??
Kommentit (115)
Minun oma äitini, jota arvostan aivan tolkuttomasti, on opettanut minulle elämästä paljon. Monia "elämänviisauksia" hän on kertonut minulle ikään kuin vaivihkaa jo aivan pienestä iästä lähtien, ja monet viisaudet ovat pitäneet paikkansa ja ovat ohjanneet minua tekemään hyviä valintoja, kuitenkaan tietenkään orjallisesti näitä neuvoja seuraten.
Yksi oppi, jonka häneltä sain oli: "se, miten mies käyttäytyy eläinten seurassa kertoo sen, millainen isä hänestä tulee."
Minä olen aina oikeastaan jo niillä ensitreffeillä ilmoittanut, että jos valitsee minut, tulevat kissat mukana. Ja asiasta ei edes keskustella. Yhden allergisen kanssa "seukkasin" joskus, koska me molemmat tiesimme että tästä ei tule pitkällä tähtäimellä mitään muutenkaan. Muuten teen paljon johtopäätöksiä miehen käytöksestä eläinten kanssa. Ei niitä rakastaa tarvitse, mutta ne täytyy hyväksyä ja niistä pitää vähintään OPPIA tykkäämään.
Älä siis itke. Sinun ei tarvitse tehdä päätöstä tänään. Olen kuitenkin siitä täysin samaa mieltä kuin moni muukin täällä, että älä luovu koirasta. Tulisit päätöstä katumaan joku päivä enemmän kuin mitään muuta koko elämässäsi, ja silloin silmäsi todella lähtevät päästä.
Sovi miehen kanssa, että asutte toistaiseksi erillään. Ja mieti: jos mies sanoo siihen "ei", on kyky kompromisseihin tosiaan hänelle täysi mahdottomuus. Sellaista liittoa en haluaisi.
Tsemppiä. <3
... kuitenkaan orjallisesti seuraamatta*
- 82
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minkälainen mies ei pidä koirista"
Vaan aika moni sellainen mies jota koira on purrut tai jolle koira on räksyttänyt vihaisesti kadulla. Ja niitähän riittää.
On ne ihania eläimiä. Kaikkien pitäisi tykätä...
Ei, ei tarvitse. Riittää, kun ilmaisee heti tutustumisen alussa, ettei pidä koirista eikä voisi kuvitella yhteiselämää koirallisen ihmisen kanssa.
Uskon, että 99% koirallisista naisista valitsee siinä vaiheessa etsiä toisenlaista miestä tai pysyä sinkkuna, mutta se ei ole tämän keskustelun aihe. Nyt keskustellaan suhteesta, jossa mies on jo yli vuoden ajan antanut ymmärtää, että koira ei ole ongelma. Yhtäkkiä se onkin.
Sullakin tulee varmaan heti ensi tapaamisella lueteltua kaikki asiat mitä haluat ja mitä et halua elämässäsi, että osaa toinen lähteä heti pois ettei tule ikäviä yllätyksiä.
Et varmaan myöskään meikkaa (koska se on huijausta) tai käytä vaatteita jotka sinut näyttämään hyvältä, vaan läväytät itsesi potentiaalisen miesehdokkaan eteen sellaisena millainen kauheimmillasi olet.
Jepjepjoo, ihan heti en usko.
Kyllä tuo ainakin itselle olisi ihan perustavanlaatuinen ero mitä elämältä haluaa ja ainakaan yhdessä asuminen ei tulisi koskaan kyseeseen, olen koiraihminen viimeisen päälle ja jos mies ei koirista pidä eikä niiden kanssa halua saman katon alla asua niin ei olisi mitään järkeä jatkaa suhdetta, onneksi löysinkin oman koiria rakastavan miehen pari vuotta sitten ja tuo aivan hulluna noihin mun koiriin ja haluaisi kolmannen koiran kohta meidän talouteen :)
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä opimme. Kannattaa naisten harkita kaksi kertaa ennenkuin hankkivat koiran. Jos koiran hankitte niin pitäkää mielessä sitte että todella moni mies ei välitä koirista ja se pudottaa potentiaalisten kumppaneiden määrää aika rajusti jos omistaa koiran.
