Tutkimusten mukaan nykyään ei löydetä kumppania liiallisen valinnanvaran takia
Tämä on ihan totta. Koska se on ihan sama minkä näköinen tai luonteinen olet. Koska on kaiken maailman treffi sivuja, sovelluksia jne.. Tämä aiheuttaa niin sanottuja haamu kirjoittajia. Eli moni kirjoittelee paljon vastakkaiselle sukupuolelle. Kunnes sitten vaan katoaa eli ei laita enää mitään. Johtuen yksinkertaisesti vaan siitä, että on tullut vastaan joku parempi ehdokas. Tutkijoitten mukaan kierre on loputun koska ihminen ajattelee aina voin saada paremman. Ja esim tinderi on tästä kaikista pahin koska pyyhkäisemällä eteen pomppaa aina joku viehättävämpi ihminen. Ja näin on helppo jättää vanha keskustelu taakse ja aloittaa uusi. Tätä siis tekee kumpikin osapuoli: miehet että naiset. Yksinkertaisesti valinnanvaraa on vain liikaa. Mitä mieltä muut? Johtuuko tämä ikuinen kaksintaistelu nimenomaan netin tuomasta maailmasta...
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, naisten liiallisen valinnanvaran vuoksi. Miesten valinnanvara ei ole kasvanut ollenkaan. Pikemminkin rankasti vähentynyt, kun naiset suostuvat seurustelemaan vain itselleen täydellisen miehen kanssa.
Täydellistä ihmistä ei ole olemassa.
Itselleen täydellistä. Kysymys kuuluukin miksi miehet eivät kunnioita itseään vaan kelpuuttavat jonkun joka ei itselle sovi.
Tämä on juuri se ongelma, tämä itselle täydellisen etsintä. Aina voi löytyä siitä suuresta joukosta, johon eri sovellusten avulla on pääsy, joku vielä parempi. Enää ei osata (luullaan ettei tarvitse) olla pitkäjänteisiä, kriteerit on kasvaneet, eikä osata tyytyä siihen tyyppiin, joka voisi hyvinkin olla se täydellinen kumppani, kun siirrytään jo etsimään parempaa. Näkemys siitä mihin omat rahkeet riittää, hämärtyy. Haetaan parempaa yksilöä, mutta saatetaan ohittaa tai päästää menemään se täydellinen puolisko, eli se virheellinen yksilö, joka olisikin ollut se paras match minulle omine virheineni. Sitten jos löytyykin se täydellinen yksilö, et sinä olekaan täydellinen hänelle. Pahimmillaan kierre jatkuu, eikä löydetä koskaan ketään, eikä edes tajuta missä meni vikaan.
Tämä muuttaa ihmisten asenteita parinhaussa haitallisella tavalla, enkä minä nyt puhu siitä että pitäisi tyytyä väkivaltaiseen juoppoon, niinkuin jotkut yksinkertaiset ovat täällä kantaansa perustelleet. Liiallinen valinnanvara ja toisaalta yhteydenoton ja -katkaisun helppous on laajemmin katsottuna huono juttu. Tänä digitaalisuuden ja sosiaalisen median ja deittisovellusten aikana yksinäisyys on pahempaa kuin koskaan ja sinkkuus yleisempää kuin koskaan. Jossain on menty siis vikaan, se on ihan selvä. Aina näistä joku hyötyy, mutta laajalla skaalalla jäädään miinukselle.
Se on vähän kuin lapsi karkkikaupassa. Jos on isot hyllyt, niin sitä lasta ei meinaa saada sieltä pois, lopulta täytyy tunnin kitinän jälkeen valita joku ja senkin jälkeen harmittaa olisiko ollut vielä joku parempi. Pienellä kioskilla on viisi vaihtoehtoa josta valita, valinta käy nopeasti ja siihen ollaan yleensä tyytyväisiä.
Totta. Mutta jos lapsi pitää enemmän tuoreista mansikoista kuin karkeista, häntä ei haittaa, vaikka ei saisi mitään niistä karkeista, jos hänellä on jo mansikoita. Tämä sama pätee myös parisuhteeseen. Jos sinkun elämä on jo erittäin hyvää ja mielenkiintoista, hän on valmis luopumaan sinkkuudestaan vain siinä tapauksessa, että parisuhteessa hänen elämänsä olisi vieläkin parempaa ja mielenkiintoisempaa. Tämän vuoksi varsinkin naiset etsivät juuri sitä itselleen täydellistä. Jos eivät löydä, ovat mieluummin sinkkuna ja nauttivat elämästään ilman parisuhdetta.
En nyt ihan ymmärrä mitä yrität tällä tekstillä sanoa. Yritätkö jotenkin vahvistaa sitä käsitystä että sinkkumiehet ovat lähinnä kitiseviä runkk@reita, joilla on pornon suurkulutuksen myötä vääristynyt naiskuva ja jotka joutavat lähtemään vaikka Kaliforniaan etsimään niitä uimapukumallejaan jos ei suomalainen nainen kelpaa? Kun taas naiset, he ovat täysin oikeutettuja etsimään sitä täydellistä miestä ja nauttimaan sinkkuudestaan, jonka niin hyvin osaavat, kunnes se täydellisyys löytyy ja tavalliseen suomalaiseen mieheen tyytyminen on lähinnä säälittävää?
Yhtä lailla löytyy sinkkuudesta kärsiviä naisia ja toisaalta sinkkuudesta nauttivia miehiä, jopa niin että osa heistä kutsuu itseään MGTOW-miehiksi, mikä on tietysti naisten mielestä sekin säälittävää. Miksi haluat väkisin tuoda tähän keskusteluun tällaista nais-mies-vastakkainasettelua, jota tähän ei ollenkaan tarvita? Minun mielestäni aloituksen pointti on ihan pohdinnan arvoinen asia. Sinun logiikallasi sinkkuus tulee räjähtämään käsiin ja sitä myöten onnellisuus laskemaan sekä miehillä että naisilla. Sinä et selvästikään halua tai kykene tarkastelemaan tätä asiaa objektiivisesti tai laajemmin, vaan pelkästään omasta suppeasta näkökulmastasi. Epäilen ettet ole kovin korkeasti koulutettu.
Laitoin tuon "varsinkin naiset etsivät" yksinkertaisesti siksi, että muussa tapauksessa kommentoimaan olisi ilmestynyt jälleen miehiä, joille omien sanojensa mukaan kelpaisi ihan kuka tahansa nainen. Eikä kyse ole miehistä tai naisista vaan siitä, että parisuhteen pitäisi tuoda elämään jotain enemmän kuin mitä sinkkuna eläessään saa. Enkä todellakaan suhtaudu miehiin vihamielisesti, olen itsekin kolmen nuoren miehen äiti. Yksikään pojistani ei ole kuitenkaan "tyytynyt ensimmäiseen tapaamaansa ihan kivaan naiseen". Tyttöystäviä on tullut ja mennyt, mutta vakavaan parisuhteeseen he vaativat kumppeneiltaan jo aika paljon. Siis niin paljon, että parisuhde antoi enemmän ja parempaa kuin sinkkuna eläminen.
Niin, ennen nettiaikaa he saattaisivat jo olla onnellisesti parisuhteessa, eivätkä kokisi elämänlaatunsa heikentyneen parisuhteen myötä, koska heille ei olisi kehittynyt ylisuuria odotuksia siitä minkälainen kumppanin pitäisi olla. Kriteerit ovat kasvaneet liikaa niin miehillä kuin naisillakin. Se turhauttaa jo monia ja siitä kärsii jo suuri osa miehiä ja naisia. Tästä kertoo jo pelkät tilastot. Ole onnellinen että olit nuori ja löysit miehesi ennen tätä nettiaikaa.
Kaikki kolme poikaani ovat nyt onnellisesti parisuhteessa. Ja ovat eläneet nettiajalla. Minunkin piti hakea Se Oikea Espanjasta asti, vaikkei ollutkaan vielä nettiä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sekä miesten että naisten kannattaa pitää kriteerinsä riittävän korkealla. Toki, jos parisuhde on niin tärkeä, että on täysin yhdentekevää, millainen kumppani on, niin silloin ottaa vaan ensimmäisen vastaantulijan, jolle kelpaa ja jota kutakuinkin pystyy sietämään.
