Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus ottanut vanhempasi kanssa puheeksi lapsuutesi epäkohtia?
07.05.2017 |
Miten ovat suhtautuneet?
Mun äiti suuttuu, joten enpä viitsi yrittää jutella enää. Pidetään näennäiset välit.
Kommentit (64)
En ole ottanut ja nyt on lopullisesti myöhäistä, ainakin toisen osapuolen kanssa ja varmaan toisenkin. Joskus mietityttää, että onko parempi olla tietämättä vai pitäisikö sitten kuitenkin tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isä ja äiti ottavat omatoimisesti puheeksi lapsuuden ja kyselevät, miksi silloin ja silloin tein niin tai näin. Jaksavat jankata jotain murrosikääni liittyviä yksityiskohtia joka kerta tavatessamme. Että miksi sanoin silloin isälle niin, siitä tuli paha meli. Tai miksi piti välttämättä saada tietty takki, vaikka äidin mielestä toinen oli kauniimpi. Tai miksi 8v iässä isoäidin hautajaisissa kaivoin nenääni,vaikka oli kielletty. He saavat minut kokemaan, että tein kaiken väärin, vaikka toisaalta hymistelevät, että ihan hyvä ihminen sinusta tuli, vaikka lapsena ja nuorena olit sellainen, että piti koko ajan hävetä.
Ei vittu kunnon vanhemmat! :D Tekispä munkin vanhemmat noin, niin saataisiin kunnon sota pystyyn. Että kysyisivätkin, MIKSI? Voisin vaikka vastata, että "koska olin kehittymätön ihminen, vain lapsi, jota teidän olisi pitänyt suojella ja tukea." Sitten katsottaisiin, miten marttyyripaskat valehtelisivat suojelleensa ja minä voittaisin sen sodan :D Se on hävitty heidän puoleltaan jo kun vanhempaa aidosti kiinnostaa, että "miksi?" :D
t.kivikissaäiti
Ai että teini oli suojelun tarpeessa,kun halusi liian kalliin takin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin avautua otsikon aiheesta. Mutta ei maksa vaivaa. Tämä on nyt Äitihullun itsetyydytysketju.
Häntä on pienenä käsketty siivota ja se on toki pahempaa kuin edellä kerrottu pahoinpitelyMiten se, mitä mä sanon estää sinua avautumasta aiheesta? Minä ymmärrän loukattujen henkilöiden tunteita, siis sinunkin, jos vanhempasi ovat loukanneet sinua, mutta mä en ymmärrä näitä sadistisia vanhempia enkä heidän ymmärtäjiään. En ymmärrä ihmisiä, jotka sanovat toisille, että anna vanhemmillesi jo rauha, he varmaan yrittivät parhaansa. Eli vanhemmille rauha, kun henkilö, jota on pahoinpidelty jatkaa kärsimistä? Varsinkin, kun se "rauha" pitäisi antaa anonyyminä nettipalstalla, jota ne vanhemmat eivät lue. Wtf?
t.kivikissaäiti
Minä en ymmärrä ihmisiä, jotka kiusaavat omia lapsiaan enkä ymmärrä ihmisiä, jotka sanovat etteivät rakasta lapsiaan tai sanovat, että ne omat epäviihdyttäviä.
En ymmärrä myöskään ihmisiä, jotka pitävät pienempänä pahana fyysistä väkivaltaa, aökoholismia tai hyväksikäyttöä kokeneiden kokemusta kuin sitä, että äiti käski siivota tai lainasi hrppalehdet serkulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa ei ole mitää vakavia laiminlyötejä tms vaan tavallisia asioita. Esim tiettyjä sääntöjä, miksi olin mummolla hoidossa vaikka serkkujen äiti naapurissa oli kotiäiti, jne. Lapsuudessani mitään sääntöä tai asiaa ei koskaan perusteltu. Ehkä mitään perusteita ei edes ollut?
