Ihmiset jotka kökkivät aina vain kotona

Väsyttää kamalasti töiden jälkeen ja rahat on aina vähissä, harrastukset painottuu kotiin ja  muutenkin laiska lähtemään mihinkään. Lisäksi vielä introvertti. Siinäpä syitä, en silti ihan aina köki kotona. Vielä lisäksi kyläpaikkoja ei ole.

Mä rakastan kotona oloa! Tänäänkin työkaverit lähti viihteelle, mä mieluummin tulin kotiin rauhottumaan rankan työpäivän jälkeen. Keitin kahvia ja söin lohileipää, hakkaa baarit ja jonninjoutavan seuran mennen tullen. En ole totaali-introvertti, mulla on ystäviä (sekä mies ja lapsia), mutta viihdyn parhaiten kotosalla.

Ei oo rahaa enää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te oikein teette? Siis, ettekö kyläile tai lenkkeile, käy uimassa, kirjastossa, kahvilassa, ulkona syömässä jne? Onko tavallistakin ettei ihminen "käy missään"? Vai oonko itse kummallinen kun tykkään liikkua paljon kodin ulkopuolella?

Lenkillä käyn viikonloppuisin. Jos voisin päättää niin kävisin joka päivä jotain liikuntaa harrastamassa. Työ on niin fyysisesti raskasta että seuraava päivä olisi vielä raskaampaa koska olen seisten koko päivän ja palkka on niin huono että sillä hädin tuskin maksaa edes vuokraa.

Eli ei tarvitse selitellä ehkä yhtään enempää.

Huomasin 5kk työtä tehneenä että ainoa asia mitä oikeastaan voisi harrastaa on alkoholin käyttö.

Minusta matalapalkka-alan hommista pitäisi saada enemmän palkkaa. Se on riski terveydelle ja sosiaalisuudelle.

Mihinkään ylimääräiseen ei oikein ole varaa. Säästämällä saa kerran vuodessa käytettyä lapset mummolassa. Autostakin piti luopua kun ei ole enää oman alan töitä tarjolla ja asunnostakin piti luopua ja mennä vuokralle.

Elämä on täynnä valintoja. Valitsit väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ystäviä ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vietän päivät koneella. Nettipalstat ovat ainoa yhteyteni ihmisiin.

Eihän siihen ystäviä tarvitse, eikä mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa, jos menee leffaan tai teatteriin tai kirjastoon. Taidenäyttelyt ja muut kulttuuritapahtumat on tosi kivoja paikkoja mennä ihan yksin. Saa virikkeitä ja kokee uutta, mutta ei tarvitse puhua kenenkään kanssa jos ei halua.

Mutta joillekin se sinne paikkaan X meno on jo tarpeeksi ahdistavaa. Matkalla bussissa tai muissa kulkuvälineissä olo on ahdistavaa toisille.

Jännä että aloittaja ajattelee että tekemistä ovat vain hänen harrastamamansa ja luettelemansa asiat. Eikös kaikkein tärkeintä ole että ihminen tekee juuri niitä asioita joista itse nauttii. Näitä asioita ei voi ajatella itsensä kautta. Kukaan toinen ei voi määritellä sopivaa ja hyvää elämää toisen puolesta. Jollekin nuo luetellut menot tuovat vain kuormaa ja ahdistusta kun taas toiselle ne voivat olla suuri henkireikä.

Jotenkin yksinkertaista ajatella että kaikki ovat samanlaisia kuin minä. Elä ja anna elää.

Rakastan olla kotona. Olen aina ollut introvertti, ja luulen, että kotona viihtyminen on sisäsyntyistä. Rakastin jo lapsena olla kotona. Minusta riitti, että olin koulussa kaiket päivät kaverien kanssa, koulun jälkeen kavereiden kanssa hengailu tuntui rasitteelta, vaikka en yleensä kehdannutkaan kieltäytyä kaverin luo menosta ilman "oikeaa" syytä. Mutta ai että, kun se oli ihanaa, kun sai joskus vaan linnoittautua viikonlopuksi kotiin. Pelata vaan Sims 1:tä, piirrellä, kirjoitella kirjeitä ja runoja, herkutella, katsella videoita tai tvtä. Kesäisin lukea pihakeinussa Aku Ankkaa, grillata, nauttia omasta puutarhasta. Korkeintaan sisarusten ja vanhempien kanssa oleilla. Vieläkin suurinpiirtein samat hommat maistuu. Työpäivässä on ihan riittävästi - oikeastaan liikaakin - sosiaalista kontaktia. Ystäviäni tapaan noin kerran kuussa. Myönnettäköön, että tapaamme yleensä enemmän tai vähemmän alkoholinhuuruisissa merkeissä - joku pitää illanistujaiset, joista mahdollisesti jatketaan baariin. Joskus käymme keikoilla tai festareilla. Olen varmaan huono ihminen, mutta en oikeastaan kaipaa ystävieni seuraa sen useammin. Ei kiinnosta työpäivän jälkeen lattelle meneminen kahvilaan, mielummin kirjoittelen heidän kanssaan WhatsAppissa kotoa käsin. Vaikka pidän kyllä ystäviäni rakkaina, ja moni heistä on lapsuudenystävä. Arkena kuitenkin oman puolison sekä suht koht usein minun tai puolisoni lapsuudenperheen seura riittää. Silloin, kun en ollut kokopäivätöissä, kaipasin kavereiden ja ystävien seuraa jonkin verran useammin, esim. gradua kirjoittaessa. Ehkä eläkkeellä (tai jos jää työttömäksi) ystävien kanssa jaksaa taas viettää paljon aikaa.

