??
Kommentit (115)
Mä pitäisin koiran ja luopuisin miehestä jos koira kerran on miehelle ylivoimainen rasite. Et voi tietää kestääkö suhteesi ja mikäli ei kestä, olisit aivan turhaan luopunut koirastasi.
Koira oli ensin.
Ehkä te vaan pidätte omat asunnot siihen asti että koira heittää veivinsä. Tai sitten eroat miehestä.
Minä en edes alkaisi seurustelemaan miehen kanssa, jolla olisi koira.
Viet tietenkin koirasi piikille. Ei suhde voi kaatua noin mitättömiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes alkaisi seurustelemaan miehen kanssa, jolla olisi koira.
Miten ihmeessä tämä nyt liittyi asiaan mitenkään?
Koirasi rakastaa ja hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Mies ei. Lemppaa se äijä.
Vierailija kirjoitti:
Koirasi rakastaa ja hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Mies ei. Lemppaa se äijä.
rakastaa ja hyväksyy haha. Kunhan tulee perässä ja käyttäytyy ettei kuole nälkään.
No miehen ei tarvitse pitää koirasta, mutta yhteen ei varmaan kannata muuttaa.
Jos mies vaatii sinua luopumaan itsellesi jostain noin tärkeästä, kannattaa miettiä, kannattaako mielummin luopua miehestä. Hän on kuitenkin alkanut seurustelemaan kanssasi tietäen, että sinulla on koira. Jos olet kovin eläinrakas ja mies ei, tuleeko tämä johtamaan jatkossakin ongelmiin? Onko sinulle tärkeää, että voit tulevaisuudessakin pitää lemmikkejä?
Suunnitteletko tekeväsi joskus lapsia? Jos, niin mies kiertoon, jos hän hermostuu luunsyönnistä tulevasta äänestä, niin älkää vain menkö lapsia tekemään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes alkaisi seurustelemaan miehen kanssa, jolla olisi koira.
Miten ihmeessä tämä nyt liittyi asiaan mitenkään?
Tätä minäkin olin tulossa kommentoimaan.
Tietenkään ei kannata kenenkään seurustella eläinrakkaiden kanssa jos ei sellainen itse ole. Näin olisi mieskin voinut alun perin tehdä, jos ei kerran koiria siedä.
Kamalan nopeasti olette muutenkin yhteen muuttamassa ja mikä huolestuttavinta, sinä hänen asuntoonsa. Olisit siellä jatkuvasti vain "vieras". Laita siis yhteenmuuttosuunnitelmat toistaiseksi jäihin ja katso, mitä suhde tuo tullessaan. Vielä kun toisenkin vuoden olette seurustelleet, niin kuherrusvaihe on ohi ja näette, haluatteko ihan oikeasti jakaa yhdessä arjen. Jos joskus saman katon alle päädytte, niin tehkää selkeät sopimukset siitä, kuka omistaa mitäkin, maksaa mitäkin ja saa mitäkin mukaansa eron tullen.
Itse en olisi ikinä luopunut (nyt jo edesmenneistä) koiristani miehen takia, sen sijaan olen hyväksynyt asian, että emme yhdessä hanki uutta koiraa. Siihen tosin liittyy sekin, että matkustelemme paljon eli koiran pitäminen olisi kaiken kaikkiaan hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Koirasi rakastaa ja hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Mies ei. Lemppaa se äijä.
Äääääh mikä komentti. Eipä niiltä koirilta hirveästi kysytä että kenen omistukseen ne haluais pentuna siirtyä. Valtaosa koirista ei rakasta omistajaansa vaan vaihtaisi kotia oikein mielellään sellaiseen missä sen tarpeet tyydytetään paremmin. Koirat toki tottuu kaikkeen, kun ne itsellemme otamme, niin ne sopeutuvat tilanteeseen, osoittavat ehkä jonkin verran kiintymystäkin, sitten on niitä raukkoja jotka menettää elämänhalunsa kokonaan jos joutuvat eroon omistajastaan, heikkopäisiä tapauksia, jalostuksen tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes alkaisi seurustelemaan miehen kanssa, jolla olisi koira.
Miten ihmeessä tämä nyt liittyi asiaan mitenkään?
Siis en ole tuo kirjoittaja mutta otin sen niin, että mieheltä typerää seurustella saati suunnitella yhteenmuuttoa ihmisen kanssa jolla koira josta ei pidä. Ottais kerralla paketin joka kelpaa sellaisenaan eikä kuvittelis, että voi myöhemmin vaatia luopumaan lemmikistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes alkaisi seurustelemaan miehen kanssa, jolla olisi koira.
Miten ihmeessä tämä nyt liittyi asiaan mitenkään?
Tätä minäkin olin tulossa kommentoimaan.
Tietenkään ei kannata kenenkään seurustella eläinrakkaiden kanssa jos ei sellainen itse ole. Näin olisi mieskin voinut alun perin tehdä, jos ei kerran koiria siedä.
Kyllä on paljon lemmikinomistajia, joille se lemmikki ei kuitenkaan ole mikään henki ja elämä, vaan valitsevat mieluummin parisuhteen ja ovat ilman lemmikkiä. Ei siinäkään mitään väärää ole, mutta väitteesi siitä ettei kannata seurustella eläinrakkaan kanssa jos ei itse pidä eläimistä, ei aina pidä paikkaansa.
Avioerotilastojen valossa sinun kannattaa jättää mies ja pitää koira. Koiran kanssa sinulla on tiedossa enemmän yhteisiä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Suunnitteletko tekeväsi joskus lapsia? Jos, niin mies kiertoon, jos hän hermostuu luunsyönnistä tulevasta äänestä, niin älkää vain menkö lapsia tekemään yhdessä.
Miten lapset ja koirat liittyy toisiinsa?
Itse olen kolmen lapsen äiti ja ei minua lasten metelöinti haittaa.
Koiraa en silti ottaisi ikinä.
Onko ap koirasi iso ja villi?
Voin hyvin ymmärtää miestäsi mutta ymmärrän myös sinua.
Sinulla on vaihtoehdot varmaan ne että luovut koirasta ja muutatte yhteen, pidät koiran mutta pidätte eri asunnot tai sitten eroatte.
Voihan sekin olla vaihtoehto että muutatte koirineen sen miehen asuntoon mutta varmaan tuleeolemaan riitoja koiran takia.
Se kusipää mulkvisti pärjää ilman sinua, mutta koirasi tarvitsee sinua 365 päivää vuodessa ja on lojaalimpi kuin yksikään ihminen. Joten mitäpä vielä kyselet???
Mies ei kuulosta ihan tasapainoiselta, jos noin kovasti häiriintyy luun syömisestä lähtevästä äänestä. Itse en kyllä seurustelisi miehen kanssa joka ei pidä koirista enkä koskaan luopuisi koirasta miehen takia.
omat asunnot.