Ap.Siis sun äiti oli töissä, serkkujen äiti ei ollut ja tähän liittyi joku sääntö?
Erikoiset säännöt on oma kohtansa ja toisena se, miksi olin hoidossa mummolassa vaikka olisin voinut olla naapurissa serkkujen luona. Mutta tällaisen asian ääneen ihmetteleminen saa äitini suuttumaan.
Ap.Serkkujen äiti ei halunnut itselleen ylimääräistä vahdittavaa. Et kai itsekkään jaksaisi joka päivä hoitaa toisten kakaroita?
No eipä ne isovanhemmatkaan jaksaneet. Tärkeintä oli olla pois tieltä. Mummolassa ei ollut mitään tekemistä, ei mitään leluja tai virikkeitä, ei kavereita. Olin täysin näkymätön lapsi. Tuohon aikaan oli yleistä että kotiäidit otti hoitolapsia. Päiväkodit oli vain sosiaalitapauksille .
Ap.
Päiväkoteihin oli aiemmin tulorajat, mutta varsinaisesti mitään sosiaalipalvelua ne eivät olleet. Ne perustettiin nimenomaan työssäkäyvien äitien avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin avautua otsikon aiheesta. Mutta ei maksa vaivaa. Tämä on nyt Äitihullun itsetyydytysketju.
Häntä on pienenä käsketty siivota ja se on toki pahempaa kuin edellä kerrottu pahoinpitelyMiten se, mitä mä sanon estää sinua avautumasta aiheesta? Minä ymmärrän loukattujen henkilöiden tunteita, siis sinunkin, jos vanhempasi ovat loukanneet sinua, mutta mä en ymmärrä näitä sadistisia vanhempia enkä heidän ymmärtäjiään. En ymmärrä ihmisiAlueen etusivulleä, jotka sanovat toisille, että anna vanhemmillesi jo rauha, he varmaan yrittivät parhaansa. Eli vanhemmille rauha, kun henkilö, jota on pahoinpidelty jatkaa kärsimistä? Varsinkin, kun se "rauha" pitäisi antaa anonyyminä nettipalstalla, jota ne vanhemmat eivät lue. Wtf?
t.kivikissaäitiMutta sinun on anonyyminä ihan ok oksentaa omia "traumojasi" nettipalstalle? En vieläkään käsitä miksi.
Miksi ei ole ok? En ymmärrä. Saahan täällä arvostella ihan kivasti omaa blogiaan pitävää ylipainoista Pipsaakin. Minä pahoitan mieleni sellaisesta arvostelusta. Se on minusta turhaa ja kertoo vain haukkujien omista ongelmista. Mutta en minä avaa koskaan Pipsa-ketjuja, kuin todetakseni, että ei ne tosiaan ole kehuketjuja.
Jos sinä pahoitat mielesi mun traumojeni käsittelystä, niin tuleeko mun kantaa vastuuta siitä? Miksi ne Pipsa- (tai joku muu bloggari, you name it)haukkujat ei välitä, jos sanon heille, että lopettakaa?
t.kivikissaäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen puhunut molempien kanssa, ja kuultuani heidän lähtökohtansa (40-50-lukujen kotiolot) näkisin, että he ovat tehneet kuitenkin parhaansa, omista kokemuksistaan ja vioistaan huolimatta. Minä taas olen päässyt elämässäni eteenpäin vasta annettuani heille anteeksi, ja välimme ovat nykyään lämpimät. Jokainen pelaa niillä korteilla, jotka on saanut.
Kirjoitin 70-lukulaisten äitejä koskevaan ketjuun, ja huomaan itsessäni ajalle tyypilliset häpeällä kasvattamisen jäljet. Olen kuitenkin onnistunut jossakin ja onnellinen tyttäreni puolesta, joka on siitä vapaa, ja pystyy nauttimaan naiseudestaan aivan eri tavalla kuin itse aikanaan. Minä en olisi/ole koskaan voinut jakaa esim. kehollisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyviä asioita oman äitini kanssa, vaikka naisia ollaan molemmat.