Niin, nykyään ei uskalleta sitoutua, kun odotetaan, että tulisi entistä parempi kumppani ehdolle. Täydellistä ei ole olemassa, joten joka tapauksessa on tyytyminen epätäydelliseen. Jotkut kyllä tekevät päätöksen ja näennäisesti sitoutuvatkin, mutta kuikuilevat kuitenkin jatkuvasti aidan yli, jospa se ruoho kuitenkin olisi toisella puolella vihreämpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, naisten liiallisen valinnanvaran vuoksi. Miesten valinnanvara ei ole kasvanut ollenkaan. Pikemminkin rankasti vähentynyt, kun naiset suostuvat seurustelemaan vain itselleen täydellisen miehen kanssa.
Täydellistä ihmistä ei ole olemassa.
Itselleen täydellistä. Kysymys kuuluukin miksi miehet eivät kunnioita itseään vaan kelpuuttavat jonkun joka ei itselle sovi.
Tämä on juuri se ongelma, tämä itselle täydellisen etsintä. Aina voi löytyä siitä suuresta joukosta, johon eri sovellusten avulla on pääsy, joku vielä parempi. Enää ei osata (luullaan ettei tarvitse) olla pitkäjänteisiä, kriteerit on kasvaneet, eikä osata tyytyä siihen tyyppiin, joka voisi hyvinkin olla se täydellinen kumppani, kun siirrytään jo etsimään parempaa. Näkemys siitä mihin omat rahkeet riittää, hämärtyy. Haetaan parempaa yksilöä, mutta saatetaan ohittaa tai päästää menemään se täydellinen puolisko, eli se virheellinen yksilö, joka olisikin ollut se paras match minulle omine virheineni. Sitten jos löytyykin se täydellinen yksilö, et sinä olekaan täydellinen hänelle. Pahimmillaan kierre jatkuu, eikä löydetä koskaan ketään, eikä edes tajuta missä meni vikaan.
Tämä muuttaa ihmisten asenteita parinhaussa haitallisella tavalla, enkä minä nyt puhu siitä että pitäisi tyytyä väkivaltaiseen juoppoon, niinkuin jotkut yksinkertaiset ovat täällä kantaansa perustelleet. Liiallinen valinnanvara ja toisaalta yhteydenoton ja -katkaisun helppous on laajemmin katsottuna huono juttu. Tänä digitaalisuuden ja sosiaalisen median ja deittisovellusten aikana yksinäisyys on pahempaa kuin koskaan ja sinkkuus yleisempää kuin koskaan. Jossain on menty siis vikaan, se on ihan selvä. Aina näistä joku hyötyy, mutta laajalla skaalalla jäädään miinukselle.
Se on vähän kuin lapsi karkkikaupassa. Jos on isot hyllyt, niin sitä lasta ei meinaa saada sieltä pois, lopulta täytyy tunnin kitinän jälkeen valita joku ja senkin jälkeen harmittaa olisiko ollut vielä joku parempi. Pienellä kioskilla on viisi vaihtoehtoa josta valita, valinta käy nopeasti ja siihen ollaan yleensä tyytyväisiä.
Totta. Mutta jos lapsi pitää enemmän tuoreista mansikoista kuin karkeista, häntä ei haittaa, vaikka ei saisi mitään niistä karkeista, jos hänellä on jo mansikoita. Tämä sama pätee myös parisuhteeseen. Jos sinkun elämä on jo erittäin hyvää ja mielenkiintoista, hän on valmis luopumaan sinkkuudestaan vain siinä tapauksessa, että parisuhteessa hänen elämänsä olisi vieläkin parempaa ja mielenkiintoisempaa. Tämän vuoksi varsinkin naiset etsivät juuri sitä itselleen täydellistä. Jos eivät löydä, ovat mieluummin sinkkuna ja nauttivat elämästään ilman parisuhdetta.
En nyt ihan ymmärrä mitä yrität tällä tekstillä sanoa. Yritätkö jotenkin vahvistaa sitä käsitystä että sinkkumiehet ovat lähinnä kitiseviä runkk@reita, joilla on pornon suurkulutuksen myötä vääristynyt naiskuva ja jotka joutavat lähtemään vaikka Kaliforniaan etsimään niitä uimapukumallejaan jos ei suomalainen nainen kelpaa? Kun taas naiset, he ovat täysin oikeutettuja etsimään sitä täydellistä miestä ja nauttimaan sinkkuudestaan, jonka niin hyvin osaavat, kunnes se täydellisyys löytyy ja tavalliseen suomalaiseen mieheen tyytyminen on lähinnä säälittävää?
Yhtä lailla löytyy sinkkuudesta kärsiviä naisia ja toisaalta sinkkuudesta nauttivia miehiä, jopa niin että osa heistä kutsuu itseään MGTOW-miehiksi, mikä on tietysti naisten mielestä sekin säälittävää. Miksi haluat väkisin tuoda tähän keskusteluun tällaista nais-mies-vastakkainasettelua, jota tähän ei ollenkaan tarvita? Minun mielestäni aloituksen pointti on ihan pohdinnan arvoinen asia. Sinun logiikallasi sinkkuus tulee räjähtämään käsiin ja sitä myöten onnellisuus laskemaan sekä miehillä että naisilla. Sinä et selvästikään halua tai kykene tarkastelemaan tätä asiaa objektiivisesti tai laajemmin, vaan pelkästään omasta suppeasta näkökulmastasi. Epäilen ettet ole kovin korkeasti koulutettu.
Laitoin tuon "varsinkin naiset etsivät" yksinkertaisesti siksi, että muussa tapauksessa kommentoimaan olisi ilmestynyt jälleen miehiä, joille omien sanojensa mukaan kelpaisi ihan kuka tahansa nainen. Eikä kyse ole miehistä tai naisista vaan siitä, että parisuhteen pitäisi tuoda elämään jotain enemmän kuin mitä sinkkuna eläessään saa. Enkä todellakaan suhtaudu miehiin vihamielisesti, olen itsekin kolmen nuoren miehen äiti. Yksikään pojistani ei ole kuitenkaan "tyytynyt ensimmäiseen tapaamaansa ihan kivaan naiseen". Tyttöystäviä on tullut ja mennyt, mutta vakavaan parisuhteeseen he vaativat kumppeneiltaan jo aika paljon. Siis niin paljon, että parisuhde antoi enemmän ja parempaa kuin sinkkuna eläminen.
Niin, ennen nettiaikaa he saattaisivat jo olla onnellisesti parisuhteessa, eivätkä kokisi elämänlaatunsa heikentyneen parisuhteen myötä, koska heille ei olisi kehittynyt ylisuuria odotuksia siitä minkälainen kumppanin pitäisi olla. Kriteerit ovat kasvaneet liikaa niin miehillä kuin naisillakin. Se turhauttaa jo monia ja siitä kärsii jo suuri osa miehiä ja naisia. Tästä kertoo jo pelkät tilastot. Ole onnellinen että olit nuori ja löysit miehesi ennen tätä nettiaikaa.
Kaikki kolme poikaani ovat nyt onnellisesti parisuhteessa. Ja ovat eläneet nettiajalla. Minunkin piti hakea Se Oikea Espanjasta asti, vaikkei ollutkaan vielä nettiä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sekä miesten että naisten kannattaa pitää kriteerinsä riittävän korkealla. Toki, jos parisuhde on niin tärkeä, että on täysin yhdentekevää, millainen kumppani on, niin silloin ottaa vaan ensimmäisen vastaantulijan, jolle kelpaa ja jota kutakuinkin pystyy sietämään.
Olet selvästi päättänyt olla ymmärtämättä pointtiani. Teidän perheessä asiat ovat menneet näin, joten kaikki mitä minä olen tähän mennessä asiasta sanonut, menetti samantien merkityksensä. Onneksi olkoon.
