Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut epäillä lapsen kaveriäidin välttelevän tuttavuutta tietoisesti
29.04.2017 |
En tiedä, voiko sellaisia ihmisiä olla oikeasti, joten en ole meinannut uskoa tuota aiemmin.
Eli kun lapset olivat päiväkodissa, me äidit tutustuimne yleensä toisiimme ja lapset kyläilivät tai sopivat treffejä leikkipuistoon tms. Tämä yksi äiti oli välttelevä minua kohtaan, eivätkä ehdotukseni lasten leikkitreffeistä koskaan toteutuneet. Myöhemmin lapset ovat olleet jo monta vuotta koulussa samalla luokalla ja kavereita keskenään..Mutta kyläilykutsut eivät edelleenkään saa ko äidiltä huväksyntää ja ko. lapsi oli esimerkiksi ainoa kutsuttu, joka ei päässyt lapseni synttäreille. Oli kuulemma juuri silloin menoa sovittuna, mutta oma lapseni näki tuon kaverinsa hieman synttäreitä ennen, eikä mitään menoa ollutkaan. Lapsi pahoitti siitä mielensä luonnollisesti, että miksei kaveri sitten tullut synttäreille.
Tällaista pientä. Jos lähetän kutsun johonkin kyläilyyn tms, niin äiti vastaa viivästyneesti tyyliin seuraavana päivänä. Aikataulu ei koskaan käy ja jos kysyn, mikä kävisi paremmin, ei vastas. Koulussa esim. vanhempainillassa ko. äiti juttelee muiden minulle tiettyjen äitien kanssa, joiden kanssa minulla on aivan normaalit välit, mutta noissa tilanteissa en pääse mukaan keskusteluun. Siis he seisovat suljetussa ringissä ja tämä outo äiti ikäänkuin ei ole huomaavinaankaan, joten en viitsi tunkea siihen väliinkään. Kadulla en muista hänen huomanneen minua koskaan.
Ihmettelen tätä kpvasti ja pakko kai todeta, että en enää vain kuvittele kaikkea pääässäni, vaan sillä äidillä on ilmeisesti vuosia ollut jotain salattua minua vastaan. En voi käsittää mitä. Emme edes tunne muuten, enkä tunne hänen perhettään, miestään, en ketään heistä tms ja lapsemme ovat siis ystäviä keskenään kuitenkin. En tiedä tehneeni mitään ansaitakseni tämmöistä kohtelua enkä ymmärrä, mikä mättää. Ikävää oman lapseni kannalta, kun se kaveri ei pääse meille ikinä kylään.
Ainoa - jätin tämän viimeiseksi, koska selitys on niin naurettava - mitä keksin mahdolliseksi syyksi on, että tavatessamme olin ensimmäiset vuodet yh. Nykyään olen naimisissa. Asumme hieman vähemmän hienossa asunnossa kuin ko äiti. Minä olen kuitenkin hyvin toimerntuleva ja akateeminen, se outo äiti taas on täyspäiväinen kotirouva. Eli hänellä ei ole mitään työtä eikä uraa, minulla on. Voiko ihan pelkkä seikka, että olin yh lapsen alkuajan vuonna x, nykyään, siis modernina aikana vuonna 2017, aikaansaada tällaista? Että hän ei pitäisi kotiani sopivana kyläpaikkana lapselleen? Oikeasti? Asumme Helsingissä, emme missään ahdasmielisessä tuppukylässä.
Elleivät lapsemme olisi kavereita ja oms lapseni toivoisi kaveriaan joskus kylään, antaisin koko äidin elää omasa rauhassaan olematta enää koskaan yhteydessä tai hukkaamatta häneen ajatustakaan. Lapsen takia kuitenkin harmittaa.
Mitä mieltä?
Kommentit (92)
Ihan oikeesti anna nyt vaan olla,ja lapselle sanot ettei tietoa miksi ei kaverin äiti päästä kylään ja thats it.Lopeta kaikki kontaktien yritys ja keskityt muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti, enkä jaksa vapaa-ajalla mitään turhia menoja tai kyläilyjä. Ärsyttää ihmiset, jotka vaan jankkaavat ja jankkaavat että "tulet nyt". Muut äidit tuskin jankkaavat samanlailla kuin sinä, jonka takia vanhempainillassa tykkää puhua muiden kuin sinun kanssasi.