En. Mitä hyötyä? Ovat kasvatustyönsä tehneet eivätkä tule enää koskaan olemaan alaikäisten huoltajia. Jos olisi joku uusintakierros tiedossa, niin rakentavasta palautteesta voisi olla hyötyäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isä ja äiti ottavat omatoimisesti puheeksi lapsuuden ja kyselevät, miksi silloin ja silloin tein niin tai näin. Jaksavat jankata jotain murrosikääni liittyviä yksityiskohtia joka kerta tavatessamme. Että miksi sanoin silloin isälle niin, siitä tuli paha meli. Tai miksi piti välttämättä saada tietty takki, vaikka äidin mielestä toinen oli kauniimpi. Tai miksi 8v iässä isoäidin hautajaisissa kaivoin nenääni,vaikka oli kielletty. He saavat minut kokemaan, että tein kaiken väärin, vaikka toisaalta hymistelevät, että ihan hyvä ihminen sinusta tuli, vaikka lapsena ja nuorena olit sellainen, että piti koko ajan hävetä.
Ei vittu kunnon vanhemmat! :D Tekispä munkin vanhemmat noin, niin saataisiin kunnon sota pystyyn. Että kysyisivätkin, MIKSI? Voisin vaikka vastata, että "koska olin kehittymätön ihminen, vain lapsi, jota teidän olisi pitänyt suojella ja tukea." Sitten katsottaisiin, miten marttyyripaskat valehtelisivat suojelleensa ja minä voittaisin sen sodan :D Se on hävitty heidän puoleltaan jo kun vanhempaa aidosti kiinnostaa, että "miksi?" :D
t.kivikissaäitiAi että teini oli suojelun tarpeessa,kun halusi liian kalliin takin?
Miten niin liian kalliin? Kirjoittajahan sanoi näin: "Tai miksi piti välttämättä saada tietty takki, vaikka äidin mielestä toinen oli kauniimpi". Niin, lapsia pitää tavallaan suojella jopa oppimasta tuhlaamaan, eikä syyttää raivostuneena, että miksi halusit liian kalliin takinkin idiootti, (jos niin olisikin ollut). Toki tämä on jo aika ihanteellista vanhemmuutta, mutta silti.
t.kivikissaäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa ei ole mitää vakavia laiminlyötejä tms vaan tavallisia asioita. Esim tiettyjä sääntöjä, miksi olin mummolla hoidossa vaikka serkkujen äiti naapurissa oli kotiäiti, jne. Lapsuudessani mitään sääntöä tai asiaa ei koskaan perusteltu. Ehkä mitään perusteita ei edes ollut?
Ap.Siis sun äiti oli töissä, serkkujen äiti ei ollut ja tähän liittyi joku sääntö?
Erikoiset säännöt on oma kohtansa ja toisena se, miksi olin hoidossa mummolassa vaikka olisin voinut olla naapurissa serkkujen luona. Mutta tällaisen asian ääneen ihmetteleminen saa äitini suuttumaan.
Ap.Serkkujen äiti ei halunnut itselleen ylimääräistä vahdittavaa. Et kai itsekkään jaksaisi joka päivä hoitaa toisten kakaroita?
No eipä ne isovanhemmatkaan jaksaneet. Tärkeintä oli olla pois tieltä. Mummolassa ei ollut mitään tekemistä, ei mitään leluja tai virikkeitä, ei kavereita. Olin täysin näkymätön lapsi. Tuohon aikaan oli yleistä että kotiäidit otti hoitolapsia. Päiväkodit oli vain sosiaalitapauksille .
