Kuuluuko teidän mielestä sukulaisten tai ystävien auttaa lastenhoidossa?

Apua lastenhoitoon saa pyytää, mutta kannattaa miettiä että keneltä. Minusta isovanhempien rooli ei ole olla jatkuvana lapsenvahtina, että vanhemmat pääsevät useamman kerran viikossa viettämään aikaa keskenään tai yksin. Yleensä isovanhemmat ovat sen verran iäkkäitä, että on jo vaikka minkäsorttista vaivaa (selkä, lonkka, reuma jne) ja sitten pitäisi jaksaa ja kyetä juoksemaan vilkkaiden pienten lasten perässä, nostella heitä jne. Varmasti useat heistä mielellään katsovatkin silloin tällöin lapsia, mutta mikään jokaviikkoinen saati -päiväinen hoitoapu he eivät mielestäni ole. Yleensä isovanhemmat eivät henno kieltäytyä hoitamasta vaikkeivat jaksaisikaan ja nopeasti heitä aletaan pitää vakituisena hoitopaikkana, koska "niin mielellään lapset menevät sinne ja mummi ja ukki mielellään vahtivat".

Itse pitkälti olen sitä mieltä että jos lapsia aletaan havittelemaan pitää valmistautua myös siihen, että ne itse pääsääntöisesti hoitaa. Ja kun ei hoida niin katsoo sen verran, että hoitaja jaksaa ja kykenee hommaansa.

Oman tuttavapiirinsä vanhempia  kun kuuntelee ja seurailee niin tulee vaikutelma, että se lastenhoito on ihan  muiden ihmisten vastuulla kuin vanhempien. Ei tunnuta ymmärtävän, että lapsi tosiaankin sitoo ja ihan samalla tavalla ei voi mennä eikä tulla, kuin ennen lapsen syntymää. SItten sysätään jälkikasvua hoitoon isovanhemmille, sisaruksille tai kavereille ja loukkaannutaan, jos joku heistä sattuukin kieltäytymään...

Kysymystä voi myös lyhentää. Kuuluuko ystävien auttaa? Ihan sama asia, ei ole pakko jos ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu tai pidä, mutta siinä tapauksessa isovanhempien on myös turha odottaa apua vanhuuden päivillään. Olemme itse hoitaneet lapset ilman isovanhempia, hyväkuntoisia eläkeläisiä silloin, nyt tulee viestiä että sairaalaan pitäisi tulla katsomaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Terveisiä Kyprokselta lähetimme koko perheen kera. Jokainen hoitaa oman tonttinsa.

Sama asiahan se toki on hoidattaa omat lapset isovanhemmilla versus piipahtaa sairaalassa 10 minuuttia:D

En ymmärrä näitä, joiden "auttaminen" on joka ikisessä asiassa vastikkeellista. Koska et auttanut silloin 10 vuotta sitten niin en minäkään auta sinua hädässä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ei todellakaan kuulu. Turha edes kuvitella, ainoat hoitovelvolliset ovat lapsen vanhemmat.

Jep, ainoastaan vanhemmille se on velvollisuus, muille se on vanhempien suostumuksella suotu etuoikeus.

Vitsi että odotan lapsenlapsen syntymää ja sitä että pääsen tutustumaan tähän uuteen pieneen ihmiseen :D

Kuuluu, jos on yhtään järkeä ja käytöstapoja! Lapset ovat osa elämää, olivat ne omia tai toisten! Jos pelkää, puuttuu uskallusta, kun ei ole kokemusta lastenhoidosta, niin ei muuta kuin harjoittelemaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu tai pidä, mutta siinä tapauksessa isovanhempien on myös turha odottaa apua vanhuuden päivillään. Olemme itse hoitaneet lapset ilman isovanhempia, hyväkuntoisia eläkeläisiä silloin, nyt tulee viestiä että sairaalaan pitäisi tulla katsomaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Terveisiä Kyprokselta lähetimme koko perheen kera. Jokainen hoitaa oman tonttinsa.

Sama asiahan se toki on hoidattaa omat lapset isovanhemmilla versus piipahtaa sairaalassa 10 minuuttia:D

En ymmärrä näitä, joiden "auttaminen" on joka ikisessä asiassa vastikkeellista. Koska et auttanut silloin 10 vuotta sitten niin en minäkään auta sinua hädässä nyt.

