Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut epäillä lapsen kaveriäidin välttelevän tuttavuutta tietoisesti
29.04.2017 |
En tiedä, voiko sellaisia ihmisiä olla oikeasti, joten en ole meinannut uskoa tuota aiemmin.
Eli kun lapset olivat päiväkodissa, me äidit tutustuimne yleensä toisiimme ja lapset kyläilivät tai sopivat treffejä leikkipuistoon tms. Tämä yksi äiti oli välttelevä minua kohtaan, eivätkä ehdotukseni lasten leikkitreffeistä koskaan toteutuneet. Myöhemmin lapset ovat olleet jo monta vuotta koulussa samalla luokalla ja kavereita keskenään..Mutta kyläilykutsut eivät edelleenkään saa ko äidiltä huväksyntää ja ko. lapsi oli esimerkiksi ainoa kutsuttu, joka ei päässyt lapseni synttäreille. Oli kuulemma juuri silloin menoa sovittuna, mutta oma lapseni näki tuon kaverinsa hieman synttäreitä ennen, eikä mitään menoa ollutkaan. Lapsi pahoitti siitä mielensä luonnollisesti, että miksei kaveri sitten tullut synttäreille.
Tällaista pientä. Jos lähetän kutsun johonkin kyläilyyn tms, niin äiti vastaa viivästyneesti tyyliin seuraavana päivänä. Aikataulu ei koskaan käy ja jos kysyn, mikä kävisi paremmin, ei vastas. Koulussa esim. vanhempainillassa ko. äiti juttelee muiden minulle tiettyjen äitien kanssa, joiden kanssa minulla on aivan normaalit välit, mutta noissa tilanteissa en pääse mukaan keskusteluun. Siis he seisovat suljetussa ringissä ja tämä outo äiti ikäänkuin ei ole huomaavinaankaan, joten en viitsi tunkea siihen väliinkään. Kadulla en muista hänen huomanneen minua koskaan.
Ihmettelen tätä kpvasti ja pakko kai todeta, että en enää vain kuvittele kaikkea pääässäni, vaan sillä äidillä on ilmeisesti vuosia ollut jotain salattua minua vastaan. En voi käsittää mitä. Emme edes tunne muuten, enkä tunne hänen perhettään, miestään, en ketään heistä tms ja lapsemme ovat siis ystäviä keskenään kuitenkin. En tiedä tehneeni mitään ansaitakseni tämmöistä kohtelua enkä ymmärrä, mikä mättää. Ikävää oman lapseni kannalta, kun se kaveri ei pääse meille ikinä kylään.
Ainoa - jätin tämän viimeiseksi, koska selitys on niin naurettava - mitä keksin mahdolliseksi syyksi on, että tavatessamme olin ensimmäiset vuodet yh. Nykyään olen naimisissa. Asumme hieman vähemmän hienossa asunnossa kuin ko äiti. Minä olen kuitenkin hyvin toimerntuleva ja akateeminen, se outo äiti taas on täyspäiväinen kotirouva. Eli hänellä ei ole mitään työtä eikä uraa, minulla on. Voiko ihan pelkkä seikka, että olin yh lapsen alkuajan vuonna x, nykyään, siis modernina aikana vuonna 2017, aikaansaada tällaista? Että hän ei pitäisi kotiani sopivana kyläpaikkana lapselleen? Oikeasti? Asumme Helsingissä, emme missään ahdasmielisessä tuppukylässä.
Elleivät lapsemme olisi kavereita ja oms lapseni toivoisi kaveriaan joskus kylään, antaisin koko äidin elää omasa rauhassaan olematta enää koskaan yhteydessä tai hukkaamatta häneen ajatustakaan. Lapsen takia kuitenkin harmittaa.
Mitä mieltä?