Hui kun pelottaa. Not. Jos en olisi tavannut miestä, joka hyväksyi koirani (vaikkei omaa koiraa ikinä ollut ollutkaan) ja jopa kiintyi niihin, olisin jatkanut sinkkuna. Vaikka minulla (meillä) ei enää ole koiraa, niin jos joskus vielä sinkku olisin, niin en voisi kiinnostua miehestä, joka ei pidä eläimistä ja etenkin koirista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mies ei pidä koirista? Sanot sille että valitsee sut ja koiran tai katuu sitä katkerasti.
Tässä muutama vaihtoehto.
-Sellanen joka joutuu väistämään kyseisen otuksen paskoja kadulla kävellessä.
-Sellainen joka pelkää koiria, jota on joskus ehkä purrut tai hyökännyt koira.
-Sellainen joka kuuntelee naapurin rakin haukkumista.
-Sellainen joka ei pidä koiran luontaisesta tuoksusta etenkin märkänä.
-Sellainen joka on ostanut auton koiran omistajalta(haisee ihan helvetisti ja karvoja täynnä)
-Sellainen joka välittää hygieniasta
-Sellainen jonka naisella koira menee kaiken edelle.
-Sellainen joka joutuu kusettamaan ja paskattamaan sitä naisen koiraa.
-Sellainen jonka mielestä ne ovat rumia, jotkut pitävät hämähäkeistä, käärmeistä, liskoista ja rotista
-Sellainen joka pitää koiran omistajia kusipäisinä niin kun moni onkin ja näin ollen työntää vihansa koiriin.Miksi sellainen ihminen ensin seurustelee yli vuoden koirallisen naisen kanssa ja (ilmeisesti) suunnittelee yhteiselämää hänen kanssaan, ennen kun hän muistaa, että eihän hän tykkääkään koirasta?
Nyt ei ollut kyse siitä, pitäisikö kaikkien pitää koirista vaan siitä, kun suhtautuminen muuttuu. Kenenkään ei tarvitse pitää koirista tai koirallisista naisista, mutta on hyvä tuoda pitämättömyys ilmi heti tutustumisen alussa.
AP on selkeästi valehdellut siitä, millainen koira on arjessa: nyt vasta selvisi miehelle kunnolla.
Onko mies määräävä osapuoli ja sinä tulet perässä ja teet mitä saat ja sallitaan tehdä. Muutat miehen hallinnoimaan asuntoon jossa mies näyttää määräävän kaapin paikan ja usko että kohta sinun syömisesi ärsyttää..... Oletko vain totteleva itku-iikka, joka tottelee miestä tullen mennen? Jos mies sanoo että tapa koirasi sinä harkitset sitä ja itkeä tursotat. Hyvä ihminen ryhdistäydy. Huomaa että mies ei ole sellainen jonka kanssa/tähden kannattaa itkunsa itkeä. Pyrkii pomottaman sinua. Älä muuta yhteen.
Olen aina sanonut että koirasta en luovu
ei sellainen ihminen sinua rakasta joka tekee uhkavaatimuksia
tai naiset jotka käskee miestään valitsemaan lapset tai hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mies ei pidä koirista? Sanot sille että valitsee sut ja koiran tai katuu sitä katkerasti.
Minä en voisi ikinä minkään ison koiran tai paljon haukkuvan, tai kuolaavan (osa kuolaa ihan järkyttävän paljon) koiran kanssa elää samassa asunnossa. Enkä hoitaisi sitä pientäkään.
Sitten sinulle tulis varmaan myös suuria vaikeuksia elää pienen itkevän ja kakkaavan vauvan kanssa. Parempi ettet ahdistele naisia ja elät sinkkuna loppuelämäsi. Ja kyllä koira ja vauva on ihan sama asia.
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Joo, omat asunnot.
