Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut epäillä lapsen kaveriäidin välttelevän tuttavuutta tietoisesti
29.04.2017 |
En tiedä, voiko sellaisia ihmisiä olla oikeasti, joten en ole meinannut uskoa tuota aiemmin.
Eli kun lapset olivat päiväkodissa, me äidit tutustuimne yleensä toisiimme ja lapset kyläilivät tai sopivat treffejä leikkipuistoon tms. Tämä yksi äiti oli välttelevä minua kohtaan, eivätkä ehdotukseni lasten leikkitreffeistä koskaan toteutuneet. Myöhemmin lapset ovat olleet jo monta vuotta koulussa samalla luokalla ja kavereita keskenään..Mutta kyläilykutsut eivät edelleenkään saa ko äidiltä huväksyntää ja ko. lapsi oli esimerkiksi ainoa kutsuttu, joka ei päässyt lapseni synttäreille. Oli kuulemma juuri silloin menoa sovittuna, mutta oma lapseni näki tuon kaverinsa hieman synttäreitä ennen, eikä mitään menoa ollutkaan. Lapsi pahoitti siitä mielensä luonnollisesti, että miksei kaveri sitten tullut synttäreille.
Tällaista pientä. Jos lähetän kutsun johonkin kyläilyyn tms, niin äiti vastaa viivästyneesti tyyliin seuraavana päivänä. Aikataulu ei koskaan käy ja jos kysyn, mikä kävisi paremmin, ei vastas. Koulussa esim. vanhempainillassa ko. äiti juttelee muiden minulle tiettyjen äitien kanssa, joiden kanssa minulla on aivan normaalit välit, mutta noissa tilanteissa en pääse mukaan keskusteluun. Siis he seisovat suljetussa ringissä ja tämä outo äiti ikäänkuin ei ole huomaavinaankaan, joten en viitsi tunkea siihen väliinkään. Kadulla en muista hänen huomanneen minua koskaan.
Ihmettelen tätä kpvasti ja pakko kai todeta, että en enää vain kuvittele kaikkea pääässäni, vaan sillä äidillä on ilmeisesti vuosia ollut jotain salattua minua vastaan. En voi käsittää mitä. Emme edes tunne muuten, enkä tunne hänen perhettään, miestään, en ketään heistä tms ja lapsemme ovat siis ystäviä keskenään kuitenkin. En tiedä tehneeni mitään ansaitakseni tämmöistä kohtelua enkä ymmärrä, mikä mättää. Ikävää oman lapseni kannalta, kun se kaveri ei pääse meille ikinä kylään.
Ainoa - jätin tämän viimeiseksi, koska selitys on niin naurettava - mitä keksin mahdolliseksi syyksi on, että tavatessamme olin ensimmäiset vuodet yh. Nykyään olen naimisissa. Asumme hieman vähemmän hienossa asunnossa kuin ko äiti. Minä olen kuitenkin hyvin toimerntuleva ja akateeminen, se outo äiti taas on täyspäiväinen kotirouva. Eli hänellä ei ole mitään työtä eikä uraa, minulla on. Voiko ihan pelkkä seikka, että olin yh lapsen alkuajan vuonna x, nykyään, siis modernina aikana vuonna 2017, aikaansaada tällaista? Että hän ei pitäisi kotiani sopivana kyläpaikkana lapselleen? Oikeasti? Asumme Helsingissä, emme missään ahdasmielisessä tuppukylässä.
Elleivät lapsemme olisi kavereita ja oms lapseni toivoisi kaveriaan joskus kylään, antaisin koko äidin elää omasa rauhassaan olematta enää koskaan yhteydessä tai hukkaamatta häneen ajatustakaan. Lapsen takia kuitenkin harmittaa.
Mitä mieltä?
