheen ja jopa yhteiskunnan pitäisi elää lasten mukaan.
Ennen lapset eli perheen mukaan.
Itselle ainakin rankinta on yksinäisyys. Olen lasten kanssa aina. Isovanhemmatkin ottaa vain yhden lapsen kerrallaan hoitoon, meillä on siis kaksi lasta.
Kotitöistä pidän. Mutta niitä ei nyt juurikaan saa tehdä rauhassa, koska nykyinen käsitys on se että lapselle pitäisi olla koko ajan läsnä. Siis en voi potkaista esim tuota 5-vuotiasta pois jaloista pihalle leikkimään niinkuin ennenvanhaan. Mun pitää kykkiä siellä pihalla itse myös. Ja siellä pitää olla 100% läsnä myös, ettei huomisen iltiksessä ole kirjoitusta siitä miten äiti luki vaan lehteä, eikä hyppinyt lasten kanssa telineestä toiseen apinaa esittäen.