Mitä mieltä olette ystävästäni? Tai minusta?

Hah kunnon av-raati taas täällä mollaamassa :D Tuomitaan Ap kun arvostelee muita vaikka 100% kaikki me naiset täällä juoruamme kavereittemme kanssa ympärillä olevistamme ihmisistä. Onko muiden arvostelu hienoa? No ei. Teemmekö me sitä? Kyllä teemme, valitettavasti. Toivon mukaan ei siltikään kovin ilkeästi.

Ap kirjoitti asioista vähän turhan suorasukaisesti mutta alapeukkujen määrä suhteutettuna sanomaan oli kyllä taas mielenkiintoinen. Pidän ihan järkevänä kysymyksenä sitä onko taivaanrannan maalarointi fiksua. Onko järkevää lähteä 25v uudelleenkouluttautumaan sisustussuunnittelijaksi kun se on "kutsumusammatti" tai hankkia 17v lapsia ekan poikkiksen kaa ku ne on niin söpöjä! Mun mielestä näistäkin asioista voi puhua realistisesti vaikkei ne sovikaan romanttisen maailmankuvan omaaville...

Typerä möläytys Ap:lta oli arvostella kaverin panokavereitten määrää, se kun ei kuulu kellekään ulkopuoliselle, mutta noin muuten teksti oli mun mielestä aika lailla asiaa vaikkakin huonosti muotoiltua.

Vierailija kirjoitti:

Hah kunnon av-raati taas täällä mollaamassa :D Tuomitaan Ap kun arvostelee muita vaikka 100% kaikki me naiset täällä juoruamme kavereittemme kanssa ympärillä olevistamme ihmisistä. Onko muiden arvostelu hienoa? No ei. Teemmekö me sitä? Kyllä teemme, valitettavasti. Toivon mukaan ei siltikään kovin ilkeästi.

Ap kirjoitti asioista vähän turhan suorasukaisesti mutta alapeukkujen määrä suhteutettuna sanomaan oli kyllä taas mielenkiintoinen. Pidän ihan järkevänä kysymyksenä sitä onko taivaanrannan maalarointi fiksua. Onko järkevää lähteä 25v uudelleenkouluttautumaan sisustussuunnittelijaksi kun se on "kutsumusammatti" tai hankkia 17v lapsia ekan poikkiksen kaa ku ne on niin söpöjä! Mun mielestä näistäkin asioista voi puhua realistisesti vaikkei ne sovikaan romanttisen maailmankuvan omaaville...

Typerä möläytys Ap:lta oli arvostella kaverin panokavereitten määrää, se kun ei kuulu kellekään ulkopuoliselle, mutta noin muuten teksti oli mun mielestä aika lailla asiaa vaikkakin huonosti muotoiltua.

Se ei varmaan ole kaverin tehtävä nettipalstalla tai ylipäätään miettiä onko toisen valinnat "järkeviä." Asioista voi jutella mutta ap arvosteli ja tuomitsi.

Kannattaa tehdä sitä mistä nauttii.

Väärällä alalla puurtaminen aiheuttaa vaan katkeruutta ja kyynistymistä. Ei siinä hyvä palkka paljon pelasta jos koko elämä on muuten ihan syvältä.

Olen keski-ikäinen nainen ja puhun ihan kokemuksesta.

Oma elämäni muuttui paljon miellyttävämmäksi kun aloin tekemään sellaista työtä mitä oikeasti haluan tehdä. Myös läheisteni elämä muuttui miellyttävämmäksi sillä olen parempaa seuraa nyt kuin silloin kun puursin vakavasti järkevässä työssä.

Vaikutat siltä, että sosiaaliset taitosi ovat puutteelliset. Et myöskään hallitse pilkkusääntöjä alkuunkaan.

Hirveää tekstiä taas täällä. Korjaan pari asiaa.

Sänkykumppaneiden määrä ei kerro alustavasti mistään muusta kuin siitä että tykkää harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa. Jos ei ole varattu, ei loukkaa ketään ja käyttää kondomia, niin ihmistä ei voi pitää tyhmänä ainoastaan tämän takia.

Ihmiset kasvavat henkisesti vanhetessaan, ja asioiden tärkeysjärjestys voi muuttua. Myös ystävien suhteen. Sellainen ystävyys pysyy jos arvot ovat samanlaisia. Muita ihmisiä hyväksikäyttävien ihmisten kanssa on minun vaikea olla tekemisissä, koska mielessäni tuomitsen heidän tekonsa ja säälin uhria. Esimerkkinä siis.... ehkä olette ystävyytenne loppuajoilla menossa?

