Millainen on tuntemasi alkoholisti?

Kulkee  silloin paskat hosussa, kun putki on päällä. Jaksaa vetää pari viikkoa ja sen jälkeen  kärsii krapulat. On yksityisyrittäjä. Vaimo hoitaa hänen työnsä silloin kun on putki päällä ja ostaa tasoittavia pudeleita, kun viruu jo sängynpohjalla.

Työkaveri, nainen. Vapailla vetää aamusta iltaan. Tapaturmat on yleisiä. Milloin on naama ruvella, kun pyörällä vetänyt ojaan. Palovammat, tulta ottanut hellasta niin oli horjahtanut ja polttanut kätensä. Viimeisin kännissä pörrääminen johti jalan murtumiseen, 6 viikkoa näin aluksi poissa töistä. Soittelee kännissä työkavereille ja avautuu. Kirjoittelee FB sekavia. Maanantaina voi olla pois, ripuli on tiheästi. Jos useampi viikonloppu on töitä tai muuta ettei voi juoda niin kiukuttelee kaikille. Aivan rapajuoppo ollut nuorempana, kunnostautui ja pystyy kuitenkin normaalisti elämään. Selvänä todella pihi, sitten kännissä saattaa ajaa taksilla 400e edestä vkonloppuna.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen. Joskin yritän raitistua. Vasta pari viikkoa on mennyt ilman, mutta pitäkää peukkuja. Olen kolmekymppinen mies. Ihmiset pitävät mua aina äärimmäisen kunnollisena, jotkut pitävät uskovaisena. Moni on veikannut, etten juo ollenkaan. Jäin koukkuun heti kun ensimmäisen kerran kokeilin 18-vuotiaana. Jos juon yhdenkin, menetän kaiken kontrollin. Musta tulee ihan eri ihminen, enkä voi lopettaa. Juon monta päivää putkeen ja joudun johonkin ihan eri todellisuuteen. Ryyppään yleensä yksin kotona, mutta jos alkoholi loppuu, saatan lähteä baariin, eikä se koskaan pääty hyvin.

Tsemppiä!! Pärjäät hienosti.

Tuttava mies 40+ v, töissä johtavassa asemassa kansainvälisessä firmassa, hoitaa työnsä niin ettei kukaan epäile mitään. Tissuttelee pitkin viikkoa, päivittäin pitää saada alkoholia ja pitää piilopulloja. Pysyy toimintakykyisenä kun saa ryypyn säännöllisesti. Saa selkeitä vieroitusoireita jos ei ole ottanut. Ei ole ilkeä eikä välivaltainen ikinä. Leppoisa mukava kaveri, jolle alkoholi on ongelma mutta todennäköisesti sitä ei tiedä kukaan esim. työpaikalla.

Sukulaisnainen 60+ v., eläkkeellä, aina ollut alkoholin suurkuluttaja, mutta nyt eläkkeellä päivät kuluu enemmän tai vähemmän kännissä. Ei pysty ikinä ajamaan autoa. Juhlissa vetää perseet ja koko suku siis tietää. Hieno koti, perhe jne. eli ei mikään rapajuoppo kuitenkaan.

Tuttavaperheen mies 30+ v. Korkeakoulutettu, perheellinen, työssäkäyvä. Tissuttelee päivittäin, ja viikonloppuisin/juhlissa tissuttelu venyy aina sinne aamuyön puolelle. Ei ole kykenevä tällöin hoitamaan lapsia, ja tämä on siis lähes viikottaista. Juhlissa olen nähnyt myös änkyräkännissä, pystyy vetää itsensä tajuttomuuden rajoille viinalla.

Olen 29-vuotias yliopisto-opiskelijanainen, olen alkoholisti.

Alkoholisoiduin enemmän tai vähemmän heti aikuisikään päästyäni. Siihen asti olin alkoholin holtittomasta käytöstä huolimatta käynyt koulut hyvin ja lukiosta valmistuin erinomaisilla papereilla. Olin luokan priimus oikeastaan asiassa kuin asiassa, koska olin niin hirvittävän kunnianhimoinen. En ole koskaan ollut varsinaisesti ahkera, eli läksyt jäi tekemättä peruskoulussakin, mutta olin niin määrätietoinen että jotenkin kummassa opin asiat nopeasti ja erinomaisesti vain koekirjan lukemalla varmaankin silkasta tahdosta. Keskiarvoni oli aina yli yhdeksän, joinain vuosina lähempänä kymppiä kuin ysiä.