Kommentit (92)
Oletko tuonut akateemisuutta ja "paremmuuttasi" jotenkin esille joskus? Tai hänen "huonommuuttaan"? Vaikka vain vahingossa tai jotenkin epähuomiossa sivulauseessa tarkoittamattasi. "Hän on pelkkä täyspäiväinen kotirouva. Hänellä ei ole mitään työtä eikä uraa, minulla on" -> tuo kuulosti minusta nimittäin jo aika pahalta ja ylimieliseltä, vaikka olikin ehkä vain taustan kertomista aloitusviestissäsi. Olisiko tuo äiti saanut jotenkin kuvan kuin olisit ylimielinen? Minulle tuli nimittäin myös hieman oudot vibat aloitusviestistäsi.
Kaikki nyt ei vain ole kaikkien kavereita eikä tarvitse. Olen pahoillani kuitenkin lapsesi puolesta. Voithan kysyä tuolta naiselta suoraan, onko jotain? Jos et saa selitystä, voit selittää asian lapsellesi tämän, kuten asia on. Että tässä on nyt varmaan jotenkin kyse sinusta ja tästä toisesta äidistä, etkä oikein itsekään tiedä missä mättää. Sano, että hänen vikansa tilanne ei kuitenkaan ole. Tykkäisikö tuo toinen tyttö siis leikkiä omasi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen introvertti, enkä jaksa vapaa-ajalla mitään turhia menoja tai kyläilyjä. Ärsyttää ihmiset, jotka vaan jankkaavat ja jankkaavat että "tulet nyt". Muut äidit tuskin jankkaavat samanlailla kuin sinä, jonka takia vanhempainillassa tykkää puhua muiden kuin sinun kanssasi.
Sori, en jaksanut lukea kuin ekaa sivua ja täällä lopussahan oli jo aihetta puitu. :-) 42
Olen sitä mieltä, ettei sun kannata tuhlata yhtään enempää ajatusenergiaa kyseiseen naiseen. Motiivinsa eivät todennäköisesti selviä koskaan. Lapset (ovat varmasti jo isoja jos 9 vuotta on tunnettu) hoidelkoot keskinäiset asiansa itse.
Olsiko syy kuitenkin lapsessa? Jostain syystä lapsesi ärsyttää äitiä. Kyseessähän voi olla joku ihan pikkujuttu tai sitten äiti uskoo, että lapsesi seura esim "villitsee" omaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 vuotta sitten lähetit ekat leikkitreffikutsut? Eli lapset on nyt jo 11-12 v?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kouluikäisiä ja sun tarvii sopia kyläilyt? Kyllä mä ihmettelisin jos mun kolmasluokkalainen kaverin äiti soittais ja kyselis koska verneri voi tulla kylään.
Anna lapsesi itse hoitaa kysymiset, kyllä lapsi hänelle sitten vastaa jos vastaa. Minustakin sinä kuulostat ainakin aloituksessa hirveen "hyökkäävältä" itse tuntisin oloni ahdistuneeksi.
Huoh, en ole kysynytkään lapsen puolesta. Synttärikutsussa nyt ikävä kyllä on esim VP minun puhelinnumeroni.
Ja mitä tulee kotiäitiyteen - en ole suhtautunut halveksivasti. Päinvastoin tämä outo äiti on ilmeisesti naimisissa jonkinlaisen miljonäärin kanssa ja siksi epäilin, että josko hän olisi tehnyt virhepäätelmän ja luullut meitä ns alempiarvoisemmaksi sosiaalitapaus-yh'perheeksi, joka voisi jotenkin saastuttaa hänen hienon malliperheensä vuorovaikutuksessa. Mutta nykyisin hän tietää, että olemme ihan samanlainen akateeminen ja hyvin toimeentukevs perhe ja naimisissa oleva äiti, kuin nekin, jotka hän on kelpuuttanut lapsensa kyläilykodeiksi.
Ap
Aloituksessa kyllä lukee että sinä olet koko ajan kysymässä koska lapset voisivat kyläillä! Ei pelkästään synttärijutusta ollut kyse.. Lue nyt vaikka itse aloituksesi jos et muista mitä kirjotit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on muurareita. Kun olin lapsi, meidän naapurissa asui perhe, jonka samanikäiset lapset ei koskaan päässeet meille leikkimään, emmekä me heille. He olivat muutenkin kummallisia, vaikka vanhemmat olivat johtavissa asemissa paikkakunnallamme (muurarit usein ovat vallan kahvassa) Vasta paljon myöhemmin meille selvisi tämä muurarius, ja se selittikin monta asiaa.