Lainaan vielä aiemmin kirjoittamaani: Sinä et selvästikään halua tai kykene tarkastelemaan tätä asiaa objektiivisesti tai laajemmin, vaan pelkästään omasta suppeasta näkökulmastasi. Epäilen ettet ole kovin korkeasti koulutettu.
Ihmisistä on tullu nirsompia kaikessa muussakin elämässä. Haetaan "ainutlaatuisia elämyksiä".
Vierailija kirjoitti:
No minun kohdallani nettideittailu ylipäätään mahdollistaa kumppanin löytämisen. Olen vapaaehtoisesti lapseton, joten vain 10-15 % naisista käy minulle ylipäätään. Lisäksi naisen tulee nauttia alistumisesta seksissä. Ei tässä pahemmin kukasta kukkaan lennellä.
Mitå tuo alistuminen seksissä käytännössä sitten tarkoittaa? Ja ennen kaikkea, millainen sä olet muuten? Mä en halua lapsia ja jossain määrin kiihotun alistumisesta seksissä (joskaan en mihinkään täyteen alistumiseen tai orjailuun asti, enkä joka kerta), mutta en mäkään ketä vaan huolisi noin muilta ominaisuuksiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, naisten liiallisen valinnanvaran vuoksi. Miesten valinnanvara ei ole kasvanut ollenkaan. Pikemminkin rankasti vähentynyt, kun naiset suostuvat seurustelemaan vain itselleen täydellisen miehen kanssa.
Täydellistä ihmistä ei ole olemassa.
Itselleen täydellistä. Kysymys kuuluukin miksi miehet eivät kunnioita itseään vaan kelpuuttavat jonkun joka ei itselle sovi.
Tämä on juuri se ongelma, tämä itselle täydellisen etsintä. Aina voi löytyä siitä suuresta joukosta, johon eri sovellusten avulla on pääsy, joku vielä parempi. Enää ei osata (luullaan ettei tarvitse) olla pitkäjänteisiä, kriteerit on kasvaneet, eikä osata tyytyä siihen tyyppiin, joka voisi hyvinkin olla se täydellinen kumppani, kun siirrytään jo etsimään parempaa. Näkemys siitä mihin omat rahkeet riittää, hämärtyy. Haetaan parempaa yksilöä, mutta saatetaan ohittaa tai päästää menemään se täydellinen puolisko, eli se virheellinen yksilö, joka olisikin ollut se paras match minulle omine virheineni. Sitten jos löytyykin se täydellinen yksilö, et sinä olekaan täydellinen hänelle. Pahimmillaan kierre jatkuu, eikä löydetä koskaan ketään, eikä edes tajuta missä meni vikaan.
Tämä muuttaa ihmisten asenteita parinhaussa haitallisella tavalla, enkä minä nyt puhu siitä että pitäisi tyytyä väkivaltaiseen juoppoon, niinkuin jotkut yksinkertaiset ovat täällä kantaansa perustelleet. Liiallinen valinnanvara ja toisaalta yhteydenoton ja -katkaisun helppous on laajemmin katsottuna huono juttu. Tänä digitaalisuuden ja sosiaalisen median ja deittisovellusten aikana yksinäisyys on pahempaa kuin koskaan ja sinkkuus yleisempää kuin koskaan. Jossain on menty siis vikaan, se on ihan selvä. Aina näistä joku hyötyy, mutta laajalla skaalalla jäädään miinukselle.
Se on vähän kuin lapsi karkkikaupassa. Jos on isot hyllyt, niin sitä lasta ei meinaa saada sieltä pois, lopulta täytyy tunnin kitinän jälkeen valita joku ja senkin jälkeen harmittaa olisiko ollut vielä joku parempi. Pienellä kioskilla on viisi vaihtoehtoa josta valita, valinta käy nopeasti ja siihen ollaan yleensä tyytyväisiä.
Totta. Mutta jos lapsi pitää enemmän tuoreista mansikoista kuin karkeista, häntä ei haittaa, vaikka ei saisi mitään niistä karkeista, jos hänellä on jo mansikoita. Tämä sama pätee myös parisuhteeseen. Jos sinkun elämä on jo erittäin hyvää ja mielenkiintoista, hän on valmis luopumaan sinkkuudestaan vain siinä tapauksessa, että parisuhteessa hänen elämänsä olisi vieläkin parempaa ja mielenkiintoisempaa. Tämän vuoksi varsinkin naiset etsivät juuri sitä itselleen täydellistä. Jos eivät löydä, ovat mieluummin sinkkuna ja nauttivat elämästään ilman parisuhdetta.
En nyt ihan ymmärrä mitä yrität tällä tekstillä sanoa. Yritätkö jotenkin vahvistaa sitä käsitystä että sinkkumiehet ovat lähinnä kitiseviä runkk@reita, joilla on pornon suurkulutuksen myötä vääristynyt naiskuva ja jotka joutavat lähtemään vaikka Kaliforniaan etsimään niitä uimapukumallejaan jos ei suomalainen nainen kelpaa? Kun taas naiset, he ovat täysin oikeutettuja etsimään sitä täydellistä miestä ja nauttimaan sinkkuudestaan, jonka niin hyvin osaavat, kunnes se täydellisyys löytyy ja tavalliseen suomalaiseen mieheen tyytyminen on lähinnä säälittävää?
Yhtä lailla löytyy sinkkuudesta kärsiviä naisia ja toisaalta sinkkuudesta nauttivia miehiä, jopa niin että osa heistä kutsuu itseään MGTOW-miehiksi, mikä on tietysti naisten mielestä sekin säälittävää. Miksi haluat väkisin tuoda tähän keskusteluun tällaista nais-mies-vastakkainasettelua, jota tähän ei ollenkaan tarvita? Minun mielestäni aloituksen pointti on ihan pohdinnan arvoinen asia. Sinun logiikallasi sinkkuus tulee räjähtämään käsiin ja sitä myöten onnellisuus laskemaan sekä miehillä että naisilla. Sinä et selvästikään halua tai kykene tarkastelemaan tätä asiaa objektiivisesti tai laajemmin, vaan pelkästään omasta suppeasta näkökulmastasi. Epäilen ettet ole kovin korkeasti koulutettu.
Laitoin tuon "varsinkin naiset etsivät" yksinkertaisesti siksi, että muussa tapauksessa kommentoimaan olisi ilmestynyt jälleen miehiä, joille omien sanojensa mukaan kelpaisi ihan kuka tahansa nainen. Eikä kyse ole miehistä tai naisista vaan siitä, että parisuhteen pitäisi tuoda elämään jotain enemmän kuin mitä sinkkuna eläessään saa. Enkä todellakaan suhtaudu miehiin vihamielisesti, olen itsekin kolmen nuoren miehen äiti. Yksikään pojistani ei ole kuitenkaan "tyytynyt ensimmäiseen tapaamaansa ihan kivaan naiseen". Tyttöystäviä on tullut ja mennyt, mutta vakavaan parisuhteeseen he vaativat kumppeneiltaan jo aika paljon. Siis niin paljon, että parisuhde antoi enemmän ja parempaa kuin sinkkuna eläminen.
Niin, ennen nettiaikaa he saattaisivat jo olla onnellisesti parisuhteessa, eivätkä kokisi elämänlaatunsa heikentyneen parisuhteen myötä, koska heille ei olisi kehittynyt ylisuuria odotuksia siitä minkälainen kumppanin pitäisi olla. Kriteerit ovat kasvaneet liikaa niin miehillä kuin naisillakin. Se turhauttaa jo monia ja siitä kärsii jo suuri osa miehiä ja naisia. Tästä kertoo jo pelkät tilastot. Ole onnellinen että olit nuori ja löysit miehesi ennen tätä nettiaikaa.
Kaikki kolme poikaani ovat nyt onnellisesti parisuhteessa. Ja ovat eläneet nettiajalla. Minunkin piti hakea Se Oikea Espanjasta asti, vaikkei ollutkaan vielä nettiä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sekä miesten että naisten kannattaa pitää kriteerinsä riittävän korkealla. Toki, jos parisuhde on niin tärkeä, että on täysin yhdentekevää, millainen kumppani on, niin silloin ottaa vaan ensimmäisen vastaantulijan, jolle kelpaa ja jota kutakuinkin pystyy sietämään.
