Ihmiset jotka kökkivät aina vain kotona

Vierailija kirjoitti:

Mulla on luovana ja herkkänä ihmisenä niin vilkas sisäinen maailma, että mulla on kaupungilla ja small talk -tilanteissa paljon tylsempää kuin yksin kotona.

Mulla sama. Jollei tarjolla ole jotakin aivan oikeaa tekemistä, alan hyvin äkkiä kadota pään sisäiseen maailmaani ja havahdun miettimästä, että voisin juuri nytkin olla kotona katsomassa televisiota, tiskaamassa, vaikka ihan vain istuskelemassa. Yksinäni en kovinkaan helposti tylsisty, toisten ihmisten kanssa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te oikein teette? Siis, ettekö kyläile tai lenkkeile, käy uimassa, kirjastossa, kahvilassa, ulkona syömässä jne? Onko tavallistakin ettei ihminen "käy missään"? Vai oonko itse kummallinen kun tykkään liikkua paljon kodin ulkopuolella?

Itselläsi ei taida olla pääsyä nettiin kodin ulkopuolelta. Minä olen joskus kirjoittanut tälle palstalle baarin terassilta Teneriffalta ruoka-annosta odottaessani.

Vierailija kirjoitti:

kaveri on sellainen. hieno koti ja laittaa kotia jatkuvasti. jos käy ulkona, lähtee muutaman kerran kuukaudessa baariin ja silloinkin ennen puoltayötä.

Muutaman kerran kuukaudessa baariin? Mun mielestä taas toi on tosi usein, lähes joka viikko..

Ihanaa olla kotona, en kaipaa ollenkaan seuraelämää. Töissä olen kaiket päivät ihmisten apuna.

Nuorenpana joka viikonloppu meni bailatessa, mutta siihen kyllästyin. Aviopuoliso on urheiluhullu ja saa minun puolesta harrastaa niin paljon kuin haluaa. Meillä on kotona kuntosalilaitteita joten mulla on liikuntamahdollisuus tässä ja oletteko huomanneet että Youtubesta löytyy melkein mitä tahansa liikuntajuttuja, tanssia ym.

Jokainen luonteensa mukaan :)

Minä kyllä sanoisin, että olen tuollainen ihminen. Kyllä minä silti käyn kirjastossa, ulkona syömässä ja kyläilemässä, mutta teen niitä ehkä kerran kuukaudessa, joten muun ajan vietän kotona. En tajua, miksi viikottain pitäisi käydä esimerkiksi kirjastossa tai kahvilla. Minun elämäni tapahtuu aika pitkälti kotona läppärin äärellä. Netissä minulla on opiskelujutut, ruokareseptit, netflix, erilaiset asioinnit, puutarhavinkit, lasten harrastusaikataulut, matkustussuunnitelmat, jumppavideot ja treeniohjeet, verkkokaupat, Facebook ja tietysti av. Miksi minun pitäisi lähteä pois kotoani? En minä siellä olisi yhtään sen sosiaalisempi tai aikaansaavampi, vaan aika menisi paikasta toiseen siirtymiseen ja etsimiseen ja haahuiluun. Aika monet asiat, joita minä lähtisin tekemään ulos, voin tehdä kotona paljon tehokkaammin.

Minä kysynkin vastakysymyksen. Mitä te sitten teette, jotka ette ole koskaan kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ystäviä ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vietän päivät koneella. Nettipalstat ovat ainoa yhteyteni ihmisiin.

Eihän siihen ystäviä tarvitse, eikä mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa, jos menee leffaan tai teatteriin tai kirjastoon. Taidenäyttelyt ja muut kulttuuritapahtumat on tosi kivoja paikkoja mennä ihan yksin. Saa virikkeitä ja kokee uutta, mutta ei tarvitse puhua kenenkään kanssa jos ei halua.

Tämä! Itsekin tykkään liikkua myös yksin, joskus on ihana piipahtaa vaikka kahville ostoskeskukseen ja katsella ihmisiä samalla kun hörppii kahvia. Ihan vaan olla, siis. Ap

Saamiesi alapeukkujen määrästä päätellen ihmiset pysyvät mieluummin kotona neljän seinän sisällä yksinään säälimässä itseään kuin ottavat sen riskin, että menevät julkisiin tilaisuuksiin yksin.