Mutta kyllä mäkin vähän ihmettelisin jos kumppanini eläisi jonkun eläimen eikä omilla ehdoillaan.
Lemmikki on vähän niin kuin lapsi. Sen ehdoilla mennään jos semmoisen hommaa koska se on täysin riippuvainen omistajastaan/vanhemmastaan. Riippuu sitten lemmikistä, miten paljon. Mutta koira ON vaativa lemmikki: ne ei oikein pärjää yli yhdeksää tuntia yksinään ja koira kuin koira vaatii ihan minimissään tunnin liikuntaa päivässä, mieluummin lähemmäs kahta. Kaikki aivojen väsytys ja koulutus sitten siihen päälle.
Koiran omistaminen on harrastus ja elämäntapa. Sen takia koiraihmisten ei pitäisi pariutua ei-koiraihmisten kanssa. Tai ainakin sen kumppanin pitäisi olla ulkoilmaihminen, koska koiran kanssa joutuu ulkoilemaan. Ja paljon.
Itselläni on koira ja parisuhde. En kyllä sinkkuna ja koirattomana harkinnut hetkeäkään miestä joka ei suhtautunut koiriin (ja muihin eläimiin) edes jotenkin myönteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minkälainen mies ei pidä koirista"
Vaan aika moni sellainen mies jota koira on purrut tai jolle koira on räksyttänyt vihaisesti kadulla. Ja niitähän riittää.
On ne ihania eläimiä. Kaikkien pitäisi tykätä...
Ei, ei tarvitse. Riittää, kun ilmaisee heti tutustumisen alussa, ettei pidä koirista eikä voisi kuvitella yhteiselämää koirallisen ihmisen kanssa.
Uskon, että 99% koirallisista naisista valitsee siinä vaiheessa etsiä toisenlaista miestä tai pysyä sinkkuna, mutta se ei ole tämän keskustelun aihe. Nyt keskustellaan suhteesta, jossa mies on jo yli vuoden ajan antanut ymmärtää, että koira ei ole ongelma. Yhtäkkiä se onkin.
Sullakin tulee varmaan heti ensi tapaamisella lueteltua kaikki asiat mitä haluat ja mitä et halua elämässäsi, että osaa toinen lähteä heti pois ettei tule ikäviä yllätyksiä.
Et varmaan myöskään meikkaa (koska se on huijausta) tai käytä vaatteita jotka sinut näyttämään hyvältä, vaan läväytät itsesi potentiaalisen miesehdokkaan eteen sellaisena millainen kauheimmillasi olet.
Jepjepjoo, ihan heti en usko.
Oli sen verran omituinen vertaus, että en ymmärtänyt, mutta sikäli kuin se sinua kiinnostaa, niin ensimmäisillä treffeillä mieheni kanssa olin kyllä ilman meikkiä ja ulkoiluvaatteissa. Kävimme, muuten, kävelyttämässä koiriani. Jos mies olisi siitä yli vuoden kuluttua kertonut, että koirani ovat hänelle ongelma, niin ei olisi tarvinnut kahta kertaa miettiä, kummasta luovun, miehestä vai koirista.
Vierailija kirjoitti:
Menee nyt jo vähän yli joillakin. On mullakin talo täynnä eläimiä, mutta ymmärrän silti hyvin ettei kaikki eläimistä pidä eikä niiden kanssa saman katon alla halua asua.
Tunnen jopa ihmisiä jotka on ihan suoraan sanoneet etteivät pidä eläimistä. Ihan mukavia ja empatiakykyisiä ihmisiä joiden kanssa on löytynyt paljon yhteistäkin, erona vain se, että eivät pidä eläimistä. Ei se nyt mikään maatakaatava asia ole hyvänen aika sentään.
Ja oikeasti, eläimillekkin olisi parempi ettei kukaan pitäisi lemmikkejä. Eläimet joko villinä luonnossa tai sitten ei ollenkaan, poikkeuksena ehkä joku jolla on oikeasti hyvät tilat ja mahdollisuudet pitää eläimiä niin, että saavat riittävästi aktiviteettia. Tämänkään takia en kauhistele ihmistä joka ei eläimistä tykkää, ihan hyvä ettei kaikilla ole esim. koiraa.
