Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut epäillä lapsen kaveriäidin välttelevän tuttavuutta tietoisesti
29.04.2017 |
En tiedä, voiko sellaisia ihmisiä olla oikeasti, joten en ole meinannut uskoa tuota aiemmin.
Eli kun lapset olivat päiväkodissa, me äidit tutustuimne yleensä toisiimme ja lapset kyläilivät tai sopivat treffejä leikkipuistoon tms. Tämä yksi äiti oli välttelevä minua kohtaan, eivätkä ehdotukseni lasten leikkitreffeistä koskaan toteutuneet. Myöhemmin lapset ovat olleet jo monta vuotta koulussa samalla luokalla ja kavereita keskenään..Mutta kyläilykutsut eivät edelleenkään saa ko äidiltä huväksyntää ja ko. lapsi oli esimerkiksi ainoa kutsuttu, joka ei päässyt lapseni synttäreille. Oli kuulemma juuri silloin menoa sovittuna, mutta oma lapseni näki tuon kaverinsa hieman synttäreitä ennen, eikä mitään menoa ollutkaan. Lapsi pahoitti siitä mielensä luonnollisesti, että miksei kaveri sitten tullut synttäreille.
Tällaista pientä. Jos lähetän kutsun johonkin kyläilyyn tms, niin äiti vastaa viivästyneesti tyyliin seuraavana päivänä. Aikataulu ei koskaan käy ja jos kysyn, mikä kävisi paremmin, ei vastas. Koulussa esim. vanhempainillassa ko. äiti juttelee muiden minulle tiettyjen äitien kanssa, joiden kanssa minulla on aivan normaalit välit, mutta noissa tilanteissa en pääse mukaan keskusteluun. Siis he seisovat suljetussa ringissä ja tämä outo äiti ikäänkuin ei ole huomaavinaankaan, joten en viitsi tunkea siihen väliinkään. Kadulla en muista hänen huomanneen minua koskaan.
Ihmettelen tätä kpvasti ja pakko kai todeta, että en enää vain kuvittele kaikkea pääässäni, vaan sillä äidillä on ilmeisesti vuosia ollut jotain salattua minua vastaan. En voi käsittää mitä. Emme edes tunne muuten, enkä tunne hänen perhettään, miestään, en ketään heistä tms ja lapsemme ovat siis ystäviä keskenään kuitenkin. En tiedä tehneeni mitään ansaitakseni tämmöistä kohtelua enkä ymmärrä, mikä mättää. Ikävää oman lapseni kannalta, kun se kaveri ei pääse meille ikinä kylään.
Ainoa - jätin tämän viimeiseksi, koska selitys on niin naurettava - mitä keksin mahdolliseksi syyksi on, että tavatessamme olin ensimmäiset vuodet yh. Nykyään olen naimisissa. Asumme hieman vähemmän hienossa asunnossa kuin ko äiti. Minä olen kuitenkin hyvin toimerntuleva ja akateeminen, se outo äiti taas on täyspäiväinen kotirouva. Eli hänellä ei ole mitään työtä eikä uraa, minulla on. Voiko ihan pelkkä seikka, että olin yh lapsen alkuajan vuonna x, nykyään, siis modernina aikana vuonna 2017, aikaansaada tällaista? Että hän ei pitäisi kotiani sopivana kyläpaikkana lapselleen? Oikeasti? Asumme Helsingissä, emme missään ahdasmielisessä tuppukylässä.
Elleivät lapsemme olisi kavereita ja oms lapseni toivoisi kaveriaan joskus kylään, antaisin koko äidin elää omasa rauhassaan olematta enää koskaan yhteydessä tai hukkaamatta häneen ajatustakaan. Lapsen takia kuitenkin harmittaa.
Mitä mieltä?
Kommentit (92)
Onko teillä jotain ratkaisuehdotusta tähän? En oikein voi suoraan alkaa tivata suorasn tai kiertoteitsekään, että mikä vaivaa, se olisi aggressiivista. Lisäksi hänen tyylillään voin kuvitella, että hän väittäisi, etyä mitään ongelmaa ei ole, mutta kaikki jatluisi kuten ennenkin. Siis häneen ei saa normaalia keskustelukontaktia kuten ihmisiin yleensä. Tai minä en saa, muiden äitien kanssa hän näyttää kavereeraavan kyllä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse menisin kasvotusten kysymään asiaa suoraan. Siinäpähän näet reaktion ja saat ehkä vastauksenkin.
