Raskas ensimmäinen vuosi koulussa

Ja anteeksi kirjoitusvirheet. Ensimmäistä kertaa tätä vuodatan, tunteet aika pinnassa.

Ap

Vielä jatkan. Aina vslittamisen syynä ei ole ollut töinäisy tai muu vastaava. Viimeksi sanoi, että siirtymätilanteet aiheuttaa vaikeuksia. Eteinen on todella ahdas ja siinä on syntynyt kahnausta.

Ap

Voiko psykologin testeistä olla jotakin haittaa lapsellesi? :)

Testejä ei kannata nähdä uhkana vaan mahdollisuutena. Voihan olla myös että testien mukaan poikasi on täysin normaali lapsi, jolloin opettajankin "piinaaminen" loppuisi.

Miljoonat kerrat vanhemmat sanovat: "Ei meidän lapsi ikinä kotona..."   Koulumaailma nyt vaan on erilainen ympäristö vuorovaikutustilanteiden suhteen verrattuna teidän vain kahden lapsen kotioloihin.

Opettaja on koulupäivän aikana nähnyt tai selvittänyt tilanteet. Opettaja myös näkee koulussa, jossa on satoja oppilaita, miten erilaisia lapsia on olemassa. Te siellä kotona näette omat lapsenne, joita on siis kaksi.

Kyllä se opettaja nyt vaan on se asiantuntija erityisopettajan kanssa siellä koulussa. Psykologin tutkimus ei tarkoita, että poikasi päässä olisi vikaa vaan hän testaa esim. keskittymiskykyä, oppimisen tapoja jne. Tämä on koulun protokollaa.

Koet mitä ilmeisimmin olevasi jotenkin huono kasvattaja ja äiti, koska asia kolahtaa näin kovaa. Unohdapa edes hetkeksi itsesi ja ajattele, että opettaja ei halua lapsellesi kuin parasta. Hän haluaa, että lapsella on mahdollisimman hyvä olla koulupäivien aikana, nyt kun kuluneen vuoden aikana mitä ilmeisimmin poika ei kykene hallitsemaan toimiaan syystä tai toisesta eikä hänellä niissä tilanteissa ole silloin tasapainoinen olo itsensä kanssa.

Levottomien lasten oppiminen ei aina korreloi käytöksen kanssa. Kuten sanoit, poikasi oppimisessa ei ole vikaa. Mutta kun ihmisluonteeseen kuuluu oppimisen ohella muitakin osa-alueita.  Ei kaiketi Mozartkaan ollut sosiaaliselta käytökseltään kaikkein tavanomaisin ihminen :-D

Unohda siis itsesi ja ajattele, että joku muu huolehtii pojastasi, sinun ei tarvitse, voit päästää "irti".

Tsempppiä!

Miksi vastustat testejä? Niistä ei ole mitään haittaa lapselle mutta jos jotakin sieltä ilmenee niin lapsesi saa mahdollisimman varhain tukea. Jos testeistä ei ilmene mitään erikoista, niin on ainakin se vaihtoehto suljettu pois jos ja kun ongelmatilanteet jatkuvat. Niitähän tehdään lapsen parhaaksi!

Reaktiosi on ymmärrettävä, mutta mieti tosiaan onko niistä tutkimuksista jotain haittaa? Jos niistä löytyy jotain vaikeuksia niin lapsesi on niin onnekas, että saa jo ekasta luokasta lähtien tarvitsemaansa tukea. Meilläpäin koulupsykologin tutkimuksiin on vaikea päästä, ketään sinne ei huvikseen lähetellä. Luokanopettaja on varmasti konsultoinut myös koulun erityisopettajaa ennen kuin on ottanut tutkimukset esille teidän kanssanne. Luota vaan opettajien ammattitaitoon tässä.

Tuota olen itsekin miettinyt. Toisaalta taas olen miettinyt, että tiedän lapseni ottavan nuo testit aika vaikeasti kun hänet vietäisiin kesken koulun testeihin mitä muille ei tehdä. Syksyllä tuo yllä mainittu avustaja luokassa otti muutamia kertoja (viimeisellä kerralla väkisin) pojan erilliseen tilaan tekemään äikän harjoituksia kun ope oli sitä mieltä, että lapsi hyötyy siitä että saa rauhallisessa tilassa tehdä tehtäviä. Lapsi otti tämän todella raskaasti, ettö miksi hänet otetaan erilleen muista ja kaikki muut saavat tehdä omassa luokassa. Tästä onneksi luovuttiin. Opettaja myös sanoi, että lapsi tekee tehtävänsä niin intensiivisesti ja nopeasti, että sen jälkeen ei jaksa keskittyä lisätehtäviin. Tämän siis sanoi kun ihmettelin häiritseekö muita. Ehdotin opelle monitoimivihkoa tms. mihin voisi piirrellä mitö haluaa kun tehtävät on tehty. Jotain tämän tapaista hänelle sitten annettiinkin. Lapsi itse ihmetteli kovasti, että eihän hän ole häirinnyt muita. Oli todella loukkaantunut.