Ja on todella paljon myös eroa koiralla ja koiralla. Itse en koskaan voisi asua samassa asunnossa jonkin ison koiran kanssa. Ei niin, että minun pitäisi siitä huolehtia. Huonostikasvatettua piskiä (räksyttää, syötetään pöydästä, puree huonekaluja & ihmisiä, toisia koiria jne. ) ei kukaan jaksa, paitsi se omistaja, eikä aina sekään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä opimme. Kannattaa naisten harkita kaksi kertaa ennenkuin hankkivat koiran. Jos koiran hankitte niin pitäkää mielessä sitte että todella moni mies ei välitä koirista ja se pudottaa potentiaalisten kumppaneiden määrää aika rajusti jos omistaa koiran.
Olen nainen, jolla on kaksi koiraa. Meidän harrastuksiimme kuuluu esim. metsästys ja jäljestys. Suurin osa harrastajista on miehiä. Samoin agilityssäkin on paljon miehiä. Koirattomissa miehissä on riittänyt myös valinnanvaraa. Eli se koiran luun syönnistä ärsyyntyvä ukko on sukupuoleltaan mies, mutta ei sentään _potentiaalinen_ kumppani. Yleensä valitaan sellaisia kumppaneita, joiden kanssa elämäntavat ja -arvot edes jotenkin kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mies ei pidä koirista? Sanot sille että valitsee sut ja koiran tai katuu sitä katkerasti.
Tässä muutama vaihtoehto.
-Sellanen joka joutuu väistämään kyseisen otuksen paskoja kadulla kävellessä.
-Sellainen joka pelkää koiria, jota on joskus ehkä purrut tai hyökännyt koira.
-Sellainen joka kuuntelee naapurin rakin haukkumista.
-Sellainen joka ei pidä koiran luontaisesta tuoksusta etenkin märkänä.
-Sellainen joka on ostanut auton koiran omistajalta(haisee ihan helvetisti ja karvoja täynnä)
-Sellainen joka välittää hygieniasta
-Sellainen jonka naisella koira menee kaiken edelle.
-Sellainen joka joutuu kusettamaan ja paskattamaan sitä naisen koiraa.
-Sellainen jonka mielestä ne ovat rumia, jotkut pitävät hämähäkeistä, käärmeistä, liskoista ja rotista
-Sellainen joka pitää koiran omistajia kusipäisinä niin kun moni onkin ja näin ollen työntää vihansa koiriin.Miksi sellainen ihminen ensin seurustelee yli vuoden koirallisen naisen kanssa ja (ilmeisesti) suunnittelee yhteiselämää hänen kanssaan, ennen kun hän muistaa, että eihän hän tykkääkään koirasta?
Nyt ei ollut kyse siitä, pitäisikö kaikkien pitää koirista vaan siitä, kun suhtautuminen muuttuu. Kenenkään ei tarvitse pitää koirista tai koirallisista naisista, mutta on hyvä tuoda pitämättömyys ilmi heti tutustumisen alussa.
Minä olen seurustellut naisen kanssa jossa järjestys oli 1. Isän sana on laki, 2. Mummo ja pappa, 3. Veljet, 4. Kaverit, 5. Minä. Mutta kun nainen oli muuten ihana, mukava, paras ja seksiä paljon, niin sitä yritti pysyä matkassa vaikka lähtökohdat ovat tuhoon tuomitut ja lopulta kävikin niin ettei aikaa löytynyt tarpeeksi ja viimenen lenkki putos matkasta.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Joo, omat asunnot.
Mutta kyllä mäkin vähän ihmettelisin jos kumppanini eläisi jonkun eläimen eikä omilla ehdoillaan.