Kommentit (92)
Ne on muurareita. Kun olin lapsi, meidän naapurissa asui perhe, jonka samanikäiset lapset ei koskaan päässeet meille leikkimään, emmekä me heille. He olivat muutenkin kummallisia, vaikka vanhemmat olivat johtavissa asemissa paikkakunnallamme (muurarit usein ovat vallan kahvassa) Vasta paljon myöhemmin meille selvisi tämä muurarius, ja se selittikin monta asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alan ymmärtämään tätä kaverin äitiä. Vaikutat pakkomielteinen miellyttämishaluiselta, rajattomalta ja perässä roikkuvalta. Jos vuosikausien välttelynkin jälkeen puhelin vain toistuvat pirisee, niin ei ihme ettei halua lapsensakaan tulevan teille.
Ihme suuntaus kommenteissa.
En ole koskaan soittanut ko äidille. Ollut muutaman kerran yhteydessä tekstarilla usean vuoden ajan, alussa ehdotin.m leikkitreffejä, mutta kun ei kahden kysymisen jälkeen halunnut, niin jätin sikseen. Meni vuosia eikä hän edes moikannut minua, enkä mennyt häiritsemääm. En.ole koskaan ehdottanut äidille tapaamista kanssani tai tuputtanut seuraani, minulla on ihan omat kaveripiirini. Olen huomannut hänen välttelevän ja jättänyt hänet omaan rauhaansa. En edes tiedä hänen nimeään, eikä ole kiinnostusta tietää, hän on mielessäni vain 'x:n äiti'.
Asia on aktualisoitunut uudestaan vain siksi, että oma lapseni on yrittänyt jo useamman kerran kutsua kaverinsa meille kylään, mutta kaveri ei pääse meille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ne on muurareita. Kun olin lapsi, meidän naapurissa asui perhe, jonka samanikäiset lapset ei koskaan päässeet meille leikkimään, emmekä me heille. He olivat muutenkin kummallisia, vaikka vanhemmat olivat johtavissa asemissa paikkakunnallamme (muurarit usein ovat vallan kahvassa) Vasta paljon myöhemmin meille selvisi tämä muurarius, ja se selittikin monta asiaa.
Vapaamuurareita? Miten ihmeessä sellainen vaikuttaa tällaiseen tilanteeseen?
Kerro ap millainen olet? Oletko esim. hanakka koiraharrastaja? Kova puhumaan? Uskovainen? Oletko erikoisesti pukeutunut? Flirtti? Kärkäs tuomaan esille mielipiteitäsi? Jotain erityistä ja vastenmielistä sinussa on lapsen kaveriäidin mielestä koska seuraasi selvästi vältellään. Sen ei tarvitse olla isokaan juttu, joka saattaa kaveriäitiä muistuttaa jostain elämänhistoriansa epämiellyttävästä henkilöstä, eikä siksi halua sinua ja perhettäsi elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on ollakseen ja valikoiva, et ole päässyt hänen suosioonsa. On varmaan muitakin samassa tilanteessa.
Eihän siinä mitään muuta selitystä voi olla ilmeisesti. Mutta miten tämän voi selittää omalle lapselleni? En halua hänen tuntevan jotain sanatonta häpeä tai huonommuuden tunnetta tämän takia. Kyllä hän aistii, että jotain outoa on, kun se kaveri ei pääse ikinä kylään.
Ap
Kaikenlaisesta sitä ihmiset saa ongelman aikaiseksi! Anna olla. Lapselle kerro että perheillä on erilaisia tapoja, toiset eivät kutsu kavereita sisälle leikkimään jne. Ei se ole mitään ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri ei pääse teille. Kun lapsesi kysyy, sanot niin kuin asia on, eli että et tiedä, miksi ei pääse.
Teidän lapsethan näkevät toisiaan muualla koko ajan, kaveria ei siis ole kielletty leikkimästä lapsesi kanssa. Älä tee asiasta ongelmaa, vaan anna olla.
Jos jotain niin lapsesi vaistoaa sen, että sinulla on joku pakkomielle asiasta ja se saattaa kyllä hämmentää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan ymmärtämään tätä kaverin äitiä. Vaikutat pakkomielteinen miellyttämishaluiselta, rajattomalta ja perässä roikkuvalta. Jos vuosikausien välttelynkin jälkeen puhelin vain toistuvat pirisee, niin ei ihme ettei halua lapsensakaan tulevan teille.
Ihme suuntaus kommenteissa.
