Onko kukaan muu törmännyt mieheen, jolla lapsia ja hän ei uudessa suhteessa halua mitään yhteistä?

Rehellisesti, ap: jos mies kuolisi, paljonko asettaisit hänen lasten edut omien etujesi edelle?

Et yhtään, tietenkään.

Sen sijaan kuka tahansa vanhempi tekisi näin kyllä.

Tämä on se ero ydinperheellisten ja uusperheellisten välillä. Deal with it.

Ap jos ottaa koville, ota lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme itsekkäitä tyyppejä. AP kuvittelet vielä, että olet jotenkin tärkeä miehelle tai se jopa rakastaa sinua? Vakipano lähinnä.

Mies vetoaa siihen, että hän ei ollut vanhemmilleen koskaan tärkein asia. Isä kuulemma lähti, kun hän oli 2v. Äidillä miehet vaihtui solkenaan, ja tämä keskittyi vain heihin. Haluaa kuulemma, ettei lapset joudu minkäänlaiseen osuudenjaon tunteeseen aikanaa, vaan tuntisivat, että he olisivat arvoasteikolla tärkeimmät. Minusta tämä on kuitenkin aika tekopyhää, koska mies jätti perheensä, kun lapset olivat 2 ja 3v. Huonoa omatuntoa haluaa korvata.... Tuntuu vain todella hullulta kun 40 v ihminen puhuu kokoajan, että voi kuolla huomenna ja lapsille pitää kaikki olla helppoa ja järjestyksessä. Jos nyt kuolisi, niin lasten äitihän saisi kaiken, eikä mies voisi mitenkään olettaa, että hänen omaisuutensa päätyisi lapsille. Ero oli vielä riitaisa, ja on tänäkin päivänä, joten aika kummallista kun mies tuntuu siltikin luottavan enemmän entiseen vaimoonsa, kuin minuun. Olemme olleet yhdessä puolta kauemminkin.

Ap.

Onko mies siis testamentannut kaiken lastensa äidille vai miten tämä saisi kaiken?

Lapset on vasta 12 ja 13v. Eiväthän ne vielä asuntoa peri tai autoa ym. Kyllä ne menee huoltajalle.

Mutta jos ap ja mies eivät ole naimisissa, ihan sama vaikka asuisivat yhdessä. Jos ostaisivat asunnon yhdessä olisi puolet ap:n ja puolet lasten kun isänsä kuolisi, eivät kuitenkaan siinä asunnossa lapset asuisi, joten mitä väliä?

Vierailija kirjoitti:

fqerfqgf kirjoitti:

Ei leski mitään peri jos vainajalla on lapsia. 

Ei peri, mutta voi saada tasinkoa ja asumisoikeuden miehen omistamassa asunnossa loppuiäkseen. Lapsille perintöverot ja tyhjää käteen, jos omaisuus on kiinni asunnossa.

ei jo aiemmin eronnut saa ex-puolisonsa kuollessa enää tasinkoa, yleensä eron yhteydessä tehdään ositus. Jos ositusta ei jostain syystä ole tehty eron yhteydessä, niin siinä tilanteessa se tehdään ennen perinnönjakoa.

Voi ap, ei tämä mies rakasta sinua vaan on kanssani pelkästä tottumuksesta ja mukavuudenhalusta! Tämän näkisi heti, jos kuvioon tulisi nuori viehättävä nainen - silloin mies olisi valmis muuttamaan yhteen ja tekemään vielä vaikka pari skidiä. Nää kuviot on niin nähty.

Jätä mies heti ja ota uusi! Tuollainen asioiden rationalisointi ei ole normaalia rakkautta.

Niin. Minä olen kolmen lapsen äiti. En kyllä haluaisi ostaa yhteistä asuntoa miesystäväni kanssa. Helpompaa, kun molemmilla omat. Nyt ja mahdollisen perinnönjaon kohdalla. Naimisiinkin voisin mennä. Avioehto tehtäis ja yhteen ei muutettais silloinkaaan...

Minulla oli vastaavanlainen suhde noin 5 vuotta. Mies halusi pitää elämänsä ja lapsensa  erillään omastani. 

Hän ei tosin puhunut mitään taloudellisesta puolesta, se tuskin oli ongelma, halusi vaan elää itsensä ja lastensa kanssa ja tapailla silloin kun hänen aikatauluihinsa sopi. Olimme silti peräti kihloissa (hänen aloitteestaan).