Introverttina haluan mennä teatteriin jne. mieluummin yksin, varsinkin jos odotan näytelmältä paljon. Inhoan sitä, että joku näytöksen aikana vieressäni tökkii ja kuiskii omia käsityksiään näytelmästä / leffasta tai on naama nurinpäin että tää on ihan paska.

Ja on mulla hyviä ystäviä, joita tapaan aina silloin tällöin ja menen leffaankin heidän kanssaan, jos kyseinen leffa ei ole minulle kovin tärkeä. :)

On introvertti kotihiiri ja siirtymät ärsyttävät minuakin. Niihin kuluu vain turhaa aikaa, eivätkä ne tuo elämääni mitään lisää, ottavat vain. Luen paljon kirjoja, mutta kirjakaupoissa kiertely on tylsää ja kirjastokäynnit vasta kamalia ovatkin. En mene sinne kuuntelemaan lasten huutamista ja haistelemaan paskat housuissa kulkevia pultsareita. Kirjat voi tilata nettikaupasta, lainata e-kirjastosta tai ostaa sähkökirjoina.

Leffateatterissakin on ärsyttäviä häiriötekijöitä, joista ei kotona tarvitse kärsiä. Minulla on useita aistiyliherkkyyksiä ja kuinka mukavaa onkaan, kun nykyään kotilinnakkeesta käsin voi tehdä niin monia asioita. En kiinnitä huomiota ulkona liikkuviin ihmisiin, viimeinen asia joka kiinnostaa, olisi mennä kahvilaan istumaan muita töllistellen. Todella usein sosiaalisissa tilanteissa iskee todella vahva tylsistyminen. Olen joskus mennyt vessaan lukemaan e-kirjaa puhelimella tai sitten vain kaihoisasti toivon olevani jo kotona.

Toisin kuin kirjoituksestani voisi päätellä, olen töissä sosiaalinen, elän parisuhteessa ja minulla on jopa ystäviä.

Siis te menette varta vasten ostoskeskukseen kahville katselemaan ihmisiä? Kaikilla on tietysti omat mieltymyksensä, mutta minä en saisi tuosta kyllä yhtään mitään irti. Näen ihmisiä töissäkin.

Elokuvissa käyntihän on ihan mielettömän kallista! 10e/kerta, ei minulla ole varaa sellaiseen jatkuvasti, nyt tosin taitaa olla jo vuosi kun olen viimeksi käynyt, vai milloin se pyöri se jättiläiselokuva? Olisin kyllä halunnut elokuviin, mutta itse tykkään käydä siellä seurassa ja kiinnostavat elokuvat on menneet niin, että kaikki on jo ehtineet sen katsoa, enkä näinollen ole onnistunut seuraa saamaan :( (ja en ole päässyt silloin kun muut on olleet menossa).

Kahvilassa..no kahvi on pahaa, leivonnaiset on ihan sikahintaisia siellä, enkä muutenkaan syö herkkuja. Niin mitä, menisin litkimään sinne teetä 5e/kuppi hirveään hälinään, kun kotona saa sen teekupposen juode 5 sentin hintaan ilman hälinää.

Olisko vain niin, että me ihmiset ollaan erilaisia ja nautitaan eri asioista? Kaikki ei halua maksaa kiskuri-hintoja niistä asioista mistä ap on valmis maksamaan jne. rahakin on useimmilla rajallista joten täytyy valita lukemattomista valinnoista sen muutaman mitä haluaa esim. kuukauden aikana tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ystäviä ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vietän päivät koneella. Nettipalstat ovat ainoa yhteyteni ihmisiin.

Eihän siihen ystäviä tarvitse, eikä mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa, jos menee leffaan tai teatteriin tai kirjastoon. Taidenäyttelyt ja muut kulttuuritapahtumat on tosi kivoja paikkoja mennä ihan yksin. Saa virikkeitä ja kokee uutta, mutta ei tarvitse puhua kenenkään kanssa jos ei halua.

Tämä! Itsekin tykkään liikkua myös yksin, joskus on ihana piipahtaa vaikka kahville ostoskeskukseen ja katsella ihmisiä samalla kun hörppii kahvia. Ihan vaan olla, siis. Ap

Saamiesi alapeukkujen määrästä päätellen ihmiset pysyvät mieluummin kotona neljän seinän sisällä yksinään säälimässä itseään kuin ottavat sen riskin, että menevät julkisiin tilaisuuksiin yksin.

