Nainen, suututko jos mies haluaa ehdottomasti isyystestin?

Jos lapsi olisi musta,niin saattaisihan siinä epäilys tulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia suuttuisitte isyystestistä? Siinähän vaan nähdään että isä on oikea eikä mitään muuta. 

Koska ihmettelisin moista epäluottamusta, kun siihen ei ole syytä.

Juu, yksikään nainen ei ole koko maailmanhistorian aikana pettänyt, eikä yksikään mies vieraan miehen lasta omanaan pitänyt. Ikinä. Koskaan. Itse taas ottaisin eron ja kiistäisin isyyteni, jos nainen ei testiin suotuisi.

Minä en ole muut naiset. Hittojako mies on kanssani, jos uskoo MINUN olevan yleinen jakorasia? Testiin suostuisin, sen jälkeen keskustellaan elareista. Parisuhde ei enää jatkuisi.

Ei kyse ole mistään uskosta vaan siitä että asialle halutaan täysi varmuus. 

Kyllä kyllä. Siinä mies saa rauhassa varmistaa, että en ole häntä pettänyt. On helpompi sitten leikkiä täysin varmaa etäisää. Miten voisin olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielestä pettämisen poissulkeminen on itsestäänselvää? Luottamus ja kunnioitus toista kohtaa katoaa. Jossain pitää olla vikaa, jos isyystestin tekemistä pidetään pitkässä parisuhteessa täysin itsestäänselvänä, kun syytä asian suhteen ei ole.

Niin, SINUN mielestäsi. Isällä ja miehellä ei ole mielestäsi mitään oikeuksia? Oletko feministi? -eri

Miten niin ei ole mitään oikeuksia? En tuossa vaiheessa ajatteli p*skapään oikeuksia, vaan tulevan lapsen oikeuksia isäänsä. Ja samalla isä saa oikeudet lapseensa. Minun kanssani yhteinen elämä ei tulisi jatkumaan muuten kuon tilinumeron ja lastenvalvojan kautta. En halua rakentaa yhteistä elämää sellaisen kanssa, joka ei koe minua luotettavaksi. Se on miehen häpeä, ei minun.

Aika harvaan ihmiseen pystyy luottamaan sataprosenttisesti. Ja kyse on vain yhdestä pienestä testistä mutta sinä käytät lasta aseena miestä vastaan

Varmaan olet ymmärtänyt, että kohdallani kyseessä on muustakin kuin vain yhdestä pienestä testistä. Itse luotan omaan kumppaniini lähtökohtaisesti 100%. Odotan samaa myös omalta kumppaniltani. Aiheesta epäily on täysin sallittua, koska en aihetta aio koskaan antaa. Ja jos mies jotain epäilisi, niin se olisi aiheeton epäily. Ja sellainen luottamuspula on minulle täysin riittävä syy eroon. Ja ihmettelisin miten en muka ennen raskautta olisi huomannut miehen epäluuloista arvomaailmaa.

Enkä minä käytä lasta aseena. Minulla ei ole lapsen takia mitään velvollisuutta jäädä epäkunnioittavaan suhteeseen. Ja mies saa olla lapselle isä, mutta ei enää minun kumppani. Isällä on kaikki oikeus vaatia testiä. Missä on minun oikeuteni päättää parisuhde siinä vaiheessa? Tai mitä mä sitä kysyn, ero tuli, koska mies on vainoharhainen, ei siksi, että minä olen epäluotettava.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni nainen on valmis kiristämään parisuhteen päätymisellä, jos mies haluaa isyystestin. Tuollaisen asian vuoksi ollaan valmiita rikkomaan lapsen perhe. Ei hyvää päivää miten lapsellista settiä. :D

Miksi oletat, että erosta kerrotaan ennen testiä? Teetettäisiin testi, mies todetaan isäksi ja kysyisin, että tuliko hyvä mieli. Sen jälkeen toteaisin, että suhde oli tässä.

Miten voi kiristää, kun mies ei erosta tiedä etukäteen?

Saattaisin hieman suutahtaa ja ainakin ihmetellä, varsinkin jos ei ole pienintäkään epäilystä lapsen isyydestä. Jos se ei syystä tai toisesta ole itsestäänselvää, niin en suuttuisi. En koe että mulla olisi silloin siihen oikeutta (näin esim. tilanteessa jonka taustalla on pettämistä). 

Vierailija kirjoitti:

Kolmasosa lapsista ei ole miehen omia, syytäkin on testata. Itseasiassa testin pitäisi olla pakollinen.