Alkoholinkäyttö lähti lopullisesti lapasesta ennen 20 ikävuotta. Yliopistoon pääsin leikiten, mutta yliopistossa määrätietoisuus ja kunnianhimo ei enää riittänytkään vaan stressaannuin ja ahdistuin. Alkoholismi ei ole ainoa syy, että opinnot jäivät kesken, mutta alkoholilla oli tietenkin paljon vaikutusta asiaan.

Nyt olen siis 28-vuotias. En ole päässyt ylioppilastutkintoa pidemmälle. Elän sossun rahoilla näennäisesti hyvissä kulisseissa. Kotini on aina siisti ja puhdas, olen itsekin jotakuinkin huoliteltu, mutta totuus löytyy jääkaapista ja heräänkin aivan liian usein ympäriinsä ripoteltujen tyhjien kaljatölkkien keskeltä.

Hoidan alkoholismia mm. Antabuksella, mutta toisinaan määrätietoisuus, joka joskus oli suurin vahvuuteni, ei riitä, vaan ratkean ja "unohdan" ottaa lääkkeen jolloin jo muutaman päivän kuluttua voin vetää kännit. Juon kotona, piilossa, käyn hyvin hyvin satunnaisesti kapakassa ns. anonyymissä joukossa. En koskaan näyttäydy humalassa yökerhoissa tai vastaavissa jo sen takia, ettei minulla ole ystäviä joiden kanssa sellaiseen mennä.

Olen siis ihan kohtuullisen nätti ja hoikka, fiksu, huolellinen ja jopa menestynyt nainen. Silti, sen lisäksi, olen alkoholisti.

Saattaa aloittaa aamun kaljalla, mutta voi hyvin odottaa myös iltapäivään ja aloittaa tissuttelun vasta sitten. Ei vaikuta humalaiselta etenkään ulkopuolisen silmiin ennen kuin on juonut todella paljon, vaikka on oikeastaan aina joko jossakin humalan vaiheessa tai krapulassa. Muistikatkoksia voi olla parhaimmillaan päivittäin, rauhallisempina aikoina viikottain, eikä häntä tuntematon välttämättä vielä filmipoikkivaiheessakaan huomaa hänen olevan humalassa. Hoitaa työnsä ja tehtävänsä yleensä sovitusti. Mielenterveyden kanssa vaikeuksia, todennäköisesti alusta saakka juonut näitä vaikeuksia turruttaakseen.

Tunnen useitakin; työssäkäyvästä kolmikymppisestä perheenäidistä kuusikymppiseen rappioalkoholistiin.

Itsekin olen toipuva alkoholisti...

Kaverini on alkoholisti. Just sellainen, ettei voi ikinä tietää tuleeko sovittuun tapaamiseen krapulan tai kännäämisen takia. Käy töissä, mutta on paljon saikulla. Pohjattoman itsekäs. Viimeksi kun tavattiin hän oli ajatellut, että lähden hänen kanssaan baariin, koska hänellä on seuraava päivä vapaata. Otti nokkiinsa, kun en lähtenyt, vaikka hän tiesi, että minä joudun heräämään 6.00 töihin. Millään muulla ei ole väliä, kuin omalla mielihyvällä.

Tuttavalta lähti työpaikka alta, mutta edelleenkään ei ongelmaa hänen mielestä ole. Soittelee humalassa, kun sukulaiset eivät enää vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini,yliopisto koulutettu nainen on selvästi alkoholisti.Saa punaviinin lipittelyn kuulostamaan aina hienostuneelta,eurooppalaiselta ja tyylikkäältä.

Tosiasiassa täysin koukussa viiniin.Juo sitä joka ilta,koska ei muuten saa unta.

Töissä on väsynyt,kiukkuinen,aina loman tarpeessa,unohtelee asioita,eikä hoida hommiaan.

Tunnen samanlaisen holisoituneen naisen lähipiiristäni.  :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen. Joskin yritän raitistua. Vasta pari viikkoa on mennyt ilman, mutta pitäkää peukkuja. Olen kolmekymppinen mies. Ihmiset pitävät mua aina äärimmäisen kunnollisena, jotkut pitävät uskovaisena. Moni on veikannut, etten juo ollenkaan. Jäin koukkuun heti kun ensimmäisen kerran kokeilin 18-vuotiaana. Jos juon yhdenkin, menetän kaiken kontrollin. Musta tulee ihan eri ihminen, enkä voi lopettaa. Juon monta päivää putkeen ja joudun johonkin ihan eri todellisuuteen. Ryyppään yleensä yksin kotona, mutta jos alkoholi loppuu, saatan lähteä baariin, eikä se koskaan pääty hyvin.

Tsemppiä!! Pärjäät hienosti.