Olet selvästi päättänyt olla ymmärtämättä pointtiani. Teidän perheessä asiat ovat menneet näin, joten kaikki mitä minä olen tähän mennessä asiasta sanonut, menetti samantien merkityksensä. Onneksi olkoon.
Lainaan vielä aiemmin kirjoittamaani: Sinä et selvästikään halua tai kykene tarkastelemaan tätä asiaa objektiivisesti tai laajemmin, vaan pelkästään omasta suppeasta näkökulmastasi. Epäilen ettet ole kovin korkeasti koulutettu.
Totta, väikkäri jäi tekemättä. Mistä aiheesta sinä teit omasi?
Ja totta, meidän perheessämme asiat ovat menneet näin. Niin menee myös hyvin monissa suomalaisperheissä. Nuoria kannustetaan opiskelemaan itselleen mieluinen ammatti, hankkimaan töitä, harrastamaan, tapaamaan ystäviään ja pitämään hauskaa, näkemään ja kokemaan maailmaa jne. Harva suomalainen enää 18 vuotta täytettyään ajattelee, että nyt sitten parisuhde tai muuten elämäni on aivan turhaa. Nuoruuteen liittyy vapaus, vapaus tehdä mitä haluaa. Nauttia elämästä ilman ylimääräisiä velvollisuuksia. Niiden aika on sitten myöhemmin jos on ollakseen. Nykyisin puhutaan tapailemisesta, omassa nuoruudessani puhuttiin styylaamisesta. Oltiin yhdessä sen aikaa, kun yhdessä oli kivaa. Sitten erottiin. Aivan kuten nykyisinkin. Nettiaikakaudella nuorilla on kuitenkin enemmän vaihtoehtoja, kenen kanssa tapailee. Parisuhde solmitaan vasta sitten, kun löytyy juuri se mies tai nainen, jonka vuoksi on valmis luopumaan mukavasta sinkkuelämästään deittailuineen ja tapailuineen. Mutta tuli mieleeni, että onko suomalaisilla vaikeuksia ihastua ja rakastua niin voimakkaasti, että tuohon luopumiseen olisi halua? Espanjalaisissa kun sekä miehet että naiset kykenevät tuntemaan niin suurta intohimoa, että sinkkuelämä ei sen tunteen jälkeen enää tunnukaan hyvältä. Tuo intohimo vaan ei kohdistu kaikkiin "ihan ok" -tyyppeihin vaan juuri siihen tiettyyn ja sen vuoksi muut miehet/naiset menettävät merkityksensä.
Vierailija kirjoitti:
Etsin miestä joka
ei tupakoi
ei käytä alkoholia
ei käytä huumeita
on feministi
luonnonsuojelija
eläintensuojelija
ei metsästä, kalastus ok
Pitää eläimistä, erityisesti koirista
Toteuttaa positiivista koulutusta koirille
Tykkää mökkeilystä
ei kuuntele rap/hip hop
ei kuuntele örinäheviä
ei kannata prostituutiota
On uskollinen eikä petä
retkeilee
on lempeä
lällysti hauska
kiltti
ystävällinen
empaattinen
oikeudenmukainen
Ei varmaan kannata jatkaa listaa enää mutta ei ole vielä löytynyt, ei.. Ei todellakaan ole ollut liikaa valinnanvaraa kun ei ole yksikään täyttänyt vaateita.
Ja aivan helvetin yllätyksetön ja tylsä.
Täydellinen mies yllättää minut joka päivä ja tekee minut onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, naisten liiallisen valinnanvaran vuoksi. Miesten valinnanvara ei ole kasvanut ollenkaan. Pikemminkin rankasti vähentynyt, kun naiset suostuvat seurustelemaan vain itselleen täydellisen miehen kanssa.
Täydellistä ihmistä ei ole olemassa.
Itselleen täydellistä. Kysymys kuuluukin miksi miehet eivät kunnioita itseään vaan kelpuuttavat jonkun joka ei itselle sovi.
Tämä on juuri se ongelma, tämä itselle täydellisen etsintä. Aina voi löytyä siitä suuresta joukosta, johon eri sovellusten avulla on pääsy, joku vielä parempi. Enää ei osata (luullaan ettei tarvitse) olla pitkäjänteisiä, kriteerit on kasvaneet, eikä osata tyytyä siihen tyyppiin, joka voisi hyvinkin olla se täydellinen kumppani, kun siirrytään jo etsimään parempaa. Näkemys siitä mihin omat rahkeet riittää, hämärtyy. Haetaan parempaa yksilöä, mutta saatetaan ohittaa tai päästää menemään se täydellinen puolisko, eli se virheellinen yksilö, joka olisikin ollut se paras match minulle omine virheineni. Sitten jos löytyykin se täydellinen yksilö, et sinä olekaan täydellinen hänelle. Pahimmillaan kierre jatkuu, eikä löydetä koskaan ketään, eikä edes tajuta missä meni vikaan.
Tämä muuttaa ihmisten asenteita parinhaussa haitallisella tavalla, enkä minä nyt puhu siitä että pitäisi tyytyä väkivaltaiseen juoppoon, niinkuin jotkut yksinkertaiset ovat täällä kantaansa perustelleet. Liiallinen valinnanvara ja toisaalta yhteydenoton ja -katkaisun helppous on laajemmin katsottuna huono juttu. Tänä digitaalisuuden ja sosiaalisen median ja deittisovellusten aikana yksinäisyys on pahempaa kuin koskaan ja sinkkuus yleisempää kuin koskaan. Jossain on menty siis vikaan, se on ihan selvä. Aina näistä joku hyötyy, mutta laajalla skaalalla jäädään miinukselle.
Se on vähän kuin lapsi karkkikaupassa. Jos on isot hyllyt, niin sitä lasta ei meinaa saada sieltä pois, lopulta täytyy tunnin kitinän jälkeen valita joku ja senkin jälkeen harmittaa olisiko ollut vielä joku parempi. Pienellä kioskilla on viisi vaihtoehtoa josta valita, valinta käy nopeasti ja siihen ollaan yleensä tyytyväisiä.
Totta. Mutta jos lapsi pitää enemmän tuoreista mansikoista kuin karkeista, häntä ei haittaa, vaikka ei saisi mitään niistä karkeista, jos hänellä on jo mansikoita. Tämä sama pätee myös parisuhteeseen. Jos sinkun elämä on jo erittäin hyvää ja mielenkiintoista, hän on valmis luopumaan sinkkuudestaan vain siinä tapauksessa, että parisuhteessa hänen elämänsä olisi vieläkin parempaa ja mielenkiintoisempaa. Tämän vuoksi varsinkin naiset etsivät juuri sitä itselleen täydellistä. Jos eivät löydä, ovat mieluummin sinkkuna ja nauttivat elämästään ilman parisuhdetta.
En nyt ihan ymmärrä mitä yrität tällä tekstillä sanoa. Yritätkö jotenkin vahvistaa sitä käsitystä että sinkkumiehet ovat lähinnä kitiseviä runkk@reita, joilla on pornon suurkulutuksen myötä vääristynyt naiskuva ja jotka joutavat lähtemään vaikka Kaliforniaan etsimään niitä uimapukumallejaan jos ei suomalainen nainen kelpaa? Kun taas naiset, he ovat täysin oikeutettuja etsimään sitä täydellistä miestä ja nauttimaan sinkkuudestaan, jonka niin hyvin osaavat, kunnes se täydellisyys löytyy ja tavalliseen suomalaiseen mieheen tyytyminen on lähinnä säälittävää?
