Ihmiset jotka kökkivät aina vain kotona

Ei ole ystäviä ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vietän päivät koneella. Nettipalstat ovat ainoa yhteyteni ihmisiin.

Mulla on niin kiva koti ettei ole kaipuuta muualle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ystäviä ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vietän päivät koneella. Nettipalstat ovat ainoa yhteyteni ihmisiin.

Siis oikeastiko? Miten työt hoituu? Ap

Olen tietokoneella, pelaan videopelejä, soitan pianoa, katson telkkaria, ompelen, kuuntelen musiikkia...

Ei ole kavereita joiden kanssa lähteä jonnekin ja yksin ei huvita.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on niin kiva koti ettei ole kaipuuta muualle.

Mullakin on, mutta silti on myös harrastuksia ja ystäviä. Ap

Pelailen koneella, pidän blogia, teen käsitöitä, hoidan kukkia, laitan ruokaa, siivoan, pesen pyykkiä, kuuntelen musiikkia, nukun, laulan, luen, katselen tv:tä, kuuntelen radioita, yms.

Kyllähän tuossa puuhaa riittää.

Mistä sä tiedät ettei joku käy missään?

Mä sanon usein etten tehnyt mitään, vaikka oikeasti teinkin. En vaan usko, että vastaanottaja olisi kiinnostunut kaikista tekemisistäni.

Jos kerran, ap, liikut paljon kodin ulkopuolella, niin olet ehkä sattunut huomaamaan, että ihmiset eivät ole samasta muotista valettuja.  Vai pidätkö kummallisina muita, jotka eivät toimi samoin kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ystäviä ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vietän päivät koneella. Nettipalstat ovat ainoa yhteyteni ihmisiin.

Eihän siihen ystäviä tarvitse, eikä mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa, jos menee leffaan tai teatteriin tai kirjastoon. Taidenäyttelyt ja muut kulttuuritapahtumat on tosi kivoja paikkoja mennä ihan yksin. Saa virikkeitä ja kokee uutta, mutta ei tarvitse puhua kenenkään kanssa jos ei halua.

Käyn töissä, ja joskus lenkillä tai harrastuksessa. Olen ystävien kanssa harvoin. Lopun ajan lataudun kotona, koska olen introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ystäviä ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vietän päivät koneella. Nettipalstat ovat ainoa yhteyteni ihmisiin.

Eihän siihen ystäviä tarvitse, eikä mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa, jos menee leffaan tai teatteriin tai kirjastoon. Taidenäyttelyt ja muut kulttuuritapahtumat on tosi kivoja paikkoja mennä ihan yksin. Saa virikkeitä ja kokee uutta, mutta ei tarvitse puhua kenenkään kanssa jos ei halua.

En ole tuo aiempi, mutta minä koen erilaiset tapahtumat yksin osallistuessani niin, että kaikilla muilla näyttää olevan seuraa ja juteltavaa, ja tunnen itseni siellä joukossa vieläkin yksinäisemmäksi, ulkopuoliseksi ja oudoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ystäviä ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vietän päivät koneella. Nettipalstat ovat ainoa yhteyteni ihmisiin.

Eihän siihen ystäviä tarvitse, eikä mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa, jos menee leffaan tai teatteriin tai kirjastoon. Taidenäyttelyt ja muut kulttuuritapahtumat on tosi kivoja paikkoja mennä ihan yksin. Saa virikkeitä ja kokee uutta, mutta ei tarvitse puhua kenenkään kanssa jos ei halua.

Tämä! Itsekin tykkään liikkua myös yksin, joskus on ihana piipahtaa vaikka kahville ostoskeskukseen ja katsella ihmisiä samalla kun hörppii kahvia. Ihan vaan olla, siis. Ap

Lenkkeilen kyllä paljon, mutta ei ole ketään kenen luona kyläillä enkä sellaista kaipaakaan, en keksi mitään kammottavampaa kuin mainitsemasi uiminen, enkä voi käsittää kahviloissa käymisen tai vielä vähemmän ulkona syömisen viehätystä. Kirjastossa ei tarvitse käydä, tilaan mieluummin kirjat netistä, koska haluan lukea ne moneen kertaan. Kaiken muunkin mahdollisen tarvitsemani tilaan kotiin. Kerran kahdessa kuussa käyn ostoksilla lähikauppaa kauempana, mutta se on aina yhtä ahdistavaa. Viihdyn kotona enkä todellakaan halua olla tekemisissä kenenkään kanssa, luojan kiitos en käy töissä. Itse taas en voi ymmärtää miten kukaan onnistuu pitkästymään. Minulla on kotonakin niin valtavasti mielenkiintoista tekemistä, että päivät ovat siihen aivan liian lyhyitä! 