Ja kaikkia harrastuksiani voi tosiaan toteuttaa kotona, pl. juoksulenkit. Lisäksi asumme omakotitalossa. Jossain perseensilmän kokoisessa yksiössä mieheni kanssa asustaessa kaatuisi varmasti seinät päälle, jos valtaosan vapaa-ajastaan hengailisi kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on jo niin asenteella värittynyt, ettei siihen tee mieli vastata.

En tosin kyllä kuulu edes kohderyhmään, en "aina vain köki kotona", mutta viihdyn hyvin kotonakin. Siksi se oma koti on hankittu ja mieleiseksi laitettu että sen vähän ajan minkä ehtii, siellä on mukava olla.

Eihän sitä kenellekään tarvitse erikseen perustella miksi on sellainen ihminen kuin on. Toiset tarvitsevat palautuakseen työstä, koulusta yms.  omaa aikaa, ja moni viettää sitä kotonaan.

Mikä sinusta ap on muokannut sellaisen kuin olet?

Enpä tiedä, oon aina ollut ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, tykännyt uusista ihmisistä ja asioista. Yhtä lailla tykkään matkustelusta, oon utelias kun kaupunkiin tulee uusia tapahtumia, liikun paljon eri muodoissa mutta kuten kerroin joskus on mukavaa istahtaa alas ja seurailla ihmisiä, miettiä vaikka niiden elämäntarinoita ja hörppiäsitä kahvia :) Kotona lähinnä syön, nukun, peseydyn ellen tee sitä salilla tai uimahallissa, ehkä katson hetken telkkaria tai kutsun ihmisiä kylään. Ap

Mä muistelisin omasta lapsuudesta, että ne yh-mutsien ja muiden vähän vähemmän perään katottujen muksut luuhaili vähän siellä täällä mäkeissä arkena päivällistä syömässä naama sutussa.

Ydinperheissä oli kotipäivälliset, saunaillat ja kotona viihdyttiin, kun siellä oli rauhaisaa ja mukavaa sekä siistiä.

Mikä sinusta on tehnyt tuommoisen jatkuvan nopeaa tyydytystä etsivän, hermostuneen elohiiren? Oliko sulla lapsena jotenkin ikävä koti, kun et osaa olla siellä? Alkoholistivanhemmat ehkä?

Ihan tavallinen koti, ei todellakaan mitään alkoholiongelmaa. Ja omanikin on viihtyisä, lienee vain luonnekysymys. Onkohan kaikilla kotona kökkivillä ollut köyhä lapsuus kun eivät osaa missään käydä aikuisena, tätä olen joskus miettinyt. Raha varmaan kyllä rajoittaa joidenkin elämää sinne kotiin. Ap

Mä muistelisin omasta lapsuudesta, että ne yh-mutsien ja muiden vähän vähemmän perään katottujen muksut luuhaili vähän siellä täällä mäkeissä arkena päivällistä syömässä naama sutussa.

Paha sanoa, ehkä? Itse taas kasvoin ihan ydinperheessä enkä niin tiedä noista yh-kuvioista mutta vähän surulliseltahan tuo kuulosti tietysti. Ap

Vähän surullista on myös se, että itsetunto on kiinni siitä miten paljon viettää aikaa kodin ulkopuolella :>

Ei tietenkään ole :) Kunhan ihmettelin, miten se liittyy itsetuntooni sun mielestä? Ap

Ootpas näpsäkkä pikkuneiti :) "en tajua miten joku on niin ruma, kunhan siis ihmettelen"

Ei millään pahalla mutta aikuiset ihmiset osaa jättää tuollaiset teinien pikkunäppärät itsensäkohottamisyritykset taakseen ja nauttivat omasta elämästään ilman, että pitää miettiä miten paljon parempi nyt ite ehkä on.