Esim. koulun tilaisuuksissa olen pari kettaa yrittänyt mennä juttelemaan. Mennyt seisomaan viereen ja yrittänyt small talkia. Hän ei ole noteerannut olemassaoloani, ei katsonut päin vaan käyttäytynyt kuin olisin ilmaa. Tulee tosi tyhmä olo seistä sillä lailla tyhjänpanttina vieressä ilman, että tulee havainnoiduksi. Eihän sitä voi alkaa nykiä toista hihastakaan, etyä haloo, puhuin sinulle tai puhua kovemmalla äänellä, josko hän ei kuullut tms.
Edellinen oli ap.
Huomaan joidenkin alapeukuttaneen. Voisitteko kommentoida tai neuvoa jotenkin?
Ap
Hän on ollakseen ja valikoiva, et ole päässyt hänen suosioonsa. On varmaan muitakin samassa tilanteessa.
Älä puhu hänelle ollenkaan, vaan anna hänen elää ihan omassa rauhassaan.
Jotkut ihmiset ovat omituisia. Ehkä hänkin on. Ikävä tilanne.
Ehkä muistutat hänen miehensä entistä tyttöystävää tai häntä kiusannutta henkilöä, joten hän tuntee antipatiaa sinua kohtaan. Harmillista, mutta sellaista sattuu aina välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi ihmeessä sun on pakko kaveerata sen kanssa? En tajua. Lapset voivat olla koulussa kavereiden vaikka vanhemmat ei olisikaan tai vapaa-ajalla ei olisikaan perseet kiinni toisissaan.
Jotenkin tuntuu olevan teet itsellesi kauhean ongelmia asiasta, josta sun ei oikeesti ees tarvis välittää.
Ja joo tiedän kyllä mitä on olla koulussa kaveri jonku kanssa, jota ei muulloin näe. Satun tulemaan alueelta, jossa rajat kulkee esim lestadiolaset -babtistit- -kirkkoluterilaiset- ei uskovat (me oltiin jälkimmäistä sakkia).
Jotkut ihmiset ovat niin mielikuvitusrikkaita, että tekevät muista johtopäätöksiä omassa päässään. Siksi hän ei pidä sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä nro seitsemän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hän on ollakseen ja valikoiva, et ole päässyt hänen suosioonsa. On varmaan muitakin samassa tilanteessa.
Eihän siinä mitään muuta selitystä voi olla ilmeisesti. Mutta miten tämän voi selittää omalle lapselleni? En halua hänen tuntevan jotain sanatonta häpeä tai huonommuuden tunnetta tämän takia. Kyllä hän aistii, että jotain outoa on, kun se kaveri ei pääse ikinä kylään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla, tuollaisia ihme tyyppejä on. Koppava akka, on jo tehnyt selväksi tilanteen, älä nyt enää puhu/ehdottele mtn. Anna hänen olla sulle ilmaa. Lapset jo koululaisia, ei äitien tarvi enää mtn leikkitreffejä järjestää, keskenään ne sopii.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ovat niin mielikuvitusrikkaita, että tekevät muista johtopäätöksiä omassa päässään. Siksi hän ei pidä sinusta.
Olisi kiinnostavaa tietää, missä muualla johtopäätöksiä tehdään kuin omissa päissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksi ihmeessä sun on pakko kaveerata sen kanssa? En tajua. Lapset voivat olla koulussa kavereiden vaikka vanhemmat ei olisikaan tai vapaa-ajalla ei olisikaan perseet kiinni toisissaan.
Jotenkin tuntuu olevan teet itsellesi kauhean ongelmia asiasta, josta sun ei oikeesti ees tarvis välittää.Ja joo tiedän kyllä mitä on olla koulussa kaveri jonku kanssa, jota ei muulloin näe. Satun tulemaan alueelta, jossa rajat kulkee esim lestadiolaset -babtistit- -kirkkoluterilaiset- ei uskovat (me oltiin jälkimmäistä sakkia).