Ap.Mä olin 70-luvulla päiväkodissa 3-vuotiaasta eteenpäin. En kyllä jaa näkemystäsi tuosta. Kyllä kaikki normaalijärkiset äidit siihen aikaan kävivät töissä. Siis en nyt puhu kasvatustaidoiltaan normaalijärkisistä, mutta ammattiin kykenevistä. Äitini oli toki yh mutta ei hän muutenkaan ois mua kotona 6-vuotiaaksi saakka hoitanut?!
t.kivikissaäiti
Aivan, äitisi oli yh ja se riitti siihen että pääsit päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Mieli tekisi, koska olen asiasta todella katkera ja vanhemman alkoholismi on vaikuttanut paljon siihen, että olen sellainen kuin olen.
Vierailija kirjoitti:
En. Mitä hyötyä? Ovat kasvatustyönsä tehneet eivätkä tule enää koskaan olemaan alaikäisten huoltajia. Jos olisi joku uusintakierros tiedossa, niin rakentavasta palautteesta voisi olla hyötyäkin.
Kyllä monet tarttisivat sen ihan oman rikkoutuneen itsetuntonsa korjaamiseen. Että vanhemmat myöntäisivät tehneensä asioita väärin. Ymmärtäisivät. Miten toipua, jos vanhempi esim. väittää, ettei ole tehnyt väärin? Minäkö tässä sitten se hullu olen, mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa ei ole mitää vakavia laiminlyötejä tms vaan tavallisia asioita. Esim tiettyjä sääntöjä, miksi olin mummolla hoidossa vaikka serkkujen äiti naapurissa oli kotiäiti, jne. Lapsuudessani mitään sääntöä tai asiaa ei koskaan perusteltu. Ehkä mitään perusteita ei edes ollut?
Ap.Siis sun äiti oli töissä, serkkujen äiti ei ollut ja tähän liittyi joku sääntö?
Erikoiset säännöt on oma kohtansa ja toisena se, miksi olin hoidossa mummolassa vaikka olisin voinut olla naapurissa serkkujen luona. Mutta tällaisen asian ääneen ihmetteleminen saa äitini suuttumaan.
Ap.Serkkujen äiti ei halunnut itselleen ylimääräistä vahdittavaa. Et kai itsekkään jaksaisi joka päivä hoitaa toisten kakaroita?
No eipä ne isovanhemmatkaan jaksaneet. Tärkeintä oli olla pois tieltä. Mummolassa ei ollut mitään tekemistä, ei mitään leluja tai virikkeitä, ei kavereita. Olin täysin näkymätön lapsi. Tuohon aikaan oli yleistä että kotiäidit otti hoitolapsia. Päiväkodit oli vain sosiaalitapauksille .
Ap.Mä olin 70-luvulla päiväkodissa 3-vuotiaasta eteenpäin. En kyllä jaa näkemystäsi tuosta. Kyllä kaikki normaalijärkiset äidit siihen aikaan kävivät töissä. Siis en nyt puhu kasvatustaidoiltaan normaalijärkisistä, mutta ammattiin kykenevistä. Äitini oli toki yh mutta ei hän muutenkaan ois mua kotona 6-vuotiaaksi saakka hoitanut?!
t.kivikissaäitiAivan, äitisi oli yh ja se riitti siihen että pääsit päiväkotiin.
Oli kyllä, mutta luuletko, että hän olisi halunnut olla kotona minun kanssani 6 vuotta muutenkaan? Ei todellakaan. Äitini oli moderni fiksu nainen (paitsi lasten suhteen) ja halusi päästä itse tienaamaan.
t.kivikissaäiti
En enkä valitettavasti hyviä puolia, joita oli paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin avautua otsikon aiheesta. Mutta ei maksa vaivaa. Tämä on nyt Äitihullun itsetyydytysketju.
