Lue keskustelun säännöt.
Tuttavan vauva kuoli, surettaa... :((
25.03.2006 |
Ei edes ole erityisen läheinen tuttava, ei olla edes juteltu moniin vuosiin mutta silti jotenkin sattuu sydämeen kun kuulin hänen vauvansa kuolleen. :( En voi tehdä oikein mitään, tuntuisi typerältä ottaa yhteyttä nyt ja esittää surunvalittelut tai muuta vastaavaa. Kai tässä pitää vain yrittää telepaattisesti lähettää voimia ja lohtua.
Kommentit (12)
Pitää miettiä asiaa.
Varmaan tämä asia tulee ensi yönä uniinkin kun olen koko päivän pyöritellyt tätä mielessäni. On kyllä kamala juttu, lapsen kuolema on aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minulle olisi käynyt noin, ja joku " tuttava, jonka kanssa en ole jutellut vuosiin" lähettäisi minulle surunvalittelukortin. Haluaisin mieluummin surra oikeiden ystävien ja läheisten kanssa. Sinuna surisin ihan omissa ajatuksissasi.
Mutta ihmiset ovat tietysti erilaisia!
Mitä väliä sillä on. Surullinen tapaus:(
tekemisissä. Suru yhdisti meitä.
Vierailija:
Jos minulle olisi käynyt noin, ja joku " tuttava, jonka kanssa en ole jutellut vuosiin" lähettäisi minulle surunvalittelukortin. Haluaisin mieluummin surra oikeiden ystävien ja läheisten kanssa. Sinuna surisin ihan omissa ajatuksissasi.Mutta ihmiset ovat tietysti erilaisia!
Vierailija:
tekemisissä. Suru yhdisti meitä.Vierailija:
Jos minulle olisi käynyt noin, ja joku " tuttava, jonka kanssa en ole jutellut vuosiin" lähettäisi minulle surunvalittelukortin. Haluaisin mieluummin surra oikeiden ystävien ja läheisten kanssa. Sinuna surisin ihan omissa ajatuksissasi.Mutta ihmiset ovat tietysti erilaisia!
Minusta taas tuntuisi todella kummalliselta, että ei-niin-läheinen-tuttava, jonka kanssa en olisi jutellut vuosikausiin, haluaisi yhtäkkiä olla suremassa kanssani... Eri asia olisi, jos saisi kortin sellaiselta tuttavalta, jonka kanssa on ollut edes jonkinlaisessa yhteydessä vaikkakaan ei kovin aktiivisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elää surussa mukana, kysyä vaikka vaan yksinkertaisesti, onko mitään miten voisi auttaa. Meillä oli astetta pienempi suru vauvaan liittyen muutama vuosi sitten (eli ei kuollut, mutta pitkään meni epätietoisuudessa teholla kuoleeko) ja mua on oikeestaan jäänyt sattumaan se, että ystävät monet eivät ottaneet yhteyttä. Ymmärrän, että varmaan ihan hyvää ajattelivat, mutta kyllä siitä jäi tunne, ovatko sittenkään oikeasti ystäviä, eivätkö ymmärtäneet tuota surun määrää, osanneet ottaa osaa?...
Vierailija:
Minusta taas tuntuisi todella kummalliselta, että ei-niin-läheinen-tuttava, jonka kanssa en olisi jutellut vuosikausiin, haluaisi yhtäkkiä olla suremassa kanssani... Eri asia olisi, jos saisi kortin sellaiselta tuttavalta, jonka kanssa on ollut edes jonkinlaisessa yhteydessä vaikkakaan ei kovin aktiivisessa.
Jos tosiaan ei olisi vuosiin mitään yhteyttä, niin tuntuisi kummalta. Ap on tälle tuttavalle tavallaan sukua joten yhteys on jollain tapaa aina olemassa.
Mietin tässä koko ajan tuota korttiasiaa, että pitäisikö lähettää... Tai sitten lähetän " terveisiä" yhteisten tuttujen kautta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vilkaisu tilastoihin paljastaa, että Suomessa kuolee viitisensataa lasta vuosittain. Eli ei se ole edes ihan mahdottoman harvinaista. Montako kuntaa Suomessa on. Tuostahan riittää lapsi joka kunnalle joka ikinen vuosi.
Kun oma lapseni kuoli, tuntui hyvältä, lohduttavalta että ihmiset lähettivät kortin, kukkia tai soittivat. Uskalsivat olla surussa mukana. Ihan heti en vastannut puheluihin mutta suuren arvon annan heille ketkä uskalsivat soittaa uudelleen. Tiedän ettei lohduttajallakaan ole aina sanoja, riittää kun halaa. Pian tuli vaihe että minulla oli valtava tarve käydä tapahtunutta läpi tuhannet kerrat. Silloin riitti kun kuulijalla oli korvat.
Jos tuttavasi on vieraampi niin kortti riittää. Mieluummin henkilökohtainen kuin toisen henkilön kautta välitetty.
Voimia tuttavallesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että vieraantuneet ihmiset tunkevat tuollaisena aikana kylään esittämään surunvalitteluja voi sitten olla jo tungettelevaa.
Minä henkilökohtaisesti saattaisin loukkaantua jos joku kaveri heräisi muistamaan vasta kun lapseni menehtyisi, tosin en tietenkään tiedä onko yhteyden pitämättömyys johtunut kummasta osapuolesta. Ystävyys ja kaverisuhteet vaatii kuitenkin että molemmin puolin yhteyttä pidetään.
En usko, taitaa olla (ei-niin-mukava) trolli.