Raskas ensimmäinen vuosi koulussa

Oon koulunkäyntiavustajana ala-asteen la ja ei jumalauta että mua ärsyttää tällaiset vanhemmat. Opettajat ajattelee vain lapsesi parasta, ei meillä ole mitään halua tai motivaatiota kiusata ketään.

Yksi lapsi joka ei tottele mitään terrorisoi kaikkien muiden koulunkäyntiä. Opetustilanteet keskeytyy ja hidastuu, joitain juttuja on mahdoton tehdä ollenkaan. Yhdelle lapselle ei vain voi yksinkertaisesti järjestää omaa ohjaajaa koska se on taloudellisesti typerää. Meillä on esim. Yksi tapaus joka käyttäytyy juuri samalla tavalla kuin lapsesi. Todella nuoresta iästä huolimatta lapsii ja nimittelee huoraksi myös opettajia. Sitten kun äiti tulee niin laittaa roolin päälle ja alkaa esittää "vauvaa". Äiti ei ikinä usko mitään kertomaamme koska kotona lapsi on se ihana enkeli-vauveliini. Nykyajan lapsilla ei ole mitään moraalia valehtelun suhteen, eikä aikuisilla ole mitään auktoriteettia. Helpottaisi jos kotonakin tehtäisiin selväksi rajat ja opetettaisiin että aikuinen on lapsen kasvattaja jota pitää totella, eikä mikään kaveri.

Ymmärrän tunteesi ap, mutta sun täytyy nyt laittaa ne syrjään lapsesi takia ja nostaa etualalle se, mikä on lapsellesi parasta. Testejä ei kannata pelätä, monet apua tarvitsevat eivät pääse niihin tarpeeksi ajoissa ja avun saaminen viivästyy. Lasten kohdalla se viivästyminen voi olla kohtalokasta, tarpeeksi ajoissa aloitettu tuki on tulevaisuuden kannalta todella tärkeää. Oma lapseni on myös nyt ensimmäisellä luokalla, ja on käynyt suurimmaksi osaksi tunneilla pienryhmässä. On älykäs, eikä oppimisessa ole hankaluutta, mutta keskittyminen häiriintyy isossa ryhmässä, on aistiyliherkkyyttä, mikä sitten oireilee sosiaalisiin suhteisiin, kun häiriintyy ja ärsyyntyy niin helposti äänistä ja metelistä. Kotona tekee tehtävät hetkessä. Monenlaista ongelmaa on ollut pitkin kouluvuotta, ja yhteydenottoja on ollut koulun kanssa puolin ja toisin, opettaja on soitellut lähes viikoittain ja minäkin olen viestitellyt kouluun päin kun on ollut jotain. Eli ymmärrän täysin ap, miten rankalta tuntuu se jatkuva huoli, että mitenhän se päivä on tänään mennyt ja mitä nyt taas. Kouluympäristö on vaativa paikka kelle tahansa lapselle hälyineen ja isoine ryhmineen, saatikka sitten yliherkkyyksiä omaavalle ekaluokkalaiselle. Sitä aikuisena unohtaa, kuinka meluisia tilanteita esim. välitunnille menot ovat, ja niitä on monta kertaa päivässä. Ihan hätkähdin, kun olin muutama viikko sitten koululla keskustelemassa opettajan kanssa ja kun olin lähdössä niin kello soi. Se meteli ja häly kävi minullakin korviin ja lisäksi edestakaisin juoksentelevat lapset (mikä tietysti on lapsille aivan luonnollista, eikä sitä tietenkään voi tai saa rajoittaa) aiheuttivat sekasortoisen tunnelman. Voin vain kuvitella miten kaaosmaiselta tuo vaikuttaa lapsellemme. Eli ota ap kaikki apu vastaan mitä saatavilla on, se on satsausta tulevaisuuteen. Tietysti te vanhempina tunnette lapsenne parhaiten, mutta muista että kouluympäristö on hyvin erilainen kuin kotiympäristö.

Vierailija kirjoitti:

Oon koulunkäyntiavustajana ala-asteen la ja ei jumalauta että mua ärsyttää tällaiset vanhemmat. Opettajat ajattelee vain lapsesi parasta, ei meillä ole mitään halua tai motivaatiota kiusata ketään.