Yhtä lailla löytyy sinkkuudesta kärsiviä naisia ja toisaalta sinkkuudesta nauttivia miehiä, jopa niin että osa heistä kutsuu itseään MGTOW-miehiksi, mikä on tietysti naisten mielestä sekin säälittävää. Miksi haluat väkisin tuoda tähän keskusteluun tällaista nais-mies-vastakkainasettelua, jota tähän ei ollenkaan tarvita? Minun mielestäni aloituksen pointti on ihan pohdinnan arvoinen asia. Sinun logiikallasi sinkkuus tulee räjähtämään käsiin ja sitä myöten onnellisuus laskemaan sekä miehillä että naisilla. Sinä et selvästikään halua tai kykene tarkastelemaan tätä asiaa objektiivisesti tai laajemmin, vaan pelkästään omasta suppeasta näkökulmastasi. Epäilen ettet ole kovin korkeasti koulutettu.
Laitoin tuon "varsinkin naiset etsivät" yksinkertaisesti siksi, että muussa tapauksessa kommentoimaan olisi ilmestynyt jälleen miehiä, joille omien sanojensa mukaan kelpaisi ihan kuka tahansa nainen. Eikä kyse ole miehistä tai naisista vaan siitä, että parisuhteen pitäisi tuoda elämään jotain enemmän kuin mitä sinkkuna eläessään saa. Enkä todellakaan suhtaudu miehiin vihamielisesti, olen itsekin kolmen nuoren miehen äiti. Yksikään pojistani ei ole kuitenkaan "tyytynyt ensimmäiseen tapaamaansa ihan kivaan naiseen". Tyttöystäviä on tullut ja mennyt, mutta vakavaan parisuhteeseen he vaativat kumppeneiltaan jo aika paljon. Siis niin paljon, että parisuhde antoi enemmän ja parempaa kuin sinkkuna eläminen.
Niin, ennen nettiaikaa he saattaisivat jo olla onnellisesti parisuhteessa, eivätkä kokisi elämänlaatunsa heikentyneen parisuhteen myötä, koska heille ei olisi kehittynyt ylisuuria odotuksia siitä minkälainen kumppanin pitäisi olla. Kriteerit ovat kasvaneet liikaa niin miehillä kuin naisillakin. Se turhauttaa jo monia ja siitä kärsii jo suuri osa miehiä ja naisia. Tästä kertoo jo pelkät tilastot. Ole onnellinen että olit nuori ja löysit miehesi ennen tätä nettiaikaa.
Olen ollut "parisuhdemarkkinoilla" 1970-luvun lopulta ihan viime vuosiin saakka ja luulisin ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Silloin kun ensimmäisen kerran seurustelin, niin poikaystävä oli pakko löytää niistä ihmisistä, joita arjessa tapasi. Haaveissa tietysti saatoin olla Bay City Rollersien Ericin tyttöystävä, mutta niistä kasvoin ulos jo ennen ensimmäistä seurustelusuhdetta :-)
1980-luvun alussa ympyräni laajenivat matkustelun myötä ja jossain vaiheessa mm. soittelin yhden Tukholmassa tapaamani pojan/nuoren miehen kanssa, ja kirjoittelin samalla reissulla tapaamani saksalaismiehen kanssa. Aviomies löytyi kuitenkin opiskelupaikkakunnalta.
Avioeron jälkeen ehdin hetken aikaa etsiä seuraa kansainvälisten kirjeenvaihtopalstojen kautta ennen kuin 1995 aloin käyttää nettiä ja 1996 julkaisin ensimmäisen oman deitti-ilmoitukseni. Sekin oli jollain kansainvälisellä palstalla, joka silloin vielä oli ilmainen. Siitä seurasi parin vuoden suhde ruotsalaisen miehen kanssa ja muutamia tapaamisia muiden pohjoiseurooppalaisten kanssa, mutta loppuviimein päädyin kuitenkin jälleen yhteen ihan päijäthämäläisen miehen kanssa.
Kun se suhde päättyi noin kymmenen vuotta sitten, kokeilin vielä kerran nettideittailua. Siinä kohtaa huomasin, että peli on ihan erilaista kuin 1990-2000 luvun vaihteessa. Hain oman ikäisiäni (silloin nelikymppisiä), eronneita, lapsensa jo tehneitä miehiä, mutta heillä oli järjestään haussa jopa alkaen 18-vuotiaat naiset. Tavallisen näköisenä nelikymppisenä en saanut juuri ketään kiinnostumaan itsestäni. Ne jotka kiinnostuivat, eivät olleet sitä mitä itse hain (alaikäiset lapset olivat itselleni ehdoton no-no).
En löytänyt (nykyistä) miestäni ennen nettiaikaa enkä sittemmin netistä, koska tajusin, että se ei minun kohdallani toimi. Aikuinen poikani löysi ex-kihlattunsa netistä, en tiedä tarkemmin mitä kautta, mutta nykyinen avokki on löytynyt yhteisen ystäväpiirin kautta kuten oma nykyinen elämänkumppaninikin. Kukaan ei edelleenkään pakota etsimään netin tai Tinderin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, naisten liiallisen valinnanvaran vuoksi. Miesten valinnanvara ei ole kasvanut ollenkaan. Pikemminkin rankasti vähentynyt, kun naiset suostuvat seurustelemaan vain itselleen täydellisen miehen kanssa.
Täydellistä ihmistä ei ole olemassa.
Itselleen täydellistä. Kysymys kuuluukin miksi miehet eivät kunnioita itseään vaan kelpuuttavat jonkun joka ei itselle sovi.
Tämä on juuri se ongelma, tämä itselle täydellisen etsintä. Aina voi löytyä siitä suuresta joukosta, johon eri sovellusten avulla on pääsy, joku vielä parempi. Enää ei osata (luullaan ettei tarvitse) olla pitkäjänteisiä, kriteerit on kasvaneet, eikä osata tyytyä siihen tyyppiin, joka voisi hyvinkin olla se täydellinen kumppani, kun siirrytään jo etsimään parempaa. Näkemys siitä mihin omat rahkeet riittää, hämärtyy. Haetaan parempaa yksilöä, mutta saatetaan ohittaa tai päästää menemään se täydellinen puolisko, eli se virheellinen yksilö, joka olisikin ollut se paras match minulle omine virheineni. Sitten jos löytyykin se täydellinen yksilö, et sinä olekaan täydellinen hänelle. Pahimmillaan kierre jatkuu, eikä löydetä koskaan ketään, eikä edes tajuta missä meni vikaan.
Tämä muuttaa ihmisten asenteita parinhaussa haitallisella tavalla, enkä minä nyt puhu siitä että pitäisi tyytyä väkivaltaiseen juoppoon, niinkuin jotkut yksinkertaiset ovat täällä kantaansa perustelleet. Liiallinen valinnanvara ja toisaalta yhteydenoton ja -katkaisun helppous on laajemmin katsottuna huono juttu. Tänä digitaalisuuden ja sosiaalisen median ja deittisovellusten aikana yksinäisyys on pahempaa kuin koskaan ja sinkkuus yleisempää kuin koskaan. Jossain on menty siis vikaan, se on ihan selvä. Aina näistä joku hyötyy, mutta laajalla skaalalla jäädään miinukselle.
Se on vähän kuin lapsi karkkikaupassa. Jos on isot hyllyt, niin sitä lasta ei meinaa saada sieltä pois, lopulta täytyy tunnin kitinän jälkeen valita joku ja senkin jälkeen harmittaa olisiko ollut vielä joku parempi. Pienellä kioskilla on viisi vaihtoehtoa josta valita, valinta käy nopeasti ja siihen ollaan yleensä tyytyväisiä.
Totta. Mutta jos lapsi pitää enemmän tuoreista mansikoista kuin karkeista, häntä ei haittaa, vaikka ei saisi mitään niistä karkeista, jos hänellä on jo mansikoita. Tämä sama pätee myös parisuhteeseen. Jos sinkun elämä on jo erittäin hyvää ja mielenkiintoista, hän on valmis luopumaan sinkkuudestaan vain siinä tapauksessa, että parisuhteessa hänen elämänsä olisi vieläkin parempaa ja mielenkiintoisempaa. Tämän vuoksi varsinkin naiset etsivät juuri sitä itselleen täydellistä. Jos eivät löydä, ovat mieluummin sinkkuna ja nauttivat elämästään ilman parisuhdetta.