Vapaamuurareita? Miten ihmeessä sellainen vaikuttaa tällaiseen tilanteeseen?
Kyseiset henkilöt eivät saa paljastaa kulttinsa asioita ulkopuolisille. Vaikeaahan sitä on pitää salaisuuksia, jos päästää lapsensa hölöttämään asioistaan toisten kotiin tai varsinkaan päästää muiden lapsia omaansa. En ala tässä nyt avaamaan hirveästi tätä asiaa, mutta kannattaa googlettaa. Tietoa on valitettavasti vaikeaa saada edes nykyajan kaikkitietävän nettimaailman mittapuulla, koska muurarit pitävät asiansa niin visusti salassa muilta. Sellainen kylmänviileä naapuruussuhde meilläkin aikanaan oli, sitä ihmettelimme kovasti. Muiden kodeissa saatiin vierailla koska vaan, samoin meillä oli aina lapsia kylässä. Mutta tähän kyseiseen taloon ei ollut asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kouluikäisiä ja sun tarvii sopia kyläilyt? Kyllä mä ihmettelisin jos mun kolmasluokkalainen kaverin äiti soittais ja kyselis koska verneri voi tulla kylään.
Anna lapsesi itse hoitaa kysymiset, kyllä lapsi hänelle sitten vastaa jos vastaa. Minustakin sinä kuulostat ainakin aloituksessa hirveen "hyökkäävältä" itse tuntisin oloni ahdistuneeksi.
Huoh, en ole kysynytkään lapsen puolesta. Synttärikutsussa nyt ikävä kyllä on esim VP minun puhelinnumeroni.
Ja mitä tulee kotiäitiyteen - en ole suhtautunut halveksivasti. Päinvastoin tämä outo äiti on ilmeisesti naimisissa jonkinlaisen miljonäärin kanssa ja siksi epäilin, että josko hän olisi tehnyt virhepäätelmän ja luullut meitä ns alempiarvoisemmaksi sosiaalitapaus-yh'perheeksi, joka voisi jotenkin saastuttaa hänen hienon malliperheensä vuorovaikutuksessa. Mutta nykyisin hän tietää, että olemme ihan samanlainen akateeminen ja hyvin toimeentukevs perhe ja naimisissa oleva äiti, kuin nekin, jotka hän on kelpuuttanut lapsensa kyläilykodeiksi.
Ap
Jos et tiedä edes ihmisen nimeä, miten voit väittää, ettei tällä ole mitään työtä tai uraa? Ja miksi mainitset miehen omaisuuden? Mistä tiedät miehen omaisuuden? Mistä tiedät, ettei se ole vaimon? Kuulostaa, että olet kova juoruamassa/uskomaan juoruja. Minusta asenteesi on hyvin outo. Ja jos et vielä tajunnut, kirjoitit loukkaavasti tuosta äidistä, halusit tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko tuonut akateemisuutta ja "paremmuuttasi" jotenkin esille joskus? Tai hänen "huonommuuttaan"? Vaikka vain vahingossa tai jotenkin epähuomiossa sivulauseessa tarkoittamattasi. "Hän on pelkkä täyspäiväinen kotirouva. Hänellä ei ole mitään työtä eikä uraa, minulla on" -> tuo kuulosti minusta nimittäin jo aika pahalta ja ylimieliseltä, vaikka olikin ehkä vain taustan kertomista aloitusviestissäsi. Olisiko tuo äiti saanut jotenkin kuvan kuin olisit ylimielinen? Minulle tuli nimittäin myös hieman oudot vibat aloitusviestistäsi.
