Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut epäillä lapsen kaveriäidin välttelevän tuttavuutta tietoisesti
29.04.2017 |
En tiedä, voiko sellaisia ihmisiä olla oikeasti, joten en ole meinannut uskoa tuota aiemmin.
Eli kun lapset olivat päiväkodissa, me äidit tutustuimne yleensä toisiimme ja lapset kyläilivät tai sopivat treffejä leikkipuistoon tms. Tämä yksi äiti oli välttelevä minua kohtaan, eivätkä ehdotukseni lasten leikkitreffeistä koskaan toteutuneet. Myöhemmin lapset ovat olleet jo monta vuotta koulussa samalla luokalla ja kavereita keskenään..Mutta kyläilykutsut eivät edelleenkään saa ko äidiltä huväksyntää ja ko. lapsi oli esimerkiksi ainoa kutsuttu, joka ei päässyt lapseni synttäreille. Oli kuulemma juuri silloin menoa sovittuna, mutta oma lapseni näki tuon kaverinsa hieman synttäreitä ennen, eikä mitään menoa ollutkaan. Lapsi pahoitti siitä mielensä luonnollisesti, että miksei kaveri sitten tullut synttäreille.
Tällaista pientä. Jos lähetän kutsun johonkin kyläilyyn tms, niin äiti vastaa viivästyneesti tyyliin seuraavana päivänä. Aikataulu ei koskaan käy ja jos kysyn, mikä kävisi paremmin, ei vastas. Koulussa esim. vanhempainillassa ko. äiti juttelee muiden minulle tiettyjen äitien kanssa, joiden kanssa minulla on aivan normaalit välit, mutta noissa tilanteissa en pääse mukaan keskusteluun. Siis he seisovat suljetussa ringissä ja tämä outo äiti ikäänkuin ei ole huomaavinaankaan, joten en viitsi tunkea siihen väliinkään. Kadulla en muista hänen huomanneen minua koskaan.
Ihmettelen tätä kpvasti ja pakko kai todeta, että en enää vain kuvittele kaikkea pääässäni, vaan sillä äidillä on ilmeisesti vuosia ollut jotain salattua minua vastaan. En voi käsittää mitä. Emme edes tunne muuten, enkä tunne hänen perhettään, miestään, en ketään heistä tms ja lapsemme ovat siis ystäviä keskenään kuitenkin. En tiedä tehneeni mitään ansaitakseni tämmöistä kohtelua enkä ymmärrä, mikä mättää. Ikävää oman lapseni kannalta, kun se kaveri ei pääse meille ikinä kylään.
Ainoa - jätin tämän viimeiseksi, koska selitys on niin naurettava - mitä keksin mahdolliseksi syyksi on, että tavatessamme olin ensimmäiset vuodet yh. Nykyään olen naimisissa. Asumme hieman vähemmän hienossa asunnossa kuin ko äiti. Minä olen kuitenkin hyvin toimerntuleva ja akateeminen, se outo äiti taas on täyspäiväinen kotirouva. Eli hänellä ei ole mitään työtä eikä uraa, minulla on. Voiko ihan pelkkä seikka, että olin yh lapsen alkuajan vuonna x, nykyään, siis modernina aikana vuonna 2017, aikaansaada tällaista? Että hän ei pitäisi kotiani sopivana kyläpaikkana lapselleen? Oikeasti? Asumme Helsingissä, emme missään ahdasmielisessä tuppukylässä.
Elleivät lapsemme olisi kavereita ja oms lapseni toivoisi kaveriaan joskus kylään, antaisin koko äidin elää omasa rauhassaan olematta enää koskaan yhteydessä tai hukkaamatta häneen ajatustakaan. Lapsen takia kuitenkin harmittaa.
Mitä mieltä?
Kommentit (92)
Taitaa olla muutama perinaisellinen kiusaaja eksynyt tähän ketjuun, kun heittäytyvät muka tyhmiksi täysin selviksi käyneistä asioista ja käyvät aapeen kimppuun. No, sellaisia on. Onneksi itse olen miesvaltaisella alalla töissä eikä tarvitse katsella tuollaista p@skaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla muutama perinaisellinen kiusaaja eksynyt tähän ketjuun, kun heittäytyvät muka tyhmiksi täysin selviksi käyneistä asioista ja käyvät aapeen kimppuun. No, sellaisia on. Onneksi itse olen miesvaltaisella alalla töissä eikä tarvitse katsella tuollaista p@skaa.
