??
Kommentit (115)
Kumman sinä ennemmin hyväksyt, miehen vai koiran?
Vierailija kirjoitti:
Kamalan nopeasti olette muutenkin yhteen muuttamassa ja mikä huolestuttavinta, sinä hänen asuntoonsa. Olisit siellä jatkuvasti vain "vieras". Laita siis yhteenmuuttosuunnitelmat toistaiseksi jäihin ja katso, mitä suhde tuo tullessaan. Vielä kun toisenkin vuoden olette seurustelleet, niin kuherrusvaihe on ohi ja näette, haluatteko ihan oikeasti jakaa yhdessä arjen. Jos joskus saman katon alle päädytte, niin tehkää selkeät sopimukset siitä, kuka omistaa mitäkin, maksaa mitäkin ja saa mitäkin mukaansa eron tullen.
Itse en olisi ikinä luopunut (nyt jo edesmenneistä) koiristani miehen takia, sen sijaan olen hyväksynyt asian, että emme yhdessä hanki uutta koiraa. Siihen tosin liittyy sekin, että matkustelemme paljon eli koiran pitäminen olisi kaiken kaikkiaan hankalaa.
Yli vuoden olleet jo yhdessä. Ei tuo nyt minusta niin nopeaa toimintaa ole.
Eikö nainen voi nykypäivänä muuttaa miehen asuntoon? Se on sinusta siis oikein huolestuttavaa 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes alkaisi seurustelemaan miehen kanssa, jolla olisi koira.
Miten ihmeessä tämä nyt liittyi asiaan mitenkään?
Siis en ole tuo kirjoittaja mutta otin sen niin, että mieheltä typerää seurustella saati suunnitella yhteenmuuttoa ihmisen kanssa jolla koira josta ei pidä. Ottais kerralla paketin joka kelpaa sellaisenaan eikä kuvittelis, että voi myöhemmin vaatia luopumaan lemmikistä
Ei se ole ihan niin yksinkertaista että miksi alunperin alkoi seurustella koirallisen naisen kanssa. Mies ei ehkä vain tiennyt millaista on koiraelämä ennen kuin näki millaista se on. Voi olla että myös tuo kyseinen yksilö on jotenkin sietämätön, sitä ei tiedä mitä aloittajan koiran "aktiiviseksi" kutsuminen pitää sisällään...
Omasta kokemuksesta puhun. Aloin seurustella miehen kanssa jolla oli koira, en ollut ikinä ollut mikään koiraihminen mutta olin sitä mieltä että koirat on ihan jees. En edes ajatellut että se olisi jokin ongelma. Pian koin kuitenkin koiran hyvin rasittavaksi, sillä ei ollut käytöstapoja vaan se kerjäsi ja tuijotti vieressä aina kun söi, meni sängyille ja sohville kielloista huolimatta ja joka paikka oli täynnä karvaa, ja mies ei tietenkään näitä karvoja ikinä imuroinut. Koira myös laahasi peräreikäänsä jatkuvasti mattoja ja lattioita pitkin niin että joskus jäi raitakin. Kusi-ripuli-oksennus onnettomuuksia sattui aika usein. Se oli myös olemukseltaan rasittava sählä joka tuijotti ja seurasi koko ajan, ja silloinkin kun oli paikallaan jossain piti jatkuvasti jotain ääntä, semmoista maiskutusta ja lopotusta. Kirsikkana kakun päällä mies vielä odotti että minä lenkittäisin koiraa joka päivä kun hän ei olis jaksanut.
Tuon jälkeen päätin että ei ikinä enää miestä jolla on koira. Tosin voi olla että se on koirastakin kiinni, ystävieni koirat ei ole yhtään niin rasittavia mitä tuon miehen koira oli, vaikka en tiedä varmasti kun en ole asunut niiden kanssa.
Aloittajalle, kukaan ei voi vaatia toista luopumaan lemmikistään, se on sun oma valinta mitä haluat tehdä. Tosin ei mies vissiin ole pyytänytkään? Joko etsit "koiramiehen", tai olet tuon kanssa ja pidätte omat asunnot niin kauan kun koira on tai luovut koirasta (mutta vain omasta aloitteestasi). Varovainen kannattaa olla koiran luopumisen suhteen, jos suhde loppuu niin voi olla aika kriisi jos on koirastaan luopunut sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Viet tietenkin koirasi piikille. Ei suhde voi kaatua noin mitättömiin asioihin.