Kaikki nyt ei vain ole kaikkien kavereita eikä tarvitse. Olen pahoillani kuitenkin lapsesi puolesta. Voithan kysyä tuolta naiselta suoraan, onko jotain? Jos et saa selitystä, voit selittää asian lapsellesi tämän, kuten asia on. Että tässä on nyt varmaan jotenkin kyse sinusta ja tästä toisesta äidistä, etkä oikein itsekään tiedä missä mättää. Sano, että hänen vikansa tilanne ei kuitenkaan ole. Tykkäisikö tuo toinen tyttö siis leikkiä omasi kanssa?
En tietenkään ole vähätellyt. Olimme molemmat kotiäitejä tavatessamme ensi kerran. Pikemminkin olen saanut vibat, että se äiti pitää itseään parempana. Hän on hyvin perinteinen kasvatustyylissään ja esim lapsensa aina viimeisen päälle pukeutuneita ja hyvät käytöstavat iskostettu. Ja kornisti sen äidin omat käytöstavat ovat tuota luokkaa.
Ja tosiaan hänen lapsensa oli sopinut kyläilystä minun lapseni kanssa ja halunnut tulla meille. Hänen lapsensa olisi siis halunmut tulla synttäreille, hän oli myös viimeksi kysynyt kotona, saako tulla tavalliselle kyläilylle, mutta asia oli jäänyt epämääräisesti ilmaan. Joten oman lapseni pyynnöstä laitoin sitten tekstarin suoraan ko äidille ja kysyin käykö kyläily. Ja hän vastasi vasta seuraavana päivänä, ettei käy, kun on sovittu muuta ohjelmaa. Vastasin että ok ja kohteliaasti kysymällä, onko heillä joku muu aika, joka kävisi paremmin ja siihen hän ei vastannut mitään.
Ikävää oman lapseni kannalta. Hän kyllä tapaa kaveriaan ulkona muiden lasten kanssa vapaa-ajalla, mutta tottakai ihmettelee, että miksi meille ei voi tulla kylään kotiin.
Ap
Miksi ihmeessä pitää yrittää väkisin jos ei toinen halua.
Itse olen ihminen joka kuulostaa tuolta pakoilevalta äidiltä.
Inhoan esim yli ystävällisiä pirteitä moikkailijoita jotka eivät oikeasti edes välitä mitä minulle kuuluu, mutta kysellään mitä kuuluu.
Olen liian rehellinen monen makuun ja en jaksa olla kaveri jos ei kiinnosta.
Omat lapseni vähän samanlaisia ja ollaan sellaisia, että viihdytään omissa oloissamme hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lähetän kutsun johonkin kyläilyyn tms, niin äiti vastaa viivästyneesti tyyliin seuraavana päivänä. Aikataulu ei koskaan käy ja jos kysyn, mikä kävisi paremmin, ei vastas.
Ihmettelen tätä kpvasti ja pakko kai todeta, että en enää vain kuvittele kaikkea pääässäni, vaan sillä äidillä on ilmeisesti vuosia ollut jotain salattua minua vastaan. En voi käsittää mitä. Emme edes tunne muuten, enkä tunne hänen perhettään, miestään, en ketään heistä tms ja lapsemme ovat siis ystäviä keskenään kuitenkin. En tiedä tehneeni mitään ansaitakseni tämmöistä kohtelua enkä ymmärrä, mikä mättää. Ikävää oman lapseni kannalta, kun se kaveri ei pääse meille ikinä kylään.
Elleivät lapsemme olisi kavereita ja oms lapseni toivoisi kaveriaan joskus kylään, antaisin koko äidin elää omasa rauhassaan olematta enää koskaan yhteydessä tai hukkaamatta häneen ajatustakaan. Lapsen takia kuitenkin harmittaa.
Mitä mieltä?
Jos kuitenkin antaisit äidin elää ihan omassa rauhassa ja tosiaan jättäisit kyläilysopimukset ihan lasten sovittaviksi niinkuin joku jo sanoikin. Kyllä kouluikäiset lapset pystyvät jo sopimaan asioista ilman että äiti on jatkuvasti laittamassa viestiä ja tivaamassa koska sopii paremmin.