Kiitos! Olo on jo paljon parempi ja jaksan tehdä enemmän. Mulla on ollut vaikea elämä, mutta nyt asiat on jo hyvin. Ainoa asia, mikä vielä teki elämästä kurjaa, oli ryyppääminen. Jokainen uusi selvä päivä maistuu voitolta.

Minä, opettaja, kolmen lapsen äiti. Juon joka viikonloppu. 1-1.5 pulloa viiniä/ilta. Viikolla max 2 siideriä/viinilasia illassa. En koskaan ole krapulassa töissä, käyn harvoin ravintolassa, ei sairaspoissaoloa, teen tunnollisesti työni, mutta joka perjantai ja lauantai viinipullo aukeaa.

Minä ja mieheni. Juon joka perjantai joskus juon lauantaisinkin, mies juo varmasti molemmat illat ja vielä joskus koko sunnuntainkin. Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta. Emme örvellä eikä käytöksemme muutu radikaalisti. Emme koskaan riitele, parisuhteemme voi hyvin. Mies saattaa sammua, mutta uskon sen johtuvan ihan työviikon väsymyksestä. Olemme suht varakkaita, koti on siisti. 

25-vuotias opiskelija, joka käy myös töissä. Ei siis ole normaalia opiskelijan juomista vaan on nimenomaan alkoholisti.

Edesmennyt tätini. Joi itsensä jalattomaksi. Parisuhdetta väritti runsas juominen, mies hakkasi. Pahin oli kun kerrallinen mies pieksi pahasti ja jätti pakkaseen vähissä vaatteissa makaamaan. Edes kuoleman kielissä käynti ei saanut lopettamaan juomista. Soitti sukulaisille keskellä yötä aivan hulluna päissään ja itki kuinka paskaa elämä on. Setä joi monta viikkoa putkeen ja juoppohulluudessa ajoi haulikon kanssa perheensä pakoon naapuriin. Lopulta kuoli mettäkämpälle, kun oli koko syksyn juonut siellä. Toinen täti kunnostautunut, mut miehen kuoltua on alkanut juoda taas. Ties missä puliporukoissa pyörii. Veli alkoi juoda nuorena, aivan järkyttävää sekoilua. Kaksi vankeustuomiota, joista toinen tapon yrityksestä sai lyömään korkin kiinni.

Kaverini, kutsutaan vaikka Matiksi, on muuttunut viime vuosina. Matti on korkeastikoulutettu ikäiseni mies. Hänellä on edelleen ensimmäinen tyttöystävä, jonka kanssa on asunut yhdessä muutaman vuoden. Tyttöystävä ei juo juurikaan. Mattikaan ei parikymppisenä oikeastaan juonut mitään tai käynyt baarissa. Opisk.aikoina Matti alkoi käydä baareissa – tällöin alkoi myös juominen.

Matilla juominen on lisääntynyt vähitellen. Nykyisin Mattia ei voi nähdä millään keinolla tai tavata ellei mennä samalla kaljalle istumaan. Selvänä näkeminen ei onnistu. Matin ottaminen ei koskaan jää yhteen, vaan vähintään otetaan muutamat. Yleensä ollaan kapakassa myöhään yöhön tai aamuyön tunneille. En tapaa Mattia juurikaan enää tämän takia, koska itse en juuri juo. Tai juon korkeintaan yhden-kaksi heidän seurassaan, jotta pääsen autolla myös takaisin kotiin.

Myös Matin "ryyppy"kaverit ovat samanlaisia eli juodaan aina pitkään ja hartaasti. Jos heillä on salitreenit tai juoksulenkki tms., treenin jälkeen mennään aina juomaan. Mitään ei voi tehdä ilman alkoholia.

Selvänä Matti on todella tarkka rahoistaan eikä koskaan osta mitään tai tarjoa mitään. MUTTA alkoholiin häneltä aina riittää rahaa. Alkoholi ja juominen tuntuu menevän kaiken edelle. Myös puheenaiheet liittyvät aina juomiseen. Matti on selvänä todella ujo ja hiljainen. Hän ei koskaan juttele tuntemattomille tai naisille. Alkoholi muuttaa tämän: Matti on sosiaalisempi, mutta myös ilkeä.

Matti on nyt töissä toisella paikkakunnalla satojen kilometrien päässä jonkin aikaa. Hän ei koskaan vastaa puhelimeen iltaisin. Uskon, että hän juo silloin aina töiden jälkeen eikä halua paljastua. Hän ei tunne paikkakunnalta ketään eikä muutenkaan tutustu ihmisiin.