Suhteessa oli paljon muutakin ongelmaa liittyen mm.puhumattomuuteen ja etäisyyden pitämiseen, kuitenkin suhde päättyi vasta kun hän sai sanottua, että ei halua kanssani asua lasten kanssa tai edes sitten kun lapset eivät enää asu kotona. Nykymuodossa hän olisi ollut valmis jatkamaan. 

Yhteisistä vuosista huolimatta tunsin itseni lähinnä tunkeilijaksi hänen perheessään johon kuuluvaksi minua ei koskaan laskettu.

Kaverimiehellä on tuo tilanne. Ei halua muuttaa yhteen koska nainen kitisee saunakaljoista ja olettaa miehen varakkaana kustantavan yhtä sun toista. Sanoo kylläkin lasten perintöasiat kysyttäessä syyksi.

Minä ymmärrän apn miestä täysin. Olen asioita vähän itsekin ajatellut. Epäreilulta tuntuisi, jos minä yhden lapsen äiti tässä kuolisin ja mieheni aikanaan menisi uusiin naimisiin (mikä tietysti olisi hieno juttu sinänsä) ja hänkin sitten kuolisi. Lapselle/nuorelle aikuiselle jäisi sitten perinnöksi iso rivitaloasunto, jossa leski asuisi mahdollisesti vielä kymmeniä vuosia, ja iso vapaa- ajanasunto. Hillittömät perintöverot ja joutuisi todennäköisesti myymään niiden vuoksi suvun rakkaan kesäpaikan, jotta leski saisi pitää asuntonsa. Kun muuten varmaan myisi rivitaloasunnon ja ostaisi tilalle pienen kämpän itselleen.

fqerfqgf kirjoitti:

Ei leski mitään peri jos vainajalla on lapsia. 

... ositus ....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme itsekkäitä tyyppejä. AP kuvittelet vielä, että olet jotenkin tärkeä miehelle tai se jopa rakastaa sinua? Vakipano lähinnä.

Mies vetoaa siihen, että hän ei ollut vanhemmilleen koskaan tärkein asia. Isä kuulemma lähti, kun hän oli 2v. Äidillä miehet vaihtui solkenaan, ja tämä keskittyi vain heihin. Haluaa kuulemma, ettei lapset joudu minkäänlaiseen osuudenjaon tunteeseen aikanaa, vaan tuntisivat, että he olisivat arvoasteikolla tärkeimmät. Minusta tämä on kuitenkin aika tekopyhää, koska mies jätti perheensä, kun lapset olivat 2 ja 3v. Huonoa omatuntoa haluaa korvata.... Tuntuu vain todella hullulta kun 40 v ihminen puhuu kokoajan, että voi kuolla huomenna ja lapsille pitää kaikki olla helppoa ja järjestyksessä. Jos nyt kuolisi, niin lasten äitihän saisi kaiken, eikä mies voisi mitenkään olettaa, että hänen omaisuutensa päätyisi lapsille. Ero oli vielä riitaisa, ja on tänäkin päivänä, joten aika kummallista kun mies tuntuu siltikin luottavan enemmän entiseen vaimoonsa, kuin minuun. Olemme olleet yhdessä puolta kauemminkin.

Ap.

Onko mies siis testamentannut kaiken lastensa äidille vai miten tämä saisi kaiken?

Lapset on vasta 12 ja 13v. Eiväthän ne vielä asuntoa peri tai autoa ym. Kyllä ne menee huoltajalle.

Mutta jos ap ja mies eivät ole naimisissa, ihan sama vaikka asuisivat yhdessä. Jos ostaisivat asunnon yhdessä olisi puolet ap:n ja puolet lasten kun isänsä kuolisi, eivät kuitenkaan siinä asunnossa lapset asuisi, joten mitä väliä?

Ositus pitäisi sitten kuitenkin tehdä ap:n ja kuolinpesän eli lasten välillä.

Haluaako ap että hänen asunto menee myyntiin jos mies kuolee? Entä jos itse omistat asunnon, asutte sitä yhdessä, mies maksaa sinulle vuokraa. Lapset perivät sitten miehen sijoitukset, eivät sinun kotiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme itsekkäitä tyyppejä. AP kuvittelet vielä, että olet jotenkin tärkeä miehelle tai se jopa rakastaa sinua? Vakipano lähinnä.