Hoidattaa? Apua olisin tarvinnut kymmenen vuoden aikana kaksi kertaa. 10 min. hammaslääkärikäynnille ja 15 min. kierukan asennusajalle. Kumpaankaan ei apua joutilailta irronnut, joten 10 min. sairaalakäynti nyt on ihan liikaa myös mulle.

Kenenkään velvollisuus ei ole hoitaa toisen lapsia. Hirvittää välillä lukea vanhoista isovanhemmista, jotka ovat jaksamisen äärirajoilla hoitokeikkojen kanssa. Samahan pätee toisin päin, kenenkään velvollisuus ei ole antaa lastaan hoitoon. Siis tarkoitan, että ei kaikilla vanhemmilla ole mitään suurempaa tarvetta hoidattaa lapsia muilla, ja kyllä (pienen) lapsen erottamiseen vanhemmista pitäisi joku syy löytyä, ja hyvä syy toki voi olla että vanhemmat haluavat hetken omaa aikaa. Muistui vain mieleeni sekin, kun omaa lasta pyydettiin hoitoon säännöllisin väliajoin jo parin kuukauden iästä lähtien, ja sitten loukkaannuttiin kun ei ollut tarvetta eikä haluttu antaa hoitoon. En ymmärrä mikä vimma on saada hoitaa toisten lapsia, niin että ollaan valmiita loukkaantumaan jos ei anneta hoitaa. Ei kai kukaan sukulaisten iloksi ja elämäntarkoitukseksi lapsiaan hanki? Hankkikoot omia lapsia se jolle se niin tärkeää on, tai jos ei ole mahdollista, niin on kyllä jo syytä etsiä elämäänsä muutakin merkitystä kuin toisten lapset. Kaiken kaikkiaan: vanhempian lapsiahan ne lapset aina ovat. Kenelläkään muulla ei velvollisuuksia eikä oikeuksia heidän suhteen. Ihannetilassa kysyntä ja tarjonta kohtaavat, mutta aikuiset sietävät sen ja etsivät muita asioita/keinoja jos näin ei tapahdu. Myös ne vanhemmat ovat todellakin velvollisia miettimään varalta ennen lasten hankintaa, että onko tarvittaessa varaa palkata lastenhoitaja, jos syystä tai toisesta sukulaiset eivät voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vikaan menee ja on jo mennyt kun lukee tätä ketjua. Haluan kysyä teiltä, jotka meuhkaatte että itse pitää lapset hoitaa eikä ketään saa pyytää avuksi, yhden ainoan kysymyksen johon toivon vastausta: kenen etu se on, jos lasta hoitavat vaan vanhemmat? Lapsen etu kun se ei ainakaan ole.

Pienen lapsen etu on kyllä todellakin se että vanhemmat hoitaa. On jopa ehdoton edellytys normaalin kiintymyssuhteen kehitykselle ettei hoitaja tuontuosta vaihdu. Muutenkin tässä on kysymys siitä onko kenelläkään velvollisuus hoitaa toisten lapsia. Ei todellakaan ole! Kivahan se on jos joku suostuu silloin tällöin auttamaan mutta mikään pakko ei ole! Lapsia ei voi hankkia pitäen itsestään selvyytenä että vie sitten hoitoon kun on omia menoja. Isovanhemmat kyllä yleensä (jos ovat terveitä ja 'normaaleja" ihmisiä joilla ollut omiin lapsiinsa hyvät ja lämpimät välit) hoitavat mielellään silloin tällöin lapsenlapsiaan. Tämä ei ole pelkästään avun tarjoamista vanhemmille vaan he ihan oikeasti haluavat viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa ja muodostaa oman tärkeän suhteensa häneen. Tämä on tietysti myös lapsen etu jos on tällaiset ihanat isovanhemmat. Mutta tosiaan ei voi pakottaa eikä velvoittaa jos ei halua hoitaa. Päätös tehdä lapsia on kuitenkin jokaisen oma joten siitä vastaa tietysti itse. Eihän sitä voi niinkään tehdä että päättää ottaa vaikka useamman koiran ja sitten kun haluaa lähteä vaikka loma-matkalle olettaa voivansa viedä ne jonkun ystävän tai sukulaisen hoitoon itsestäänselvyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu tai pidä, mutta siinä tapauksessa isovanhempien on myös turha odottaa apua vanhuuden päivillään. Olemme itse hoitaneet lapset ilman isovanhempia, hyväkuntoisia eläkeläisiä silloin, nyt tulee viestiä että sairaalaan pitäisi tulla katsomaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Terveisiä Kyprokselta lähetimme koko perheen kera. Jokainen hoitaa oman tonttinsa.

