Mitä kihlaus sitten tarkalleen tarkoittaa teille, joille se ei ole lupaus avioliitosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Onhan siitä edellisestä pitkästä keskustelusta aika tarkkaan tasan vuosi =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Eikö sulle ole jo riittävän moni kertonut, että arkikielessä merkitys on jo kauan ollut toinen. Elämä ei ole oikeudenkäynti, eikä ihmisten arkikanssakäymisessä yleensä haeta sanojen merkitystä lainsäädännöstä, varsinkaan noin pitkän ajan takaa.

Ei se määritelmä ole muuttunut miksikään, se on edelleen luettavissa avioliittolaista. Se on toki muuttunut, että kihlauksella ei ole enää juridisia seurauksia, mutta se ei muuta sanan merkitystä sinänsä miksikään.

Arkikielessä käytetään monia termejä täysin väärin, mutta se ei muuta silti niiden oikeaa merkitystä. Monet käyttävät sanontaa "itkeä krokotiilinkyyneliä" täysin väärin, mutta kyllä se silti tarkoittaa ihan samaa asiaa kuin ennenkin. Tuo on vain osoitus ihmisten tietämättömyydestä, ei merkityksen muuttumisesta.

Lainsäädäntöä tietenkin voidaan muokata sen mukaan, miten yhteiskunta muuttuu. Niin kauan kuin lainsäädännössä on tuolle virallinen määritelmä, niin se se määritelmä nyt vain on. Termien määrittely auttaa ihmisiä puhumaan samoista asioista ja siksi nistä olisi hyvä pitää kiinni. Termi voidaan uudelleenmääritellä, mutta se ei ole joidenkin yksittäisten ihmisten päätös, että "en mä vaan nyt ajattele sitä noin". Ihan samoin kun voit ihan hyvin sanoa olevasi avioliitossa, vaikka et olisi. Tämän valheellisen väittämän esittäminen ei kuitenkaan saa sinua avioliittoon, vaikka siihen miten itse uskoisit.

Ja joka tapauksessa voimme laskea yläpeukuista, että edelleen arkikielessä yleisimmin kihlaus = lupaus avioliitosta. Et voi perustella edes tällä, sillä olet selvästi vain ymmärtänyt sen itse väärin, mutta et halua asiaa tunnustaa, vaikka siinä ei sinänsä mitään sen nolompaa olekaan. Näitä sattuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.

Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.

Mutta vaikeus tuossa on, että kihloihin menevä pari saattaa ajatella menevänsä sitten joskus naimisiin. Eivät siis välttämättä tiedä itsekään menevätkö vai eivät.

Miksi he siis haluavat mennä kihloihin?

Yleensä kai kihloihin mennään rakkaudesta. Muitakin motiivejakin voi olla. Ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi seurusteluun, yhdessä asumiseen, avoliittoon tai avioliittoon.

Mutta MIKSI? Siis eikö parisuhteessa olla rakkaudesta? Miten se suhde muuttuu kihlauksen myötä? Mistä se on sopimus? Miten se suhde vakavoituu? Siis voiko joku selittää ihan niinkuin kädestä pitäen? Jos kyse ei kerran ole sormuksista, niin mistä? Mikä muuttuu?

Ulkopuolisten suhtautuminen varmaan ainakin, kun muut odottelevat kutsua häihin. Mikä muu?

Miksi mennään naimisiin? Tässä vähän sama ajatus ilman sitä juridista sopimusta.

Meillä kihlautuminen oli merkki vanhemmillemme, että vakavissaan ollaan. Pitääkin muistuttaa miestä siitä, että 25 vuotta sitten ostettiin sormukset eikä ole kertaakaan ollut puhetta siitä, että pitäisi mennä naimisiin. Sormukset ovat jossain lipastonlaatikossa, ei niitä ole pidetty vuosiin.

Mutta vanhemmat olivat tyytyväisiä, kun oli ne lapsetkin jo tulossa.

