Mitä kihlaus sitten tarkalleen tarkoittaa teille, joille se ei ole lupaus avioliitosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.

Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.

Mutta vaikeus tuossa on, että kihloihin menevä pari saattaa ajatella menevänsä sitten joskus naimisiin. Eivät siis välttämättä tiedä itsekään menevätkö vai eivät.

Miksi he siis haluavat mennä kihloihin?

Yleensä kai kihloihin mennään rakkaudesta. Muitakin motiivejakin voi olla. Ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi seurusteluun, yhdessä asumiseen, avoliittoon tai avioliittoon.

Mutta MIKSI? Siis eikö parisuhteessa olla rakkaudesta? Miten se suhde muuttuu kihlauksen myötä? Mistä se on sopimus? Miten se suhde vakavoituu? Siis voiko joku selittää ihan niinkuin kädestä pitäen? Jos kyse ei kerran ole sormuksista, niin mistä? Mikä muuttuu?

Ulkopuolisten suhtautuminen varmaan ainakin, kun muut odottelevat kutsua häihin. Mikä muu?

Miksi mennään naimisiin? Tässä vähän sama ajatus ilman sitä juridista sopimusta.

Miten se suhde muuttuu avioliiton myötä? Mistä se on sopimus? Miten se suhde vakavoituu? Siis voitko selittää ihan niin kuin kädestä pitäen? Onko siis kyse vain sormuksista? Mikä muuttuu?

Niin kuin tuosta edellisestä vastauksesta käy ilmi, niin avioliitto on juridinen sopimus. Moni kyllä kertoo menneensä naimisiin rakkaudesta, mutta se ei poista sitä, että avioliitto on juridinen sopimus.

Niin, se on juridinen sopimus. Ja nyt, vastaatko kysymyksiini vai et?

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mieheni "mentiin kihloihin" kolme vuotta sitten. Todistajia, pappia tai muuta ulkopuolista vihkijää eikä juhlia, häälahjoja tai allekirjoituksia tälle lupaukselle tarvittu eikä tarvita, kun mitään teoreettistakaan syytä ei liittomme virallistamiselle nyt ole, mutta suudelma ja sormukset vaihdettiin.

Sormukset halusimme ja ostimme sen merkiksi, että lupasimme näin rakastaa toisiamme myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa. :)

Tuota, kihlautuminen ei yleensäkään edellytä "vihkijää", juhlia, tai allekirjoituksia vihkimisestä puhumattakaan. Sormuksia tietysti voi toisilleen antaa vaikka repullisen ilman sen kummempia seremonioita tai liittämättä siihen mitään juridiikkaa. Sinänsä tuota sinun "kihloihin menoa" voisi kutsua lähinnä avoliitoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta teinikihlojen tilalle pitäisi ehdottomasti kehittää joku konsepti, joka ajaisi saman asian, mutta erottuisi oikeista kihloista (eli avioitumisaikeesta). Siinä on vaan se ongelma, että aika monien mielessä "kihlautuminen" olisi silti hohdokkaampaa. Eli en usko, että kovin moni käyttäisi tätä konseptia.

Musta kihlautumisen hohdokkuus perustuu juuri siihen, että se on lupaus avioliitosta. Avioliittoa taas pidetään voimakkaimpana sitoutumisen muotona (perusteltua tai ei). Kun ihminen sanoo olevansa kihloissa, häntä pidetään hyvin sitoutuneena parisuhteeseensa juuri sen takia, että kihlautumisella tarkoitetaan avioitumisaikomusta. Teinikihloissa oleva antaa siten vaikutelman tällaisesta sitoutumisen tasosta, joka johtaa avioliittoon. En usko, että tätä etua pystyy korvaamaan millään niin kauan kuin avioliittoa pidetään vahvimpana sitoumuksena.

