Millainen on tuntemasi alkoholisti?

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on alkoholisti. Just sellainen, ettei voi ikinä tietää tuleeko sovittuun tapaamiseen krapulan tai kännäämisen takia. Käy töissä, mutta on paljon saikulla. Pohjattoman itsekäs. Viimeksi kun tavattiin hän oli ajatellut, että lähden hänen kanssaan baariin, koska hänellä on seuraava päivä vapaata. Otti nokkiinsa, kun en lähtenyt, vaikka hän tiesi, että minä joudun heräämään 6.00 töihin. Millään muulla ei ole väliä, kuin omalla mielihyvällä.

Itsekkyys on tosiaan luonteenpiirre, joka alkoholisteihin on liitetty. Ihan tutkimussaskin. Mm. että viina menee aina lasten edelle jne. - jo siinäkin vaiheessa pitää päästä rentoutumaan, nollaamaan itseä jne. kun se viina ei vielä ole kuin runsasta käyttöä. Äidistäni ja sedästäni tunnistan ainakin äärettömän itsekkyyden: minä minä minä ja minun onneni kaikkein muiden ja kaiken edelle.

Kiinnostaa alkoholisoitumisen prosessi.

Tarkoitukseni ei ole paheksua - arvottaa. Geenenissä se minullakin on.

Exäni.

On työ, Se on tärkeä hänelle. Jos aamulla ei ollut ajokunnossa, pyysi minulta kyydin. Oli tärkeää, että töitä ei laiminlyödä. Perhettä kyllä, mutta se ei näy ulos.

Juhlissa oli hauska seuramies. Rähinäviina näkyi vasta kotona. Kaverit olisivat kuitenkin voineet panna merkille, että juhlissa ei ollut koskaan selvin päin, otti eniten, pisimpään, ja rankimmin. Sammui yleensä vasta kotona. Jatkoi juomista kotona kun muu juhlaväki nukkui jo kodeissaan.

Ei luuhannut baareissa.

Koska joi kotona, joka ilta.

Ei ollut mitenkään spurgun näköinen, tietenkään. Hänellä oli vaimo joka piti huolen että on aina puhdasta päällä, itse piti huolen että on säännöllinen parturi, koska on turhamainen.

Rahat riitti koska hyvä palkka, ja vaimo käytti kaiken oman rahan pitämään kulissia.

Ulkomuodossa kieliviä asioita: turvottuneet kasvot, pömpöttävä kaljamahan alku.

Öisin imelä viinahiki, mutta se ei näy muille kuin vaimolle.

Perheessä asuvan alkoholistin on helppo peitellä rappiotaan tosi pitkään, koska vaimo tekee kaikkensa salatakseen häpeän.

50-vuotias dementoinut katkokävelijä, aivot hajalla 15 vuoden juomisen jälkeen.

Isä, raitistunut yli kymmenen vuotta sitten. Sitä ennen pilasi lapsuuteni olemalla perinteinen väkivaltainen itsekäs juoppo narsistisilla piirteillä. Viina meni kaiken edelle, vaimoa ja lapsia sai lyödä jos viinanjuontiin puututtiin tai esim. rahaa ei lainattu. Löi lasta, koska tämä ei lainannut rahaa. Krapulassa oli erityisen vittumainen, tavaroita hajosi ja ikkunoita särkyi. Aina jonkun toisen syy.

Onhan tuo juu ollut pitkään juomatta, mutta näen hänessä saman kusipään ilman pulloa. Nyt hän on kaikkien mielestä niin ihana, ja synnit anteeksi annettu. Hän ei ole pyytänyt anteeksi, hän vain hakeutui aikanaan yksin hoitoon kun kuolema uhkasi eikä vaihtoehtoa ollut. Perheensä hän oli hylännyt (hyvä niin, tultiin paremmin toimeen ilman) jo aikaisemmin.

En usko, että pystyn ikinä antamaan anteeksi. Kannan näitä muistoja ikuisesti mukanani, ja olen katkera. Äitini olisi ansainnut paremman miehen, ja minä sisaruksineni paremman isän.

Tiedän lastentarhanopettajan ja opettajan, joilla oli ongelma jo vuosia. Olivat töissä humalassa, jotta pysyivät toimintakykyisinä. Niin pitkällä mentiin, eikä työyhteisö huomannut tai huomauttanut. Yksi rapajuopoksi retkahtanut opettaja siirrettiin koulusta toiseen, ennen kuin lopulta erotettiin. Kuuleman mukaan jonkun piti nojata seiniin ja liitutauluihin, että pysyi pystyssä. Oppilaatkin tiesivät ja veikkasivat aina promilleja.

Yleensä alkoholisti on itse se viimeinen henkilö, joka huomaa ongelmansa. Kaikki muut ovat tienneet jo pitkään.