Älä jaa väärää tietoa. Kolmasosalla niistä lapsista joiden isyys on tutkittu on eri isä kuin papereissa. Isyyttä tutkitaan kuitenkin vain pieneltä osalta lapsista. Ja niiltä joiden isyys tutkitaan on taustalla syitä epäillä isyyttä eli sikäli tuo luku luonnollisesti on isompi kuin kaikkien lasten kohdalla on.

Kaikista lapsista luku on huomattavasti pienempi, on arvioitu että n. 4% lapsista on väärä isä. 96% on siis ihan se oikea isä.

Vierailija kirjoitti:

Sama kai se olisi jaella lapset synnytyslaitoksella arpomalla, mammoilla kun ei ole niin nokonuukaa sen lapsen vanhemmuuden suhteen. Jos kerran isilläkään ei ole oikeutta selvittää isyyttään palstamamman siitä raivostumatta.

Mulla on kolme kouluikäistä lasta ja jos nyt selviäis, että joku noista on vaihtunut laitoksella, niin en todellakaan antais tätä vaihdokkia pois ilman kunnon tappelua. Lapsi on minun. Sen oman biologisen lapseni voisin antaa jäädä siihen "omaan"perheeseensä. Toki varmaan haluaisin häntä tavata ja seurata hänen elämäänsä. Ja saman oikeuden antaisin oman lapseni biologisille vanhemmille. Mutta tuota lasta jonka kanssa olen elänyt ja jota olen vuosikausia hoitanut ja rakastanut en vois noin vaan antaa pois. Hän on minun lapseni, viis biologiasta.

Ehkä miehet sitten ajattelee toisin, ehkä heille isyys on vaan sitä että on varmasti lapsen biologinen isä. Mulle äitiys on paljon muutakin. Aika helvetin paljon muuta.

Käyttäjä2681 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmasosa lapsista ei ole miehen omia, syytäkin on testata. Itseasiassa testin pitäisi olla pakollinen.

Älä jaa väärää tietoa. Kolmasosalla niistä lapsista joiden isyys on tutkittu on eri isä kuin papereissa. Isyyttä tutkitaan kuitenkin vain pieneltä osalta lapsista. Ja niiltä joiden isyys tutkitaan on taustalla syitä epäillä isyyttä eli sikäli tuo luku luonnollisesti on isompi kuin kaikkien lasten kohdalla on.

Kaikista lapsista luku on huomattavasti pienempi, on arvioitu että n. 4% lapsista on väärä isä. 96% on siis ihan se oikea isä.

Ja useimmat, jotka on ns. eri isän nimellä  (ei siittäjänsä) tietävät sen - siis isä ja lapsi. Sisarukset. Oman veljeni bioisä ei häntä halunnut tunnustaa, äiti eikä velikään aikuisen pakottanut. Meidän isä - siis myös veljeni isä äidin avioliiton kautta - adoptoi hänet ja on hänen isänsä. Meillä kaikilla sama sukunimi. Ei tässä nyt mitään salaisuuksia ole.

Ei pidä nähdä piruja siellä missä niitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tilanteesta. Jos eläisin jossain on-off suhteessa tai vapaana liihotellen niin hyvin ymmärrettävää.

Mutta jos tuo siippani, jonka kanssa on 10 vuotta yhdessä kuljettu, ja kaksi lasta jo yhdessä pukattu, alkaisi isyystestejä vaatimaan niin loukkaantuisin kyllä. Lähtökohtaisesti parisuhteessa pitäisi olla luottamus toiseen, ei siinä muuten järkeä ole.

Juu, naisethan ovatkin aina niin luottamuksen arvoisia. Mitä väliä jos elättelee käenpoikasta 18 vuotta omanaan. Tämän palstan naisten juttujen ansiosta ei yhdenkään suomalaisen miehen tulisi IKINÄ luottaa suomalaiseen naiseen.

Hohhoijjaa. Etkai sä kaikkien naisten kanssa ole sitä lasta tekemässä, vaan oman rakkaan kumppanin toivottavasti. Se on silloin ihan sama mitä muut naiset tekee. Aika huono lähtökohta parisuhteelle saatikka perheen perustamiselle, jos leimaa toisen omien stereotypioiden pohjalta - ilman että toinen antaa minkäänlaista aihetta. Totahan voikin sitten jatkaa loputtomiin. Asioiden kyttäämistä ja tarkistelua. Ettei toinen vaan valehtele mistään.

Mitäs jos mua naisena risoisi se että saatan olla miehelle raskaana, samalla kun se perkele paneskelee ympäriinsä ja tekee jonkun toisenkin raskaaksi. Tommosia tuulella käyviä munia kun on suomalaisissa miehissä pilvin pimein. Elä siinä sitten, 18 vuotta yyhoona kun toinen kusetti perhe-elämään. Saako miehen köyttää patteriin odotusajaksi ja kastroida kun vauvan on ulos pullauttanut? Ettei vaan ole kohta jotain lehtolasta jaloissa pyörimässä, joka toinen viikko seuraavat 18 vuotta.