En halua olla huolissani Matista, sillä juominen on hänen oma asiansa eikä kuulu minulle millään tavalla eikä pidäkään kuulua. Juomisen takia en ole juuri tekemisisissä, en jaksa katsoa sitä ördäystä ja tyhjänpuhumista, kun itse olen selvänä.

Ulkoapäin alkoholisoitumista on muiden mahdoton huomata hänestä.

On hämmentävää, että suomalaisessa työpaikkakulttuurissa alkoholismi ja kännissä työskentely on usein sallittua eivätkä esimiehet sitä noteeraa. Korkeintaan asia vaietaan kuoliaaksi tai sitten se on julkinen salaisuus. Jotkut työntekijät haisivat viinalta, sekä nuoret että vanhat, joissakin työpaikoissa, mutta asiaan ei puututtu, kunhan hommat hoidettiin jotenkin. Toisinaan myös lauantaivuoroissa eräässä suuressa yrityksessä osa myyjistä oli vielä perjantaiyön laitamyötäisessä, mutta ihmeellisesti tämänkin asia joka lauantai katsottiin läpi sormien. Akuutteja poissaoloja näillä ei juuri ollut. Mutta annas olla, jos joku muu ei-juoppo teki virheen tai oli poissa sairastumisen takia, niin johan alkoi kuulustelu!

Eräässä toisessa firmassa taas oli vakio, että eräs vanhempi koneenkäyttäjä oli kännissä aamusta iltaan päivästä tai vuodenajasta riippumatta. Kummaa, ettei asialle tehty mitään. Kännikuski kuitenkin aiheuttaa hallissa hengenvaaran muille työntekijöille ja itselleen. Ehkä juopon 20 vuoden työkokemus ja juopottelukokemus auttoi esimiehiä pitämään tämän juopon töissä. Poissa tai myöhässä töistä hän ei juurikaan ollut, joten varoittaminen ja lopulta irtisanominen oisi pitänyt tehdä puhallutuksen ja verikokeen perusteella.

Yhdessä paikassa kävi niin, että työvuoron aikana työterveyslääkäri kävi pistokokeena puhalluttamassa paikan rapajuopon. Promilleja oli yli 2. Tiettävästi hän sai potkut lopulta tämän takia. Hän joi pukuhuoneessa, takahuoneessa tai taukotiloissa silloin kun silmä vältti. Kurkistin hänen laukkuunsa kerran, kun laukku oli auki takahuoneessa, ja viinapullohan siellä oli.

Mutta vuosia hän sai juoda työajalla ennen lopputiliä. Hassua oli sekin, että kännäämisestä annettiin palkallista sairaslomaa pari viikkoa eli sai ryypätä 14vrk ja täydet palkat sai tästä. Hän oli toisinaan myös pois maanantaipäiviä. Väärin tällainen on muita kohtaan, jotka siellä raatavat palkkansa eteen. Vastaavasti taas jos kaikki olisivat kännissä 24/7, niin eihän mitään työtä voitaisi ikinä hoitaa, että joku tolkku siinä on oltava, jotta ollaan selvänä työajalla.

Tätini vastaavasti alkoi juoda hieman alle 40-vuotiaana eron jälkeen, kun hänet jätettiin. Tätini ei käyttänyt nuoruudessaan juurikaan alkoholia. Hän ottaa myös lääkkeitä ja muita kemikaaleja alkoholin kanssa. Nykyään hän on ryypännyt yli 10 vuotta, terveys ja yleiskunto on romahtanut, hän ei ole enää työkykyinen. Kaikki raha menee viinaan ja lääkkeisiin. Paluuta tuskin on ellei itse halua muutosta tähän.

Mies 30

Vierailija kirjoitti:

Olen 29-vuotias yliopisto-opiskelijanainen, olen alkoholisti.

Alkoholisoiduin enemmän tai vähemmän heti aikuisikään päästyäni. Siihen asti olin alkoholin holtittomasta käytöstä huolimatta käynyt koulut hyvin ja lukiosta valmistuin erinomaisilla papereilla. Olin luokan priimus oikeastaan asiassa kuin asiassa, koska olin niin hirvittävän kunnianhimoinen. En ole koskaan ollut varsinaisesti ahkera, eli läksyt jäi tekemättä peruskoulussakin, mutta olin niin määrätietoinen että jotenkin kummassa opin asiat nopeasti ja erinomaisesti vain koekirjan lukemalla varmaankin silkasta tahdosta. Keskiarvoni oli aina yli yhdeksän, joinain vuosina lähempänä kymppiä kuin ysiä.