Mitä

1/2:

Ap, sinun ongelmasi ainakin näiden tekstien perusteella tuntuu olevan se, että näet asiat hyvin mustavalkoisesti, hyvänä tai huonona, oikeana tai vääränä. Tämän vuoksi saat paljon alapeukkuja täällä (todennäköisesti et ymmärrä miksi näin oon käynyt koska et itse näe sanomistesi ytimessä ongelmaa), tämän vuoksi etsit täältä oikeutusta negatiivisille tunteillesi kaveriasi kohtaan, tämän vuoksi tuomitset hänen elämäänsä ja ajatuksiaan. Tämän vuoksi myös näit hänet alun perin lämminsydämisenä ja "halusit hänen ystäväkseen", mutta nyt ilmeisesti kyseenalaistat tuota näkemystäsi hänestä.

Todellisuudessa kaverisi on aivan samanlainen kuin hän on aina ollut, mutta sinun näkemyksesi kaveristasi on muuttunut. Tätä "hyvä-paha"-vaihtelua kutsutaan termillä "splitting",  ja se on hyvin yleistä lapsilla, narsisteilla ja epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavilla (mutta jossain määrin ihan kaikilla ihmisillä). Se on eräänlainen kyvyttömyys nähdä asiat, ihmiset ja tapahtumat yhtäaikaisesti sekä hyvinä että pahoina, tai neutraaleina. Koitan avata sinulle mistä tämä ajatusmaailmallinen vaikutelma sinun kohdallasi syntyy:

- tuomitset toisen henkilön ammatin ja sen, että tämä on hankkinut lapsia ollessaan tuossa ammatissa. Sinun mielessäsi on siis oikeita ja vääriä ammatinvalintaratkaisuja ja elämäntaparatkaisuja, ja oikeus vanhemmuuteen tulee ansaita tekemällä näitä "oikeita" valintoja elämässä. (Kiinnostavaa kyllä itsekin haikailet ammatinvaihtoa; onko sinulla sellainen olo että sinulla ei ole siihen oikeutta koska se on "väärä" elämänratkaisu?)

- Ristiriita sinun ja kaverisi välillä on syntynyt siitä, että olette eri mieltä asioista. Hänen mielestään kutsumus oikeuttaa ammatinvaihdoksen, sinun mielestäsi raha ja toimeentulo on tärkeämpää. Loppukädessä kyse on vain mieipide-erosta. Mutta koska sinun mielestäsi asiat ovat pohjimmiltaan aina joko oikein tai väärin, tämä mielipidekysymys on sinulle myös eräänlainen hyvän ja pahan kamppailu: kumpi teistä on oikeassa? Kumpi elää ja ajattelee hyvin, kumpi huonosti? Ethän se vain ole sinä? Tämä epäilys saa puolustusmekanismisi jyrähtämään käyntiin ja alat äkkiä tuomita ja halveksia ystävääsi, tunteaksesi olosi turvalliseksi siitä, että sinun on pakko olla oikeassa. Vai miksi muuten olisit tämänkin keskustelun aloittanut kysymällä "mitä mieltä olette ystävästäni - tai minusta?" Vain jompi kumpi teistä on hyvä, jompi kumpi huono.

2/2

-tuomitset kaverisi seksikumppanien määrän, samalla muistaen sanoa että olet itse "kunnollinen" ja siksi et hyväksy kaverisi numeroa. Jälleen kerran, ystäväsi on "paha", sinä olet "hyvä". Koska sinun sisäisessä maailmassasi voi vain olla yksi oikea ja yksi väärä, vertailet itseäsi ystävääsi ja koet sisäistä ristiriitaa siitä, että jomman kumman teistä on pakko olla hyveellinen ja jomman kumman paheellinen. Mutta mikä on tuo "oikea määrä"? 0? 5? 6?  Kenties 12, mutta vain jos ollaan vakkarisuhteessa? Ehkäpä suunnilleen se sama määrä mikä sinulla itselläsi on ollut? Todennäköisesti et itsekään osaa vastata siihen mikä on oikea määrä kumppaneita, sinulla on vain epämääräinen perustelematon tunne siitä, että "noin ei kuulu tehdä". Tässä kohtaa miettisin, keneltä olet arvosi perinyt. Kuka sinun ympärilläsi tuomitsisi tuon saman kumppanimäärän? Jos, niin miksi? Mikä on suhteesi tuohon tuomitsevaan henkilöön?