Mutta vaikeus tuossa on, että kihloihin menevä pari saattaa ajatella menevänsä sitten joskus naimisiin. Eivät siis välttämättä tiedä itsekään menevätkö vai eivät.

Miksi he siis haluavat mennä kihloihin?

Yleensä kai kihloihin mennään rakkaudesta. Muitakin motiivejakin voi olla. Ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi seurusteluun, yhdessä asumiseen, avoliittoon tai avioliittoon.

Mutta MIKSI? Siis eikö parisuhteessa olla rakkaudesta? Miten se suhde muuttuu kihlauksen myötä? Mistä se on sopimus? Miten se suhde vakavoituu? Siis voiko joku selittää ihan niinkuin kädestä pitäen? Jos kyse ei kerran ole sormuksista, niin mistä? Mikä muuttuu?

Ulkopuolisten suhtautuminen varmaan ainakin, kun muut odottelevat kutsua häihin. Mikä muu?

Miksi mennään naimisiin? Tässä vähän sama ajatus ilman sitä juridista sopimusta.

Miten se suhde muuttuu avioliiton myötä? Mistä se on sopimus? Miten se suhde vakavoituu? Siis voitko selittää ihan niin kuin kädestä pitäen? Onko siis kyse vain sormuksista? Mikä muuttuu?

Niin kuin tuosta edellisestä vastauksesta käy ilmi, niin avioliitto on juridinen sopimus. Moni kyllä kertoo menneensä naimisiin rakkaudesta, mutta se ei poista sitä, että avioliitto on juridinen sopimus.

Niin, se on juridinen sopimus. Ja nyt, vastaatko kysymyksiini vai et?

Sulle on tähänkin kysymykseen jo vastattu. Mutta omasta statuksestasi päätellen tää on joku arka aihe sulle t:ohis

Ymmärtäkää jo että typerät hääleikkinne ovat menettäneet merkityksensä ajat sitten. Ottavathan vain naiset puolisoidensa nimiä vaikka se on merkki isältä miehen omistukseen siirtymisestä. Miehet eivät isältä saatujaan nimiä vaihda. On se appiukon nimi parempi kuin OMAN ISÄN.

On se jännä miten vaaditte syvällistä symboliikkaa joihinkin asioihin ja viisveisaatte toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Sormukset ilman sähläystä. Siksi minä sitä kutsuisin.

Tässähän se pointti tulikin. Toisille merkitsee sitoutuminen jolloin mennään naimisiin, toisille tärkeintä on se killutin siinä vasemmassa nimettömässä joten mennään "kihloihin". Koska vain pinnalliset asiat merkitsevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mieheni "mentiin kihloihin" kolme vuotta sitten. Todistajia, pappia tai muuta ulkopuolista vihkijää eikä juhlia, häälahjoja tai allekirjoituksia tälle lupaukselle tarvittu eikä tarvita, kun mitään teoreettistakaan syytä ei liittomme virallistamiselle nyt ole, mutta suudelma ja sormukset vaihdettiin.

Sormukset halusimme ja ostimme sen merkiksi, että lupasimme näin rakastaa toisiamme myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa. :)

Tuota, kihlautuminen ei yleensäkään edellytä "vihkijää", juhlia, tai allekirjoituksia vihkimisestä puhumattakaan. Sormuksia tietysti voi toisilleen antaa vaikka repullisen ilman sen kummempia seremonioita tai liittämättä siihen mitään juridiikkaa. Sinänsä tuota sinun "kihloihin menoa" voisi kutsua lähinnä avoliitoksi.

Voi kun rakastan sitä kun aletaan esittää tyhmää, kun ei voi enää muuten nillittää. :D

Mitä hittoa, tästäkin asiasta väännetään kättä? :D

Me mentiin miehen kanssa 3v sitten kihloihin, eikä meillä kuitenkaan ole tarkoitusta mennä välttämättä koskaan naimisiin. Mikä tässä voi olla ongelma? Mentiin kihloihin, koska haluttiin. Yksinkertaisesti, koska haluttiin. Miksi tähän pitää olla sen kummempia syitä? Tai syitä siihen, miksi te ette mene naimisiin.