Mies vetoaa siihen, että hän ei ollut vanhemmilleen koskaan tärkein asia. Isä kuulemma lähti, kun hän oli 2v. Äidillä miehet vaihtui solkenaan, ja tämä keskittyi vain heihin. Haluaa kuulemma, ettei lapset joudu minkäänlaiseen osuudenjaon tunteeseen aikanaa, vaan tuntisivat, että he olisivat arvoasteikolla tärkeimmät. Minusta tämä on kuitenkin aika tekopyhää, koska mies jätti perheensä, kun lapset olivat 2 ja 3v. Huonoa omatuntoa haluaa korvata.... Tuntuu vain todella hullulta kun 40 v ihminen puhuu kokoajan, että voi kuolla huomenna ja lapsille pitää kaikki olla helppoa ja järjestyksessä. Jos nyt kuolisi, niin lasten äitihän saisi kaiken, eikä mies voisi mitenkään olettaa, että hänen omaisuutensa päätyisi lapsille. Ero oli vielä riitaisa, ja on tänäkin päivänä, joten aika kummallista kun mies tuntuu siltikin luottavan enemmän entiseen vaimoonsa, kuin minuun. Olemme olleet yhdessä puolta kauemminkin.

Ap.

Onko mies siis testamentannut kaiken lastensa äidille vai miten tämä saisi kaiken?

Lapset on vasta 12 ja 13v. Eiväthän ne vielä asuntoa peri tai autoa ym. Kyllä ne menee huoltajalle.

Mutta jos ap ja mies eivät ole naimisissa, ihan sama vaikka asuisivat yhdessä. Jos ostaisivat asunnon yhdessä olisi puolet ap:n ja puolet lasten kun isänsä kuolisi, eivät kuitenkaan siinä asunnossa lapset asuisi, joten mitä väliä?

Näinpä. Ja avioehtokin on keksitty.

AP:n mies pitää AP:tä panona - ei sen kummempaa.

Viestistä 15: "Olen sitä mieltä, että saman taustaiset ihmiset pärjää paremmin keskenään. Tässäkin näkee, että eri kokemustaustalla ap ei yhtään ymmärrä miestä. Kuulostaa muuten hyvältä mieheltä ja isältä."

Ei myöskään ap:n kumppani ymmärrä ap:ta.  Avioliittonsa tai muut asumiskumppanuutensa karille ajaneet eivät ehkä halua enää jakaa samaa asuntoa kenenkään kanssa vakituisesti, mutta joillekin se on se, mikä tuntuu luontevimmalta pariskuntana. Jotenkin tuntuu, että apn tapauksessa ap nyt maksaa aika kovaa hintaa siitä, että miehellä on jälkikasvua, joiden etua hän suojaa hirvittävällä vimmalla. Ap jää aivan paitsioon. Mutta onhan apn onni aivan yhtä tärkeä asia kuin muidenkin asianosaisten. Sitä apn mies ei tunnu miettivän ollenkaan. Hän haluaa itselleen parisuhteen just tasan tarkkaan omilla ehdoillaan. Jos mies on yhtä jästipäinen kaikessa muussakin, niin aika hankala mieheksi. Tai ehkäpä hän on muuten aivan enkeli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fqerfqgf kirjoitti:

Ei leski mitään peri jos vainajalla on lapsia. 

Ei peri, mutta voi saada tasinkoa ja asumisoikeuden miehen omistamassa asunnossa loppuiäkseen. Lapsille perintöverot ja tyhjää käteen, jos omaisuus on kiinni asunnossa.

ei jo aiemmin eronnut saa ex-puolisonsa kuollessa enää tasinkoa, yleensä eron yhteydessä tehdään ositus. Jos ositusta ei jostain syystä ole tehty eron yhteydessä, niin siinä tilanteessa se tehdään ennen perinnönjakoa.

Siis kyse on että jos ap olisi se leski, saisi tasinkoa kuolinpesästä, eivätkä lapset saisi edes asuntoa myydä, koska lesken asumisoikeus. Mies ei halua että lapsensa jäävät tyhjin käsin. Ap:llähän olisi silti oma omaisuutensa.

Vai onko ap:llä omaisuutta? Siitäkö tämä hiertääkin, että mies olisi varakkaampi?

Olet kakkossijalla miehen elämässä. Nainen,jonka luo voi tulla/mennä ilman velvotteita. Mieti sitä. Minä en aikaani tuollaiseen mieheen tuhlaisi. Rakkaus taitaa olla yksipuoleista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme itsekkäitä tyyppejä. AP kuvittelet vielä, että olet jotenkin tärkeä miehelle tai se jopa rakastaa sinua? Vakipano lähinnä.