Yksi lapsi joka ei tottele mitään terrorisoi kaikkien muiden koulunkäyntiä. Opetustilanteet keskeytyy ja hidastuu, joitain juttuja on mahdoton tehdä ollenkaan. Yhdelle lapselle ei vain voi yksinkertaisesti järjestää omaa ohjaajaa koska se on taloudellisesti typerää. Meillä on esim. Yksi tapaus joka käyttäytyy juuri samalla tavalla kuin lapsesi. Todella nuoresta iästä huolimatta lapsii ja nimittelee huoraksi myös opettajia. Sitten kun äiti tulee niin laittaa roolin päälle ja alkaa esittää "vauvaa". Äiti ei ikinä usko mitään kertomaamme koska kotona lapsi on se ihana enkeli-vauveliini. Nykyajan lapsilla ei ole mitään moraalia valehtelun suhteen, eikä aikuisilla ole mitään auktoriteettia. Helpottaisi jos kotonakin tehtäisiin selväksi rajat ja opetettaisiin että aikuinen on lapsen kasvattaja jota pitää totella, eikä mikään kaveri.

Mistä sinä tiedät että ap:n lapsi huorittelee opettajaa? Minusta on aika ilkeää pitää kahta tapausta "juuri samanlaisina", vaikka sinulla ei ole omakohtaista tietoa kuin toisesta. Lisäksi minua alkoi ihmetyttää, eikö teillä ole koululla nolla toleranssi tuollaiseen kielenkäyttöön? Ja jos lapsen häiriökäyttäytyminen johtuu vain huonosta kasvatuksesta (ts. sillä ei ole neurologista tms taustaa, vaan johtuu ainoastaan "kurittomuudesta"), eikö se olisi silloin helppo korjata ainakin kouluympäristössä tapahtuva käytös? Juurikin olemalla se aikuinen ja asettamalla rajat, eikä olemalla lapsen kaveri?  

Voimia, ap!

Jaksa luottaa siihen, että sinua ei tuomita. Perhettänne ei arvostella eikä tuomita. Lasta ei tuomita eikä leimata. Tallenna ketju johonkin, uskon että luet sen toisin silmin joskus myöhemmin.

Uskon, että lapsesi on kuin onkin erityislapsi, jollakin tavalla. Hän saattaa olla erityisherkkä ja esim. kuormittua koulun äänimaisemasta. Hän saattaa olla hitusen aspergerpiirteinen. SI (sensorisen integraation) ongelmat näkyvät usein  juuri noin.

Koulussa, perheessä, lapsessa tai opettajassa ei ole vikaa, mutta on selvää että lapsi tarvitsisi apua koulunkäyntiin. On hienoa, että sitä on jo järjestynytkin ohjaajan muodossa siirtymiin ja tunnille. Mutta, hyvä ap, koulussa on ihan selvästi pelko ettei tukea saa jos ei synny järeämpiä papereita.

Perheneuvola ei tarkoita sitä, että saat leiman HUONO ÄITI ja näet lapsesi viimeistä kertaa. Kukaan ei vie häntä kirkuvana nyyttinä jonnekin laitokseen, naps ovi lukkoon ja sinne jää. Ei ei. Perheneuvola koordinoi palveluja, joita lapsesi ehkä tarvitsee. Sitä kautta järjestyvät myös erikoislääkärin lausunnot ja KELAn palvelut (esimerkiksi toimintaterapia, jonka uskoisin olevan lapsellesi suureksi avuksi).

Se, että koulussa ei suju mutta kotona sujuu, liittyy hyvin usein siihen että koulussa lapsi joutuu altistumaan suuremmalle määrälle virikkeitä kuin mitä hänen systeeminsä sietää. Koulu on jo osoittaunut suurta viisautta kohdentamalla tunneille ja siirtymiin lisäaikuisen. Annathan koulun pelata kaikki ässät hihasta! Koulupsykologin lausuntojen perusteella lapselle saadaan kohdistettua tukea jatkossakin.

Ja muista rakastaa lastasi ja olla lempeä itsellesi. Eikä haittaa, vaikka luotat opettajaankin :)

Lapsesi häiritsee meidän muiden lapsia. Ole hyvä ja ota tarjottu apu vastaan ennen kuin tuo pahenee.

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Voimia, ap!

Jaksa luottaa siihen, että sinua ei tuomita. Perhettänne ei arvostella eikä tuomita. Lasta ei tuomita eikä leimata. Tallenna ketju johonkin, uskon että luet sen toisin silmin joskus myöhemmin.