Juuri kun kommentoin oman elokuva-kommenttini :D Joo, siis minulle ainakin elokuvakokemukseen kuuluu toisen kanssa sosiaalisuus, se että saan elokuvan jälkeen puhua elokuvasta jonkun kanssa, mitä ajatuksia herätti jne. Ei me kesken elokuvan tietenkään jutella eikä kommentoida. On myös kiva, että on olkapää jolle itkeä jos elokuvassa on surullinen kohtaus tai on käsi josta pitää kiinni jos pelottaa. Sosiaalinen kokemus kaikenkaikkiaan.

Enkä minä ainakan itsesäälissä kotona ryve, mutta kyllä myönnän että harmittaa jos jää joku elokuva näkemättä esim. siksi että olen töissä kun muut menee elokuviin. Ei se mikään maailmanloppu ole, mutta harmittaa kyllä. Vuorotyön ihanuuksia..

Minulla on niin paha reuma (ei näy ulospäin). Voin seistä vain muutaman minuutin kerrallaan. Veto ja kylmyys aiheuttavat kovat kivut. Yleensä kahviloissa ym. paikoissa on ilmastointi aika kovalla ja jonottamaan joutuu eikä seisomista voi välttää. Siksi olen mahdollisimman paljon kotona enkä käy missään, ellei ole pakko. Voin paljon paremmin eikä tarvitse vetää päätä täyteen lääkkeitä.

Introverteillä on suuri "sisäinen maailma" kun taas ekstroverteillä niin pieni että sitä pitää haekea ulkopuolelta.

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä; heitä, jotka viihtyvät toisten ihmisten seurassa mutta kaipaavat joskus yksinoloa, sekä heitä, jotka viihtyvät yksin mutta kaipaavat joskus toisten ihmisten seuraa.

Kotona on kivaa! Ei ole minun vikani jos et siellä viihdy.

Olin ennen aktiivinen. Nyt viimeiset 4 kuukautta olen ollut yksin kotona ja ainoastaan käyn lähikaupassa johon on matkaa 200 metriä.

Miksi olen kotona? No pelkään nykyään kaikkea ja ulos meno on täyttä helvettiä...

Tietysti minä mietin sitä millaista oli käydä kahvilla, kirjastossa... mutta olen luovuttanut.

On niin kalliit neliöt et on pakko kökkiä kotona koko rahan edestä. Varaa ei ole muuhun kun neliöihin.

vastakohdat kirjoitti:

Introverteillä on suuri "sisäinen maailma" kun taas ekstroverteillä niin pieni että sitä pitää haekea ulkopuolelta.

Aivan ja ekstrovertit eivät voi lakata hämmästelemästä meitä, mutta meitä heidän erilaisuutensa ei niinkään häiritse eikä edes kiinnosta.

Ajoittain luovassa vaiheessa on melkein tuskallista olla tilassa missä on paljon ihmisiä, koska olen ihan "auki". Vaistoan tavallistakin herkemmin kaikki tunnetilat ja jännittyneisyydet ympärilläni olevissa ihmisissä. Ja se kuluttaa! Kun olen yksin saan levätä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te oikein teette? Siis, ettekö kyläile tai lenkkeile, käy uimassa, kirjastossa, kahvilassa, ulkona syömässä jne? Onko tavallistakin ettei ihminen "käy missään"? Vai oonko itse kummallinen kun tykkään liikkua paljon kodin ulkopuolella?

Kyllä minä sanon että en ole käynyt missään, jos en ole käynyt jossain aivan erityisessä paikassa. En mä nyt mitään lenkkejä, kirjastokäyntejä ja uimareissuja ala luettelemaan, ketä ne kiinnostaisi. Töissäkäymistä puhumattakaan.

vastakohdat kirjoitti:

Introverteillä on suuri "sisäinen maailma" kun taas ekstroverteillä niin pieni että sitä pitää haekea ulkopuolelta.

Ai sinäkö sen tiedät? Tällaisen ylimielisen asenteen vuoksi introvertteihin suhtaudutaan usein kylmästi.