Ap

Voi voi, mitä curling -kasvatusta: Kun lapselle tulee niin paha mielikin....

Ei niistä testeistä mitään haittaakaan ole, usko nyt jo.

Tämä todella kolahtaa ja kovaa. Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi. Noiden valitusten jäljeen olo on useamman päivä todella nujerrettu. Asiaa ei auttanut sekään kun syksyllä oli kouluterveydenhoitaja ja koululääkäri. Lääkärin vastaanotolla oli paikalla myös terkkari ja hän alkoi kovasti painostamaan perheneuvolan puoleen kääntymistä. Koin, että hän ajatteli perhe-elämässämme olevan jotain pahasti vialla. Hän ei ollut selvästikään edes perillä millaisia ongelmia lapsella oli ollut koulussa kun hän alkoi kysellä lapselta kysymyksiä joista kävi ilmi, että hänellä on vaikeuksia lukemisen kanssa, mikä ei siis pitänyt paikkansa.

Ap

Niin ja se piti vielä sanoa, että esim eskarissa ei ollut mitään ongelmia. Ehkä pari kertaa koko vuoden aikana sanottiin, että jotain kärhämää oli ollut jonkun kanssa, mutta ovat pyytäneet anteeksi ja homma on sillä selvä.

Ap

Voi hyvä jumala. Ota apu vastaan, kun sitä tarjotaan! Sitten kun lapsesi alkaa oireilemaan muuallakin ja apua ei saakaan, itket sitä täällä.

Mietit nyt liikaa lapsen ohimenevään pahaa mieltä ja ilmeisesti myös omaa mainettasi.

Ajattele lastasi ja auta häntä antamalla muiden auttaa.

Onko lapsella siis jo erityisen tuen päätös? Nykyään tuki on 3-portainen; yleinen, tehostettu ja erityinen. Mitä keinoja on siis jo kokeiltu? Tehostetusta tuestakin pitää tehdä hallinnollinen päätös ja siihen ei tarvitse pyskologin päätöstä. Auttaisiko lasta toimintaterapia? Meidän haaveileva ja osaava eskarilainen on saanut siitä apua. Lapsi osaa lukea, laskea yms, mutta kaverisuhteet ja kyllästyminen ovat ongelmana.

Psykologisissa testeissä ei olisi mitään pahaa; siellä tulisi ilmi mahdollisesti myös se, että lapsella olisi tarvetta eriyttää ylöspäin oppiaineissa.

Voithan pyytää ennen psykologin tutkimuksia tapaamista opettajan kanssa ja jutella tunnoistasi hänelle.

Nyt vaan on niin, että kun noin moni asiantuntija puhuu "samaa kieltä", olisi varmaankin syytä tehdä heidän ohjeensa mukaan.

Se, että tunnet itsesi epäonnistuneeksi, ei todellisuudessa sitä tarkoita. Se on vain ja ainoastaan sinun tunteesi, ja sitä tunnetta tuntevat kaikki vanhemmat jossakin vaiheessa, toiset enemmän, toiset vähemmän. Mutta jos sinulle on tärkeää tuntea olevasi hyvä äiti, anna kaikki tarjottu apu sitten lapsellesi äläkä vastusta sitä. Voihan nimittäin olla, että iän ja koulukokemuksen myötä tilanne muuttuu vielä radikaalisti. Niinhän usein käy, jos vaan lapsen elämään ei tule muita negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä.

Työstä tunnettasi, älä siirrä sitä lapsesi elämään. Kaikki vanhemmat ovat aika-ajoin "sormi suussa" lapsensa kanssa.

Anteeksi epäselvyys, lapsi saa siis tehostettua tukea. Siihen on kuulunut se, että luokassa on sama avustaja (ip-ohjaaja) silloin kun on. Lisäksi nyt otettu käyttöön, että toinen ip-ohjaaja on välitunnille mennessä ja tullessa katsomassa ettei kahnauksia synny.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin vastaanotolla oli paikalla myös terkkari ja hän alkoi kovasti painostamaan perheneuvolan puoleen kääntymistä. Koin, että hän ajatteli perhe-elämässämme olevan jotain pahasti vialla. 