Häntä on pienenä käsketty siivota ja se on toki pahempaa kuin edellä kerrottu pahoinpitelyMiten se, mitä mä sanon estää sinua avautumasta aiheesta? Minä ymmärrän loukattujen henkilöiden tunteita, siis sinunkin, jos vanhempasi ovat loukanneet sinua, mutta mä en ymmärrä näitä sadistisia vanhempia enkä heidän ymmärtäjiään. En ymmärrä ihmisiAlueen etusivulleä, jotka sanovat toisille, että anna vanhemmillesi jo rauha, he varmaan yrittivät parhaansa. Eli vanhemmille rauha, kun henkilö, jota on pahoinpidelty jatkaa kärsimistä? Varsinkin, kun se "rauha" pitäisi antaa anonyyminä nettipalstalla, jota ne vanhemmat eivät lue. Wtf?
t.kivikissaäitiMutta sinun on anonyyminä ihan ok oksentaa omia "traumojasi" nettipalstalle? En vieläkään käsitä miksi.
Miksi ei ole ok? En ymmärrä. Saahan täällä arvostella ihan kivasti omaa blogiaan pitävää ylipainoista Pipsaakin. Minä pahoitan mieleni sellaisesta arvostelusta. Se on minusta turhaa ja kertoo vain haukkujien omista ongelmista. Mutta en minä avaa koskaan Pipsa-ketjuja, kuin todetakseni, että ei ne tosiaan ole kehuketjuja.
Jos sinä pahoitat mielesi mun traumojeni käsittelystä, niin tuleeko mun kantaa vastuuta siitä? Miksi ne Pipsa- (tai joku muu bloggari, you name it)haukkujat ei välitä, jos sanon heille, että lopettakaa?
t.kivikissaäiti
En lue blogeja, enkä bloggareita haukkuvia ketjuja. Sinuun taas törmää tämän tästä, vaikka ei haluaisikaan. En ymmärrä mitä saat siitä, että vyörytät oman elämäsi nettiin. Vertaistukea et ainakaan, koska yleinen mielipidehän sinusta tällä palstalla on se, että sinä olet väärässä ja äitisi oikeassa. Silti jaksat oksentaa sepustuksiasi päivästä toiseen tänne. En ymmärrä miksi. Mitä sinä saat tästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa ei ole mitää vakavia laiminlyötejä tms vaan tavallisia asioita. Esim tiettyjä sääntöjä, miksi olin mummolla hoidossa vaikka serkkujen äiti naapurissa oli kotiäiti, jne. Lapsuudessani mitään sääntöä tai asiaa ei koskaan perusteltu. Ehkä mitään perusteita ei edes ollut?
Ap.Siis sun äiti oli töissä, serkkujen äiti ei ollut ja tähän liittyi joku sääntö?
Erikoiset säännöt on oma kohtansa ja toisena se, miksi olin hoidossa mummolassa vaikka olisin voinut olla naapurissa serkkujen luona. Mutta tällaisen asian ääneen ihmetteleminen saa äitini suuttumaan.
Ap.Serkkujen äiti ei halunnut itselleen ylimääräistä vahdittavaa. Et kai itsekkään jaksaisi joka päivä hoitaa toisten kakaroita?
No eipä ne isovanhemmatkaan jaksaneet. Tärkeintä oli olla pois tieltä. Mummolassa ei ollut mitään tekemistä, ei mitään leluja tai virikkeitä, ei kavereita. Olin täysin näkymätön lapsi. Tuohon aikaan oli yleistä että kotiäidit otti hoitolapsia. Päiväkodit oli vain sosiaalitapauksille .
Ap.Mä olin 70-luvulla päiväkodissa 3-vuotiaasta eteenpäin. En kyllä jaa näkemystäsi tuosta. Kyllä kaikki normaalijärkiset äidit siihen aikaan kävivät töissä. Siis en nyt puhu kasvatustaidoiltaan normaalijärkisistä, mutta ammattiin kykenevistä. Äitini oli toki yh mutta ei hän muutenkaan ois mua kotona 6-vuotiaaksi saakka hoitanut?!
t.kivikissaäitiAivan, äitisi oli yh ja se riitti siihen että pääsit päiväkotiin.