Uskon, että lapsesi on kuin onkin erityislapsi, jollakin tavalla. Hän saattaa olla erityisherkkä ja esim. kuormittua koulun äänimaisemasta. Hän saattaa olla hitusen aspergerpiirteinen. SI (sensorisen integraation) ongelmat näkyvät usein  juuri noin.

Koulussa, perheessä, lapsessa tai opettajassa ei ole vikaa, mutta on selvää että lapsi tarvitsisi apua koulunkäyntiin. On hienoa, että sitä on jo järjestynytkin ohjaajan muodossa siirtymiin ja tunnille. Mutta, hyvä ap, koulussa on ihan selvästi pelko ettei tukea saa jos ei synny järeämpiä papereita.

Perheneuvola ei tarkoita sitä, että saat leiman HUONO ÄITI ja näet lapsesi viimeistä kertaa. Kukaan ei vie häntä kirkuvana nyyttinä jonnekin laitokseen, naps ovi lukkoon ja sinne jää. Ei ei. Perheneuvola koordinoi palveluja, joita lapsesi ehkä tarvitsee. Sitä kautta järjestyvät myös erikoislääkärin lausunnot ja KELAn palvelut (esimerkiksi toimintaterapia, jonka uskoisin olevan lapsellesi suureksi avuksi).

Se, että koulussa ei suju mutta kotona sujuu, liittyy hyvin usein siihen että koulussa lapsi joutuu altistumaan suuremmalle määrälle virikkeitä kuin mitä hänen systeeminsä sietää. Koulu on jo osoittaunut suurta viisautta kohdentamalla tunneille ja siirtymiin lisäaikuisen. Annathan koulun pelata kaikki ässät hihasta! Koulupsykologin lausuntojen perusteella lapselle saadaan kohdistettua tukea jatkossakin.

Ja muista rakastaa lastasi ja olla lempeä itsellesi. Eikä haittaa, vaikka luotat opettajaankin :)

Juuri tämä! Lisäisin vielä lukuvinkkinä ap:lle ja muillekin joita asia kiinnostaa: "Tahatonta tohellusta, sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä" tekijänä Carol Stock Kranowitz. 4. uudistettu painos 2015 (1. painos 2003). Tulee kummasti selitystä niihin siirtymätilanne vaikeuksiin. t. 22

Mäkin ottaisin vastaan kaikki tutkimukset ja tuen, mitä verorahoilla saa. Nykyään ei mitään tarjota, ellei oikeaa tarvetta epäillä. Meidän pojan keskittymiskykyä, hahmotusta ja motoriikkaa epäiltiin puutteelliseksi 4-vuotiaana päiväkodissa. Saatiin lähete toimintaterapian tutkimuksiin, jossa "diagnoosi" oli, että kyseessä on poika :D Mitään erityisiä tukitoimia ei suositeltu, arjen touhuihin toki saatiin vinkkejä. Nyt on ollut hyvä, että tutkimus on aikanaan tehty. Osaan suhtautua pojan juttuihin paremmin. Ystävän poika kävi psykologin testit eskarilaisena. Siellä tulos oli, että poika on huippuälykäs eikä sen takia jaksa keskittyä hommiin, jotka eivät ole hänelle riittävän haastavia. Taas tästä on ollut paljon hyötyä kouluvuosina, kun poika vedättää opettajia mennen tullen.

Aina ei siis tutkimustulokset ole jotain kurjaa ja leimaavaa. Parhaimmillaan ne voivat selittää lapsen toimintaa ja voitte saada vinkkejä, miten häntä voi koulussa tukea eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon koulunkäyntiavustajana ala-asteen la ja ei jumalauta että mua ärsyttää tällaiset vanhemmat. Opettajat ajattelee vain lapsesi parasta, ei meillä ole mitään halua tai motivaatiota kiusata ketään.

Yksi lapsi joka ei tottele mitään terrorisoi kaikkien muiden koulunkäyntiä. Opetustilanteet keskeytyy ja hidastuu, joitain juttuja on mahdoton tehdä ollenkaan. Yhdelle lapselle ei vain voi yksinkertaisesti järjestää omaa ohjaajaa koska se on taloudellisesti typerää. Meillä on esim. Yksi tapaus joka käyttäytyy juuri samalla tavalla kuin lapsesi. Todella nuoresta iästä huolimatta lapsii ja nimittelee huoraksi myös opettajia. Sitten kun äiti tulee niin laittaa roolin päälle ja alkaa esittää "vauvaa". Äiti ei ikinä usko mitään kertomaamme koska kotona lapsi on se ihana enkeli-vauveliini. Nykyajan lapsilla ei ole mitään moraalia valehtelun suhteen, eikä aikuisilla ole mitään auktoriteettia. Helpottaisi jos kotonakin tehtäisiin selväksi rajat ja opetettaisiin että aikuinen on lapsen kasvattaja jota pitää totella, eikä mikään kaveri.