Mies vetoaa siihen, että hän ei ollut vanhemmilleen koskaan tärkein asia. Isä kuulemma lähti, kun hän oli 2v. Äidillä miehet vaihtui solkenaan, ja tämä keskittyi vain heihin. Haluaa kuulemma, ettei lapset joudu minkäänlaiseen osuudenjaon tunteeseen aikanaa, vaan tuntisivat, että he olisivat arvoasteikolla tärkeimmät. Minusta tämä on kuitenkin aika tekopyhää, koska mies jätti perheensä, kun lapset olivat 2 ja 3v. Huonoa omatuntoa haluaa korvata.... Tuntuu vain todella hullulta kun 40 v ihminen puhuu kokoajan, että voi kuolla huomenna ja lapsille pitää kaikki olla helppoa ja järjestyksessä. Jos nyt kuolisi, niin lasten äitihän saisi kaiken, eikä mies voisi mitenkään olettaa, että hänen omaisuutensa päätyisi lapsille. Ero oli vielä riitaisa, ja on tänäkin päivänä, joten aika kummallista kun mies tuntuu siltikin luottavan enemmän entiseen vaimoonsa, kuin minuun. Olemme olleet yhdessä puolta kauemminkin.

Ap.

Onko mies siis testamentannut kaiken lastensa äidille vai miten tämä saisi kaiken?

Lapset on vasta 12 ja 13v. Eiväthän ne vielä asuntoa peri tai autoa ym. Kyllä ne menee huoltajalle.

Eivät mene huoltajalle. Perintö menee lapsille ja lasten omaisuuden hoitamista varten lapselle määrätään edunvalvoja. Huoltaja ei siis voi päättää, mitä lasten perinnöksi saamalle asunnolle tai autolle tehdään tai miten lasten perintörahoja käytetään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme itsekkäitä tyyppejä. AP kuvittelet vielä, että olet jotenkin tärkeä miehelle tai se jopa rakastaa sinua? Vakipano lähinnä.

Mies vetoaa siihen, että hän ei ollut vanhemmilleen koskaan tärkein asia. Isä kuulemma lähti, kun hän oli 2v. Äidillä miehet vaihtui solkenaan, ja tämä keskittyi vain heihin. Haluaa kuulemma, ettei lapset joudu minkäänlaiseen osuudenjaon tunteeseen aikanaa, vaan tuntisivat, että he olisivat arvoasteikolla tärkeimmät. Minusta tämä on kuitenkin aika tekopyhää, koska mies jätti perheensä, kun lapset olivat 2 ja 3v. Huonoa omatuntoa haluaa korvata.... Tuntuu vain todella hullulta kun 40 v ihminen puhuu kokoajan, että voi kuolla huomenna ja lapsille pitää kaikki olla helppoa ja järjestyksessä. Jos nyt kuolisi, niin lasten äitihän saisi kaiken, eikä mies voisi mitenkään olettaa, että hänen omaisuutensa päätyisi lapsille. Ero oli vielä riitaisa, ja on tänäkin päivänä, joten aika kummallista kun mies tuntuu siltikin luottavan enemmän entiseen vaimoonsa, kuin minuun. Olemme olleet yhdessä puolta kauemminkin.

Ap.

Onko mies siis testamentannut kaiken lastensa äidille vai miten tämä saisi kaiken?

Lapset on vasta 12 ja 13v. Eiväthän ne vielä asuntoa peri tai autoa ym. Kyllä ne menee huoltajalle.

Ei tietenkään mene huoltajalle! ,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme itsekkäitä tyyppejä. AP kuvittelet vielä, että olet jotenkin tärkeä miehelle tai se jopa rakastaa sinua? Vakipano lähinnä.

Mies vetoaa siihen, että hän ei ollut vanhemmilleen koskaan tärkein asia. Isä kuulemma lähti, kun hän oli 2v. Äidillä miehet vaihtui solkenaan, ja tämä keskittyi vain heihin. Haluaa kuulemma, ettei lapset joudu minkäänlaiseen osuudenjaon tunteeseen aikanaa, vaan tuntisivat, että he olisivat arvoasteikolla tärkeimmät. Minusta tämä on kuitenkin aika tekopyhää, koska mies jätti perheensä, kun lapset olivat 2 ja 3v. Huonoa omatuntoa haluaa korvata.... Tuntuu vain todella hullulta kun 40 v ihminen puhuu kokoajan, että voi kuolla huomenna ja lapsille pitää kaikki olla helppoa ja järjestyksessä. Jos nyt kuolisi, niin lasten äitihän saisi kaiken, eikä mies voisi mitenkään olettaa, että hänen omaisuutensa päätyisi lapsille. Ero oli vielä riitaisa, ja on tänäkin päivänä, joten aika kummallista kun mies tuntuu siltikin luottavan enemmän entiseen vaimoonsa, kuin minuun. Olemme olleet yhdessä puolta kauemminkin.