Alkoholinkäyttö lähti lopullisesti lapasesta ennen 20 ikävuotta. Yliopistoon pääsin leikiten, mutta yliopistossa määrätietoisuus ja kunnianhimo ei enää riittänytkään vaan stressaannuin ja ahdistuin. Alkoholismi ei ole ainoa syy, että opinnot jäivät kesken, mutta alkoholilla oli tietenkin paljon vaikutusta asiaan.

Nyt olen siis 28-vuotias. En ole päässyt ylioppilastutkintoa pidemmälle. Elän sossun rahoilla näennäisesti hyvissä kulisseissa. Kotini on aina siisti ja puhdas, olen itsekin jotakuinkin huoliteltu, mutta totuus löytyy jääkaapista ja heräänkin aivan liian usein ympäriinsä ripoteltujen tyhjien kaljatölkkien keskeltä.

Hoidan alkoholismia mm. Antabuksella, mutta toisinaan määrätietoisuus, joka joskus oli suurin vahvuuteni, ei riitä, vaan ratkean ja "unohdan" ottaa lääkkeen jolloin jo muutaman päivän kuluttua voin vetää kännit. Juon kotona, piilossa, käyn hyvin hyvin satunnaisesti kapakassa ns. anonyymissä joukossa. En koskaan näyttäydy humalassa yökerhoissa tai vastaavissa jo sen takia, ettei minulla ole ystäviä joiden kanssa sellaiseen mennä.

Olen siis ihan kohtuullisen nätti ja hoikka, fiksu, huolellinen ja jopa menestynyt nainen. Silti, sen lisäksi, olen alkoholisti.

Mikä sinulla on se, että addiktoiduit? Osaatko määritellä?

Eka kerrasta kuin tuo mies tuossa yllä?

Tapahtuiko sinulle niin, että ns. nollasit itsesi alkoholilla?

Tuliko sinulle krapulaa?

.

Olen alkolistin lapsi ja toisen sisar; kummallakin puolella sukua paljon alkoholisteja. En ole ikinä uskaltanut ns. leikkiä viinalla, sillä uskon vakaasti, että taipumus addiktoitua on perimässäni. En ole silti ablolutisti, mutta juon hyvin vähän; en osta kotiin (koska joisin sen sitten vain - ja maistuuhan se hyvältä). En saa silti kokemusta, että viinanjuonnilla saisin nollattua itseni (tiedän ihmisiä, jotka kokevat omien puheidensa mukaan näin); ei ole ollut kyllä krapulaakaan koskaan, sillä alan oksentaa jos juon noin 6-7 annosta  (kokeiltu 3x elämässä). Jotkut myös väittävät (tutkimus), että ihmiset, joille ei tule pahaa oloa tai krapulaa viinasta, holisoituu herkemmin kuin esim. me oksentajat, joille tulee todella paha fyysinen olo viinasta.

.

Tunnen paljon alkoholisteja. Tunnistan sen aika hyvin naamastakin - kiva taito minulla; onnittelen itseäni tästä. Ei ole ihan jokatytön taito. Heitä on varakkaista pultsareihin; alkoholistiperheen vesoista niihin, joilla kukaan muu suvussa ei juo. Ei voi ennustaa kuka sortuu, mutta sortuminen on naurettavan helppoa; ja osa runsaasti käyttävistä ei tule alkoholisteiksi (pakko juoda, tarve, addiktoituminen). Monet tervehtyvät tästä.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mieheni. Juon joka perjantai joskus juon lauantaisinkin, mies juo varmasti molemmat illat ja vielä joskus koko sunnuntainkin. Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta. Emme örvellä eikä käytöksemme muutu radikaalisti. Emme koskaan riitele, parisuhteemme voi hyvin. Mies saattaa sammua, mutta uskon sen johtuvan ihan työviikon väsymyksestä. Olemme suht varakkaita, koti on siisti. 

Olen äärettömän surullinen lasten vuoksi.

Holistin aikuinen lapsi - ikuisilla arvilla lapsuudesta (henkisillä).

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mieheni. Juon joka perjantai joskus juon lauantaisinkin, mies juo varmasti molemmat illat ja vielä joskus koko sunnuntainkin. Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta. Emme örvellä eikä käytöksemme muutu radikaalisti. Emme koskaan riitele, parisuhteemme voi hyvin. Mies saattaa sammua, mutta uskon sen johtuvan ihan työviikon väsymyksestä. Olemme suht varakkaita, koti on siisti. 

Entä sinä. Osaatko määritellä hetken, kun raja alkoholismiin ylittyi?

Mikä addiktoi?

(Tämä holistin lapsi, joka on ikänsä yrittänyt ymmärtää ... yksi kai selviytymisen keino? Alkoholiongelma siis siten, että kuin se vanhempi joi .... rikki.)