-  Koitit virittää keskustelua kaverisi kanssa itsellesi jollain lailla merkityksellisestä aiheesta (Linnean blogiartikkelista), ja tämä ei pysähtynyt artikkelin sisältöön haluamallasi tavalla vaan alkoi puhumaan sinun näkökulmastasi tylsästä aiheesta, etunimistä. Tämä suututti sinua ja aloit epäillä kaverisi älykkyyttä. Mutta pysähdy hetkeksi. Mitä tuossa keskustelussa oikeasti tapahtui? Sinulla oli tarve virittää ehkä jokin merkityksellinen keskustelu, ehkäpä luoda joku yhteys kaverisi kanssa minkä olet tuntenut olevan uhan alla lähiaikoina. Halusit kaverisi pitävän kanssasi samaa asiaa merkityksellisenä, halusit hänen vastaavan tarpeeseesi. Se, että hän "epäonnistui" tässä suututti sinua. Mutta ei se, että kaverisi kiinnostunut samasta aiheesta kuin sinä, ole väärin - varmasti sen itsekin tiedät. Eikä se tee hänestä tyhmää. Miksi sinä siis oikeastaan suutuit hänelle? Missä hän mielestäsi oikeasti epäonnistui? 

- Kirjoitat myös, että kaverisi tulee työläisperheestä, pukeutuu trendikkäästi, tykkää matkustella ja bilettää. Koska mainitsit nämä asiat, niissä on sinun mielestäsi selkeästi jotain paheksuttavaa ja jotain, minkä pitäisi kaikille todistaa että kaverissasi on "jotain väärää". Ulkopuolisille ei ihan avaudu että miksi nämä asiat ovat mainitsemisen arvoisia ylipäätään, koska me emme jaa näitä sinun arvojasi. Mistä nuo arvot tulevat? Eivät ne ole itsestään sinulle syntyneet, vaan joku on ne sinulle opettanut jollain tavalla. Jos et hyväksy sitä että kaverisi bilettää tai pukeutuu tietyllä lailla tai "tulee työläisperheestä", tämä kertoo vain sinusta jotakin. Sitä, että pidät statusta tärkeänä, ja että et itsellesikään sallisi nautintolähtöistä ja "alempiluokkaista" elämäntapaa. Todennäköisesti olet aika rankaiseva ihminen itseäsi kohtaan. Jälleen kerran, sinuna miettisin kuka sinua on alun perin rankaissut ja syyllistänyt. Kenen arvoja sovellat itseesi ja ympäristöösi?

3/3 (olipa pitkä teksti minulla...)

 

-  Asiat mitä kerrot itsestäsi ovat "olen kaunis, ja tuin ystävääni hänen syöpänsä kanssa". Et sanonut itsestäsi esimerkiksi "olen empaattinen", vaan viittasit ensin ulkonäköösi (status) ja sitten tekoosi (suorittaminen). Luultavasti itsetuntosi onkin suorittamisesta riippuvainen, mielessäsi ihmisten tulee ansaita kunnioitus, oikeus vanhemmuuteen ja oikeus ystäviin. Ansaitseminen tapahtuu "oikeiden" tekojen (kuten syövässä tukemisen, Afrikan kehitysavusta kiinnostumisen) kautta, tai statuksen kautta. Ja koska ystäväsi ei tavoittele ehkä hyväksyntää samoilla keinoin kuin sinä, sinun mielestäsi hän ei enää ansaitse kunnioitustasi - miksi ansaitsisi, kun et itsekään ansaitsisi hänen kengissään?  

Mutta entä jos ei olisi oikeaa tai väärää? Entä jos kaverisi on ihan yhtä oikeassa kuin sinäkin eikä hänen mielipiteensä uhkaa sinua ja arvojasi millään lailla? Entä jos sinun ei tarvitse myöskään etsiä hänestä sen kummempaa vikaa, jos et enää viihdy hänen kanssaan samalla lailla kuin ennen? Vaikuttaa siltä että olet matkalla kohti välien rikkoutumista kaverisi kanssa, oli syy mikää tahansa. Halveksuntasi takaa sen että mitään todellista ystävyyttä välillänne ei enää vallitse. Ehkäpä voisit vain ottaa hetken hänestä etäisyyttä, tutkailla omaa pääkoppaasi ja ajatuksiasi - tai koittaa selittää ystävällesi miksi sinulla on epämukava olo hänen kanssaan nykyisin? Tässä tosin riskeeraat sen, että kaverisi pitää sinua aika tuomitsevana tyyppinä. And let's face it - sellainen sinä vähän kyllä taidat ollakin.