Ihan sama mitä lässytät. Yksikään järkevä mies ei KOSKAAN luota yhteenkään naiseen.

Mitä järkeä tuolla tavalla ajattelevalla ihmisellä on ylipäänsä olla parisuhteessa? Ei minua ainakaan kiinnostaisi jakaa elämääni ihmisen kanssa johon en luota.

Kun suurin osa lapsista on kuitenkin suunniteltuja, niin miksi ihmeessä tätä asiaa ei voi ottaa puheeksi siinä vaiheessa kun yhteisymmärryksessä jätetään ne pillerit pois? Olisi paljon reilumpaa kaikille osapuolille. Vai onko ongelma siinä, että sitten saattaisi jäädä ne geenit kokonaan jatkamatta, kun nainen päättääkin säästää lapsentekoaikeensa sellaiseen suhteeseen jossa on luottamusta? Tämän takia pitää paljastaa se todellinen luonne vasta sitten kun nainen on jo nalkissa ja maha pystyssä?

kummitustäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tilanteesta. Jos eläisin jossain on-off suhteessa tai vapaana liihotellen niin hyvin ymmärrettävää.

Mutta jos tuo siippani, jonka kanssa on 10 vuotta yhdessä kuljettu, ja kaksi lasta jo yhdessä pukattu, alkaisi isyystestejä vaatimaan niin loukkaantuisin kyllä. Lähtökohtaisesti parisuhteessa pitäisi olla luottamus toiseen, ei siinä muuten järkeä ole.

Juu, naisethan ovatkin aina niin luottamuksen arvoisia. Mitä väliä jos elättelee käenpoikasta 18 vuotta omanaan. Tämän palstan naisten juttujen ansiosta ei yhdenkään suomalaisen miehen tulisi IKINÄ luottaa suomalaiseen naiseen.

Hohhoijjaa. Etkai sä kaikkien naisten kanssa ole sitä lasta tekemässä, vaan oman rakkaan kumppanin toivottavasti. Se on silloin ihan sama mitä muut naiset tekee. Aika huono lähtökohta parisuhteelle saatikka perheen perustamiselle, jos leimaa toisen omien stereotypioiden pohjalta - ilman että toinen antaa minkäänlaista aihetta. Totahan voikin sitten jatkaa loputtomiin. Asioiden kyttäämistä ja tarkistelua. Ettei toinen vaan valehtele mistään.

Mitäs jos mua naisena risoisi se että saatan olla miehelle raskaana, samalla kun se perkele paneskelee ympäriinsä ja tekee jonkun toisenkin raskaaksi. Tommosia tuulella käyviä munia kun on suomalaisissa miehissä pilvin pimein. Elä siinä sitten, 18 vuotta yyhoona kun toinen kusetti perhe-elämään. Saako miehen köyttää patteriin odotusajaksi ja kastroida kun vauvan on ulos pullauttanut? Ettei vaan ole kohta jotain lehtolasta jaloissa pyörimässä, joka toinen viikko seuraavat 18 vuotta.

Ihan sama mitä lässytät. Yksikään järkevä mies ei KOSKAAN luota yhteenkään naiseen.

No eihän tämä tyyppi ikinä naista ole saanut eikä tule saamaan (omasta asenteestaan johtuen).  Saa kiksinsä siitä, että kuvittelee muiden täällä ärsyyntyvän  - naisten siis. Jotenkin kuvitttelee kostavansa omaa surkeaa oloaan naisille aukomalla päätä joka ketjussa.

AV-palstan ikomat provot ja trollit.

Vaikka jonkun kommentoijan lähteiden mukaan 4% lapsilla on isä eri kuin se miksi luullaan, niin ei se isyystestin vaatiminen ole  mikään epäluottamuslause naista kohtaan omasta mielestäni. Minä en ainakaan ottaisi hernettä nokkaani siitä, vaan näkisin sen ennemmin molemminpuolisena "virallisena" sitoutumisena lapseen. Tietysti itse synnyttäjänä sen tietää kenen lapsi on, mutta jos minä raivoamisella vastaisin puolison isyystestihaaveisiin, niin juu, ei varmaan yhtään herättäisi epäilystä käytökseni. 