Sun vanhemmat ovat jo hoitaneet sut. Ruokkineet, vaatettaneet, vaihtaneet vaipat ja antaneet katon pään päälle jne ja siitä hyvästä et voi auttaa heitä vanhana paitsi jos piikovat vielä lapsenlapset? Aika kauheaa

Mites se meni, joka lisääntyy hoitaa? Ei siihen kuulu mitään velvollisuutta hoitaa vanhempiaan, kun eivät enää itse kykene golf-kentälle tai iltapäivätansseihin. Se on samanlaista auttamista kuin lastenhoitokin eli vastavuoroista.

Ei kuulu. Lapsien teko on oma päätös eikä kukaan ole vanhempia lukuunottamatta velvollinen heidän kasvatuksessaan auttamaan. Se on jokaisen oma valinta,haluaako auttaa.

Ei kuulu, ei todellakaan. Mutta jos ystävä tai sukulainen oikeasti itse haluaa auttaa, niin sehän on mukava juttu. :) Kuitenkaan kerta-auttamista ei saa ottaa lupauksena hoitoavusta jatkossa, ehdotuksen pitää mielestäni aina tulla siltä ystävältä tai sukulaiselta, elleivät erikseen sano, että saa pyytää.

Ei ole mikään pakko. Lapsen voi antaa pois (tai se otetaan pois), jos siitä ei pysty huolta pitämään.

Arvostan toki jos kaverit tai sukulaiset haluaa auttaa. Se on kuitenkin heidän omasta aloitteestaan tai ehdotuksestaan. Omille kavereille en kyllä uskaltaisi edes jättää lasta hoidettavaksi, ainakaan valtaosalle. Tämä silti vaikka heillä omia lapsia on, mutta kun ainoa kasvatusmetodi on kurkkusuorana huutaminen ja karkeilla lahjominen, niin ei kiitos.

Itse lapsettomana en kyllä uskaltaisi toisen lasta hoitaa, ellei kyseessä ole todella hyvä ystävä joka osaa myös neuvoa, eikä oleta että olen aina saatavilla. vaan osaa kysyä hoitoapua muiltakin. Riippuen myös kuinka pitkä matka hoitopaikkaan on, haluaisin vähintään bensa rahan jos se kestää parituntia. Mikäli päivän hoito niin kyllä siitä syödäkkin pitäisi saada. Ongelma nykyaikana vain on se, että kun antaa pikkurillin viedään koko käsi. Saa olla todella tarkkana ketä auttaa ja ketä ei.

Ei ketään voi toki pakottaa, mutta kyllähän se läheisiin suhteisiin kuuluu että autetaan apua tarvitsevaa. Meillä mummot hoitavat lapsia, käsittääkseni ihan mielelläänkin, tarvitsemme apua noin kerran viikossa työmenojen vuoksi. Olemme sanoneet että aina voi kieltäytyä kun kysytään hoitoapua, itsellä tulee siitä jotenkin huono omatunto kun taas joudutaan vaivaamaan muita. Meidän vanhempien sisarukset ovat lapsettomia eivätkä juuri koskaan auta lastenhoidossa, olemme kyllä valmiita auttamaan heitä siinä missä pystymme esim hoitamaan lemmikkejä lomamatkan aikana.

Minusta on kamala ajatus että väsyneet, ruuhkavuosia elävät vanhemmat eivät saisi läheisistään apua. Kyllä itsekin olen viettänyt lapsena paljon aikaa mummoni luona.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko auttaa enkä odota apua automaattisesti, mutta on globaalisti ja historiallisesti outo tilanne että lapsi kasvaa vain vanhempiensa ja yhteiskunnan holhokkina. Tänään perhejuhlissa juuri mietin kuinka ihanaa oli kun koko suku piti huolta meidän nuorimmasta. Pyytämättä. Tätä samaa haluan myös itse jakaa eteenpäin, se on myös lasten etu. Anopille myös iso käsi siitä, että haluaa auttaa lasten kanssa vaikka ei utse aikoinaan syystä tai toisesta apua saanut. Arvostan.