En nyt ihan ymmärrä mitä yrität tällä tekstillä sanoa. Yritätkö jotenkin vahvistaa sitä käsitystä että sinkkumiehet ovat lähinnä kitiseviä runkk@reita, joilla on pornon suurkulutuksen myötä vääristynyt naiskuva ja jotka joutavat lähtemään vaikka Kaliforniaan etsimään niitä uimapukumallejaan jos ei suomalainen nainen kelpaa? Kun taas naiset, he ovat täysin oikeutettuja etsimään sitä täydellistä miestä ja nauttimaan sinkkuudestaan, jonka niin hyvin osaavat, kunnes se täydellisyys löytyy ja tavalliseen suomalaiseen mieheen tyytyminen on lähinnä säälittävää?
Yhtä lailla löytyy sinkkuudesta kärsiviä naisia ja toisaalta sinkkuudesta nauttivia miehiä, jopa niin että osa heistä kutsuu itseään MGTOW-miehiksi, mikä on tietysti naisten mielestä sekin säälittävää. Miksi haluat väkisin tuoda tähän keskusteluun tällaista nais-mies-vastakkainasettelua, jota tähän ei ollenkaan tarvita? Minun mielestäni aloituksen pointti on ihan pohdinnan arvoinen asia. Sinun logiikallasi sinkkuus tulee räjähtämään käsiin ja sitä myöten onnellisuus laskemaan sekä miehillä että naisilla. Sinä et selvästikään halua tai kykene tarkastelemaan tätä asiaa objektiivisesti tai laajemmin, vaan pelkästään omasta suppeasta näkökulmastasi. Epäilen ettet ole kovin korkeasti koulutettu.
Mitä sinun mielestäsi sitten pitäisi tehdä ja kenen?
eri
Anna olla jos et ymmärrä. Ei minulla ole siihen mitään ratkaisua, ei tässä siitä ole kyse, lähinnä olen aloittajan kanssa samaa mieltä, että huonompaan suuntaan ollaan menossa, vaikka luullaan päinvastaista. Sen lisäksi ihmettelen kommentoimani kirjoittajan miesvihamielistä asennetta ja sukupuolien välistä vastakkainasettelua, jonka ei pitäisi liittyä tähän aiheeseen mitenkään.
En, en ymmärrä. Ymmärtääkseni nykytilanne on ongelma nimenomaan osalle miehistä. Miksi he eivät ole valmiita "tulemaan vastaan" eli hyväksymään naisia, jotka ovat "alle heidän tasonsa". Tavallinen mies, jolla ei ole vakavia mt-, päihde- tai muita elämänhallintaongelmia ja joka joko asuu paikkakunnalla, jolla on naisia tai on valmis muuttamaan sellaiselle, saa kyllä naisen halutessaan. Luit ihan oikein: saa naisen halutessaan. Ei välttämättä kaunista, hoikkaa tai lapsetonta, fitnesskissoista puhumattakaan, mutta saa naisen.
Jos siis tässä on olemassa ongelma niin ratkaisu on heidän käsissään, kenelle se on ongelma. Useimmille sinkkunaisille ei vaikuta tämänkään ketjun perusteella olevan. Joillekin on ja he ovat jo kertoneetkin yrittäneensä "alentaa rimaa", mutta sekään ei riitä koska jokainen peruspertti havittelee niitä samoja naisia kuin muutkin miehet.
Miksi mies, joka haluaa perheen, ei ottaisi yhteyttä niihin naisiin, jotka eivät muille miehille "kelpaa", so, joilla todennäköisesti ei ole vientiä?
En edelleenkään näe tätä sukupuoliasiana, vaan parinhaun ongelmana yleensäkin. Miten tämä on yhtään enempää miesten kuin naisten ongelma, en ymmärrä. Vastaavanlaisia naisia on ihan yhtä lailla, kuin tuo miehiä koskeva esimerkkisi. Ylisuuri valinnanvara, tai illuusio siitä, saa ihmiset kyynisiksi ja etsimään virheitä muista ja nostamaan kriteereitään kohtuuttomiin mittoihin. Ihmisiä valitaan kuin katalogeista ja kiinnostus ei pysy yllä riittävän kauan, että oikeasti huomattaisiin minkälainen ihminen on oikeasti kyseessä, kaikki ladataan parille ensimmäiselle tapaamiselle, jonka aikana pitäisi tapahtua sitä tätä ja tuota ja tuntua vähintään siltä ja tältä, tai muuten se on uutta matoa koukkuun. Pinnalliset arvot hallitsevat liikaa, joku ei kelpaa kun on pari senttiä liian lyhyt tai sillä on rumat kengät. Ennen ei ollut tällaiseen varaa, eikä ihmiset olleet niin pikkumaisia kuin nykyään ja se on minusta tämän digitalisoidun parinhaun huono puoli. Näennnäisesti se lisää mahdollisuuksia, mutta todellisuudessa se tekee meistä entistä kriittisempiä ja näin ollen sokeita sen oikean onnen löytämiselle.
Pakottaako joku sinut hakemaan seuraa "digitalisoidusti"?
Minä ainakin myönnän, että etsin jatkuvasti parempaa ja parempaa eikä kukaan oikeasti tunnu olevan tarpeeksi hyvä. Olen jo kerran tyytynyt mieheen, joka oli ihan ok ja pidemmän päälle se oli suuri virhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsin miestä joka
ei tupakoi
ei käytä alkoholia
ei käytä huumeita
on feministi
luonnonsuojelija
eläintensuojelija
ei metsästä, kalastus ok
Pitää eläimistä, erityisesti koirista
Toteuttaa positiivista koulutusta koirille
Tykkää mökkeilystä
ei kuuntele rap/hip hop
ei kuuntele örinäheviä
ei kannata prostituutiota
On uskollinen eikä petä
retkeilee
on lempeä
lällysti hauska
kiltti
ystävällinen
empaattinen
oikeudenmukainen
Ei varmaan kannata jatkaa listaa enää mutta ei ole vielä löytynyt, ei.. Ei todellakaan ole ollut liikaa valinnanvaraa kun ei ole yksikään täyttänyt vaateita.
eikä tule täyttämään.
Eiköhän tuo ollut vitsi: :D Mutta samantyylisiä vaatimuslistoja kyllä löytyy joiltain todellisuudessakin. :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, naisten liiallisen valinnanvaran vuoksi. Miesten valinnanvara ei ole kasvanut ollenkaan. Pikemminkin rankasti vähentynyt, kun naiset suostuvat seurustelemaan vain itselleen täydellisen miehen kanssa.
Täydellistä ihmistä ei ole olemassa.
Itselleen täydellistä. Kysymys kuuluukin miksi miehet eivät kunnioita itseään vaan kelpuuttavat jonkun joka ei itselle sovi.
Tämä on juuri se ongelma, tämä itselle täydellisen etsintä. Aina voi löytyä siitä suuresta joukosta, johon eri sovellusten avulla on pääsy, joku vielä parempi. Enää ei osata (luullaan ettei tarvitse) olla pitkäjänteisiä, kriteerit on kasvaneet, eikä osata tyytyä siihen tyyppiin, joka voisi hyvinkin olla se täydellinen kumppani, kun siirrytään jo etsimään parempaa. Näkemys siitä mihin omat rahkeet riittää, hämärtyy. Haetaan parempaa yksilöä, mutta saatetaan ohittaa tai päästää menemään se täydellinen puolisko, eli se virheellinen yksilö, joka olisikin ollut se paras match minulle omine virheineni. Sitten jos löytyykin se täydellinen yksilö, et sinä olekaan täydellinen hänelle. Pahimmillaan kierre jatkuu, eikä löydetä koskaan ketään, eikä edes tajuta missä meni vikaan.
Tämä muuttaa ihmisten asenteita parinhaussa haitallisella tavalla, enkä minä nyt puhu siitä että pitäisi tyytyä väkivaltaiseen juoppoon, niinkuin jotkut yksinkertaiset ovat täällä kantaansa perustelleet. Liiallinen valinnanvara ja toisaalta yhteydenoton ja -katkaisun helppous on laajemmin katsottuna huono juttu. Tänä digitaalisuuden ja sosiaalisen median ja deittisovellusten aikana yksinäisyys on pahempaa kuin koskaan ja sinkkuus yleisempää kuin koskaan. Jossain on menty siis vikaan, se on ihan selvä. Aina näistä joku hyötyy, mutta laajalla skaalalla jäädään miinukselle.