Oli kyllä, mutta luuletko, että hän olisi halunnut olla kotona minun kanssani 6 vuotta muutenkaan? Ei todellakaan. Äitini oli moderni fiksu nainen (paitsi lasten suhteen) ja halusi päästä itse tienaamaan.
t.kivikissaäiti
Ei tainnut olla vaihtoehtoja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa ei ole mitää vakavia laiminlyötejä tms vaan tavallisia asioita. Esim tiettyjä sääntöjä, miksi olin mummolla hoidossa vaikka serkkujen äiti naapurissa oli kotiäiti, jne. Lapsuudessani mitään sääntöä tai asiaa ei koskaan perusteltu. Ehkä mitään perusteita ei edes ollut?
Ap.Siis sun äiti oli töissä, serkkujen äiti ei ollut ja tähän liittyi joku sääntö?
Erikoiset säännöt on oma kohtansa ja toisena se, miksi olin hoidossa mummolassa vaikka olisin voinut olla naapurissa serkkujen luona. Mutta tällaisen asian ääneen ihmetteleminen saa äitini suuttumaan.
Ap.Serkkujen äiti ei halunnut itselleen ylimääräistä vahdittavaa. Et kai itsekkään jaksaisi joka päivä hoitaa toisten kakaroita?
No eipä ne isovanhemmatkaan jaksaneet. Tärkeintä oli olla pois tieltä. Mummolassa ei ollut mitään tekemistä, ei mitään leluja tai virikkeitä, ei kavereita. Olin täysin näkymätön lapsi. Tuohon aikaan oli yleistä että kotiäidit otti hoitolapsia. Päiväkodit oli vain sosiaalitapauksille .
Ap.Mä olin 70-luvulla päiväkodissa 3-vuotiaasta eteenpäin. En kyllä jaa näkemystäsi tuosta. Kyllä kaikki normaalijärkiset äidit siihen aikaan kävivät töissä. Siis en nyt puhu kasvatustaidoiltaan normaalijärkisistä, mutta ammattiin kykenevistä. Äitini oli toki yh mutta ei hän muutenkaan ois mua kotona 6-vuotiaaksi saakka hoitanut?!
t.kivikissaäitiAivan, äitisi oli yh ja se riitti siihen että pääsit päiväkotiin.
Oli kyllä, mutta luuletko, että hän olisi halunnut olla kotona minun kanssani 6 vuotta muutenkaan? Ei todellakaan. Äitini oli moderni fiksu nainen (paitsi lasten suhteen) ja halusi päästä itse tienaamaan.
t.kivikissaäitiEi tainnut olla vaihtoehtoja...
Mitä tarkoitat sillä, ettei ollut vaihtoehtoja? Se ei muuta sitä miksikään, ettei hän olisi myöskään HALUNNUT olla kotona. Hän halusikin työelämään. Aivan vittumaisen älytöntä jos siihen aikaan ei nainen muka edes parisuhteessa ollessaan päässyt töihin, koska teki lapsia, jos se niin oli. Kun ei siis saanut lapsille hoitopaikkaa, jos vaikka halusikin.
t.kivikissaäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa ei ole mitää vakavia laiminlyötejä tms vaan tavallisia asioita. Esim tiettyjä sääntöjä, miksi olin mummolla hoidossa vaikka serkkujen äiti naapurissa oli kotiäiti, jne. Lapsuudessani mitään sääntöä tai asiaa ei koskaan perusteltu. Ehkä mitään perusteita ei edes ollut?
Ap.Siis sun äiti oli töissä, serkkujen äiti ei ollut ja tähän liittyi joku sääntö?
Erikoiset säännöt on oma kohtansa ja toisena se, miksi olin hoidossa mummolassa vaikka olisin voinut olla naapurissa serkkujen luona. Mutta tällaisen asian ääneen ihmetteleminen saa äitini suuttumaan.