Koska emme vain halua naimisiin. Emme kumpikaan välitä järjestää mitään prinsessahäitä, emme kuulu kumpikaan edes kirkkoon, eikä meillä kummallakaan ole paljoa sukulaisia, joten ne häätkin ois olemattomat.

Maistraatissa vihkiminen ja sitten korkeintaan joku hääloma jossain ehkä vähän tavallista tasokkaammassa mökissä. Ei kiinnosta. Se ei vaan kiinnosta. Naimisiin meno ei muuttaisi meidän elämää. Yhtä lailla olemme tosissamme yhdessä ja suhde on vakaalla pohjalla, olimme naimisissa tai emme, olimme kihloissa tai emme. 

On myös ihmisiä, jotka eivät mene koskaan edes kihloihin ja siltikin asuvat yhdessä ja suhde on vakaalla pohjalla jne jne.

Jestas sentään, en ole koskaan aikaisemmin ajatellutkaan, että tämäkin asia voi joidenkin ihmisten päitä vaivata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sormukset ilman sähläystä. Siksi minä sitä kutsuisin.

Tässähän se pointti tulikin. Toisille merkitsee sitoutuminen jolloin mennään naimisiin, toisille tärkeintä on se killutin siinä vasemmassa nimettömässä joten mennään "kihloihin". Koska vain pinnalliset asiat merkitsevät.

Eli ne jotka vain asuvat esim. avoliitossa, ovatkin siis todella todella pinnallisia mielestäsi? Eihän niillä ole edes sitä killutinta. Onko se nimityksellä killutin myös niille, jotka ovat naimisissa? Vai saako se sormus silloin eri merkityksen?

Vierailija kirjoitti:

Mitä hittoa, tästäkin asiasta väännetään kättä? :D

Me mentiin miehen kanssa 3v sitten kihloihin, eikä meillä kuitenkaan ole tarkoitusta mennä välttämättä koskaan naimisiin. Mikä tässä voi olla ongelma? Mentiin kihloihin, koska haluttiin. Yksinkertaisesti, koska haluttiin. Miksi tähän pitää olla sen kummempia syitä? Tai syitä siihen, miksi te ette mene naimisiin.

Koska emme vain halua naimisiin. Emme kumpikaan välitä järjestää mitään prinsessahäitä, emme kuulu kumpikaan edes kirkkoon, eikä meillä kummallakaan ole paljoa sukulaisia, joten ne häätkin ois olemattomat.

Maistraatissa vihkiminen ja sitten korkeintaan joku hääloma jossain ehkä vähän tavallista tasokkaammassa mökissä. Ei kiinnosta. Se ei vaan kiinnosta. Naimisiin meno ei muuttaisi meidän elämää. Yhtä lailla olemme tosissamme yhdessä ja suhde on vakaalla pohjalla, olimme naimisissa tai emme, olimme kihloissa tai emme. 

On myös ihmisiä, jotka eivät mene koskaan edes kihloihin ja siltikin asuvat yhdessä ja suhde on vakaalla pohjalla jne jne.

Jestas sentään, en ole koskaan aikaisemmin ajatellutkaan, että tämäkin asia voi joidenkin ihmisten päitä vaivata. 

Mitä siis tässä tapauksessa tarkoitti tuo "kihloihin meneminen" ilman avioliittolupauksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ei siellä määritellä lainkaan mitä kihlaus tarkoittaa. Siellähän vain sanotaan kahden avioliitosta sopineen kihlautuneen. Koita nyt jaksaa ymmärtää lukemasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ou nou, pitää soittaa miehelle töihin että ottaa nyt äkkiä sormuksen sormesta, ollaan laittomasti kihloissa!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sormukset ilman sähläystä. Siksi minä sitä kutsuisin.