Se on vähän kuin lapsi karkkikaupassa. Jos on isot hyllyt, niin sitä lasta ei meinaa saada sieltä pois, lopulta täytyy tunnin kitinän jälkeen valita joku ja senkin jälkeen harmittaa olisiko ollut vielä joku parempi. Pienellä kioskilla on viisi vaihtoehtoa josta valita, valinta käy nopeasti ja siihen ollaan yleensä tyytyväisiä.
Totta. Mutta jos lapsi pitää enemmän tuoreista mansikoista kuin karkeista, häntä ei haittaa, vaikka ei saisi mitään niistä karkeista, jos hänellä on jo mansikoita. Tämä sama pätee myös parisuhteeseen. Jos sinkun elämä on jo erittäin hyvää ja mielenkiintoista, hän on valmis luopumaan sinkkuudestaan vain siinä tapauksessa, että parisuhteessa hänen elämänsä olisi vieläkin parempaa ja mielenkiintoisempaa. Tämän vuoksi varsinkin naiset etsivät juuri sitä itselleen täydellistä. Jos eivät löydä, ovat mieluummin sinkkuna ja nauttivat elämästään ilman parisuhdetta.
En nyt ihan ymmärrä mitä yrität tällä tekstillä sanoa. Yritätkö jotenkin vahvistaa sitä käsitystä että sinkkumiehet ovat lähinnä kitiseviä runkk@reita, joilla on pornon suurkulutuksen myötä vääristynyt naiskuva ja jotka joutavat lähtemään vaikka Kaliforniaan etsimään niitä uimapukumallejaan jos ei suomalainen nainen kelpaa? Kun taas naiset, he ovat täysin oikeutettuja etsimään sitä täydellistä miestä ja nauttimaan sinkkuudestaan, jonka niin hyvin osaavat, kunnes se täydellisyys löytyy ja tavalliseen suomalaiseen mieheen tyytyminen on lähinnä säälittävää?
Yhtä lailla löytyy sinkkuudesta kärsiviä naisia ja toisaalta sinkkuudesta nauttivia miehiä, jopa niin että osa heistä kutsuu itseään MGTOW-miehiksi, mikä on tietysti naisten mielestä sekin säälittävää. Miksi haluat väkisin tuoda tähän keskusteluun tällaista nais-mies-vastakkainasettelua, jota tähän ei ollenkaan tarvita? Minun mielestäni aloituksen pointti on ihan pohdinnan arvoinen asia. Sinun logiikallasi sinkkuus tulee räjähtämään käsiin ja sitä myöten onnellisuus laskemaan sekä miehillä että naisilla. Sinä et selvästikään halua tai kykene tarkastelemaan tätä asiaa objektiivisesti tai laajemmin, vaan pelkästään omasta suppeasta näkökulmastasi. Epäilen ettet ole kovin korkeasti koulutettu.
Mitä sinun mielestäsi sitten pitäisi tehdä ja kenen?
eri
Anna olla jos et ymmärrä. Ei minulla ole siihen mitään ratkaisua, ei tässä siitä ole kyse, lähinnä olen aloittajan kanssa samaa mieltä, että huonompaan suuntaan ollaan menossa, vaikka luullaan päinvastaista. Sen lisäksi ihmettelen kommentoimani kirjoittajan miesvihamielistä asennetta ja sukupuolien välistä vastakkainasettelua, jonka ei pitäisi liittyä tähän aiheeseen mitenkään.
En, en ymmärrä. Ymmärtääkseni nykytilanne on ongelma nimenomaan osalle miehistä. Miksi he eivät ole valmiita "tulemaan vastaan" eli hyväksymään naisia, jotka ovat "alle heidän tasonsa". Tavallinen mies, jolla ei ole vakavia mt-, päihde- tai muita elämänhallintaongelmia ja joka joko asuu paikkakunnalla, jolla on naisia tai on valmis muuttamaan sellaiselle, saa kyllä naisen halutessaan. Luit ihan oikein: saa naisen halutessaan. Ei välttämättä kaunista, hoikkaa tai lapsetonta, fitnesskissoista puhumattakaan, mutta saa naisen.
Jos siis tässä on olemassa ongelma niin ratkaisu on heidän käsissään, kenelle se on ongelma. Useimmille sinkkunaisille ei vaikuta tämänkään ketjun perusteella olevan. Joillekin on ja he ovat jo kertoneetkin yrittäneensä "alentaa rimaa", mutta sekään ei riitä koska jokainen peruspertti havittelee niitä samoja naisia kuin muutkin miehet.
Miksi mies, joka haluaa perheen, ei ottaisi yhteyttä niihin naisiin, jotka eivät muille miehille "kelpaa", so, joilla todennäköisesti ei ole vientiä?
En edelleenkään näe tätä sukupuoliasiana, vaan parinhaun ongelmana yleensäkin. Miten tämä on yhtään enempää miesten kuin naisten ongelma, en ymmärrä. Vastaavanlaisia naisia on ihan yhtä lailla, kuin tuo miehiä koskeva esimerkkisi. Ylisuuri valinnanvara, tai illuusio siitä, saa ihmiset kyynisiksi ja etsimään virheitä muista ja nostamaan kriteereitään kohtuuttomiin mittoihin. Ihmisiä valitaan kuin katalogeista ja kiinnostus ei pysy yllä riittävän kauan, että oikeasti huomattaisiin minkälainen ihminen on oikeasti kyseessä, kaikki ladataan parille ensimmäiselle tapaamiselle, jonka aikana pitäisi tapahtua sitä tätä ja tuota ja tuntua vähintään siltä ja tältä, tai muuten se on uutta matoa koukkuun. Pinnalliset arvot hallitsevat liikaa, joku ei kelpaa kun on pari senttiä liian lyhyt tai sillä on rumat kengät. Ennen ei ollut tällaiseen varaa, eikä ihmiset olleet niin pikkumaisia kuin nykyään ja se on minusta tämän digitalisoidun parinhaun huono puoli. Näennnäisesti se lisää mahdollisuuksia, mutta todellisuudessa se tekee meistä entistä kriittisempiä ja näin ollen sokeita sen oikean onnen löytämiselle.
Pakottaako joku sinut hakemaan seuraa "digitalisoidusti"?
Ei, mutta kun sillä ei ole merkitystä mitä kautta minä haen, kun suuri osa muista ihmisistä kuitenkin on jo omaksunut tämän nykyaikaisen asenteen täydellisyyden tavoittelusta ja jatkuvasta arvostelusta, kyvyttömyydestä sietää pieniä virheitä ja haaveilemisesta aidan toisella puolella mahdollisesti odottavasta vehreydestä. Mutta minä olen tainnut nyt tästä aiheesta jo sanottavani sanoa, te ette vaikuta ymmärtävän minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsin miestä joka
ei tupakoi
ei käytä alkoholia
ei käytä huumeita
on feministi
luonnonsuojelija
eläintensuojelija
ei metsästä, kalastus ok
Pitää eläimistä, erityisesti koirista
Toteuttaa positiivista koulutusta koirille
Tykkää mökkeilystä
ei kuuntele rap/hip hop
ei kuuntele örinäheviä
ei kannata prostituutiota
On uskollinen eikä petä
retkeilee
on lempeä
lällysti hauska
kiltti
ystävällinen
empaattinen
oikeudenmukainen
Ei varmaan kannata jatkaa listaa enää mutta ei ole vielä löytynyt, ei.. Ei todellakaan ole ollut liikaa valinnanvaraa kun ei ole yksikään täyttänyt vaateita.
:)
Jos tommonen on olemassa niin varmaan sille löytyy muita ottajia. kenties ei ole olemassakaan. Ole sitten vaan ilman. : ) Mummona sitten voit kuolinvuoteella muistella kun ei koskaan tpahtunut mitään.