Ap.Serkkujen äiti ei halunnut itselleen ylimääräistä vahdittavaa. Et kai itsekkään jaksaisi joka päivä hoitaa toisten kakaroita?
No eipä ne isovanhemmatkaan jaksaneet. Tärkeintä oli olla pois tieltä. Mummolassa ei ollut mitään tekemistä, ei mitään leluja tai virikkeitä, ei kavereita. Olin täysin näkymätön lapsi. Tuohon aikaan oli yleistä että kotiäidit otti hoitolapsia. Päiväkodit oli vain sosiaalitapauksille .
Ap.Mä olin 70-luvulla päiväkodissa 3-vuotiaasta eteenpäin. En kyllä jaa näkemystäsi tuosta. Kyllä kaikki normaalijärkiset äidit siihen aikaan kävivät töissä. Siis en nyt puhu kasvatustaidoiltaan normaalijärkisistä, mutta ammattiin kykenevistä. Äitini oli toki yh mutta ei hän muutenkaan ois mua kotona 6-vuotiaaksi saakka hoitanut?!
t.kivikissaäitiAivan, äitisi oli yh ja se riitti siihen että pääsit päiväkotiin.
Oli kyllä, mutta luuletko, että hän olisi halunnut olla kotona minun kanssani 6 vuotta muutenkaan? Ei todellakaan. Äitini oli moderni fiksu nainen (paitsi lasten suhteen) ja halusi päästä itse tienaamaan.
t.kivikissaäitiEi tainnut olla vaihtoehtoja...
Mitä tarkoitat sillä, ettei ollut vaihtoehtoja? Se ei muuta sitä miksikään, ettei hän olisi myöskään HALUNNUT olla kotona. Hän halusikin työelämään. Aivan vittumaisen älytöntä jos siihen aikaan ei nainen muka edes parisuhteessa ollessaan päässyt töihin, koska teki lapsia, jos se niin oli. Kun ei siis saanut lapsille hoitopaikkaa, jos vaikka halusikin.
t.kivikissaäiti
Mikä pointti taas? Et sinäkään käsittääkseni ole kotona lapsiasi hoitamassa, vaan työelämässä? Käsittämätöntä tosin sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin avautua otsikon aiheesta. Mutta ei maksa vaivaa. Tämä on nyt Äitihullun itsetyydytysketju.
Häntä on pienenä käsketty siivota ja se on toki pahempaa kuin edellä kerrottu pahoinpitelyMiten se, mitä mä sanon estää sinua avautumasta aiheesta? Minä ymmärrän loukattujen henkilöiden tunteita, siis sinunkin, jos vanhempasi ovat loukanneet sinua, mutta mä en ymmärrä näitä sadistisia vanhempia enkä heidän ymmärtäjiään. En ymmärrä ihmisiAlueen etusivulleä, jotka sanovat toisille, että anna vanhemmillesi jo rauha, he varmaan yrittivät parhaansa. Eli vanhemmille rauha, kun henkilö, jota on pahoinpidelty jatkaa kärsimistä? Varsinkin, kun se "rauha" pitäisi antaa anonyyminä nettipalstalla, jota ne vanhemmat eivät lue. Wtf?
t.kivikissaäitiMutta sinun on anonyyminä ihan ok oksentaa omia "traumojasi" nettipalstalle? En vieläkään käsitä miksi.
Miksi ei ole ok? En ymmärrä. Saahan täällä arvostella ihan kivasti omaa blogiaan pitävää ylipainoista Pipsaakin. Minä pahoitan mieleni sellaisesta arvostelusta. Se on minusta turhaa ja kertoo vain haukkujien omista ongelmista. Mutta en minä avaa koskaan Pipsa-ketjuja, kuin todetakseni, että ei ne tosiaan ole kehuketjuja.