Jos minä menen naimisiin ja täräytämme miehen kanssa sen kunniaksi itsellemme napakorut niin tarkoittaako se, että emme ole naimisissa?

Hyvä jumala ei voi olla niin hankala tajuta että se sormus on vaan symbolk kahden ihmisen sitoutumista toisiinsa, emitä täällä on jo yritettykin toitottaa.

Miksi itse pidätte sormusta, kun olette naimisissa? Se ei ole mikään pakollinen juttu, aivan kuten se sormus siinä sormessa ei automaattisesti tarkoita että olet kihloissa tai edes naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Eikö sulle ole jo riittävän moni kertonut, että arkikielessä merkitys on jo kauan ollut toinen. Elämä ei ole oikeudenkäynti, eikä ihmisten arkikanssakäymisessä yleensä haeta sanojen merkitystä lainsäädännöstä, varsinkaan noin pitkän ajan takaa.

Ei se määritelmä ole muuttunut miksikään, se on edelleen luettavissa avioliittolaista. Se on toki muuttunut, että kihlauksella ei ole enää juridisia seurauksia, mutta se ei muuta sanan merkitystä sinänsä miksikään.

Arkikielessä käytetään monia termejä täysin väärin, mutta se ei muuta silti niiden oikeaa merkitystä. Monet käyttävät sanontaa "itkeä krokotiilinkyyneliä" täysin väärin, mutta kyllä se silti tarkoittaa ihan samaa asiaa kuin ennenkin. Tuo on vain osoitus ihmisten tietämättömyydestä, ei merkityksen muuttumisesta.

Lainsäädäntöä tietenkin voidaan muokata sen mukaan, miten yhteiskunta muuttuu. Niin kauan kuin lainsäädännössä on tuolle virallinen määritelmä, niin se se määritelmä nyt vain on. Termien määrittely auttaa ihmisiä puhumaan samoista asioista ja siksi nistä olisi hyvä pitää kiinni. Termi voidaan uudelleenmääritellä, mutta se ei ole joidenkin yksittäisten ihmisten päätös, että "en mä vaan nyt ajattele sitä noin". Ihan samoin kun voit ihan hyvin sanoa olevasi avioliitossa, vaikka et olisi. Tämän valheellisen väittämän esittäminen ei kuitenkaan saa sinua avioliittoon, vaikka siihen miten itse uskoisit.

Ja joka tapauksessa voimme laskea yläpeukuista, että edelleen arkikielessä yleisimmin kihlaus = lupaus avioliitosta. Et voi perustella edes tällä, sillä olet selvästi vain ymmärtänyt sen itse väärin, mutta et halua asiaa tunnustaa, vaikka siinä ei sinänsä mitään sen nolompaa olekaan. Näitä sattuu!

"lainsäädännössä on tuolle virallinen määritelmä, niin se se määritelmä nyt vain on", antaa tulla sitten sitä virallista määritelmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.

Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.

Mutta vaikeus tuossa on, että kihloihin menevä pari saattaa ajatella menevänsä sitten joskus naimisiin. Eivät siis välttämättä tiedä itsekään menevätkö vai eivät.

Miksi he siis haluavat mennä kihloihin?

Yleensä kai kihloihin mennään rakkaudesta. Muitakin motiivejakin voi olla. Ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi seurusteluun, yhdessä asumiseen, avoliittoon tai avioliittoon.

Mutta MIKSI? Siis eikö parisuhteessa olla rakkaudesta? Miten se suhde muuttuu kihlauksen myötä? Mistä se on sopimus? Miten se suhde vakavoituu? Siis voiko joku selittää ihan niinkuin kädestä pitäen? Jos kyse ei kerran ole sormuksista, niin mistä? Mikä muuttuu?

Ulkopuolisten suhtautuminen varmaan ainakin, kun muut odottelevat kutsua häihin. Mikä muu?

Miksi mennään naimisiin? Tässä vähän sama ajatus ilman sitä juridista sopimusta.