Sama täällä. Meillä lapsilla on kanssa ollut kaveriden äideissä näitä jankkaajia ja peräänsoittelijoita. En jaksa. Vaatimalla vaaditaan jonnekin. Soitetaan kymmeniä kertoja ja viestitetään että " kun meidän Liisa nyt NIIN KOVASTI TAHTOO että teidän Jenna tulisi tänään meille". Tahtoo mitä tahtoo, jankutus ja painostus on ihan h***etin rasittavaa, joten hold your horses ap. Etkö nyt 9:ssä vuodessa ole tajunnut että sitä ei kiinnosta?
Mun lapsella oli tällainen kaveri. Asuvat ns.metsässä 10 km kaupungista. 10-vuotias tyttö joka on ainoa lapsi. Kaikkia luokan tyttöjä ja monia muitakin on kylään kalasteltu. Mitään ei ole käteen jäänyt niistä yritelmistä koska tämä tyttö on niin pilalle hemmoteltu ja vaikea että ei pärjää hetkeä pitempään kenenkään kanssa. Alkaa kiusaamaan, jopa lopulta ihan tönii ja lyö jos asiat ei mene hänen mielen mukaan. Kaikki tietävät tämän tytön tavat ja myös äidin itsepintaisuuden jolla vaatii ja suorastaan painostaa kylään. Kavereita äiti lahjoo kylään vieläkin jopa karkilla ja pikkutavaroilla. Että saat tätä tai tuota jos nyt tulet meille. Käsittämätöntä. Mutta kun heidän prinsessa on aina saanut kaiken ja nyt ei ymmärrä mamma että ihmisiä ei voi loputtomiin ostaa. Et kai ap ole tämänkaltainen henkilö?
Siis kuulit lapsesi ja tämän kaverin yhteisesti sopivan kyläilystä? Vai onko tämä omalta lapseltasi kuultua? Mitä oma lapsesi onkin se innokas osapuoli, joka touhuaa kyläilyjä ym. ja se hyvin kasvatettu kaveri ei kehtaa kieltäytä, vaikka ei oikeasti haluaisikaan?
En väitä että tuon naisen käytös olisi hyväkäytöksistä tai kohteliasta, MUTTA... Yksi karu vaihtoehto on se, että hänen lapsensa ei tykkää sinun lapsestasi. Itse en pakota lapsiani leikkimään sellaisten kanssa, joista he eivät kertakaikkiaan pidä. Sosiaalisesti kömpelöä, jos ap et ole ottanut tällaista vaihtoehtoa huomioon, vaan edelleen jaksat painostaa heitä ja ylipäätään ajattelet asiaa. Mielestäni sinulla on pakkomielle tämän naisen suhteen, mietit liikaa hänen asioitaan, ja koet loukkaavana että häntä ei kiinnosta sinun seurasi, vertaat itseäsi heihin, korostat että olet akateeminen, (mietit kuinka monen miljoonan talossa he asuvat) jne. Mainitsit myös että hän on outo. Miksi haluaisit että lapsesi leikkiin oudon naisen lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa. Teillä on selvästi päässänne itse keksimänne mielikuvitushenkilö ap. En jaksa enää tämän jälkeen vastata mitään, kun ette edes lue vastauksia vaan jankkaatte samaa, minkä olen jo ketjussa kertonut virheelliseksi luuloksi.
Lapsellani on paljon kavereita eikä hän kiusaa ketään. Hänen kännykkänsä piippaa koko ajan, kun kaverit pyytävät häntä ulos jne. Sen toisen äidin lapsikin on hänen kaverinsa ja haluaisi itse tulla kylään, muttei pääse. Minulla ei ole pakkomiellettä siitä äidistä, hädin tuskin muistan hänen olemassaoloaan muuta kuin silloin, kun nousee esiin näitä kyläilyongelmia. Kuten sanottu, en tiedä edes äidin nimeä, en ole koskaan tullut kysyneeksi, kun näen hänet vain etäisenä x:n äitinä, jonka kanssa ei kiinnosta itse viettää aikaa.
Hyvää vappua teille av-mammat, yrittäkää hillitä tuota absurdia vihaanne jotenkin.
Se on mustasukkainen sulle. Ihastunut sun mieheen. Halunnut sun miestä mutta saanut pakit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten on niinpäin että ap on kateellinen tälle äidille; onhan se naimisissa miljonäärimiehen kanssa ja on pelkkä kotirouva.