Ap

Meille suositeltiin perheneuvolaa kun 4 vee oireili pikkusisaruksen syntymän jälkeen päiväkodissa. Perheneuvolan tyypit oli mukavia, eivätkä mitenkään moittineet kasvatustamme, vaan kannustivat.  Emme saanneet perheneuvolasta mitään maata mullistavia neuvoja, enemmänkin että kasvatuksemme on oikealla tiellä ja joskus asiat vaan ottavat aikansa.  

Ota se apu vastaan jos sä koet itsekkin jo olevasi loppu noiden valitusten kanssa. Tuskin haluat sitäkään tilannetta jossa lapsesi jää käytöksensä takia porukasta ulos. Aikainen puuttuminen, eikä niin että tilanne leviää käsiin.

Anna käydä koulupsygologilla saa apua koulunkäyntiin eikä se heti tarkoita että on joku ongelmalapsi.

Vierailija kirjoitti:

Voithan pyytää ennen psykologin tutkimuksia tapaamista opettajan kanssa ja jutella tunnoistasi hänelle.

Nyt vaan on niin, että kun noin moni asiantuntija puhuu "samaa kieltä", olisi varmaankin syytä tehdä heidän ohjeensa mukaan.

Se, että tunnet itsesi epäonnistuneeksi, ei todellisuudessa sitä tarkoita. Se on vain ja ainoastaan sinun tunteesi, ja sitä tunnetta tuntevat kaikki vanhemmat jossakin vaiheessa, toiset enemmän, toiset vähemmän. Mutta jos sinulle on tärkeää tuntea olevasi hyvä äiti, anna kaikki tarjottu apu sitten lapsellesi äläkä vastusta sitä. Voihan nimittäin olla, että iän ja koulukokemuksen myötä tilanne muuttuu vielä radikaalisti. Niinhän usein käy, jos vaan lapsen elämään ei tule muita negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä.

Työstä tunnettasi, älä siirrä sitä lapsesi elämään. Kaikki vanhemmat ovat aika-ajoin "sormi suussa" lapsensa kanssa.

Hyvin kirjoitettu, itse olen sormi suussa vielä pitkään.

Tajua nyt ap, että kaikissa viesteissäsi on jotain, joka viestii lapsesi tarvitsevan apua. Jokainen kohtaamanne ammattilainen sanoo samaa. Ei ole normaalia seota siirtymätilanteissa, jatkuvasti töniä milloin ketäkin ja alkaa koheltaa kun pakolliset tehtävät on tehty. Sanot, että opettaja soittaa ja viestittää jatkuvasti, epäilen ettei opettaja ole ilmoittanut kuin pahimmat sinne kotiin. Ei niitä testejä turhan takia tehdä. Ja suosittelisin huolestumaan, jos lapsi ei kykene opiskelemaan samassa tilassa muiden kanssa. Etkö muka itse jo tässä kohtaa halua tietää, mistä kiikastaa???

Ihan vain näin anonyymisti verkossa oman väsymyksensä purkava opettaja

Moni tuntuu ottavan tuon siten että on huono vanhempi tai että lapsessa on jotain vikaa.

Ei se näin ole eikä kai kukaan edes näin ajattele?

Itse juuri pyytämällä pyysin että nuo testit tehdään. Ja voihan ne koulun jälkeenkin tehdä? Ei niihin montaa tuntia/käyntiä kulu.

Ja vaikka siellä selviäisikin joku haaste niin ei se lapsi siitä mihinkään muutu. Opettaja osaa vain ottaa oppilaan paremmin huomioon ja opettaa häntä oikein.

Minun pojalla, joka on nyt jo 12-vuotias, todettiin monessa osa-alueessa haasteita. Hän käy ihan tavallista koulua ihan tavallisessa luokassa ja pärjää 8 arvoisesti koulussa. Opettaja osaa ottaa pojan hyvin huomioon.

Minunkaan poika ei häiriköi kuulemma tunneilla. Sosiaaliset suhteet ovat aina olleet hyvät. Silti tuli aikanaan add diagnoosi.

Itse koen olevani hyvä äiti joka osasi hankkia lapselle ajoissa apua ja tukea.

Tiedän myös erään äidin joka ei huolinut mitään apua ja kokee edelleen kaiken hyökkäyksenä hänen äitiyttä kohtaan. Pojalla on nyt todella paljon ongelmia koulussa ja muutenkin.

Ota kaikki apu vastaan mitä koulu tarjoaa. Se on vain ja ainoastaan panostusta lapsesi tulevaisuuteen.