Miten se suhde muuttuu avioliiton myötä? Mistä se on sopimus? Miten se suhde vakavoituu? Siis voitko selittää ihan niin kuin kädestä pitäen? Onko siis kyse vain sormuksista? Mikä muuttuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Vierailija kirjoitti:

Jos minä menen naimisiin ja täräytämme miehen kanssa sen kunniaksi itsellemme napakorut niin tarkoittaako se, että emme ole naimisissa?

Hyvä jumala ei voi olla niin hankala tajuta että se sormus on vaan symbolk kahden ihmisen sitoutumista toisiinsa, emitä täällä on jo yritettykin toitottaa.

Miksi itse pidätte sormusta, kun olette naimisissa? Se ei ole mikään pakollinen juttu, aivan kuten se sormus siinä sormessa ei automaattisesti tarkoita että olet kihloissa tai edes naimisissa.

EI meikäläisellä ainakaan ole ollut naimasormus sormessa vuosiin ja yhdessä oltu 20v, naimisissa 16v. Ei se ole pakollinen juttu, mutta se on symboli. Itse menimme aikoinaan kihloihin sopimatta naimisiin menosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.

Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.

Mutta vaikeus tuossa on, että kihloihin menevä pari saattaa ajatella menevänsä sitten joskus naimisiin. Eivät siis välttämättä tiedä itsekään menevätkö vai eivät.

Miksi he siis haluavat mennä kihloihin?

Yleensä kai kihloihin mennään rakkaudesta. Muitakin motiivejakin voi olla. Ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi seurusteluun, yhdessä asumiseen, avoliittoon tai avioliittoon.

Mutta MIKSI? Siis eikö parisuhteessa olla rakkaudesta? Miten se suhde muuttuu kihlauksen myötä? Mistä se on sopimus? Miten se suhde vakavoituu? Siis voiko joku selittää ihan niinkuin kädestä pitäen? Jos kyse ei kerran ole sormuksista, niin mistä? Mikä muuttuu?

Ulkopuolisten suhtautuminen varmaan ainakin, kun muut odottelevat kutsua häihin. Mikä muu?

Miksi mennään naimisiin? Tässä vähän sama ajatus ilman sitä juridista sopimusta.

Miten se suhde muuttuu avioliiton myötä? Mistä se on sopimus? Miten se suhde vakavoituu? Siis voitko selittää ihan niin kuin kädestä pitäen? Onko siis kyse vain sormuksista? Mikä muuttuu?

Oletko tuo lapseton ja naimaton ihminen, koska sitten ymmärrän miksi olet huolissasi.

Onhan se nyt selvää, että suhde muuttuu, jos sen osapuolet ovat tosissaan sen suhteen eikä pidetä ns. takaportteja auki tai katsella parempaa vaihtoehtoa, minkä voi äkkiä suhteelta käsittää, jos sen osapuolet eivät "halua" naimisiin tai kihloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

Nyt ei mene enää trolli läpi. I'm out.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.

Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.

Mutta vaikeus tuossa on, että kihloihin menevä pari saattaa ajatella menevänsä sitten joskus naimisiin. Eivät siis välttämättä tiedä itsekään menevätkö vai eivät.

Miksi he siis haluavat mennä kihloihin?

Yleensä kai kihloihin mennään rakkaudesta. Muitakin motiivejakin voi olla. Ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi seurusteluun, yhdessä asumiseen, avoliittoon tai avioliittoon.

Mutta MIKSI? Siis eikö parisuhteessa olla rakkaudesta? Miten se suhde muuttuu kihlauksen myötä? Mistä se on sopimus? Miten se suhde vakavoituu? Siis voiko joku selittää ihan niinkuin kädestä pitäen? Jos kyse ei kerran ole sormuksista, niin mistä? Mikä muuttuu?

Ulkopuolisten suhtautuminen varmaan ainakin, kun muut odottelevat kutsua häihin. Mikä muu?

Miksi mennään naimisiin? Tässä vähän sama ajatus ilman sitä juridista sopimusta.