Se jälkien peittely on aivan sairasta. Minä tein sen virheen ja ehkä moni asia olisi toisin. Esimerkiksi exän lapsi tuli isä-vkolopuksi. No kunnon isä oli humalassa pe-su. Ei mitään asiaa auton rattiin. Ja lapsi piti viedä takaisin kotiin sunnuntaina. Monta vkonl kuskasin ja sitten tuli stoppi. Jos ei ajokunnossa niin sitten joku muu ajaa kuin minä. Taksilla vei kerran. Toisella kerralla lapsen äiti järjesti kyydin. Valitettavasti tuostakaan ei seurannut muuta kuin se, että olen kuulemma veemäinen akka.. siis exä haukkui. Lapsen äiti ei asiaan puuttunut ( siis haloo, isä humalassa vkonl ja ei pysty edes ajamaan..). Ei pitäisi olla epäselvää, että lasten kanssa selvänä pitäisi olla..ja varsinkin kun isävkonl. Lapsi voi olla lojaali isälleen, mutta minusta on jotenkin järkyttävää, että ne harvat yhteiset hetket 'pilataan' alkoholilla. Toinenkin tapaus sattui yhtenä vkonloppuna. Tuo exäni oli lapsensa kanssa keskenään vkonloppuna ja oli juonut itsensä sammuksiin. Lapsi oli hätääntyneenä soittanut äidilleen, että isä ei herää. Oli se sitten herännyt, mutta tuostakaan ei seurannut mitään.

Oli kyllä riipaisevaa kuulla, kun yksi perheenäiti tunnontuskissaan kertoi, että ostaessaan jälleen uuden viinipönikän, lapset sanoivat, että äiti älä juo. Oli kuitenkin jo alkoholisoitunut, joten viina meni edelle.

Todellakin kannatan tätä korkeaa veropolitiikkaa tuossa. Haitoista maksetaan.

Isäni oli alkoholisti, luonteeltaan äkkipikainen, suorituskeskeinen, nopeaälyinen. Helliä ja herkkiä puolia hän ei näyttänyt, jos niitä oli. Hän kuoli alkoholiin.

Eronneena nelikymppisenä havahduin siiihen, että poikaystäväni ja mieheni ovat olleet kuin isäni. Ongelmaansa kukaan heistä ei myöntänyt.

Tuntemani alkoholistit ovat ainakin hirveän ylimielisiä ja pitävät omaa dokaamistaan jollain tavalla parempana elämäntapana. Itse olen absolutisti ja he pitävät tämän takia minua nössönä ja tosikkona jne. Kai se on joku defenssi.

Nuoruudessa kaverini oli aivan pohjalla. Joi vain ja loppujen lopuksi oli linnoittautunut kämppäänsä. Äitinsä hankki apua ja paareilla kaveri vietiin pois. Pyörätuolissa oli sitten siellä hoitolaitoksessa ja opetteli kävelemään. Kaikista kamalinta oli, kun hänestä ei nähnyt päälle päin kuinka vahvassa humalassa oli. Vaikutti selvältä, mutta ei sinne päinkään. Lainasi rahaa ja ei maksanut takaisin. Hänen äitinsä sitten kuittasi niitä summia velkojille. Myi kaiken mistä sai edes vähän rahaa juomiseen. Kämppä oli kuitenkin tosi siisti, että ei sellainen perus spurguluola. Aikansa kuntoutuksessa oltuaan vannoi, että ei juo. Hyvin meni vähän aikaa. Sitten alkoi lipsua..hän vain fiilistelee totesi kun paljastui, että limsapullo olikin vain lavaste. Päissään kuin Ellun kana oli. Joku huolestunut kaveri oli sitten soittanut hänen äidilleen, että se juo TAAS. Erinäisten kuvioiden jälkeen raitistui kuitenkin ja sai opiskeltua ammatin. Nykyään vakitöissä. Kuitenkin se raskas juominen on jättänyt jälkensä ja hieman hitaalla tuntuu välillä käyvän.

Entinen työkaveri ja sitten toinen kaveri on alkoholisteja. Ei voi sopia mitään etukäteen koska pullo vie aina voiton tilanteesta kuin tilanteesta. Jos vaikka soitat ja sovit meneväsi käymään tunnin päästä, on kaveri jo umpitunnelissa, vaikka soittaessa oli vielä selvä. Mihinkään reissuun ei voi lähteä ennen kuin on käyty vähintäänkin ärrältä päkki olutta hakemassa, koska reissusta täytyy saada maksimaalisesti kaikki irti ja parhaiten se onnistuu nousuhumalassa. Pois tullessa voikin sitten sammua kun kaveri kuitenkin hoitaa kotiin. Joskus kokeilin tätä klassista lasi viiniä ruuan kanssa, kehuihan kaveri osaavansa alkoholin käytön. Juon tämän viinipullon loppuun ja yllätys yllätys jääkaapista löytyikin muutama kalja juotavaksi teeveetä katsellessa. Loppujen lopuksi kaveri sammui sohvalle olut lasi kädessä. Myös työpäivän jälkeen täytyi ottaa muutama palauttava, joka vaihtui kännäämiseksi ja aamulla pitkiin vesilaseihin rapulaan. Toinen näistä kohtuukäyttäjistä sai haimatulehduksen ja joutui lopettamaan ryyppäämisen ja toinen sai potkut mennessään humalassa töihin. Vaikka omien sanojensa mukaan oli vain juonut muutaman lasin viiniä. Pienessä kohmelossa siis vain.