Tässähän se pointti tulikin. Toisille merkitsee sitoutuminen jolloin mennään naimisiin, toisille tärkeintä on se killutin siinä vasemmassa nimettömässä joten mennään "kihloihin". Koska vain pinnalliset asiat merkitsevät.

Eli ne jotka vain asuvat esim. avoliitossa, ovatkin siis todella todella pinnallisia mielestäsi? Eihän niillä ole edes sitä killutinta. Onko se nimityksellä killutin myös niille, jotka ovat naimisissa? Vai saako se sormus silloin eri merkityksen?

Ne jotka menevät "kihloihin" ilman aikomusta naimisiinmenosta ovat pinnallisia ja tärkeintä on se sormus. Sisälukutaito. Naimisissaoleville se killutin ei ole itseisarvi, he ovat naimisissa ilman killuttimiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ou nou, pitää soittaa miehelle töihin että ottaa nyt äkkiä sormuksen sormesta, ollaan laittomasti kihloissa!!

Poliisi tulee ja sakottaa, pahimmassa tapauksessa saatte linnaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ou nou, pitää soittaa miehelle töihin että ottaa nyt äkkiä sormuksen sormesta, ollaan laittomasti kihloissa!!

Te ette ole kihloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sormukset ilman sähläystä. Siksi minä sitä kutsuisin.

Tässähän se pointti tulikin. Toisille merkitsee sitoutuminen jolloin mennään naimisiin, toisille tärkeintä on se killutin siinä vasemmassa nimettömässä joten mennään "kihloihin". Koska vain pinnalliset asiat merkitsevät.

Eli ne jotka vain asuvat esim. avoliitossa, ovatkin siis todella todella pinnallisia mielestäsi? Eihän niillä ole edes sitä killutinta. Onko se nimityksellä killutin myös niille, jotka ovat naimisissa? Vai saako se sormus silloin eri merkityksen?

Ne jotka menevät "kihloihin" ilman aikomusta naimisiinmenosta ovat pinnallisia ja tärkeintä on se sormus. Sisälukutaito. Naimisissaoleville se killutin ei ole itseisarvi, he ovat naimisissa ilman killuttimiakin.

OMG, tääkö on sun ressukan puolustus avioliitolle? Vai olitko se lapseton ja naimaton?

Olen itse naimisissa, mutta aikoinaan mennyt kihloihin ilman avioaietta. Pitääkin sanoa miehelle, että olemme pinnallisia ja pitää vissiin erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ou nou, pitää soittaa miehelle töihin että ottaa nyt äkkiä sormuksen sormesta, ollaan laittomasti kihloissa!!

Te ette ole kihloissa.

Hauskaa tässä on se, että sähän et sitä voi päättää. Ainoastaan pari keskenään päättää suhteensa statuksen. t: ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku, joka ymmärtää esim. henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tällaisen järjestelyn logiikkaa, selittää asian omin sanoin? Miksi joku haluaa kihloihin pelkästään kihlautumisen vuoksi, jos ei aio naimisiin?

Tarkoittaako se, ettei ole valmis sitoutumaan loppuelämäksi, mutta haluaa sitoutua kuitenkin jotenkin virallisemmin? (Miksi ja millainen sitoutuminen se on?) Vai onko se merkki siitä, että ollaan sitouduttu loppuelämäksi, mutta ei koeta juridista avioliittoa tärkeäksi, ja kihlaus on ikään kuin kevytversio siitä byrokraattisesta prosessista?

Onko siinä kyse ennen kaikkea siitä sormuksesta, joka näyttää ulkopuolisille henkilön sitoutuneen statuksen? Vai miten? Tästä asiasta on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minua ihan oikeasti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten yksityiskohtainen selvitys kihlauksen merkityksestä silloin, kun se ei merkitse aietta avioitua.