Anteeksi nyt vaan mutta aloitusviestistä saa sellaisen kuvan että Ap on koko ajan sopimassa isojen lasten tapaamisesta vaikka tuon ikäiset osaavat jo ilman äidin apua sopia kyläilyt. Lisäksi Ap olettaa että äiti tunnistaa tämän vapaa-ajalla vaikka itse ei tiedä edes tämän nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan ymmärtämään tätä kaverin äitiä. Vaikutat pakkomielteinen miellyttämishaluiselta, rajattomalta ja perässä roikkuvalta. Jos vuosikausien välttelynkin jälkeen puhelin vain toistuvat pirisee, niin ei ihme ettei halua lapsensakaan tulevan teille.
Ihme suuntaus kommenteissa.
En ole koskaan soittanut ko äidille. Ollut muutaman kerran yhteydessä tekstarilla usean vuoden ajan, alussa ehdotin.m leikkitreffejä, mutta kun ei kahden kysymisen jälkeen halunnut, niin jätin sikseen. Meni vuosia eikä hän edes moikannut minua, enkä mennyt häiritsemääm. En.ole koskaan ehdottanut äidille tapaamista kanssani tai tuputtanut seuraani, minulla on ihan omat kaveripiirini. Olen huomannut hänen välttelevän ja jättänyt hänet omaan rauhaansa. En edes tiedä hänen nimeään, eikä ole kiinnostusta tietää, hän on mielessäni vain 'x:n äiti'.
Asia on aktualisoitunut uudestaan vain siksi, että oma lapseni on yrittänyt jo useamman kerran kutsua kaverinsa meille kylään, mutta kaveri ei pääse meille.
ApEt tiedä äidin nimeä, mutta tekstareita osaat lähettää hänelle kuitenkin? Kai nyt jostain on tämän äidin nimi tullut esille, kun kerta numeronkin olet saanut, vai mites tää menee...?
Samoin tiedät yllättävän paljon asioita henkilöstä, kenen kanssa ET OLE tekemisissä, et tiedä nimeä, etkä ole jutellut. Hämmentävää.
Vähän ohis, mutta mulla oli lasten ollessa pieniä puhelimessa monta sellaista numeroa, jotak oli vaan vaikka että "Veikan äiti". Varmaan oli joskus esittäydytty, mutta huono nimimuisti ja ei kehtaa kahta kertaa enempää kysyä. Vaikka en muistanut nimeä, niin kyllä mä kasvot sentään tunnistin, että jos kaupassa vaikka satuttiin vastakkain niin tietenkin tervehdittiin.
Tää ketju on kyllä taas elvänä todiste siitä, että av:lla ap ei voi olla kuin väärässä. Uskomatonta kuinka monen mielestä aivan järkyttävän huono käytös on ok.
Kuvittelen mielessäni aloituksen, jossa ap olisikin tuo moukkamainen äiti joka ei tervehdi ja kohtelee kuin ilmaa.
"En halua lapseni menevän kylään naapuriin, koska he ovat köyhempiä kuin me ja äiti oli jossain vaiheessa yh. Olen yrittänyt antaa ymmärtää että ko. äiti on minulle kuin ilmaa, en esim. vastaa hänen tervehdykseensä ja kerran kun hän tuli vanhempainillassa puhumaan minulle, olin kuin en olisi kuullut. Kiellän systemaattisesti lastamme menemästä sinne. Mutta hän ei vaan tajua, vaan lapsensa edelleenkin pyytää meidän lasta sinne kylään."
Yritä saada lapsesi kysymään kaveriltaan miksei koskaan saa tulla käymään teillä.
P.S älä välitä typeristä AV-mammoista, jotka vain haluavat sinulle pahan mielen. Vaikka olisit oletettavasti ärsyttävä ihminen, niin kyllä aikuisten ihmisten tulee käyttäytyä.
Sivunoottina tuli mieleen, et kai tupakoi? Tai olisiko kaverin äiti tarkka lapsensa ruokavaliosta tai muuta sellaista.