Aika selvää ettei se äiti tahdo olla tekemisissä kanssanne. Helpompaa, kun et moikkaamista syvällisempää yritä. Oli se syy mikä tahansa niin kiusallista se on toiselle osapuolellekin.
Meillä on naapurustossa äiti, joka ehdottelee juurikin leikkitreffejä silloin tällöin. Meidän lapset ei erityisesti edes leiki näiden kanssa. Lähempien naapureiden kanssa synkkaa lasten kesken paremmin ja niin aikuisillakin. Jostain syystä vaan tämä äiti vaikuttaa ei niin kivalta seuralta. Lapset on homssuisia, piha täynnä rojua ja rikkinäisiä leluja, jotka ovat kasvaneet nurmikkoon kiinni (eivät siirrä ruohoa leikatessa). Tämän mielikuvan viimeisteli juoru kihomadoista, joita eivä jaksa niin aktiivsesti hoitaa äidin kertoman mukaan. Luulin joksikin mielenterveyskuntoutujaksi, mutta onkin kuulemma akateemisella alalla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa sinun lapsi kiusaa tai ei osaa käyttäytyä Lapsellani oli kaveri, jonka äiti oli kovin sosiaalinen, heille kutsuttiin leikkimään, ym. Jossain vaiheessa lapseni alkoi sanoa että se toinen lapsi käyttäytyy välillä oudosti, sanoisin että takertuvasti, ja alkaa kiusata jos hänen kanssa ei olla. Kerran kun tämä lapsi oli meillä, hän käyttäytyi huonosti eikä uskonut kun komensin, jolloin jouduin sanomaan että meillä ei voi olla jos ei tottele meidän kodin sääntöjä.
Lopulta jouduin soittaan tälle toiselle äidille hänen lapsen käytöksestä, ja että kiusaa minun lasta ja yhtä toista. Tämä äiti veti herneet nenään. Emmekä olleet enää väleissä.
Sitä vaan että joku toinen äiti ei olisi soittanut, olisi vaan sanonut lapselleen että älä mene sinne enää, eikä olisi myöskään halunnut kaveerata äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakkomielle sulla on yrittää kaveerata ihmisen kanssa, joka selkeästi ei pidä sinusta? Aina on olemassa tyyppejä jotka eivät halua olla ystäviä, aikuinen ihminen ymmärtää sen eikä yritä pakottaa toista. Anna olla, lapset osaa varmaan jo hoitaa kaveruutensa ilman äitien apua.
Käsittääkseni kyse ei nyt ollut siitä, että ap etsisi itselleen ystävää. Vaan että lasten ollessa ystäviä sitä ystävyyttä voisi tukea käyttäytymällä NORMAALISTI. Normaalia on vastata toisten viesteihin, ja antaa lapsen kyläillä kaverin luona jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kouluikäisiä ja sun tarvii sopia kyläilyt? Kyllä mä ihmettelisin jos mun kolmasluokkalainen kaverin äiti soittais ja kyselis koska verneri voi tulla kylään.
Anna lapsesi itse hoitaa kysymiset, kyllä lapsi hänelle sitten vastaa jos vastaa. Minustakin sinä kuulostat ainakin aloituksessa hirveen "hyökkäävältä" itse tuntisin oloni ahdistuneeksi.
Huoh, en ole kysynytkään lapsen puolesta. Synttärikutsussa nyt ikävä kyllä on esim VP minun puhelinnumeroni.
Ja mitä tulee kotiäitiyteen - en ole suhtautunut halveksivasti. Päinvastoin tämä outo äiti on ilmeisesti naimisissa jonkinlaisen miljonäärin kanssa ja siksi epäilin, että josko hän olisi tehnyt virhepäätelmän ja luullut meitä ns alempiarvoisemmaksi sosiaalitapaus-yh'perheeksi, joka voisi jotenkin saastuttaa hänen hienon malliperheensä vuorovaikutuksessa. Mutta nykyisin hän tietää, että olemme ihan samanlainen akateeminen ja hyvin toimeentukevs perhe ja naimisissa oleva äiti, kuin nekin, jotka hän on kelpuuttanut lapsensa kyläilykodeiksi.
