Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä oli arvosanasi liikunnasta koulussa?
28.04.2017 |
Itselläni yleensä 7, kerran oli ehkä 8. En vaan millään saanut parempaa vaikka kuinka yritin. Muistan kuinka sellaiset oppilaat saivat aina automaattisesti 9 tai 10 liikkanumeroksi, jotka harrastivat jotain lajia aktiivisesti.
Kommentit (59)
Alakoulussa 9, myöhemmin 8. En lapsena harrastanut mitään lajia, mutta olin aktiivinen tunneilla ja tykkäsin liikkumisesta. Nykyään tulee käytyä kuntosalilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10. Mulla on aina ollu huono kunto ja kestävyyslajeissa olin aina luokan viimeisiä. Mutta kaikessa teknisissä jutuissa olinkin aika hyvä, ja erilaiset lajit, voimistelu, suunnistus, hiihto, pesis, jääkiekko yms oli mulle helppoja. Opettaja sanoikin mulle että oon tosi lahjakas ja aktiivinen, siksi 10. Toisin on nykyään..
Vierailija kirjoitti:
Aina seiska. Paitsi kerran lukion kolmosella, kun liikunnanopettaja näki minut joulun alla kirkossa nuorisokuorossa laulamassa jouluoratoriota.
No nostiko vai laskiko se arvosanaa? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina seiska. Paitsi kerran lukion kolmosella, kun liikunnanopettaja näki minut joulun alla kirkossa nuorisokuorossa laulamassa jouluoratoriota.
No nostiko vai laskiko se arvosanaa? :D
Nosti kasiin lukion viimeisenä lukuvuotena.
9 ja tuli kyllä ihan pärställä. No: Jane Fonda -fanina olin kyllä kova aerobiccaaja, jota liikunnan opemme arvosti, mutta esim. yleisurheilu ja palloilulajeissa olin ihan surkea. Mutta hymyilin paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
9. Harrastin erästä lajia sm-tasolla, sain kuntotesteistä ja coopereista aina luokan parhaat, mutta en osannut uida yrityksestä huolimatta. En tajua miksi pitää osata hyvin kaikkia lajeja? Miksei tuolla osaamisella olisi voinut saada kymppiä?
Miksi tuolla osaamisella ei numeroksi riitä 9? Onhan se älyttömän hyvin sekin ja onko sillä peruskoulun numerolla elämässä oikeesti yhtään mitään merkitystä?
Eipä siinä muuta, mutta kun en ollut hyvä oikein missään muussa niin olisi ollut kiva saada tuosta sentään kymppi
6 tai 7. Lintsasin yläastella ja lukiossa aina kun mahdollista. En ole liikunnallinen yhtään ja inhosin ainaisia kilpailuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli aina 8 vaikka olin parhaimpia esim. kaikissa palloilulajeissa ja muutenkin hyvä. Luokassani oli mm. eräs oudon notkoselkäinen, tosi jäykkä tyttö, joka aina sai vähintään 9! Opettaja antoi arvosanat täysin pärstäkertoimen mukaan. Notkis on nykyään lääkäri, samoin kuin toinen 'kiitettävä'. Molemmat olivat hillittömiä perseennuolijoita. Minusta tuli aineenopettaja. Ei kuitenkaan liikunnan!
Pakko kommentoida, koska itsellä muuttui aika haipakkaa kaksi numeroa ylemmäs arvosana pienen palautenyyhkyvirren vuoksi.
Eli: Minulla oli aika veemäinen rasitusastma, olin vähän kai isompi kokoinen kuin muut tytöt (yläasteella tai siis yläkoulussa vai mikä se nyt onkaan) ja vaikka harrastin liikuntaa niin olin aina suoraan sanottuna se surkein. Tai ainakin olin niin nössö etten uskaltanut kunnolla edes yrittää kun pelkäsin, että nolaan itseni vihoviimeisen kerran. Ja tuolloin sain sitten seiskan numeroksi.