Unohda. Lapsesi on varmasti sen ikäinen, että voit selittää asian hänelle suoraan. Kerrot että jostain syystä tämä äiti ei pidä sinusta, ja siksi lapsi ei voi mennä sinne kylään. Kyllä lapsi kestää sen, olet lapsellinen ja naurettava jos et osaa selittää asiaa omalle lapsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan ymmärtämään tätä kaverin äitiä. Vaikutat pakkomielteinen miellyttämishaluiselta, rajattomalta ja perässä roikkuvalta. Jos vuosikausien välttelynkin jälkeen puhelin vain toistuvat pirisee, niin ei ihme ettei halua lapsensakaan tulevan teille.
Ihme suuntaus kommenteissa.
En ole koskaan soittanut ko äidille. Ollut muutaman kerran yhteydessä tekstarilla usean vuoden ajan, alussa ehdotin.m leikkitreffejä, mutta kun ei kahden kysymisen jälkeen halunnut, niin jätin sikseen. Meni vuosia eikä hän edes moikannut minua, enkä mennyt häiritsemääm. En.ole koskaan ehdottanut äidille tapaamista kanssani tai tuputtanut seuraani, minulla on ihan omat kaveripiirini. Olen huomannut hänen välttelevän ja jättänyt hänet omaan rauhaansa. En edes tiedä hänen nimeään, eikä ole kiinnostusta tietää, hän on mielessäni vain 'x:n äiti'.
Asia on aktualisoitunut uudestaan vain siksi, että oma lapseni on yrittänyt jo useamman kerran kutsua kaverinsa meille kylään, mutta kaveri ei pääse meille.
ApEt tiedä äidin nimeä, mutta tekstareita osaat lähettää hänelle kuitenkin? Kai nyt jostain on tämän äidin nimi tullut esille, kun kerta numeronkin olet saanut, vai mites tää menee...?
Samoin tiedät yllättävän paljon asioita henkilöstä, kenen kanssa ET OLE tekemisissä, et tiedä nimeä, etkä ole jutellut. Hämmentävää.
Vähän ohis, mutta mulla oli lasten ollessa pieniä puhelimessa monta sellaista numeroa, jotak oli vaan vaikka että "Veikan äiti". Varmaan oli joskus esittäydytty, mutta huono nimimuisti ja ei kehtaa kahta kertaa enempää kysyä. Vaikka en muistanut nimeä, niin kyllä mä kasvot sentään tunnistin, että jos kaupassa vaikka satuttiin vastakkain niin tietenkin tervehdittiin.
Tää ketju on kyllä taas elvänä todiste siitä, että av:lla ap ei voi olla kuin väärässä. Uskomatonta kuinka monen mielestä aivan järkyttävän huono käytös on ok.
Kuvittelen mielessäni aloituksen, jossa ap olisikin tuo moukkamainen äiti joka ei tervehdi ja kohtelee kuin ilmaa.
"En halua lapseni menevän kylään naapuriin, koska he ovat köyhempiä kuin me ja äiti oli jossain vaiheessa yh. Olen yrittänyt antaa ymmärtää että ko. äiti on minulle kuin ilmaa, en esim. vastaa hänen tervehdykseensä ja kerran kun hän tuli vanhempainillassa puhumaan minulle, olin kuin en olisi kuullut. Kiellän systemaattisesti lastamme menemästä sinne. Mutta hän ei vaan tajua, vaan lapsensa edelleenkin pyytää meidän lasta sinne kylään."
Kyllä minulle tuli aloituksesta ahdistunut olo, kuitenkin kyseessä isot lapset niin miksi Ap lähettelee äidille viestiä ja sopii lasten puolesta treffejä?
Meidän pihapiirissä on kolme isoa kerrostaloa ja varmaan parikymmentä äitiä, en todellakaan tunnista kaikkia vaikka olen varmaan jokaisen kanssa jonkun sanan joskus vaihtanut.
Normaali ihminen ei ala tuon perusteella miettimään mitään varallisuus-yksinhuoltaja shaipaa varsinkaan kun ei itsekkään nimeä tiedä eikä kuulemma kiinostakkaan.
Pitäisin outona jos joku puolituttu pommittaisi viestinä koska lapsillemme sopii tavata ja kun muutaman kerran ei sovi niin tekee Ap:n kaltaisia päätelmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan ymmärtämään tätä kaverin äitiä. Vaikutat pakkomielteinen miellyttämishaluiselta, rajattomalta ja perässä roikkuvalta. Jos vuosikausien välttelynkin jälkeen puhelin vain toistuvat pirisee, niin ei ihme ettei halua lapsensakaan tulevan teille.