Itse olen sitä mieltä, että sillä hetkellä kun on sovittu naimisiinmenosta konkreettisesti, ollaan kihloissa - tapahtui muodollista kosimista sitten tai ei. Eli kun yhteisesti ääneen lausutun sopimuksen perusteella molemmilla on näkemys siitä, että naimisiinmeno tulee tapahtumaan vaikkapa kahden vuoden päästä. Sitten taas pelkkä sormus joka annetaan sitoutumisen merkiksi ilman sopimusta avioliitosta EI ole kihlaus, vaikka sinällään kaunis ja monelle sopiva symbolinen ele onkin. Kihlaus siis on nimenomaan sopimus avioliitosta. Tämä on siis oma näkemykseni, mutta kiinnostaisi kuulla, millainen logiikka vastakkaisissa näkemyksissä on takana.

Tarvittaisiinko parisuhteen vakiinnuttajille joku muu termi tai rituaali vakavamman suhteen nimeämiseksi ja sen merkiksi, jos tavoitteena ei ole varsinainen avioliitto tai se nähdään tarpeettomaksi? Vai tuleeko kihlauksen käsitettä laajentaa?

Pitikö kihlahullun aloittaa tästä vielä yksi uusi keskustelu? Huoh.

Kihlauksen merkitys on se, minkä kihlakumppanit sille antavat.

Mutta kun tuo on väärin. Kihlauksella on virallinen merkitys. Se on vapaamuotoinen sopimus avioliiton solmimisesta. Sitä merkitystä ei voi päättää itse, se on jo. -ohis

Laita mulle se virallinen merkitys tähän. t: ohis.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

AVIOLIITTOLAKI

AVIOLIITON SOLMIMINEN JA PURKAMINEN

1 luku (16.4.1987/411)

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.4.1987/411)

"Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)"

Tätä juuri tarkoitin eikä kukaan tätä kielläkään, mutta tässä ei edelleenkään sanota etteikö kihloihin voi mennä sopimatta avioliitosta. Että sellasta!

No herranjumala! Laissa on määritelty, mitä kihlaus tarkoittaa. Se tarkoittaa silloin sitä, ja vain sitä, eikä jotain muuta. Avioliittolain mukaan vain ja ainoastaan henkilöt, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihloissa. Eivät siis sellaiset, jotka eivät ole sopineet menevänsä avioliittoon keskenään.

Ou nou, pitää soittaa miehelle töihin että ottaa nyt äkkiä sormuksen sormesta, ollaan laittomasti kihloissa!!

Te ette ole kihloissa.

NAUROIN ÄÄNEEN

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäkää jo että typerät hääleikkinne ovat menettäneet merkityksensä ajat sitten. Ottavathan vain naiset puolisoidensa nimiä vaikka se on merkki isältä miehen omistukseen siirtymisestä. Miehet eivät isältä saatujaan nimiä vaihda. On se appiukon nimi parempi kuin OMAN ISÄN.

On se jännä miten vaaditte syvällistä symboliikkaa joihinkin asioihin ja viisveisaatte toisesta.

Itse asiassa sukunimen vaihtaminen ei ole koskaan merkinnyt naisen omistuksen muuttumista vaan suvun vaihtumista. Ennen kun nainen meni naimisiin hän muutti laissa sukunsa miehen sukuun. Eli sai uuden suvun ei uutta omistussuhdetta. Siksi myös uusi sukunimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus on lupaus avioliitosta, oli sormuksia tai ei. Se, että on kihloissa, muttei aio mennä naimisiin, on wt-kansan typerä sitoutumisleikki, joka todellisuudessa ei tarkoita mitään kenellekään.

Eihän sen tarvitse sinulle mitään tarkoittaakaan, riittää, että se tarkoittaa parille itselleen.

Tämä toteamus menee samaan kategoriaan sen kanssa, että "meidän lapset ainakin sai nimen kasteessa, kerta me niin päätettiin".