En ole koskaan soittanut ko äidille. Ollut muutaman kerran yhteydessä tekstarilla usean vuoden ajan, alussa ehdotin.m leikkitreffejä, mutta kun ei kahden kysymisen jälkeen halunnut, niin jätin sikseen. Meni vuosia eikä hän edes moikannut minua, enkä mennyt häiritsemääm. En.ole koskaan ehdottanut äidille tapaamista kanssani tai tuputtanut seuraani, minulla on ihan omat kaveripiirini. Olen huomannut hänen välttelevän ja jättänyt hänet omaan rauhaansa. En edes tiedä hänen nimeään, eikä ole kiinnostusta tietää, hän on mielessäni vain 'x:n äiti'.
Asia on aktualisoitunut uudestaan vain siksi, että oma lapseni on yrittänyt jo useamman kerran kutsua kaverinsa meille kylään, mutta kaveri ei pääse meille.
Ap
Aloituksessa kyllä annat ymmärtää, että ehdottanut leikkitreffejä useinkin etkä vain kaksi kertaa, samoin annat ymmärtää ottaneesi useamman kerran yhteyttä ja ehdottaneesi toistuvasti uusia kertoja milloin voisi kyläillä mutta mikään ei ole käynyt. Kerrot myös toistuvasti yrittäneesi ottaa kontaktia häneen esim yhteisissä tilaisuuksissa. Nyt sitten et muka tiedä enää nimeäkään ja olet antanut olla omassa rauhassa. Aika lennosta näyttää muuttuneen oma toimintasi ja ollaan vasta toisella sivulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä tämä nyt väkisin käännetään ap:n viaksi. Uskomatonta, että joku puolustaa tuollaista junttimaista, huonoa käytöstä. Ainoa järkevä selitys voisi olla, että tämä äidin lapsi kokee, että sinun lapsesi kiusaa, vaikka lapsesi kokisi olevansa kaveri. Muuten sanoisin, että pyyhi takapuolta tommoisella äidillä. Panosta muihin lapsen kavereihin. Näin minä tein, kun yhden lapsen kaverin vahemmat tyyliin vastasi viiden päivän viiveellä, ikinä ei käynyt ja koskaan ei otettu yhteyttä, vaikka lapset aina puhuivat yhdessä, että haluaisivat nähdä illalla. Erityisesti äiti oli just tuollainen välttelevä.... No, lopetin kaiken kyselyn. Nyt ovat alkaneet itse kysellä. Olen niin kiltti, että vastaan.
Ja se, että joku liian puhelias, tykkää koirista, pukeutunut erikoisesti... AHAA. Onko se syyt menettää käytöstavat? Eikö lapset voi olla kavereita, vaikka toisen vanhempi olisi eri henkinen kuin itse?
Ensimmäinen ajatus oli että joko kuuluu johonkin lahkoon tai sitten on vain pimeä, peruskäytöstapoihin kuuluu kyllä tervehtiä ja vastata kun puhutaan. Lapselle voi sanoa, että jostain tuntemattomasta syystä kaverisi äiti ei ilmeisesti anna kaverille lupaa tulla teille, mikä on sinusta kummallista, mutta leikitte sitten yhdessä koulussa ja pyydetään meille muita ystäviäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten täällä ei taas ymmärretä luettua?
Eihän ap ole tätä äitiä mihinkään kutsunut tai halunnut hänen kanssaan kaveerata, vaan ihmetteli miksei tämän naisen lapsi pääse edes kaverisynttäreille heidän kotiinsa. Tai muuten kylään. Kuulostaa todella omituiselta tyypiltä. "ei halua sinua tai perhettäsi elämäänsä" Anteeksi mitä? Miten ap:n perhe jotenkin tulisi hänen elämäänsä jos lapsi pääsisi joskus ap:n perheen luokse leikkimään? Mun pojan paras koulukaveri käy meillä ja poika käy heillä. Me vanhemmat emme kuulu mitenkään toistemme elämään, vanhempainillassa nähdään kerran vuodessa ja sanotaan hei. Vaikka lapsemme ovat bestiksiä ei meidän tarvitse olla. Vaikka siis oikeen mukavia tyyppejä ovatkin, ei siinä mitään.