Ihme suuntaus kommenteissa.
En ole koskaan soittanut ko äidille. Ollut muutaman kerran yhteydessä tekstarilla usean vuoden ajan, alussa ehdotin.m leikkitreffejä, mutta kun ei kahden kysymisen jälkeen halunnut, niin jätin sikseen. Meni vuosia eikä hän edes moikannut minua, enkä mennyt häiritsemääm. En.ole koskaan ehdottanut äidille tapaamista kanssani tai tuputtanut seuraani, minulla on ihan omat kaveripiirini. Olen huomannut hänen välttelevän ja jättänyt hänet omaan rauhaansa. En edes tiedä hänen nimeään, eikä ole kiinnostusta tietää, hän on mielessäni vain 'x:n äiti'.
Asia on aktualisoitunut uudestaan vain siksi, että oma lapseni on yrittänyt jo useamman kerran kutsua kaverinsa meille kylään, mutta kaveri ei pääse meille.
ApEt tiedä äidin nimeä, mutta tekstareita osaat lähettää hänelle kuitenkin? Kai nyt jostain on tämän äidin nimi tullut esille, kun kerta numeronkin olet saanut, vai mites tää menee...?
Samoin tiedät yllättävän paljon asioita henkilöstä, kenen kanssa ET OLE tekemisissä, et tiedä nimeä, etkä ole jutellut. Hämmentävää.
Vähän ohis, mutta mulla oli lasten ollessa pieniä puhelimessa monta sellaista numeroa, jotak oli vaan vaikka että "Veikan äiti". Varmaan oli joskus esittäydytty, mutta huono nimimuisti ja ei kehtaa kahta kertaa enempää kysyä. Vaikka en muistanut nimeä, niin kyllä mä kasvot sentään tunnistin, että jos kaupassa vaikka satuttiin vastakkain niin tietenkin tervehdittiin.
Tää ketju on kyllä taas elvänä todiste siitä, että av:lla ap ei voi olla kuin väärässä. Uskomatonta kuinka monen mielestä aivan järkyttävän huono käytös on ok.
Kuvittelen mielessäni aloituksen, jossa ap olisikin tuo moukkamainen äiti joka ei tervehdi ja kohtelee kuin ilmaa.
"En halua lapseni menevän kylään naapuriin, koska he ovat köyhempiä kuin me ja äiti oli jossain vaiheessa yh. Olen yrittänyt antaa ymmärtää että ko. äiti on minulle kuin ilmaa, en esim. vastaa hänen tervehdykseensä ja kerran kun hän tuli vanhempainillassa puhumaan minulle, olin kuin en olisi kuullut. Kiellän systemaattisesti lastamme menemästä sinne. Mutta hän ei vaan tajua, vaan lapsensa edelleenkin pyytää meidän lasta sinne kylään."
Niin toisilla on huono nimimuisti ja toisilla taas kasvomuisti. Ei sekään ole huonoa käytöstä että Ap ei tiedä nimeä joten miksi se sitten on kun nainen ei tunnista Ap:ta
Jossain vanhempainilloissa on hirveästi väkeä ja monen kanssa tulee juteltua, ja ilmeisesti nainen ei ole hirveästi edes jutellut Ap:n kanssa. Ja jos Ap tekee tästä tälläisiä päätelmiä niin en ihmettelisi jos jokin muukin asia olis vähän vinksallaan. Sori nyt, kysyttiin mielipidettä ja sen annoin aloituksen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituisia oletuksia. Osa väittää minun ahdistelevan sitä äitiä ja ripustautuvan häneen, osa taas väittää, ettei hän tunnista minua edes ulkonäöltä. Kumpikin yhtä metsään meneviä kuvitelmia. Hän tietää hyvin, kuka olen, mutta välttelee aivan normaalia kontaktiakin ja estää lastaan normaalisti kyläilemästä meillä.