Olisiko sen ukon vienti piikille OK?
Ei varmaan - mutta tällaistä sä vaan ehdotat!
Jotenkin aina vaan jaksa hämmästyttää näin idiootit ihmiset, että teitä vielä vaan löytyy 😩
Koira oli ennen miestä. Koira on riippuvainen sinusta ja mies ei. Itse en edes tykkää koirista mutta jos ottaa lemmikin niin silloin siihen pitää sitoutua.
Meillä on ollut kissoja ja hamstereita ja ne kaikki ovat olleet kuin perheenjäseniä.
Miten AP sulle ei ole itsestäänselvää miten teet?
Miten edes voit miettiä näiden kahden vaihtoehdon välillä?
Millainen mies ei hyväksy koko pakettia. Varsinkin kun on ollut hällä alusta asti tiedossa että sulla on koira.
Ei tuo mies ainakaan kovin rakastavalta vaikuta. Rakkaus on sokea.
Tappaa nyt koira tuollaisen "koiran" ("mies") takia!
T: 26 ja enkä edes omista koiraa, joten vähintäänkin ihmetyttää miten muka "koirarakas" AP edes kyseenalaistaa koiran elämisen tai luovuttamisen toiselle. Oletko edes niin eläinrakas??
Seurustelin viimeksi miehen kanssa, jolla ei ollut itsellään koiraa. Mies hankki nopeasti autoonsa koiraportin ja alustan, jotta voimme liikkua myös hänen autolla. Kotiinsa laittoi koiralle kupin ja pedin. Ulkoilutti koiraa myös yksin, vaikka sanoin alusta asti huolehtivani sen kokonaan niin kuin ennenkin. Iltaisin käytiin useimmiten yhdessä iltalenkillä, viikonloppuisin pidemmillä retkillä. Koira sopi täysin meidän arkeemme, se oli jopa yllättävää, kuinka luontevasti mies otti "koko paketin". Suhde ei kestänyt kuitenkaan. Haluan kertoa tämän siksi, että mieti nyt onko nykyinen mies oikea sinulle. On toisenlaisiakin. Teet ison uhrauksen loppuelämäksi (?), jos luovut koirasta ja omasta elämäntavastasi. Vaikeilla hetkillä, kuten minunkin suhde päättyi lopulta eroon muista syistä, oma koirakaveri on paras mahdollinen terapeutti ja pitää kiinni elämässä.
Ette te kyllä nopeasti ole muuttamassa yhteen, kun sitä joku aiemmin kommentoi. Itse muutin 2kk seurustelun ja alle puolen vuoden tuntemisen jälkeen mieheni luokse.
Ehkä mies on nyt haltioissaan uudesta asunnostaan ja saanut jonkun egobuustin. Minä lähdin alusta alkaen liikkeelle siitä, että tähän pakettiin kuuluu itseni lisäksi rakas adoptoimani koira. En myöskään voisi tapailla miestä, jota koirani ei hyväksy. Kuulostaa hassulta, mutta koirat vaistovat ihmisen hyvyyden ja vastapainoksi myös negatiiviset tuntemukset. Eikä yksikään tuntemani koira ole mennyt pieleen tuntemuksissaan.
Yllätyksekseni koirani, joka tavallisesti vihaa miehiä, oli enemmän innoissaan miehestäni kuin minusta. :D
Laittaisin itse tilanteessasi suhteen jäihin, koska mies ei yksinkertaisesti sopisi minulle tämän koiraongelmansa vuoksi. En myöskään uskaltaisi jättää koiraani sellaisen ihmisen kanssa kaksin, joka ei nähtävästi välitä eläimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirasi rakastaa ja hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Mies ei. Lemppaa se äijä.
rakastaa ja hyväksyy haha. Kunhan tulee perässä ja käyttäytyy ettei kuole nälkään.
Eli vähän, niinkuin miehetkin.
En ite pystyis olee suhteessa ihmisen kanssa joka ei pidä eläimistä ja ei halua lemmikkejä. Se jo riittää kertomaan että en sovi yhteen sellaisen kanssa. Muutenkin kuulostaa aika heikkohermoiselta hermostua siitä että koira pitää ääntä kun järsii luuta?? Miettisin että mikä muu ääni talossa ahistaa miestä noin kovasti...
Sit jos päätät luopua koirastasi tämän suhteen takia niin mieti jos se suhde loppuukin jostain syystä kuin seinään? Siinä vaiheessa viimestään olet katkera tälle miehelle että tämä pakotti sinut luopumaan koirastasi jos et jo suhteen aikana ehdi katkeroitua.