Lemmikki on vähän niin kuin lapsi. Sen ehdoilla mennään jos semmoisen hommaa koska se on täysin riippuvainen omistajastaan/vanhemmastaan. Riippuu sitten lemmikistä, miten paljon. Mutta koira ON vaativa lemmikki: ne ei oikein pärjää yli yhdeksää tuntia yksinään ja koira kuin koira vaatii ihan minimissään tunnin liikuntaa päivässä, mieluummin lähemmäs kahta. Kaikki aivojen väsytys ja koulutus sitten siihen päälle.
Koiran omistaminen on harrastus ja elämäntapa. Sen takia koiraihmisten ei pitäisi pariutua ei-koiraihmisten kanssa. Tai ainakin sen kumppanin pitäisi olla ulkoilmaihminen, koska koiran kanssa joutuu ulkoilemaan. Ja paljon.
Itselläni on koira ja parisuhde. En kyllä sinkkuna ja koirattomana harkinnut hetkeäkään miestä joka ei suhtautunut koiriin (ja muihin eläimiin) edes jotenkin myönteisesti.
Tasan tässähän se pieleen meneekin. Koira on kuningatar/kuningas asunnossa ja elämässä. Tällaista ihmistä ei voi sietää kuin toinen yhtä hurahtanut.
Suhtaudun eläimiin myönteisesti: minulla on ollut kissoja (kuolivat jo vanhuttaan). Lapsuudenkodissani oli koiria, kissoja ja kaneja. Mutta en silti jaksaisi ihmistä, jolle eläin on lapsi ja elämäntapa.
Mitä sinä AP edes sillä miehellä teet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mies ei pidä koirista? Sanot sille että valitsee sut ja koiran tai katuu sitä katkerasti.
Tässä muutama vaihtoehto.
-Sellanen joka joutuu väistämään kyseisen otuksen paskoja kadulla kävellessä.
-Sellainen joka pelkää koiria, jota on joskus ehkä purrut tai hyökännyt koira.
-Sellainen joka kuuntelee naapurin rakin haukkumista.
-Sellainen joka ei pidä koiran luontaisesta tuoksusta etenkin märkänä.
-Sellainen joka on ostanut auton koiran omistajalta(haisee ihan helvetisti ja karvoja täynnä)
-Sellainen joka välittää hygieniasta
-Sellainen jonka naisella koira menee kaiken edelle.
-Sellainen joka joutuu kusettamaan ja paskattamaan sitä naisen koiraa.
-Sellainen jonka mielestä ne ovat rumia, jotkut pitävät hämähäkeistä, käärmeistä, liskoista ja rotista
-Sellainen joka pitää koiran omistajia kusipäisinä niin kun moni onkin ja näin ollen työntää vihansa koiriin.Miksi sellainen ihminen ensin seurustelee yli vuoden koirallisen naisen kanssa ja (ilmeisesti) suunnittelee yhteiselämää hänen kanssaan, ennen kun hän muistaa, että eihän hän tykkääkään koirasta?
Nyt ei ollut kyse siitä, pitäisikö kaikkien pitää koirista vaan siitä, kun suhtautuminen muuttuu. Kenenkään ei tarvitse pitää koirista tai koirallisista naisista, mutta on hyvä tuoda pitämättömyys ilmi heti tutustumisen alussa.
AP on selkeästi valehdellut siitä, millainen koira on arjessa: nyt vasta selvisi miehelle kunnolla.
Herää kysymys, miten on voinut välttyä olemasta koiran kanssa tekemisissä kokonaisen vuoden? Sama koirako ei ärsytä ap:n luona mutta miehen kotona kyllä?
Kukahan on nyt valehdellut..?
Mutta jotkut ne tykkää sanella ehtojansa ja siitä vaan. Sitä osaa toiset niin taitavasti manipuloida ja esittää ettei edes tajua olevansa jo koukussa.
Joistain kandee pysyy kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mies ei pidä koirista? Sanot sille että valitsee sut ja koiran tai katuu sitä katkerasti.
Tässä muutama vaihtoehto.