ApJos et tiedä edes ihmisen nimeä, miten voit väittää, ettei tällä ole mitään työtä tai uraa? Ja miksi mainitset miehen omaisuuden? Mistä tiedät miehen omaisuuden? Mistä tiedät, ettei se ole vaimon? Kuulostaa, että olet kova juoruamassa/uskomaan juoruja. Minusta asenteesi on hyvin outo. Ja jos et vielä tajunnut, kirjoitit loukkaavasti tuosta äidistä, halusit tai et.
En nyt enää jaksa jankata tästä. Ihan sama vaikka omaisuus olisikin sen äidin eikä miehen. Ei muuta asiaa miksikään. Enkä juoruile vaan loogisesti päättelen perheen omaisuuden siitä, että tiedän heidän asuvan n 3-4 miljoonan euron arvoisessa talossa ja äidin on mahdollista olla kotiäitinä, vaikka lapsi on jo iso.
Eikö voisi puhua asiasta eikä harhauduttaisi ihan älyttömille sivupoluille?
Ap
Voi apua! Pitäiskö mun tunnistaa kaikki kahden lapseni vanhemmat pelkkien vanhempainiltojen perusteella!?!?! Anteeksi jos en moikkaa, en todennäköisesti tunnista sinua lapseni kaverin vanhemmaksi...
Vierailija kirjoitti:
Voi apua! Pitäiskö mun tunnistaa kaikki kahden lapseni vanhemmat pelkkien vanhempainiltojen perusteella!?!?! Anteeksi jos en moikkaa, en todennäköisesti tunnista sinua lapseni kaverin vanhemmaksi...
Etkä tunnista jollain tavalla tutkdi, jos ollaan n 9 vuoden ajan säännöllisesti tavattu lapsen vanhempainilloissa ja puistoissa ja asutaan naapurustossa ja seistään vierekkäin, etkä noteeraa ihmisen läsnäoloa, vaikka hän parhaillaan puhuu sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan ymmärtämään tätä kaverin äitiä. Vaikutat pakkomielteinen miellyttämishaluiselta, rajattomalta ja perässä roikkuvalta. Jos vuosikausien välttelynkin jälkeen puhelin vain toistuvat pirisee, niin ei ihme ettei halua lapsensakaan tulevan teille.
Ihme suuntaus kommenteissa.
En ole koskaan soittanut ko äidille. Ollut muutaman kerran yhteydessä tekstarilla usean vuoden ajan, alussa ehdotin.m leikkitreffejä, mutta kun ei kahden kysymisen jälkeen halunnut, niin jätin sikseen. Meni vuosia eikä hän edes moikannut minua, enkä mennyt häiritsemääm. En.ole koskaan ehdottanut äidille tapaamista kanssani tai tuputtanut seuraani, minulla on ihan omat kaveripiirini. Olen huomannut hänen välttelevän ja jättänyt hänet omaan rauhaansa. En edes tiedä hänen nimeään, eikä ole kiinnostusta tietää, hän on mielessäni vain 'x:n äiti'.
Asia on aktualisoitunut uudestaan vain siksi, että oma lapseni on yrittänyt jo useamman kerran kutsua kaverinsa meille kylään, mutta kaveri ei pääse meille.
Ap
Et tiedä äidin nimeä, mutta tekstareita osaat lähettää hänelle kuitenkin? Kai nyt jostain on tämän äidin nimi tullut esille, kun kerta numeronkin olet saanut, vai mites tää menee...?
Samoin tiedät yllättävän paljon asioita henkilöstä, kenen kanssa ET OLE tekemisissä, et tiedä nimeä, etkä ole jutellut. Hämmentävää.
Minä en kyllä saa millään ilveellä mielikuvaa siitä, että ap vähättelisi kotiäitiyttä. Kysehän on ihan muusta näkökulmasta tähän kotiäitiysasiaan.