Jos sinä pahoitat mielesi mun traumojeni käsittelystä, niin tuleeko mun kantaa vastuuta siitä? Miksi ne Pipsa- (tai joku muu bloggari, you name it)haukkujat ei välitä, jos sanon heille, että lopettakaa?
t.kivikissaäitiEn lue blogeja, enkä bloggareita haukkuvia ketjuja. Sinuun taas törmää tämän tästä, vaikka ei haluaisikaan. En ymmärrä mitä saat siitä, että vyörytät oman elämäsi nettiin. Vertaistukea et ainakaan, koska yleinen mielipidehän sinusta tällä palstalla on se, että sinä olet väärässä ja äitisi oikeassa. Silti jaksat oksentaa sepustuksiasi päivästä toiseen tänne. En ymmärrä miksi. Mitä sinä saat tästä?
En ymmärrä, mitä ahdistavaa siinä on. No, okei, ehkä se, että mulla on lapsia.
t.kivikissaäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa ei ole mitää vakavia laiminlyötejä tms vaan tavallisia asioita. Esim tiettyjä sääntöjä, miksi olin mummolla hoidossa vaikka serkkujen äiti naapurissa oli kotiäiti, jne. Lapsuudessani mitään sääntöä tai asiaa ei koskaan perusteltu. Ehkä mitään perusteita ei edes ollut?
Ap.Siis sun äiti oli töissä, serkkujen äiti ei ollut ja tähän liittyi joku sääntö?
Erikoiset säännöt on oma kohtansa ja toisena se, miksi olin hoidossa mummolassa vaikka olisin voinut olla naapurissa serkkujen luona. Mutta tällaisen asian ääneen ihmetteleminen saa äitini suuttumaan.
Ap.Serkkujen äiti ei halunnut itselleen ylimääräistä vahdittavaa. Et kai itsekkään jaksaisi joka päivä hoitaa toisten kakaroita?
No eipä ne isovanhemmatkaan jaksaneet. Tärkeintä oli olla pois tieltä. Mummolassa ei ollut mitään tekemistä, ei mitään leluja tai virikkeitä, ei kavereita. Olin täysin näkymätön lapsi. Tuohon aikaan oli yleistä että kotiäidit otti hoitolapsia. Päiväkodit oli vain sosiaalitapauksille .
Ap.Mä olin 70-luvulla päiväkodissa 3-vuotiaasta eteenpäin. En kyllä jaa näkemystäsi tuosta. Kyllä kaikki normaalijärkiset äidit siihen aikaan kävivät töissä. Siis en nyt puhu kasvatustaidoiltaan normaalijärkisistä, mutta ammattiin kykenevistä. Äitini oli toki yh mutta ei hän muutenkaan ois mua kotona 6-vuotiaaksi saakka hoitanut?!
t.kivikissaäitiAivan, äitisi oli yh ja se riitti siihen että pääsit päiväkotiin.
Oli kyllä, mutta luuletko, että hän olisi halunnut olla kotona minun kanssani 6 vuotta muutenkaan? Ei todellakaan. Äitini oli moderni fiksu nainen (paitsi lasten suhteen) ja halusi päästä itse tienaamaan.
t.kivikissaäitiEi tainnut olla vaihtoehtoja...
Mitä tarkoitat sillä, ettei ollut vaihtoehtoja? Se ei muuta sitä miksikään, ettei hän olisi myöskään HALUNNUT olla kotona. Hän halusikin työelämään. Aivan vittumaisen älytöntä jos siihen aikaan ei nainen muka edes parisuhteessa ollessaan päässyt töihin, koska teki lapsia, jos se niin oli. Kun ei siis saanut lapsille hoitopaikkaa, jos vaikka halusikin.
t.kivikissaäitiMikä pointti taas? Et sinäkään käsittääkseni ole kotona lapsiasi hoitamassa, vaan työelämässä? Käsittämätöntä tosin sekin.
Ei mitään erityistä pointtia.
t.kivikissaäiti
Mutta sinun on anonyyminä ihan ok oksentaa omia "traumojasi" nettipalstalle? En vieläkään käsitä miksi.