Mä käyn tunnin tai parin kävelyllä melkein joka päivä, mutta muuten kökin kotona. Luen, maalaan, laitan ruokaa, soitan ja teen vaikka mitä. Kirjastoreissutkin on aika nopeita ja harvassa. Lainaan paljon kerralla. Ei huvita liikkua ihmisten ilmoilla. Jos pääsen kunnolla jonnekin kauas kaikesta, viihdyn ulkona. En tykkää pyöriä tuolla ihmisten seassa tai kenenkään kanssa.

En nyt sanoisi, että tämä asia tekee kenestäkään normaalin tai epänormaalin. Toiset vaan tykkää olla kotona ja toiset ulkona. Veikkaan, että kumpikin sortti on ihan tavallinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran, ap, liikut paljon kodin ulkopuolella, niin olet ehkä sattunut huomaamaan, että ihmiset eivät ole samasta muotista valettuja.  Vai pidätkö kummallisina muita, jotka eivät toimi samoin kuin sinä?

Niin enhän mä pahalla tarkoittanut, oon vaan utelias. Ap

 Ei oo oikein varaa suorittaa tuollaisia aktiviteetteja ja toisaalta huomannut että monessa paikassa olen vain toisten ihmisten, ehkä jotenkin omasta mielestään parempien ja sosiaalisempien tiellä.

Kuitenkin tekeepä lähes mitä tahansa niin merkitsee jonkinlaista rahanmenoa.  Kotona ollessa ei mene turhaan rahaa, eikä synny ristiriitatilanteita toisten kanssa.

Lisäksi mielipiteeni tuntuu olevan jotenkin (yhteiskunnallisesti?) väärä, koska en ikinä ole tykännyt mistään vapaasta liikkuvuudesta rajojen yli enkä myöskään sen seurauksista.  Iteäni ainakin jo ikä-ihmisenä pelottaa liikkua tuolla ihmisten seassa juuri tuosta syystä.  Tosin mielipiteeni on kuulemma väärä. Kaikkea pitää suvaita ja ottaa kaikki uusi avosylin vastaan ja omaksua myös se omakseen.

Kysymys on jo niin asenteella värittynyt, ettei siihen tee mieli vastata.

En tosin kyllä kuulu edes kohderyhmään, en "aina vain köki kotona", mutta viihdyn hyvin kotonakin. Siksi se oma koti on hankittu ja mieleiseksi laitettu että sen vähän ajan minkä ehtii, siellä on mukava olla.

Eihän sitä kenellekään tarvitse erikseen perustella miksi on sellainen ihminen kuin on. Toiset tarvitsevat palautuakseen työstä, koulusta yms.  omaa aikaa, ja moni viettää sitä kotonaan.

Mikä sinusta ap on muokannut sellaisen kuin olet?

Missä kyläilisin, kun kaikki tutut ovat arkisin yleensä töissä? Viikonloput puuhaillaan miehen kanssa, kun hänellä on vapaata. Lenkkeilen alkuillasta radion lempiaamuohjelmani uusintaa kuunnellen. Uimassa en käy, en välitä siitä. Lähikirjastossa käyn välillä, mutta en sielläkään joka päivä jaksaisi rampata. En käy kahviloissa tai ulkona syömässä itsekseni, ei mulla oo sellaiseen varaa eikä tässä ole mitään kivaa paikkaa lähellä. Asun kaupungissa, mutten keskustassa, enkä todellakaan jaksa lähteä keskustaan edes joka viikko - bussi maksaa, myös se bussikortti, eikä huvittaisi lähteä keskustaan yhden ylihintaisen teekupin ja ehkä pullan tai kakunpalan takia. Käyn keskustassa kerran-pari kuussa hoitamassa tarpeelliset asiat ja ostokset, taloudellisempaa niin.

Päivät hoidan kotia, sen minkä jaksan ja tarvitsee, selailen somea ja harrastan aina mitä sattuu tekemään mieli: käsitöitä, maalaan, valokuvaan, soitan kitaraa, katson elokuvaa tai sarjaa, kuuntelen musiikkia.

Käyn töissä ja työni on raskasta. En jaksa arkisin lähteä kaikkin kissanristiäisiin väsyneenä ja suu mutrussa vaan sen takia että pitäisi.

Viikonloppuisin jaksaa sitten yhden päivän levättyyä kunnolla tehdä yhtä sun toista.

Lenkkeily ei innosta. Ehkä pari kertaa vuodessa innostun käymään. Se ei vaan ole yhtään mun juttu, vaikka aina yritän sen aloittaa.

Uimahallissa en ole käynyt yläasteen jälkeen. Tai lukion. Joka tapauksessa siitä on varmastikin kohta 20v. Kaikenlainen ulkona syöminen yms. on ollut ihan minimissä, koska olen ollut työtön, joten ei rahaa.

Kirjastossa käyn lasten kanssa silloin tällöin.

En oikeastaan käy missään muualla kuin ruokakaupassa. Muuten istun kotona ja odotan, että aika kuluu. Kotona surffaan netissä tai pelaan pleikkarilla, teen ruokaa ja pesen pyykkiä.

Ketään kavereita ei ole, joiden luona voisin käydä.