Mä kyllä ap ymmärrän sua, vaikkei vastaavasta olekaan kokemusta. Inhosin sitä kun piti vanhempien kesken sopia niitä leikkitreffejä ja keksiä tikusta asiaa leikkipuistossa. Olen ollut niin tyytyväinen kun lapset sopivat kyläilynsä keskenään. Meille saa aina tulla ja omat lapsenikin kävivät pienempänä paljon kavereilla. Ovat nyt jo teini-ikäisiä. Meillä ollaan yhä paljon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole keksinyt luontevaa tapaa sopia näistä : (.
Vaikka lapsi sanoo, että ei ole menoa, ei se tarkoita, että perheellä ei oikeasti olisi sellaista tilannetta, ettei synttäreille tulo onnistu. Ja jos kaksi leikkitreffiä ei onnistu, se voi vielä olla täysin sattumaa.
Minusta on outoa, että keksit, että syy voi olla yksinhuoltajuutesi. En usko. Ja se, että puhut väheksyvästi toisen kotiäitiydestä, ja mainitset oman akateemisuutesi, antaa vähän oudon kuvan asetelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
34
Eihän ap puhu kotiäitiydestä lainkaan väheksyvästi. Missä luetunymmärtäminen, haloo?!
Ei voi näköjään kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.
Vierailija kirjoitti:
34
Eihän ap puhu kotiäitiydestä lainkaan väheksyvästi. Missä luetunymmärtäminen, haloo?!
Ei voi näköjään kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.
'Hänellä ei ole mitään työtä eikä uraa, minulla on.' Aika jännästi kätketty kehu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan ymmärtämään tätä kaverin äitiä. Vaikutat pakkomielteinen miellyttämishaluiselta, rajattomalta ja perässä roikkuvalta. Jos vuosikausien välttelynkin jälkeen puhelin vain toistuvat pirisee, niin ei ihme ettei halua lapsensakaan tulevan teille.
Ihme suuntaus kommenteissa.
En ole koskaan soittanut ko äidille. Ollut muutaman kerran yhteydessä tekstarilla usean vuoden ajan, alussa ehdotin.m leikkitreffejä, mutta kun ei kahden kysymisen jälkeen halunnut, niin jätin sikseen. Meni vuosia eikä hän edes moikannut minua, enkä mennyt häiritsemääm. En.ole koskaan ehdottanut äidille tapaamista kanssani tai tuputtanut seuraani, minulla on ihan omat kaveripiirini. Olen huomannut hänen välttelevän ja jättänyt hänet omaan rauhaansa. En edes tiedä hänen nimeään, eikä ole kiinnostusta tietää, hän on mielessäni vain 'x:n äiti'.
Asia on aktualisoitunut uudestaan vain siksi, että oma lapseni on yrittänyt jo useamman kerran kutsua kaverinsa meille kylään, mutta kaveri ei pääse meille.
ApAloituksessa kyllä annat ymmärtää, että ehdottanut leikkitreffejä useinkin etkä vain kaksi kertaa, samoin annat ymmärtää ottaneesi useamman kerran yhteyttä ja ehdottaneesi toistuvasti uusia kertoja milloin voisi kyläillä mutta mikään ei ole käynyt. Kerrot myös toistuvasti yrittäneesi ottaa kontaktia häneen esim yhteisissä tilaisuuksissa. Nyt sitten et muka tiedä enää nimeäkään ja olet antanut olla omassa rauhassa. Aika lennosta näyttää muuttuneen oma toimintasi ja ollaan vasta toisella sivulla.
Ikävää, että olet saanut kommenteistani väärän kuvan. Olemme nähneet lasten kaveruuden ja päiväkotiryhmän sekä koululuokan takia vanhempainilloissa ja leikkipuistossa. Aluksi lähetin tekstarilla n 9 vuotta sitten ne leikkitreffikutsut, mutta jätin rauhaan, kun ei lähtenyt. Puistossa olen sittemmin aina nähdesdäni normaalisti moikannut, en ahdistellut enempää. Mielestäni pari sanaa tavatessa kuuluu käytöstapoihin. Nykyään en ole mennyt edes vartavasten moikkaamaankaan enää.