En välitäkään miuten, mutta lapseni toivoi ihan hiljattainkin, etyä se kaverilapsi tulisi kylään. Ja pettyi, kun hän ei päässyt. Omasta puolestani ei kiinnosta mikään yhteydenpito ko. äitiin, mutta en halua lapsen kärsivän aikuisten hölmöydestä. Olen tottunut ihan normityökuvipissakin puremaan hamnasta ja käyttäytymään sivistyneen asiallisesti ihmisten kanssa, joista en pidä ja oma ystäväpiirini on muualla. Eli en havittele ko. äitiä omaksi ystäväkseni tietenkään, vaan että poistaisi tuon ihme karanteenin lapseltani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä pakkomielle sulla on yrittää kaveerata ihmisen kanssa, joka selkeästi ei pidä sinusta? Aina on olemassa tyyppejä jotka eivät halua olla ystäviä, aikuinen ihminen ymmärtää sen eikä yritä pakottaa toista. Anna olla, lapset osaa varmaan jo hoitaa kaveruutensa ilman äitien apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on ollakseen ja valikoiva, et ole päässyt hänen suosioonsa. On varmaan muitakin samassa tilanteessa.
Eihän siinä mitään muuta selitystä voi olla ilmeisesti. Mutta miten tämän voi selittää omalle lapselleni? En halua hänen tuntevan jotain sanatonta häpeä tai huonommuuden tunnetta tämän takia. Kyllä hän aistii, että jotain outoa on, kun se kaveri ei pääse ikinä kylään.
Ap
Voi jestas sentään, sano sille lapselle niinkuin asiat ovat. Mä en jaksa tuota, että pitäisi esittää ja keksiä satuja "ettei lapselle vaan tule häpeää". Mitä hiton häpeää? Jos vaan sanot, että jostain kumman syystä kaverin äiti nyt vain on päättänyt olla tuollainen ja asialle ei maha mitään. Ei ne lapset ihan oikeasti ole tyhmiä vaan tajuaa että ihmisiä ja perheitä on erilaisia ja toiset tekee vapaa-ajalla ihan omia juttujaan.
Vai olet nyt alkanut epäillä. Taitaa olla aika pitkät piuhat kun toinen jo vuosikausia yrittänyt torjua sinut.
Olet ehdotellut kyläilyjä eikä hän nähtävästi halua. Luulee varmaan että saa sinusta kiviriipan jos tulee kylään. Moikkaa vaan ja anna olla. Jos ei moikkaa takas niin älä enää sinäkään. Lapset voi olla keskenään kavereita ilman teidän äitien kyläilyjä.
Lapsillani on paljon kavereita enkä ole koskaan kyläillyt heidän luonaan. Anna lapsesi pitää oma kaveri ja hanki ittellesi omat kaverit.
Kavein äidillä ei varmaan synkka sun kanssasi joten älä mene iholle. Itsekin väistelisin tällaista ihmistä joka painaa koko ajan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakkomielle sulla on yrittää kaveerata ihmisen kanssa, joka selkeästi ei pidä sinusta? Aina on olemassa tyyppejä jotka eivät halua olla ystäviä, aikuinen ihminen ymmärtää sen eikä yritä pakottaa toista. Anna olla, lapset osaa varmaan jo hoitaa kaveruutensa ilman äitien apua.
Ymmärsit vrin. En halua ko. äitiä omaksi kaverikseni. Haluan ainoastaan, että hän sallisi lapsensa kyläillä meillä, koska lapset ovat kavereita ja oma lapseni toivoisi kaveriaan kylään. Äiti ei siis päästänyt lastaan tulemaan edes lapseni synttäreille.
Ap
Etsi omat kaverit kirjoitti:
Olet ehdotellut kyläilyjä eikä hän nähtävästi halua. Luulee varmaan että saa sinusta kiviriipan jos tulee kylään. Moikkaa vaan ja anna olla. Jos ei moikkaa takas niin älä enää sinäkään. Lapset voi olla keskenään kavereita ilman teidän äitien kyläilyjä.
Lapsillani on paljon kavereita enkä ole koskaan kyläillyt heidän luonaan. Anna lapsesi pitää oma kaveri ja hanki ittellesi omat kaverit.
Kavein äidillä ei varmaan synkka sun kanssasi joten älä mene iholle. Itsekin väistelisin tällaista ihmistä joka painaa koko ajan päälle.
Miten tämä pitää vääntää rautalangasta... En ole ehdottanut kyläilyä hänen ja minun välilläni. Toivon kyläilyä jänen lapsensa ja minun lapseni välille! Kun hän ei päästä lastaan meille kylään, vaikka lapseni on suunnitellut sellaista sen äidin lapsen kanssa. Hänen lapsensa ei siis saa lupaa kykäillä meillä, vaikka kertoo kotonaan sellaisista suunnitelmista kaverinsa eli minun lapseni kanssa. Lapsi ei saa lupaa tulla meille.
Itse menisin kasvotusten kysymään asiaa suoraan. Siinäpähän näet reaktion ja saat ehkä vastauksenkin.