-Sellanen joka joutuu väistämään kyseisen otuksen paskoja kadulla kävellessä.
-Sellainen joka pelkää koiria, jota on joskus ehkä purrut tai hyökännyt koira.
-Sellainen joka kuuntelee naapurin rakin haukkumista.
-Sellainen joka ei pidä koiran luontaisesta tuoksusta etenkin märkänä.
-Sellainen joka on ostanut auton koiran omistajalta(haisee ihan helvetisti ja karvoja täynnä)
-Sellainen joka välittää hygieniasta
-Sellainen jonka naisella koira menee kaiken edelle.
-Sellainen joka joutuu kusettamaan ja paskattamaan sitä naisen koiraa.
-Sellainen jonka mielestä ne ovat rumia, jotkut pitävät hämähäkeistä, käärmeistä, liskoista ja rotista
-Sellainen joka pitää koiran omistajia kusipäisinä niin kun moni onkin ja näin ollen työntää vihansa koiriin.Miksi sellainen ihminen ensin seurustelee yli vuoden koirallisen naisen kanssa ja (ilmeisesti) suunnittelee yhteiselämää hänen kanssaan, ennen kun hän muistaa, että eihän hän tykkääkään koirasta?
Nyt ei ollut kyse siitä, pitäisikö kaikkien pitää koirista vaan siitä, kun suhtautuminen muuttuu. Kenenkään ei tarvitse pitää koirista tai koirallisista naisista, mutta on hyvä tuoda pitämättömyys ilmi heti tutustumisen alussa.
Minä olen seurustellut naisen kanssa jossa järjestys oli 1. Isän sana on laki, 2. Mummo ja pappa, 3. Veljet, 4. Kaverit, 5. Minä. Mutta kun nainen oli muuten ihana, mukava, paras ja seksiä paljon, niin sitä yritti pysyä matkassa vaikka lähtökohdat ovat tuhoon tuomitut ja lopulta kävikin niin ettei aikaa löytynyt tarpeeksi ja viimenen lenkki putos matkasta.
Minulle on myös tärkeää, että olisin ykkönen. Erosin miehestä, jolle tärkeintä oli hevoset, sitten tuli TV, kaverit, sitten autoa ja sitten vasta minä (minussa kotitalousosaaminen ja seksi). Ymmärrän sen verran, jos toisella on jo valmiiksi lapsia, että ne menevät edelleni, mutta en kyllä koiraa/kissa/kania/konia /papukaijaa tärkeämpänä kuin minä ikinä kestäisi. Joku järki siinä parisuhteessakin pitää olla.
Minulla ei ole mitään koiria vastaan ja koira sopiikin minusta hyvin omakotitaloon hajaseutualueella. Lapsuudenkodissa oli koira tai kaksi koko lapsuuteni ajan ja pidin niistä jokaisesta. Silti olen sitä mieltä että keskikokoiset ja isot koirat eivät sovi pieniin kerrostalo- ja rivitaloasuntoihin. Jos koiran kuitenkin hommaa pieneen asuntoon, niin se pitää osata kouluttaa niin että se ei kerjää kuono ruokapöydällä ja esimerkiksi ei nappaa leipää sillä välin kun olet jääkaapilla. Valitettavasti juuri nämä koiranrakastajanaiset joiden luona olen vieraillut ovat minut saaneet karsastamaan huonosti koulutettuja sisäkoiria. Olen joskus nuorempana hairahtunut yökylään ja aamuyöstä herännyt siihen kun saksanpaimenkoira änkee väliin ja potkii minua kauemmas jo muutenkin ahtaasta sängystä. Tämä kyseinen nuori neito sanoi että koira tulee nukkumaan aina hänen vieressään ja mitäpä siihen muuta pystyi toteamaan kun että ja minä nukun mielummin yksin omassa sängyssäni. Nykyään pidän ehdottomana kriteerinä että nainen ei nuku lemmikkinsä kanssa samassa sängyssä. Valitettavasti tämä karsii pois 90% koiran omistavista naisista.
.