Vierailija kirjoitti:
En ite pystyis olee suhteessa ihmisen kanssa joka ei pidä eläimistä ja ei halua lemmikkejä. Se jo riittää kertomaan että en sovi yhteen sellaisen kanssa. Muutenkin kuulostaa aika heikkohermoiselta hermostua siitä että koira pitää ääntä kun järsii luuta?? Miettisin että mikä muu ääni talossa ahistaa miestä noin kovasti...
Sit jos päätät luopua koirastasi tämän suhteen takia niin mieti jos se suhde loppuukin jostain syystä kuin seinään? Siinä vaiheessa viimestään olet katkera tälle miehelle että tämä pakotti sinut luopumaan koirastasi jos et jo suhteen aikana ehdi katkeroitua.
No se mies saa kuitenkin päättää minkälaista ääntä mikäkin eläin hänen omistamassa asunnossa pitää.
Ap voi valita luopuuko koirasta vai suhteesta. Päätös ja vastuu siitä on vain ja ainoastaan hänen.
Jamsemi kirjoitti:
Olen seurustellut yli vuoden elämäni miehen kanssa. Tai siltä mies on mulle tähän asti tuntunut.
Tänä keväänä yhteenmuuttoa suunniteltu, mies osti asunnon johon mun oli tarkoitus myös muuttaa, olin niin innoissani ja hänkin tuntui olevan. Kunnes eilen paljastui ettei hän siedä koiraani. Olen aistinut tämän, mutta hän on sanonut ettei koira häiritse. Eilen uudella asunnolla koirani söi luutaan aika kovaäänisesti. Mies selvästi hermostui tästä ja vilkuili koiraani, ja suurinpiirtein pyysi meitä jo lähtemään. Hän sanoi, että ei pysty sopeutumaan koiran ehdoilla elämiseen, ja häntä ärsyttää kun koira pitää aina ottaa kaikkialle mukaan ja hänen mielestään on surullista että elän koiran ehdoilla. Koirani on aktiivinen, myönnän ja sen kanssa eläminen vaatii tietynlaista sitoutumista. Mutta nyt tuntuu että kaikki romahtaa. Olen itkenyt silmät päästäni, koira on mulle hyvin rakas ja tärkeä enkä ole koskaan edes harkinnut siitä luopumista. Ja tän mieskin tietää, pyytelee nyt anteeksi mutta en tiedä voinko unohtaa eilistä. Tuntui etten ole enää tervetullut miehen asunnolle, ja koira ei saa olla siellä oma itsensä vaan koko ajan pitäisi varoa ettei se pidä meteliä..
Onko kaikki nyt ihan romuna? En tiedä mikä olisi asiaan paras ratkaisu 😢😢 Olen hyvin eläinrakas ihminen, sellaiseksi minut on kasvatettu. Auttakaa :'(
No sitten romahtaa! Mitä miettimistä tossa on? Otat rakkaan koiran kainaloon ja menette sun ja koiran omaan, ihanaan rauhaisaan kotiin, jossa saatte olla niin kuin haluatte.
En todellakaan jäis jahkailemaan tossa tilanteessa.
T. Kahden rakkaan koiran omistaja
Valitse koira! Ajattele jos sulla olisi lapsi ja mies ei sietäisi lapsen maiskutusta jne. Ukko vaikuttaa tärähtäneeltä.
On sitä ennenkin eläinten takia erottu tai asuttu eri osoitteissa. Tällä hetkellä eräs tuttavapariskunta asuu niin, että nainen kissojensa kanssa ja mies koiriensa kanssa omissa asunnoissaan. Eräs ystävä antoi pakit miehelle, joka on allerginen kissoille, koska ei missään tapauksessa olisi luopunut kissoistaan. Se oli hyvä päätös; kohtalo johdatti hänet paljon paremman miehen luo.
Vierailija kirjoitti:
En ite pystyis olee suhteessa ihmisen kanssa joka ei pidä eläimistä ja ei halua lemmikkejä. Se jo riittää kertomaan että en sovi yhteen sellaisen kanssa. Muutenkin kuulostaa aika heikkohermoiselta hermostua siitä että koira pitää ääntä kun järsii luuta?? Miettisin että mikä muu ääni talossa ahistaa miestä noin kovasti...