Mieheni äiti, joka käy duunaritöissä mutta on aina flunssassa ja vatsataudissa eli krapulassa. Ottaa myös nukahtamislääkkeitä viinan kanssa. Ei siis juo mitään miedompaa.

Naama välillä mustelmilla kun kaatunut kännipäissään, outoja haavoja ja ruhjeita ympäri kroppaa.

Ei vastaa puheluihin eikä ikinä soita takaisin. Tuskin ikinä kuultaisiin siitä, jos lopetettaisiin soittelu ja kyläily. Itse en enää edes käy siellä, mies käy yksinään.

Kehittee itselleen uusia pelkoja ja valehtelee minkä kerkiää. Ei ole pätkääkään kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Isäni, joka lopulta tappoi itsensä. Hän ei ollut huono ihminen. Hän teki parhaansa, myös isänä meille lapsille ja vielä aikana, jolloin sellainen huolehtivana isänä oleminen ei ollut vielä hot ja pop.

Rakastan isääni. 'En osaa vihata häntä alkoholismin takia. Mutta tämä sääli ja suru tappavat minut.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani alkoholistit ovat ainakin hirveän ylimielisiä ja pitävät omaa dokaamistaan jollain tavalla parempana elämäntapana. Itse olen absolutisti ja he pitävät tämän takia minua nössönä ja tosikkona jne. Kai se on joku defenssi.

Senhän takia nuo juovat yksin tai kaltaisiensa seurassa, ettei joutuisi kuulemaan käytöksen olevan terveydelle haitallista ja epänormaalia. Pohjimmiltaan kun tietävät itsekin.

Minulla oli yksi vanha juoppo tuttu. Välillä raitistui hetkeksi ja ja jaksoi tehdä töitä. Soitot tulivat aina eri numeroista. Puhelimet kun oli ryyppyreissuilla hukattu. Siinä vaiheessa pistin välit poikki,  kun en ole mikään ammattiymmärtäjä ja puolta vanhempi hampaaton kuvitteli edes mielikuvissaan saavansa seksiä minulta.

Päihderiippuvaiset ovat todella taitavia kusettamaan loppuun asti vähän kaikessa. Mielessä siintää vain aineet ja tai viina.

Sukulaisellani ei ole korkki pysynyt kiinni ensiavaamisen jälkeen. En itse ole tekemisissä hänen kanssaan niin en täysin muista/tiedä mitkä asiat viinakierteeseen johtivat, mutta velkaantumisen jälkeen ei korkki mennyt enää kiinni. Sitten lähti vaimo ja työ. Nykyään pummii sukulaisilta rahaa ja istuu kapakassa. 

Toinen sukulaiseni (ja myös edellä kuvatun juopon sukulainen) terästää kahviaan konjakilla (tai ainakin ennen niin teki). Hänen alkoholismistaan en ole täysin varma, mutta sen tiedän ettei hän ainakaan omaa käytöstään hallitse kännissä. Itse olen elänyt monet vuodet hänen käytöksensä seurausten kanssa. Minun silmissäni hän on yhtä juoppo kuin edellisessä kappaleessa kuvattu sukulaisensa. 

Korkeassa asemassa oleva virkamies. Vetää pullon tai pari illassa stressiin.

Eivät pääsääntöisesti juo enää eikö ikinö ollut jokapäiväistä mutta juominen oli "kunnolla" humalahakuista eli vahvaa meni puoli pulloa kerralla. Tai vahvaa olutta monta päivässä.

Toinen kritisoi kaikkea alkoholia ja niitä juovia, pitää alkoholia pahana vitsauksena ja vihollisen. Pitää maailman pahimpana asiana jos alkoholia edes on samassa tilassa jossa lapsia. Hänelle siis alkoholi = räkäkänni. Ei siis mitään järkevää suhdetta alkoholiin.

Toinen taas osaa edelleen ottaa asian huumorilla vaikka on nykyään terveellinen. Saattavat kumminkin ehkä kerran kaksi vuodessa ottaa jonkun verran.

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli alkoholisti, luonteeltaan äkkipikainen, suorituskeskeinen, nopeaälyinen. Helliä ja herkkiä puolia hän ei näyttänyt, jos niitä oli. Hän kuoli alkoholiin.

Eronneena nelikymppisenä havahduin siiihen, että poikaystäväni ja mieheni ovat olleet kuin isäni. Ongelmaansa kukaan heistä ei myöntänyt.

Onnea! Kilttimies ei saanut taaskaan.