Varmaan ensimmäiseksi vain häkeltyisin ja suuni loksahtaisi auki. Seuraavaksi vaatisin mieheltä tiukat ja konkreettiset asiaperusteet toiveelleen. Kolmanneksi miettisin mikä suhteessamme on vikana, kun hän epäilee minua uskottomuudesta. Ainakin nyt tuntuu siltä, että suuttumus tulisi kuvioihin vasta paljon myöhemmin, jonkinlaisena jälkireaktiona. 

Mutta jos mies perustelisi asiansa kunnolla, niin kyllä sen testin saisi ihan hyvin tehdä. Minähän tietäisin sen tuloksen jo etukäteen. 

Todellakin suuttuisin. Me eletään pitkässä parisuhteessa jossa lapset on suunniteltuja, eikä missään pubiruusukapakka-yhdenyön tapailu tasossa, jossa kaikki on pannu ristiin pystyyn kaikkien kanssa.

Sillä on paljon eroa millaisessa suhteessa sitä isyystestiä alkaa vaatia ja onko sille oikeasti syytä.

Kyllä minun mielestäni isyystesti on perusteltavissa ajatuksella, että vaikka itse luottaakin, niin samalla tavalla luottaa useimmat muutkin ja silti osa näistä on väärässä. Jos ei koe olevansa ihmistuntijana muiden ihmisten yläpuolella - tai ymmärtää, ettei itseään poikkeuksellisen hyvänä ihmistuntijana pitäminen tee siitä välttämättä totta - niin realistina on pakko hyväksyä tietty riski siihen että 100% kumppaniinsa luottavakin voi olla väärässä ja yhtä hyvin tämä väärässä olo voi osua omalle kohdalle.

Sen sijaan en itsekään ymmärrä sitä, miksei tätä suunnitellun lapsen kohdalla oteta puheeksi jo tekovaiheessa. Se kieltämättä lisää epäluottamuksen vaikutelmaa. Jos kyseessä olisi puhdas periaate ilman pettämisepäilyä, niin luulisi ettei tällaisia suuria periaatteita keksitä jälkikäteen hatusta vaan ne on ihan ennakkoon tiedossa ja ne on tuotu suhteen aikana ilmi.

Jos mieheni vaatisi testiä, kävisin nauramaan. Mielenkiinnosta suostuisin testiin tottakai. Lapsemme on ihan isänsä näköinen, joten sinänsä olisi tyhmää teetättää testi. Ainoa hassu on, että vaikka miehelläni ja minulla on siniset silmät, lapsella on ruskean vihreät.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni nainen on valmis kiristämään parisuhteen päätymisellä, jos mies haluaa isyystestin. Tuollaisen asian vuoksi ollaan valmiita rikkomaan lapsen perhe. Ei hyvää päivää miten lapsellista settiä. :D

Ei, vaan mies kylvää jo ennen lapsen syntymää epäluottamuksen siemenen ja kokee isyyden vain maksajan roolissa, kun hyvä vanhemmuus rakentuu aivan muista arvoista ja osaamisesta.

Näissä tapauksissa isän oikeuksia lapseen pitäisi rajoittaa esim. huoltajuudessa, sillä se olisi lapsen etu ja oikeus, kertoohan se heikosta isäaineksesta ja henkisestä epäkypsyydestä, joka ei voi olla vaikuttamatta lapsen hyvinvointiin ja henkiseen tasapainoon.

Ja lasta koskevissa asioissa isän päätösvalta pitäisi olla viranomaisten valvonnassa ja päätettävissä.

Kyllä testiin suostuisin, mikäpä siinä. Samalla mies voi sitten esittää virkatodistuksen ettei ole piilossa lehtolapsia.

En... Näyttäisin miehelle olen rehellinen enkä salaile mitään

Meillä mies sanoi etukäteen haluavansa isyystestin ja minä suostuin. Pyyntö oli häneltä erityisen ymmärrettävä, koska oli syytä epäillä hänen hedelmällisyyttään. Muutti kuitenkin lopulta mielensä. Tuossa välissä oli tietysti jo litkut tutkittu ja todettu täysin priimaksi.

En suuttuisi, mutta olisin todella huolissani lapsen puolesta, millaisen isän hän on saamassa.

Järjestelisin lapselle mahdollisimman pian riittävän tukiverkoston ja varautuisin, ettei mies ole kykenevä isäksi tai kantamaan vastuuta lapsesta.

Ja on todennäköistä, isyystestin lisäksi, että jatkossa tarvitaan perheen yhteisistä asioista todistusaineistoa ja testejä, jotka hankaloittavat luottamuksellista parisuhdetta.

Itse en haluaisi elää sellaisessa suhteessa, enkä usko siinä lapsellakaan hyvä olla. Ja mies saisi mennä omille teilleen.