Miksi se että ei halua koiraa tarkoittaa ettei halua mitään lemmikkiä? Onko koira joku The Lemmikki jota ilman ei voi olla eläinrakas?
Vaikkei haluaisi missään nimessä asua koiran kanssa voi silti rakastaa muita eläimiä, se voi olla kissa, kani, marsu, undulaatti, kilpikonna, kameleontti...
Jamsemi kirjoitti:
Olen seurustellut yli vuoden elämäni miehen kanssa. Tai siltä mies on mulle tähän asti tuntunut.
Tänä keväänä yhteenmuuttoa suunniteltu, mies osti asunnon johon mun oli tarkoitus myös muuttaa, olin niin innoissani ja hänkin tuntui olevan. Kunnes eilen paljastui ettei hän siedä koiraani. Olen aistinut tämän, mutta hän on sanonut ettei koira häiritse. Eilen uudella asunnolla koirani söi luutaan aika kovaäänisesti. Mies selvästi hermostui tästä ja vilkuili koiraani, ja suurinpiirtein pyysi meitä jo lähtemään. Hän sanoi, että ei pysty sopeutumaan koiran ehdoilla elämiseen, ja häntä ärsyttää kun koira pitää aina ottaa kaikkialle mukaan ja hänen mielestään on surullista että elän koiran ehdoilla. Koirani on aktiivinen, myönnän ja sen kanssa eläminen vaatii tietynlaista sitoutumista. Mutta nyt tuntuu että kaikki romahtaa. Olen itkenyt silmät päästäni, koira on mulle hyvin rakas ja tärkeä enkä ole koskaan edes harkinnut siitä luopumista. Ja tän mieskin tietää, pyytelee nyt anteeksi mutta en tiedä voinko unohtaa eilistä. Tuntui etten ole enää tervetullut miehen asunnolle, ja koira ei saa olla siellä oma itsensä vaan koko ajan pitäisi varoa ettei se pidä meteliä..
Onko kaikki nyt ihan romuna? En tiedä mikä olisi asiaan paras ratkaisu 😢😢 Olen hyvin eläinrakas ihminen, sellaiseksi minut on kasvatettu. Auttakaa :'(
Mm, ensin se on koira, sitten ystävät, sitten harrastukset - kannatta miettiä, onko tämä vain ensimmäinen merkki kontrolloinnista ja sinun eristämisestäsi omasta elämästäsi.
Et tietenkään luovu koirasta. Muisto koirasta ja siitä, että sinä luovuit sinulle niin tärkeästä asiasta suhteen vuoksi pysyy mielessäsi aina ja katkeroittaa sinua. Aina riidan yhteydessä muistat tämän. Asia syö sinua sisältä, et ikinä unohda tätä uhraustasi.
Silloin kun itse on eläinrakas ja kotona jokin lemmikki niin seurustelun alussa karsittäva pois sellaiset kylmät kumppanit joilta puuttuu eläinrakkaus. Ihminen , joka inhoaa tai vihaa koiria tms ei ole perusluonteeltaan empatiaan kykenevä ja sellaset miehet on hyvä heittää yli laidan. Itse on ole sellaisia huolinut . Onneksi ei ole tarvinnut monta kertaa valkata.
Jos hän ei pysty sopeutumaan yhteen koiraan joka ei ole edes hänen vastuullaan, miten helvetissä hän ajatteli pärjätä mahdollisten lasten kanssa?
Muutenkin vähän itsekästä mieheltä... TIESI jo hyvän aikaa että sinulla on koira, mutta nyt kun pitäisi laittaa hynttyyt yhteen, koira onkin yhtäkkiä ongelma?
Miksei koira ollut ongelma suhteen alussa? Miksi näin, juuri nyt? Siis olettiko hän että heittäisit koiran menemään kun hän on siitä saanut tarpeekseen...? Onko hänellä sellainen oletus, että hän tulee suhteessa ensin?
Kuulostaa vähän siltä että mies ei ole valmis jakamaan elämäänsä muiden kanssa eikä ole tilaa kompromisseille, vaan kaikki pitää tehdä oman pillin mukaan.
Jos muutat miehen kanssa yhteen ja hankkiudut koirasta eroon, mistä vetoa että kohta löytyy taas jotain mihin mies ei ole tyytyväinen? Mukaudutko taas vai tuleeko ero?
Mullakin on koira, enkä ikinä luopuisi siitä siksi, että mies ei siitä tykkää. Väärä mies minulle sellainen, ja minä koiraihmisenä väärä nainen hänelle.