Olen kuitenkin ihan normihyvänpäiväntutut muiden äitien kanssa, joten aina välillä osumme samaan seuraan. Silloin juttelen jos mahdollista niiden muiden äitien kanssa, tämä outo äiti ei ole huomaavinaankaan. Lapsista on tullut viime vuosina paremmat ystävät ja siksi kyläilyasia on noussut esiin ajankohtaisena.
Tietääkseni minussa ei ole mitään erikoista tai outoa, mikä antaisi aihetta moiseen. Olen päätellyt, että olisiko sitten se, että olin yh ja kotiäiti lapsen ollessa pieni olisi saanut hänet luulemaan, että olisimme joku sosiaalitapausperhe, mutta nykyään siitäkään ei voi olla väärinkäsitystä enää.
En ole koko elämäni aikana kohdannut ketään vastaavaa ihmistä, joka suhtautuisi minuun näin, olen aina tullut normaalisti toimeen kaikkien kanssa. Olen epäilemättä curling-vanhempi ja haluaisin suojella lastani tällaiselta halveksunnalta. Esim muiden äitien kanssa olemme aika määrätietoisesti alussa pedanneet lapsille kaverisuhteita ihan äitien henkilökohtaisista kiinnostuksista huolimatta, tämä on sillä lailla ns hyvää aluetta ja on paljon osallistuvia vanhempia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
34
Eihän ap puhu kotiäitiydestä lainkaan väheksyvästi. Missä luetunymmärtäminen, haloo?!
Ei voi näköjään kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.
Kyllä se oli minunkin mielestäni rivien välistä luettavissa. Asioista voi olla eri mieltä, mutta tyhmäksi haukkuminen on kyllä lapsellista.
Lapset ovat kouluikäisiä ja sun tarvii sopia kyläilyt? Kyllä mä ihmettelisin jos mun kolmasluokkalainen kaverin äiti soittais ja kyselis koska verneri voi tulla kylään.
Anna lapsesi itse hoitaa kysymiset, kyllä lapsi hänelle sitten vastaa jos vastaa. Minustakin sinä kuulostat ainakin aloituksessa hirveen "hyökkäävältä" itse tuntisin oloni ahdistuneeksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat kouluikäisiä ja sun tarvii sopia kyläilyt? Kyllä mä ihmettelisin jos mun kolmasluokkalainen kaverin äiti soittais ja kyselis koska verneri voi tulla kylään.
Anna lapsesi itse hoitaa kysymiset, kyllä lapsi hänelle sitten vastaa jos vastaa. Minustakin sinä kuulostat ainakin aloituksessa hirveen "hyökkäävältä" itse tuntisin oloni ahdistuneeksi.
Huoh, en ole kysynytkään lapsen puolesta. Synttärikutsussa nyt ikävä kyllä on esim VP minun puhelinnumeroni.
Ja mitä tulee kotiäitiyteen - en ole suhtautunut halveksivasti. Päinvastoin tämä outo äiti on ilmeisesti naimisissa jonkinlaisen miljonäärin kanssa ja siksi epäilin, että josko hän olisi tehnyt virhepäätelmän ja luullut meitä ns alempiarvoisemmaksi sosiaalitapaus-yh'perheeksi, joka voisi jotenkin saastuttaa hänen hienon malliperheensä vuorovaikutuksessa. Mutta nykyisin hän tietää, että olemme ihan samanlainen akateeminen ja hyvin toimeentukevs perhe ja naimisissa oleva äiti, kuin nekin, jotka hän on kelpuuttanut lapsensa kyläilykodeiksi.
Ap
Alan ymmärtämään tätä kaverin äitiä. Vaikutat pakkomielteinen miellyttämishaluiselta, rajattomalta ja perässä roikkuvalta. Jos vuosikausien välttelynkin jälkeen puhelin vain toistuvat pirisee, niin ei ihme ettei halua lapsensakaan tulevan teille.