Tuollainen vanhemman läsnäollessa tapahtuva osanottaminen ja huolehtiminen on hyvin erilainen tilanne kuin lapsen hoitaminen ilman vanhempien läsnäoloa. Lapset käyttäytyvät aivan eri tavalla, kun vanhemmat ovat muualla. Osa itkee pitkäänkin perään, syöminen, nukkuminen ja leikkiminen ei suju yhtä hyvin kuin vanhemman läsnäollessa jne. Lapsella tulee aina jonkinasteinen ikävä vanhempaansa, eikä sitä ikävää tule väheksyä, ja se voi olla myös hoitajalle raskasta. Puhun pitkän ajan kokemuksella. Vanhin kummilapseni jota olen hoitanut n. 1-vuotiaasta lähtien on nyt 12 vuotta, ja lisäksi itselläni on lapsia. Toisten lapsia on aina raskaampaa hoitaa kuin omia, silloin kun ovat alle kouluikäisiä. Ja lapselle on myös raskasta olla erossa vanhemmistaan. Jotkut lapset reagoivat eroon voimakkaammin kuin toiset, ja lapsilla voi olla erilaisia vaiheita jolloin eivät hyväksyä tuttuakaan hoitajaa.

Ihannetilanne lapsiperheelle olisi sellainen, että lähipiirissä oli yksi tai kaksi sellaista aikuista, jotka ovat koko perheelle tuttuja (eli tavataan usein koko perheenä), ja he voisivat auttaa sen verran kuin kokevat sen heille iloa tuottavan. Ikävin tilanne on, ettei mistään saa apua, ja erityisen raskas tilanne lapselle on, että vanhemmista ollaan usein erossa ja aina eri hoitajan luona. Pienen lapsen pitäisi pystyä muodostamaan erityinen suhde pariin hoitajaan rauhassa, eikä niin että koko kylä kasvattaa. 

Mutta kertomasi kuulostaa ihanalta, ja mahtavaa että toilla on tukiverkostoa. Halusin vain muistuttaa, että sekä lapselle että hoitajalle tilanne on ihan eri kun vanhemmat eivät ole paikan päällä. Eikä lapsen kokemusta vanhempien muualla olosta saa vähätellä, ja pitää muistaa että toisten lasten hoitaminen on aina raskaampaa kuin omien hoitaminen.

En odota ystäviltäni tai sukulaisiltani hoitoapua, sillä kuulumme hoitorinkiin, johon kuuluu kuusi perhettä ja hoito apuna on pari opiskelijatyttöä ja yksi pirteä eläkeläinen, joista joku tulee aina hoitamaan kun tarvitsemme apua.

Palkan vähennämme verotuksena kotitalousvähennyksenä ja se on edullista.

Haluan säilyttää ystävyys- ja isovanhempien suhteet, ilman velvoitteita.

Mikä teistä on kohtuullinen määrä kuukaudessa pyytää esim. isovanhempia hoitamaan lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Mikä teistä on kohtuullinen määrä kuukaudessa pyytää esim. isovanhempia hoitamaan lapsia?

Isovanhempien, muiden sukulaisten ja lapsettomien mukaan 0 min/kk. Heitä kyllä pitäisi auttaa pyyteettömästi ja taloudellisesti vähintään pari tuntia päivässä suu korvissa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä teistä on kohtuullinen määrä kuukaudessa pyytää esim. isovanhempia hoitamaan lapsia?

Sama kuin on kohtuullista pyytää lapsia ja lapsenlapsia hoitamaan isovanhempiaan. Ja sitten pitää muistaa myös, että lapset ja lapsenlapset eivät saa muuttaa kovin kauas heidän apunaan olleista ihmisistä, jotta voivat sitten aikanaan antaa yhtä paljon takaisin kuin ovat itsekin saaneet. Eli ei mitään ulkomaille muuttoja tms. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä teistä on kohtuullinen määrä kuukaudessa pyytää esim. isovanhempia hoitamaan lapsia?

Pyytää voi niin usein kuin kehtaa mutta ei pidä loukkaantua kieltävästi vastauksesta. Pitää myös ymmärtää että lapsen kannalta ei ole kiva olla tyyliin joka viikonloppu hoidossa ja viikot päiväkodissa tai koulussa.