Sehän se oli se minun pointtini. Haluan siis olla mieluummin yksin ja toteuttaa arvojeni mukaista elämää kuin viettää elämäni sellaisen miehen kanssa jota en voisi arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa. Olen saanut paljon tarjouksia ja minua on myös kosittu mutta en halua miestä joka ei sovi minulle. Olen yksin onnellisempi kuin väärän ihmisen kanssa. Vääränlainen kumppani aiheuttaa paljon surua ja murhetta.
Minua on aina lähestytty paljon ja olen todellakin miettinyt paljon sitä että harmittaako se mummelina sitten kun ei sitä perhettä ole "joka kävisi katsomassa". Mutta olen todennut että se perhe jonka haluaisin minua käyvän katsomassa löytyy tuon listan (joka on itse asiassa pitempi) takaa. Muunlainen perhe olisi vääränlainen perhe, ei minun perheeni.
Elämässäni tapahtuu paljonkin ja yksin voin nauttia juuri niistä asioista joista haluan. Se on minun valintani. Ellei joskus löydy se joka ominaisuuksiltaan olisi sellainen jolle lista kuvastaisi hänen omia arvojaan ja sopimisimme siksi toisillemme :)
Vääränlaisen miehen kanssa eläisin vääränlaisen elämän ja sitä en halua. Tämä on kuitenkin minun seikkailuni ja haluan kulkea omaan suuntani.
Ihme kontrollifriikki. Jos sinulla on jotain arvoja, niin miksi ne tulisi muidenkin jakaa tyyliin koko perheen? Et taida juuri arvostaa erilaisuutta ja moninaisuutta. Kaikilla ihmisillä on arvonsa, mutta niiden vaatiminen kanssaihmisiltä on creepyn kuuloista.
Vierailija kirjoitti:
Etsin miestä joka
ei tupakoi
ei käytä alkoholia
ei käytä huumeita
on feministi
luonnonsuojelija
eläintensuojelija
ei metsästä, kalastus ok
Pitää eläimistä, erityisesti koirista
Toteuttaa positiivista koulutusta koirille
Tykkää mökkeilystä
ei kuuntele rap/hip hop
ei kuuntele örinäheviä
ei kannata prostituutiota
On uskollinen eikä petä
retkeilee
on lempeä
lällysti hauska
kiltti
ystävällinen
empaattinen
oikeudenmukainen
Ei varmaan kannata jatkaa listaa enää mutta ei ole vielä löytynyt, ei.. Ei todellakaan ole ollut liikaa valinnanvaraa kun ei ole yksikään täyttänyt vaateita.
Kohtalaisen ristiriitaisia vaatimuksia vaikka vitsiksi tämä kai oli tarkoitettu. Feministit nimenomaan kannattavat naisten oikeutta kehoonsa ja näin ollen kannattavat prostituutiota ja sen laillistamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, naisten liiallisen valinnanvaran vuoksi. Miesten valinnanvara ei ole kasvanut ollenkaan. Pikemminkin rankasti vähentynyt, kun naiset suostuvat seurustelemaan vain itselleen täydellisen miehen kanssa.
Täydellistä ihmistä ei ole olemassa.
Itselleen täydellistä. Kysymys kuuluukin miksi miehet eivät kunnioita itseään vaan kelpuuttavat jonkun joka ei itselle sovi.
Miehet ovat realistisempia. Jos miehet heittäytyisivät yhtä ronkeleiksi kuin naiset, niin ensimmäistäkään paria ei syntyisi. Se olisiko se hyvä vai ei on asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsin miestä joka
ei tupakoi
ei käytä alkoholia
ei käytä huumeita
on feministi
luonnonsuojelija
eläintensuojelija
ei metsästä, kalastus ok
Pitää eläimistä, erityisesti koirista
Toteuttaa positiivista koulutusta koirille
Tykkää mökkeilystä
ei kuuntele rap/hip hop
ei kuuntele örinäheviä
ei kannata prostituutiota
On uskollinen eikä petä
retkeilee
on lempeä
lällysti hauska
kiltti
ystävällinen
empaattinen
oikeudenmukainen
Ei varmaan kannata jatkaa listaa enää mutta ei ole vielä löytynyt, ei.. Ei todellakaan ole ollut liikaa valinnanvaraa kun ei ole yksikään täyttänyt vaateita.
:)
Jos tommonen on olemassa niin varmaan sille löytyy muita ottajia. kenties ei ole olemassakaan. Ole sitten vaan ilman. : ) Mummona sitten voit kuolinvuoteella muistella kun ei koskaan tpahtunut mitään.
Sehän se oli se minun pointtini. Haluan siis olla mieluummin yksin ja toteuttaa arvojeni mukaista elämää kuin viettää elämäni sellaisen miehen kanssa jota en voisi arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa. Olen saanut paljon tarjouksia ja minua on myös kosittu mutta en halua miestä joka ei sovi minulle. Olen yksin onnellisempi kuin väärän ihmisen kanssa. Vääränlainen kumppani aiheuttaa paljon surua ja murhetta.
Minua on aina lähestytty paljon ja olen todellakin miettinyt paljon sitä että harmittaako se mummelina sitten kun ei sitä perhettä ole "joka kävisi katsomassa". Mutta olen todennut että se perhe jonka haluaisin minua käyvän katsomassa löytyy tuon listan (joka on itse asiassa pitempi) takaa. Muunlainen perhe olisi vääränlainen perhe, ei minun perheeni.
Elämässäni tapahtuu paljonkin ja yksin voin nauttia juuri niistä asioista joista haluan. Se on minun valintani. Ellei joskus löydy se joka ominaisuuksiltaan olisi sellainen jolle lista kuvastaisi hänen omia arvojaan ja sopimisimme siksi toisillemme :)
Vääränlaisen miehen kanssa eläisin vääränlaisen elämän ja sitä en halua. Tämä on kuitenkin minun seikkailuni ja haluan kulkea omaan suuntani.
Ihme kontrollifriikki. Jos sinulla on jotain arvoja, niin miksi ne tulisi muidenkin jakaa tyyliin koko perheen? Et taida juuri arvostaa erilaisuutta ja moninaisuutta. Kaikilla ihmisillä on arvonsa, mutta niiden vaatiminen kanssaihmisiltä on creepyn kuuloista.
Tyypillistä itsetunto-ongelmaiselle. Kuten myös tuo että vaaditaan jo alunperinkin niin mahdottomia jotka eivät tule toteutumaan, että voidaan sitten todeta yksin jäätyä: "en halunnut mitään "epäsopivaa" kumppania alunperinkään". Näitä on nähty. Yleensä tiedostavat itsekin, että eivät ole kovin tavoiteltavia itse ja siitä moinen. Happamia sanoi kettu..
Vierailija kirjoitti:
Etsin miestä joka
ei tupakoi
ei käytä alkoholia
ei käytä huumeita
on feministi
luonnonsuojelija
eläintensuojelija
ei metsästä, kalastus ok
Pitää eläimistä, erityisesti koirista
Toteuttaa positiivista koulutusta koirille
Tykkää mökkeilystä
ei kuuntele rap/hip hop
ei kuuntele örinäheviä
ei kannata prostituutiota
On uskollinen eikä petä
retkeilee
on lempeä
lällysti hauska
kiltti
ystävällinen
empaattinen
oikeudenmukainen
Ei varmaan kannata jatkaa listaa enää mutta ei ole vielä löytynyt, ei.. Ei todellakaan ole ollut liikaa valinnanvaraa kun ei ole yksikään täyttänyt vaateita.
Täytän suurimman osan tämän listan kriteereistä (muutamaa lukuunottamatta), mutta silti sinkku olen.
On se vaikeaa.
M27
Juuri tämän vuoksi niitä miehiä "ei ole" naisten mielestä: joko mies on täydellinen tai sitten väkivaltainen juoppo. Muita ei edes noteerata. Tällainen filosofia jättää rapia 85% miehistä kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Heitä ei ole olemassa: he ovat täysin näkymättömiä.