Miten se suhde muuttuu avioliiton myötä? Mistä se on sopimus? Miten se suhde vakavoituu? Siis voitko selittää ihan niin kuin kädestä pitäen? Onko siis kyse vain sormuksista? Mikä muuttuu?

Oletko tuo lapseton ja naimaton ihminen, koska sitten ymmärrän miksi olet huolissasi.

Onhan se nyt selvää, että suhde muuttuu, jos sen osapuolet ovat tosissaan sen suhteen eikä pidetä ns. takaportteja auki tai katsella parempaa vaihtoehtoa, minkä voi äkkiä suhteelta käsittää, jos sen osapuolet eivät "halua" naimisiin tai kihloihin.

Mutta sehän on nimenomaan "takaportin pitämistä auki", että ei kuitenkaan halua avioliittoon?

Sormukset ilman sähläystä. Siksi minä sitä kutsuisin.

Minä ja mieheni "mentiin kihloihin" kolme vuotta sitten. Todistajia, pappia tai muuta ulkopuolista vihkijää eikä juhlia, häälahjoja tai allekirjoituksia tälle lupaukselle tarvittu eikä tarvita, kun mitään teoreettistakaan syytä ei liittomme virallistamiselle nyt ole, mutta suudelma ja sormukset vaihdettiin.

Sormukset halusimme ja ostimme sen merkiksi, että lupasimme näin rakastaa toisiamme myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.

Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.

Mutta vaikeus tuossa on, että kihloihin menevä pari saattaa ajatella menevänsä sitten joskus naimisiin. Eivät siis välttämättä tiedä itsekään menevätkö vai eivät.

Miksi he siis haluavat mennä kihloihin?

Yleensä kai kihloihin mennään rakkaudesta. Muitakin motiivejakin voi olla. Ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi seurusteluun, yhdessä asumiseen, avoliittoon tai avioliittoon.

Mutta MIKSI? Siis eikö parisuhteessa olla rakkaudesta? Miten se suhde muuttuu kihlauksen myötä? Mistä se on sopimus? Miten se suhde vakavoituu? Siis voiko joku selittää ihan niinkuin kädestä pitäen? Jos kyse ei kerran ole sormuksista, niin mistä? Mikä muuttuu?

Ulkopuolisten suhtautuminen varmaan ainakin, kun muut odottelevat kutsua häihin. Mikä muu?

Miksi mennään naimisiin? Tässä vähän sama ajatus ilman sitä juridista sopimusta.

Miten se suhde muuttuu avioliiton myötä? Mistä se on sopimus? Miten se suhde vakavoituu? Siis voitko selittää ihan niin kuin kädestä pitäen? Onko siis kyse vain sormuksista? Mikä muuttuu?

Oletko tuo lapseton ja naimaton ihminen, koska sitten ymmärrän miksi olet huolissasi.

Onhan se nyt selvää, että suhde muuttuu, jos sen osapuolet ovat tosissaan sen suhteen eikä pidetä ns. takaportteja auki tai katsella parempaa vaihtoehtoa, minkä voi äkkiä suhteelta käsittää, jos sen osapuolet eivät "halua" naimisiin tai kihloihin.

Mutta sehän on nimenomaan "takaportin pitämistä auki", että ei kuitenkaan halua avioliittoon?

Jos eivät halua sitä juridista sopimusta tai on jo kertaalleen huonot kokemukset avioliitosta, tai on ajatellut, että menee elämässään vain kerran (jos on jo eronnut). Kuka minkäkin syyn haluaa nimetä.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen henkilö joka väittää ettei kihlaus ole lupaus avioliitosta, on yleensä jollain tapaa kehitysvammainen.

Nyt ei mene enää trolli läpi. I'm out.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.

Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.

Mutta vaikeus tuossa on, että kihloihin menevä pari saattaa ajatella menevänsä sitten joskus naimisiin. Eivät siis välttämättä tiedä itsekään menevätkö vai eivät.

Miksi he siis haluavat mennä kihloihin?