Mistä sinä tiedät että ap:n lapsi huorittelee opettajaa? Minusta on aika ilkeää pitää kahta tapausta "juuri samanlaisina", vaikka sinulla ei ole omakohtaista tietoa kuin toisesta. Lisäksi minua alkoi ihmetyttää, eikö teillä ole koululla nolla toleranssi tuollaiseen kielenkäyttöön? Ja jos lapsen häiriökäyttäytyminen johtuu vain huonosta kasvatuksesta (ts. sillä ei ole neurologista tms taustaa, vaan johtuu ainoastaan "kurittomuudesta"), eikö se olisi silloin helppo korjata ainakin kouluympäristössä tapahtuva käytös? Juurikin olemalla se aikuinen ja asettamalla rajat, eikä olemalla lapsen kaveri?  

Todellakin on nollatoleranssi, mutta kuten sanoin niin aikuisilla ei ole mitään auktoriteettia näihin lapsiin. On toruttu, on istutettu jäähypenkillä, on pidetty puhutteluita mutta mikään ei mene perille. Nykypäivänä useissa perheissä mennään lapsen halun mukaan, mitään ei kielletä ja kaikki annetaan, tämä näkyy myös koulussa.

Lapsesi on väkivaltainen toisia lapsia kohtaan eikä osaa käyttäytyä ja sinä et näe mitään ongelmaa? Ehkä menisit myös testeihin. Lapsesi on koulukiusaaja. Laita loppumaan se pikkusiskon kiusaaminen, sen ei tule edes alkaa vaan lapsella tulee olla vaihtoehtoja minkä tekemiseen tylsistymisensä suuntaa. Potentiaalinen tuleva teini joka hakkaa ihmisiä huvikseen kun alkoi pitkästyttämään. On sinun tehtäväsi sammuttaa tuo toimintatapa ja luoda tilalle uusi toimintatapa. Sanotaan että sammutetut huonot aivosolut kuolevat kun ne korvataan hyvien aivosolujen aktivoinnilla. Näin esimerkiksi perimässään rikolliset tai huonot solut saanut lapsi voi kasvaa kunnolliseksi ihmiseksi. Jos solujen sammuttamisesta ei huolehdita niin huonot solut aktivoituvat ja ongelmat repeävät käsistä.

Uskallatko ap kertoa missä kunnassa asut, tai edes missäpäin, sillä meillä lapsella on diagnoosit ja tehostetun tuen tarve paperilla, mutta hän ei saa kouluun kuitenkaan mitään tukea.

Tarvitsisi juuri mainitsemiasi apuja.

Kiitä onneasi, että yhteiskunta hoitaa lapsen kasvatuksen puolestasi. Jos ei elettäisi 2000-lukua niin lapsesi olisi tarkkiksella.

Voisit itse olla suoraan yhteydessä koulu-psykologiin tai kuraattoriin. Jutella nuo jutut ja pyytää keskustelemaan pojan kanssa. Ja että tarvitseeko testejä ja mitä ne tarkoittavat?

Soita suoraan jo huomenna. Pääset juttelemaan. Kyllä ne asiat siitä selviää. Kannattaa apuja hakea ja ottaa vastaan, mutta älä jää sinne alle, niin että ole vie...vaan ota itse vastuuta...se on silloin paljon helpompaa ja tiedät paremmin missä mennään.

Mä sanoisin, että kyllä ongelmat koulussa on aika mittavat jos avustajaa tarvitaan monissa eri tilanteissa olemaan lapsen kanssa, jotta kahnauksia ei synny. Meilläpäin on pitkät jonot psykologin testeihin eikä niihin pääse vaikka haluaisi.

Opettajan ja psykologin tarkoitus on auttaa sun lasta eikä syyttää sinua mistään. Ja huvikseen tai kiusallaan ei yhtäkään lasta lähdetä tutkimaan. Missäpäin edes saa oman avustajan? Pk-seudulla ei ainakaan.