Mutta kas kun meille tehtiin joku liikuntakysely, täytettiin siis lappunen, jossa arvioitiin itseä ja omia suorituksia ja myös mielipidettä liikuntatunneista niin vastausteni jälkeen seuraava arvosanani oli YSI. Kirjoitin suunnilleen näin: "En ole koskaan ollut erityisen hyvä monessakaan liikuntaharrastuksessa, mutta pidän kovasti liikuntatunneista ja yritän aina parhaani. Koitan ylittää omat rajani astmastani huolimatta ja selittää myös pelkoni häpeän suhteen kun en ole yhtä hyvä kuin muut. Minulla on kuitenkin kova motivaatio, mutta en ole tietenkään maajoukkuetasoinen kuten pari tässä liikkaryhmässä. Antaisin itselleni arvosanaksi 6, koska vaikka olen huono niin yritän silti täysillä.". Ajattelin, että niin paksua tekstiä ettei tota kukaan usko kun minua liikuntatunneilla katsoo. No ei tainnut koko opettaja mua edes muistaa kun seuraava numero oli tosiaan se ysi. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10. Harrastin voimistelua ihan tosissani monta kertaa viikossa, mutta en usko, että siinä menestyminen oli syy numerolle. Liikunta oli lempiaineeni. Olin liikunnan tunneilla aktiivinen ja yritin parhaani. Osallistuin kaikkeen mielelläni, vaikka en esimerkiksi pallopeleissä mikään virtuoosi ollut.
8. Olin harvoin pois ja aina aktiivinen. Vaan harrastajat sai ysin tai kympin :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteella 7, olin ujo rillipäinen rääpäle enkä halunnut osallistua mihinkään. Olin aina se viimeinen joukkueisiin valittu.
Yläasteella 8, asenne vähän reippaampi.
Lukiossa innostuin liikunnasta, lenkkeilin ja harrastin urheilua koulun ulkopuolella. Pärjäsin juoksumatkoilla ja kuntotesteissä hyvin, numero 9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekalla tai tilalla oli kutonen ja sen jälkeen aina seiska, lukiossakin. Yritin liikkatunneilla olla vielä huomaamattomampi kuin yleensä. Ja yläasteella ja lukiossa asenne oli "kiltti evvk".
Onneksi monta liikkatuntia sain vältettyä valitsemalla hammaslääkäriajan sopivasti. Ja mulle ei ollut helppoa ehdottaa hammaslääkärille itselleni sopivampaa aikaa.
Lavatanssin askeleiden oppiminen oli aikoo positiivinen asia liikkatunneilla eikä suunnistuskaan niin paha ollut. Ja pesäpallossa lyöminen oli kivaa tein pari hyvää lyöntiä ja viimesellä paloin, ettei tarvi juosta.
8. Aina. Kaikissa muissa numeroissa vaihtelua, liikunta aina 8. Oikea numero kyllä minulle.
7, mutta sitten kun ope muutti naapuriin ja näki, että harrastan liikuntaa aika paljon, nousi 8. Luulen, että tuo nousu johtui siitä. OIin koulussa huono, hidas ja kömpelö kaikessa muussa paitsi pikajuoksussa ja uinnissa. Mutta uintia meillä oli vain kerran vuodessa, kun oltiin maalla. Pidän liikunnasta ja liikun paljon, mutta en erikoisemmin pitänyt koululiikunnasta. En nyt sitä inhonnutkaan varsinaisesti.
7-9. Alakoulussa huonompi, nousi yläkoulussa ysiin. Olin joissain lajeissa kuten kenttälajeissa, pallopeleissä, luistelussa ja Cooperissa tosi hyvä, mutta esim. pesiksessä taas surkea, kun en osunut mailalla siihen palloon millään...
7. Vieläkin harmittaa, kun opettaja tuollaisella arviolla pisti liikuntaintoni vuosiksi ihan maanrakoon. Luulin jo yläasteikäisenä, että liikkatunneilla oli tarkoitus olla kivaa ja että liikunta-aineen perimmäinen tavoite olisi synnyttää rutiini liikunnan harrastamiseen myös aikuisiällä. Joo kyllä varmasti lyttäämisellä ja arvostelulla..
Ei minulla ole kilpailuviettiä, en ole kiinnostunut joukkuepeleistä ja kaiken lisäksi olin/olen pitkäraajainen ja kömpelö, juoksutesteissä aina viimeinen luuseri. Yritin silti aina, olin reipas ja osallistuin, kannustin muita parhaan kykyni mukaan ja pyrin rakentamaan mukavaa ilmapiiriä. Seiskan sillä näköjään sai. En koskaan tiennyt miten olisin voinut korottaa numeroani - kunto- ja juoksutestien suoritusten parantaminen tuntui mahdottomalta eikä opettajalta mitään eväitä harjoitteluun tullut. Se siinä eniten pännii, että arvostellaan eikä sitten välttämättä kerrota oppilaalle edes kiinnostaisiko vaikuttaa numeroon tulevalla lukukaudella ja miten se ehkä onnistuisi.
Alue: Aihe vapaa
6 koko koulun läpi...