Mikä oli arvosanasi liikunnasta koulussa?

Yleensä seiska, pari kertaa kuutonen. Seiskan taisi saada, jos yritti, vaikkei mitään osannut. Kuutonen silloin, kun opettaja arveli, että osaamattomuus on lusmuilua.

8 tai 9 koko peruskoulun ajan. En harrastanut mitään lajia ja olin iso ja roteva,. Voimalajit ja - hiukan yllättäen ehkä - liikkuvuutta vaativat lajit olivat suosikkejani. Pidin paljon voimistelusta ja uinnista. Pelaamisestakin pidin paljon (pesäpallo, koripallo, lentopallo yms.), mutta minulla ei ole kilpailuviettiä enkä osaa pelata tosissani. En ollut (enkä ole edelleenkään) nopea, mutta kestävyyslajeissa pärjäsin erinomaisesti. Nykyään harrastan pitkänmatkan juoksua. Inhosin kaunoluistelua ja aerobicia.

Peruskoulu käyty 80- ja 90-luvuilla.

10. Olin lahjakas liikkuja. Lisäksi olin ja olen edelleen liian lyhyt menestyäkseni missään urheilussa, joten en vaivautunut harjoittelemaan mitään lajia kilpaillakseni, koska olisin todennäköisesti jäänyt SM-tason harrasteliikkujaksi.

Muistikuvani mukaan se on ollut enimmäkseen 6. Mutta en ole koskaan kiinnittänyt liikuntanumeroon tai liikuntaan minkäänlaista huomiota, joten on se joskus saattanut käydä 7:ssäkin.

6 ala-asteella, yläkloulussa ja lukiossa 7.

Olin ihan toivoton. Yläkoulussa sain 7, koska en lintsannut ja lukiossa käytännössä alin arvosana oli se 7.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi olin ja olen edelleen liian lyhyt menestyäkseni missään urheilussa, joten en vaivautunut harjoittelemaan mitään lajia kilpaillakseni, koska olisin todennäköisesti jäänyt SM-tason harrasteliikkujaksi.

OT, mutta kuinka lyhyt sitten oikein olet? Esim. telinevoimistelun hallitseva olympiavoittaja Simone Biles huikeat 142 senttiä, jäätkö alle senkin?

6. osallistuin niin vähän kuin suinkaan mahdollista. ei paljon palloilut sun muut kiinnostaneet

7, olin aina niitä viimeiseksi valittavia ja kuntotesteissä oli aina että "99 % ikäluokastasi ovat parempia kuin sinä". Lukuaineissa keskiarvo sitten yli 9.

Mulla oli aina 8. Aina. Ja mä olin aina helvetin pettynyt, koska väitetään että aktiivisesti ja iloisella mielellä kun osallistuu ja yrittää parhaansa niin saa jo kiitettävän. No paskan marjat. En ollut mikään kovin hyvä, ihan perus, mutta olin aina ajoissa, aina liikuntavarusteet mukana, iloisena ja innolla osallistumassa. Mut ei kun aina kasi. Numero tuli suoraan sen perusteella kuinka pitkälle hyppäät ja kuinka nopeasti juokset sata metriä. Sanottaisiin sitten edes suoraan, että se numero tulee osaamisen eikä asenteen takia eikä teeskennellä jotain paskaa "asenne ratkaisee" lätinää

En saanut numeroa lainkaan. En pysty juoksemaan ja joiduin kieltäytymään suurimmasta osasta koululiikunnassa. No, se numerottomuus johtui oikeastaan siitä, että ei uskottu sitä, etten voi juosta.  Muuta liikuntaa voin tehdä ja ammatiltani olen postimies päiväjakelussa. Joten liikuntaa saan ihan tarpeeksi ilman numeroitakin.

10.

Harrastin kilpaurheilua ja minulta sujui laji kuin laji, kannustin muita, en koskaan väheksynyt ketään.

Vierailija kirjoitti:

7, inhosin (inhoan) liikuntaa.

Mutta ei nykyään kyllä automaattisesti saa 9-10, jos harrastaa jotain. Tytär harrastaa 8. vuotta jo kilpaliikuntaa eikä taida 8 parempaa numeroa olla hällä.

Juu ei saa. Balettia harrastava tyttäreni sai 7. Jalkapallossa puirimestari poikani sai 8

Itse sain 7. Mutta en osaa mitään liikuntaa. Yrittäminen ei auta

Onneksi liikuntanumero poistuu!

Vierailija kirjoitti:

Miksi liikunnassa vapaa-ajan harrastamisesta saa plussaa, mutta käsitöissä tai kuviksessa ei?

Kyllä meillä vaan kaikki kuviksesta kymppejä saaneet harrasti kuvataidetta myös vapaa-ajalla. 

Samoin musiikissa

Aina 8 opettajista riippumatta. Itse ihmettelin, että miksi niin hyvä. Olin (ja olen) pienikokoinen, heikkovoimainen, jäykkä ja kestävyyskunto on huono eikä se millään harjoittelulla paljoakaan parane. En koskaan pysynyt muiden perässä kun hiihdettiin tai juostiin enkä saanut käsiä edes polviin asti taivutuksissa. Tykkäsin kyllä kaikenlaisista peleistä ja osallistuin innolla mihin vaan, joten ehkä se kasi ansaittiin sitten luonteenpiirteillä.

Aikuisena olen huomannut, että minulla on kuitenkin jonkunlaista liikekoordinaatiota (?) tai hyvät kilpailuhermot jonka avulla pärjään aina hyvin työpaikan satunnaisissa keilaus- ja migolffauskisoissa. Olisiko se sitten jotenkin näkynyt.

yleensä 7. Inhosin yhteisiä liikuntatunteja, erityisesti ryhmäliikuntaa. Ahdistavia

Ala-asteella ja lukiossa 9, yläasteella 8. Yläasteella en suostunut uintiin (feikkasin sairasta ja äiti kirjoitti laput joka kerta). Mun mielestä on nöyryyttävää pakottaa menemään uimapuvussa poikien naurettavaksi (mua kiusattiin siitä että olin laiha ja lauta! H-tin yläaste). Joukkuelajeja stressasin ja inhosin mutta osallistuin kyllä, muuten olin ihan ok. 

Kerran sai valita pelaako poikien kanssa jääkiekkoa vai meneekö kävelylle, menin kävelylle. Opettaja paheksui ja vittuili siitä että pelkään poikia. Ämmä. 

9-10. Harrastin kilpalajia enkä liiemmin osallistunut yläasteella enää liikkatunneille. Sain vapautuksen yläasteella ja kaikki liikkatunnit treenasin omaa lajia. Taisin silloin tällöin osallistua cooppereihin jne ja tietty koulun urheilukilpailuissa olin aina mukana.

8 lukiossa, muuten varmaan olisin saanut 7 mutta olin loistava uimari joka pelasti.

Aina seiska. Paitsi kerran lukion kolmosella, kun liikunnanopettaja näki minut joulun alla kirkossa nuorisokuorossa laulamassa jouluoratoriota.

Kasi koska olin hoikka ja yritin kaikkeni ja vältin kai useimmat uimatunnit yläasteella koska vihasin olla alasti teinityttöjen edessä. Muista aineista sain vain ysejä ja kymppejä eli en pitänyt itseäni mitenkään liikunnallisesti lahjakkaana. Vihaan edelleen ex jumppamaikkojani. Näin aikuisena harrastan hyötyliikuntaa ja olen terve kuin pukki. Vinoileva maikka taas sairastanut leukemian pari kertaa.