Ap
Minua ei ainakaan kiinnosta pätkääkään muiden lasten vanhemmat. Kunhan ovat selviä lasten läsnäollessa. Lapsi valitkoon mihin menee. Vaan eipä sekään tykkää kun joidenkin vanhemmat "on ärsyttäviä ja kyselee kaikkea".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on muurareita. Kun olin lapsi, meidän naapurissa asui perhe, jonka samanikäiset lapset ei koskaan päässeet meille leikkimään, emmekä me heille. He olivat muutenkin kummallisia, vaikka vanhemmat olivat johtavissa asemissa paikkakunnallamme (muurarit usein ovat vallan kahvassa) Vasta paljon myöhemmin meille selvisi tämä muurarius, ja se selittikin monta asiaa.
Vapaamuurareita? Miten ihmeessä sellainen vaikuttaa tällaiseen tilanteeseen?
Kyseiset henkilöt eivät saa paljastaa kulttinsa asioita ulkopuolisille. Vaikeaahan sitä on pitää salaisuuksia, jos päästää lapsensa hölöttämään asioistaan toisten kotiin tai varsinkaan päästää muiden lapsia omaansa. En ala tässä nyt avaamaan hirveästi tätä asiaa, mutta kannattaa googlettaa. Tietoa on valitettavasti vaikeaa saada edes nykyajan kaikkitietävän nettimaailman mittapuulla, koska muurarit pitävät asiansa niin visusti salassa muilta. Sellainen kylmänviileä naapuruussuhde meilläkin aikanaan oli, sitä ihmettelimme kovasti. Muiden kodeissa saatiin vierailla koska vaan, samoin meillä oli aina lapsia kylässä. Mutta tähän kyseiseen taloon ei ollut asiaa.
NO höpöhöpö!
t. muurarin vaimo
Vierailija kirjoitti:
Omituisia oletuksia. Osa väittää minun ahdistelevan sitä äitiä ja ripustautuvan häneen, osa taas väittää, ettei hän tunnista minua edes ulkonäöltä. Kumpikin yhtä metsään meneviä kuvitelmia. Hän tietää hyvin, kuka olen, mutta välttelee aivan normaalia kontaktiakin ja estää lastaan normaalisti kyläilemästä meillä.
Ap
No miksi sitten sovit kouluikäisen asioista, ainaki kolme kertaa mainitset aloituksessa että olet yrittänyt sopia kyläilystä ja viestität äidille mutta koskaan ei sovi.. Miksi siis viestität, anna lapsesi sopia asioista, ahdistavaa jos aikuinen ihminen puuttuu tuollaisiin asioihin.
itse kerroit ettet tiedä edes hänen nimeään ja ei kiinosta, niin on ehkä todennäköisempää ettei hän tunnista sinua kuin tehdä ihmeellisiä kuvitelmia asioista kuten sinä nyt teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko sulla nuorena sattunu olemaan panosuhe sen veljen kaa ja et vaan tiiä että se oli sen veli
Jos ap:n lapsikin on roikkuja ja vänkää väkisin kaveriksi? Jos tuo toinen tyyppi ei ole niin sosiaalinen eikä halua lastaan kylään, ettei ap:n lapsi ala kulkemaan jatkuvasti heillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia nuo edustusrouvat useasti ovat. Ihmisarvo perustuu ulkokultaisiin asioihin. Lisäksi muistutat häntä siitä, että häneltä puuttuu tyystin se oma elämä = koulutus, ura yms, mikä useimmiten aiheuttaa heikkoa itsetuntoa. Se, että olet ollut yh jossain välissä voi pahentaa. Hänellä ei ole mitään, mihin laskeutua, jos mies löytää uuden ja ero tulee. Olet pelottava hänen näkökulmastaan.
Sinuna hyväksyisin sen, että olette erilaisia ja jättäisin hänet omaan arvoonsa. Itse en olisi edes toista kertaa vaivautunut yrittää ottaa yhteyttä. Olisin iloinen, että reppana löysi edes rikkaan miehen, muuten hänen elämänsä voisi olla aika surullinen tarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituisia oletuksia. Osa väittää minun ahdistelevan sitä äitiä ja ripustautuvan häneen, osa taas väittää, ettei hän tunnista minua edes ulkonäöltä. Kumpikin yhtä metsään meneviä kuvitelmia. Hän tietää hyvin, kuka olen, mutta välttelee aivan normaalia kontaktiakin ja estää lastaan normaalisti kyläilemästä meillä.