Itse olen varmaan aika luokkatetoinen ja haluan että tulevaisuudessa lapselleni hyvää ja menestystä elämässä. Kouluun panostetaan. Harrastukset on valittu niin että ne varmasti maksaa sen verran eyttä kaikkein huonoiten toimeentulevat ovat poissa.
Tämä on raakaa mutta totta kuitenkin. Sekä mieheni että minä olemme tästä ihan suoraan keskenmmme puhuneet.
Kasvatan lapseni tietysti hienotunteiseksi ja siihen että meitä on monenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia nuo edustusrouvat useasti ovat. Ihmisarvo perustuu ulkokultaisiin asioihin. Lisäksi muistutat häntä siitä, että häneltä puuttuu tyystin se oma elämä = koulutus, ura yms, mikä useimmiten aiheuttaa heikkoa itsetuntoa. Se, että olet ollut yh jossain välissä voi pahentaa. Hänellä ei ole mitään, mihin laskeutua, jos mies löytää uuden ja ero tulee. Olet pelottava hänen näkökulmastaan.
Sinuna hyväksyisin sen, että olette erilaisia ja jättäisin hänet omaan arvoonsa. Itse en olisi edes toista kertaa vaivautunut yrittää ottaa yhteyttä. Olisin iloinen, että reppana löysi edes rikkaan miehen, muuten hänen elämänsä voisi olla aika surullinen tarina.
Nämä ovat niin koomisia. Tuosta toisesta naisesta emme tiedä mitään. Kun Ap ei tiedä edes toisen naisen nimeä, hän ei voi tietää, onko talo hankittu naisen vai miehen rahoilla. Nainenkin voi olla rikas perijätär, tai tienannut muuta kautta. Ap ei tiedä toisen naisen koulutusta, työkokemusta, tai mitä tämä tekee kotiäitiyden ohessa. Hän ei myöskään tiedä lainkaan, eikä kukaan meistä, miten tuo nainen oikeasti suhtautuu aloittajaan. Koko yh-juttu oli aloittajan itse keksimä, ja itse en siihen oikein jaksa nykymaailmassa uskoa.
Itse olen tällä hetkellä edustusrouvana kalliissa talossa. Nyt en käy työssä, mutta minulla on sekä koulutus, että ura. Väitöskirjani oli aiheesta, joka saattaisi yllättää kotirouvapäivittelijät. Tunnen paljon korkeissa asemissa olevien miesten vaimoja, jotka ovat kyllä kaikki akateemisia, joten kukaan tuskin oikeasti aloittajan koulutusta kadehtii.
Yksi läheisimmistä ystävistäni oli yksinhuoltaja, kun häneen tutustuin, ihana fiksu ihminen, joka ei toki koskaan ole peilannut omia epävarmuuksiaan aloittajan tavoin toisiin ihmisiin.
Tässä koko jutussa on ongelmana se, että aloittaja pohtii syitä asiaan, jonka todellisia syitä hän ei koskaan voi saada tietää. Voi olla, ettei toinen äiti ole koskaan oikein miettinyt aloittajaa mitenkään, koska hänellä on muuten kiireinen elämä ja suuri tuttavapiiri, ja hän aidosti ehtii unohtaa toisen tapaamisten välillä. Tähän itse saattaisin syyllistyä. Tai sitten hän jostain syystä tietoisesti ei halua aloittajaan tutustua, mutta tätä me emme voi mistään muualta tietää, kuin tuolta toiselta ihmiseltä itseltään. Kaikenlaiset villit kuvitelmat toisten ihmisten tilanteista ja ajatuksista kannattaa yleensä unohtaa. Ne kertovat vain meidän omista ajatuksistamme, eivät mitään niiden toisten ihmisten.
Ihmeellistä jankkaamista. Taidat olla ihmistyyppi, joka ei siedä torjumista millään tasolla. Miten edelleen edes jaksat miettiä koko asiaa; jos olet jo hakannut päätäsi seinään 9 vuotta tuloksetta? Tuossa vaiheessa pitäisi jo uskoa, että kaikkien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, ja se siitä. Katse peiliin, äläkä yritä etsiä vikoja siitä toisesta naisesta. Kenellä tahansa on oikeus yksityisyyteen, jos hän ei halua olla tekemisissä (tai ei halua että lapsenne ovat keskenään tekemisissä), et voi pakottaa!