Yleensä kai kihloihin mennään rakkaudesta. Muitakin motiivejakin voi olla. Ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi seurusteluun, yhdessä asumiseen, avoliittoon tai avioliittoon.

Mutta MIKSI? Siis eikö parisuhteessa olla rakkaudesta? Miten se suhde muuttuu kihlauksen myötä? Mistä se on sopimus? Miten se suhde vakavoituu? Siis voiko joku selittää ihan niinkuin kädestä pitäen? Jos kyse ei kerran ole sormuksista, niin mistä? Mikä muuttuu?

Ulkopuolisten suhtautuminen varmaan ainakin, kun muut odottelevat kutsua häihin. Mikä muu?

Miksi mennään naimisiin? Tässä vähän sama ajatus ilman sitä juridista sopimusta.

Miten se suhde muuttuu avioliiton myötä? Mistä se on sopimus? Miten se suhde vakavoituu? Siis voitko selittää ihan niin kuin kädestä pitäen? Onko siis kyse vain sormuksista? Mikä muuttuu?

Niin kuin tuosta edellisestä vastauksesta käy ilmi, niin avioliitto on juridinen sopimus. Moni kyllä kertoo menneensä naimisiin rakkaudesta, mutta se ei poista sitä, että avioliitto on juridinen sopimus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onpa taas ensimmäisen luokan ongelma, kun tätä pitää jauhaa.

Meille kihlasormusten osto oli merkki, että suhde on vakaalla pohjalla. Asunto oli ostettu jo aiemmin ja kihloihin menon jälkeen aloimme yrittää lasta. En tiennyt, miten kauan raskaaksi tulossa menee tai saammeko koskaan lasta, en suin surminkaan halunnut kihloja tai häitä raskauden aikana.

Naimisiin menimme melkein 20 vuotta myöhemmin juridisten syiden vuoksi.

Eikö suhteenne ollut vakaalla pohjalla ennen kihlasormusten ostoa? Mitä jos nyt otat sormuksen hetkeksi pois sormestasi, järkkyykö suhteenne heti, ja miehesi juoksee naapurin rouvan syleilyyyn? Voisitko kokeilla ja raportoida tänne mitä tapahtui?

No oletpas sinä nokkela. Kiitos kysymästä, suhde on vakaalla pohjalla, nyt on jo 35 vuotta oltu yhdessä. Riittääkö tämä? Kerro toki myös omasta suhteestasi, miten teillä meni.

Eli et kokeillut ottaa sormusta pois? Noh, ei sitten. :( Ja hyvin menee!

Miehellä ei ole ollut sormus kädessä muutamaan vuoteen, tällä hetkellä minunkin sormus on kaapissa. Kihlasormuksista ei nyt ole muistikuvaa, missä ne ovat. Riittikö?

Edelleen odotan omaa suhdepäivitystäsi. Seurustelitte puoli vuotta, sitten kosinta (mies varmaan kosi?), puoli vuotta myöhemmin näyttävät häät, vuoden kuluttua syntyi lapsi, noinko meni?

Anteeksi, en ymmärtänyt, että sinua kiinnosti suhteeni noin paljon. :( Olemme vapaaehtoisesti lapsettomia, emmekä ole naimisissa. Jos päättäisimme menevämme naimisiin, eli kihlautuisimme, niin saattaisin hankkia sormuksen. Muuten en kehtaisi. Onko tarpeeksi infoa?

Oli, kiitos paljon. Minua kiinnosti sinun suhteesi tila ihan yhtä paljon kuin sinua kiinnosti minun suhteeni tila. Itsehän aloitit. Mutta ihan kuten arvelin, nykynuoret ovat paljon konservatiivisempia kuin vanhempiensa ikäpolvi.

Ole hyvä! En kuitenkaan ole millään tasolla konservatiivinen, olenhan itsekin ollut jo vuosia avosuhteessa, vaan haluan, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. :) Et varmaan kuitenkaan ole niin vanhuudenhöppänä, että mielestäsi lintu on kala ja hauki on vihannes?