Ap.

Onko mies siis testamentannut kaiken lastensa äidille vai miten tämä saisi kaiken?

Lapset on vasta 12 ja 13v. Eiväthän ne vielä asuntoa peri tai autoa ym. Kyllä ne menee huoltajalle.

Eivät mene huoltajalle. Perintö menee lapsille ja lasten omaisuuden hoitamista varten lapselle määrätään edunvalvoja. Huoltaja ei siis voi päättää, mitä lasten perinnöksi saamalle asunnolle tai autolle tehdään tai miten lasten perintörahoja käytetään. 

Maistraatti vaatii vuosittaisen selvityksen. Ei siinä muuta edunvalvojaa ole.

Haha, kuulostat gögöltä joka aikoinan rikkoi avioliittomme tuppaamalla väliin. Ei ole siihen suhteeseen syntynyt lapsia vaikka tytsy on jo varmaan lapsentekohormoneista sekaisin :D Ei edes samaa osoitetta joten eksä nauttii nuoren p*llun saamisesta ilman mitään velvoitteita. Sillälailla :D

Vierailija kirjoitti:

Viestistä 15: "Olen sitä mieltä, että saman taustaiset ihmiset pärjää paremmin keskenään. Tässäkin näkee, että eri kokemustaustalla ap ei yhtään ymmärrä miestä. Kuulostaa muuten hyvältä mieheltä ja isältä."

Ei myöskään ap:n kumppani ymmärrä ap:ta.  Avioliittonsa tai muut asumiskumppanuutensa karille ajaneet eivät ehkä halua enää jakaa samaa asuntoa kenenkään kanssa vakituisesti, mutta joillekin se on se, mikä tuntuu luontevimmalta pariskuntana. Jotenkin tuntuu, että apn tapauksessa ap nyt maksaa aika kovaa hintaa siitä, että miehellä on jälkikasvua, joiden etua hän suojaa hirvittävällä vimmalla. Ap jää aivan paitsioon. Mutta onhan apn onni aivan yhtä tärkeä asia kuin muidenkin asianosaisten. Sitä apn mies ei tunnu miettivän ollenkaan. Hän haluaa itselleen parisuhteen just tasan tarkkaan omilla ehdoillaan. Jos mies on yhtä jästipäinen kaikessa muussakin, niin aika hankala mieheksi. Tai ehkäpä hän on muuten aivan enkeli. 

Tätä siitä tulee kun lapsettomat alkavat seurustella lapsellisten eronneiden kanssa. Kun heillä ne prinsessaunelmat on vielä tallella, ja laosellisilla on realiteetit päällimmäisinä.

Miehellä on oikeus haluta yhdennäköistä suhdetta. Ap:llä on oikeus haluta omannäköisensä suhde.

Yhteiset arvot ja kokemus tarkoittaisi sitä, että nämä kaksi on melko samat. Esim kaksi lapsetonta, jotka haluaa melko pian lapsia. Kaksi velaa, jotka haluaa loppuun ikää matkustella yhdessä. Tai kaksi eronnutta, joille onni on olla rakastavasti yhdessä, luopumatta omasta tilasta ja asunnosta.

Jos ap:n ja miehen unelmat ei kohtaa, ei ole pakko olla yhdessä. Myös olisin varovainen siinä, paljonko kiristää toista tekemään kompromisseja yli kipurajan. Se kostautuu kuitenkin, sillä ei rakennetta hyvää pitkää suhdetta.

Tavallaan kyllä ymmärrän miehen pointin, mutta voisi siinä kyllä jonkinlaisen molemmille sopivan järjestelyn sopia.

Luonnollisesti hän haluaa varmistaa että hänen omat lapsensa saavat periä hänen omaisuutensa kokonaisuudessaan, mutta kyllä sitä silti esim yhdessä voisi asua kunhan on vain sovittu kaikki käytännön järjestelyt, kulut, maksut ja niiden jakaminen.

Jos oikein vaikeaksi menee niin lakimiehet voivat laatia sopimuksen missä kaikki yksityiskohdat on mainittu ja varsinkin jos mies on varakas.

Luulisi että jo jotenkin pystyisi toiseen luottamaan jos on yhdessä oltu yli 8 vuotta, mutta vaikeaa sanoa kun ei tunne tapausta.