ApNo miksi sitten sovit kouluikäisen asioista, ainaki kolme kertaa mainitset aloituksessa että olet yrittänyt sopia kyläilystä ja viestität äidille mutta koskaan ei sovi.. Miksi siis viestität, anna lapsesi sopia asioista, ahdistavaa jos aikuinen ihminen puuttuu tuollaisiin asioihin.
itse kerroit ettet tiedä edes hänen nimeään ja ei kiinosta, niin on ehkä todennäköisempää ettei hän tunnista sinua kuin tehdä ihmeellisiä kuvitelmia asioista kuten sinä nyt teet.
Ihan ohiksena vaan, että kyllä minä vaihdan muutaman sanan niidenkin ihmisten kanssa, joita en tunne, jos he tulevat minua tervehtimään leikkipuistossa tai vanhempainillassa. En käännä selkääni ja esitä että en muka huomaa. Mutta itsellä onkin käytöstavat.
Tuollaiselle käytökselle tulee parikin selitystä mieleen. Ensinnäkin se jo täällä mainittu, että ap:n lapsi kiusaa tai käyttäytyy jotenkin sopimattomasti tämän äidin mielestä, niin hän ei halua rohkaista lapsia olemaan yhdessä. Toinen selitys on, että tämä nainen olettaa tai luulee ap:n tietävän hänestä itsestään jotain kiusallista, tai että ap on nähnyt tämän naisen jossain kiusallisessa tilanteessa. Voi olla että ap ei ole itse kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, tai ei ole edes huomannut mitään tällaista, mutta tämä nainen luulee niin. Se selittää tuon dissaavan käytöksen sosiaalisissa tilanteissa ja "välttelyn". Koska ihan oikeasti, jos kyse olisi jotain tyyliin "ap on alempaa sosiaaliluokkaa", niin ei kukaan sellaisen asian vuoksi esitä jotain tuollaista. Snobit yleensä rakastaa letkautella piikkejä "alempiarvoisille", ja sitten naureskella asialle omien kamujensa kanssa. Lisäksi saavat materiaalia "hauskoihin" juttuihinsa näiden heidän mielestään alempiarvoisten elämästä. Joten tuollainen täydellinen dissaus kyllä kertoo jostain muusta.
Lapsesi on koululainen, miksi yrität sopia lapsesi puolesta tapaamisia? Oma esikoinen on 10-vuotias ja sopii itse omat kyläilyt. Mihin siinä tarvitaan vanhempia? Sinun lapsesi on varmasti vähintään yhtä vanha, jos jo 9 vuotta sitten olet ehdotellut leikkitreffejä.
Kuulostaa vähän kummalta tuo tarve päästä väleihin tuon äidin kanssa. Maailmassa on monenlaisia outoja ihmisiä, täytyy elää aika suojattua elämää jos ei omituisiin ihmisiin törmää. Älä siirrä tuota pakkomiellettä lapseesi vaan sano suoraan, että jos kaveri ei tule leikkimään, hän voi pyytää muita kavereita. Ei siinä sen kummempaa.
Ehkä hän ei vaan pidä sinusta? Niin yksinkertaista?
Vierailija kirjoitti:
onko sulla nuorena sattunu olemaan panosuhe sen veljen kaa ja et vaan tiiä että se oli sen veli
Tämä oli ihan paras kommentti.
No ei ole ollut panosuhdetta ko. äidin veljen tai muunkaan tutun kanssa. Ja me äidit olemme molemmat iältämme 40-50-vuotiaita. Täällä melkein kaikki ovat saaneet lapset vanhempina kuin muualla päin Suomea.
Ja mikä on vikana, kum osa ei millään usko lasten sopivan näistä kyläilyistä itse ja minua pyydettiin puuttumaan asiaan vasta, kun sen toisen äidin lapsi ei pääsdyt kylään, taaskaan.
Ap
Miten sinä voisit puuttua asiaan, jos joku lapsi ei saa kyläillä teillä? Vastaus on, että et mitenkään.
Millaisia neuvoja oikein odotat? Että joku kertoisi taikakeinon, jolla saa kaikki ihmiset pitämään itsestään? Anna siis olla, jos lapsi ei kyläile teillä, sinä et yksinkertaisesti voi tehdä asialle yhtään mitään.
Vanhempieniltoja on kaksi vuodessa ja tuskin sä siellä puistossa olet enää kouluikäisen kanssa?