Jos olet kovin nuori niin saat ehkä vähän anteeksi, mutta nyt olis aika sitten vähän aikuistua.

Tämä.

kaveri on sellainen. hieno koti ja laittaa kotia jatkuvasti. jos käy ulkona, lähtee muutaman kerran kuukaudessa baariin ja silloinkin ennen puoltayötä.

Opiskelen. Olen niin kyllästynyt kökkimään kotona, että sekoan kohta! Vielä viimeinen tentti tälle vuodelle ja tää paska on ohi vähäksi aikaa.

Kotona viihtyvillä on paha pornoaddictio ja eivät kehtaa myöntää sitä. Runkkaavat naamat irvessä vähän väliä.

Yllätyin kun rupesin lukemaan keskustelua. Ap ei varmasti tarkoittanut pahaa, ehkä jotenkin huonosti muotoiltu kysymys. Oliskohan esim, mitä te tykkäätte vapaa-aikana tehdä kotonanne. Ja sitten muutama esimerkki mitä itse tekee. Ja kertoa kuinka omat harrastukset ja tekemiset löytyy usein kodin ulkopuolelta. Eihän nuo uimiset, teatterit yms sitä tarkoita jos itse käy, että teidän kaikkien pitäisi käydä, nehän ovat vain yhden ihmisen tekemisiä.

Mä tykkään itse koko ajan jotain touhailla, tapahtui se sitten kotona tai kylillä. Kotona mm ruoan laitto, siivous, leipominen, lepääminen, lukeminen soittaminen, jumppaaminen yms mitä ikinä keksii, lista olisi pitkä. Tykkään myös mennä lenkille, ratsastamaan, ystäville kylään, salille, tanssimaan,.. tämäkin lista olisi pitkä. Mutta ehkä se lepääminen ja rentoutuminen on tärkeintä mulle kotona tapahtuvaa. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Ei oo rahaa enää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te oikein teette? Siis, ettekö kyläile tai lenkkeile, käy uimassa, kirjastossa, kahvilassa, ulkona syömässä jne? Onko tavallistakin ettei ihminen "käy missään"? Vai oonko itse kummallinen kun tykkään liikkua paljon kodin ulkopuolella?

Lenkillä käyn viikonloppuisin. Jos voisin päättää niin kävisin joka päivä jotain liikuntaa harrastamassa. Työ on niin fyysisesti raskasta että seuraava päivä olisi vielä raskaampaa koska olen seisten koko päivän ja palkka on niin huono että sillä hädin tuskin maksaa edes vuokraa.

Eli ei tarvitse selitellä ehkä yhtään enempää.

Huomasin 5kk työtä tehneenä että ainoa asia mitä oikeastaan voisi harrastaa on alkoholin käyttö.

Minusta matalapalkka-alan hommista pitäisi saada enemmän palkkaa. Se on riski terveydelle ja sosiaalisuudelle.

Mihinkään ylimääräiseen ei oikein ole varaa. Säästämällä saa kerran vuodessa käytettyä lapset mummolassa. Autostakin piti luopua kun ei ole enää oman alan töitä tarjolla ja asunnostakin piti luopua ja mennä vuokralle.

Elämä on täynnä valintoja. Valitsit väärin.

Elämässä toki pitää tehdä valintoja, mutta myös elämä valitsee meille asioita, joille et vaan voi mitään. Tulee sairauksia, menettää läheisiään, työn voi menettää, voi loukkaantua niin, että elämä muuttuu totaalisesti.

Ylipäätään mitä tahansa voi tapahtua, jopa sinulle, vaikka noin itsevarma oletkin. Olen elänyt pitkään, joten voin tämän sinulle sanoa, nauti elämästä nyt ja ole kanssaihmisillesi armollinen, vääjäämättä tulee se päivä, kun heitä tarvitset.

Minulla on kyllä kavereita suhteellisen paljon, muttei oikein sellaisia läheisiä ystäviä joille voisi vain soittaa milloin vain että lähdetkö kaljalle/pizzalle/salille/pelaamaan bilistä tai mihin vaan. Se vaikuttaa aika paljon siihen ettei tule käytyä niin paljoa missään yliopiston ulkopuolella joidenkin opiskelijatapahtumien lisäksi. Uskon että aika monella on samankaltainen tilanne. 

Käyn töissä, siinä kyllä jo tulee päivän sosiaalinen annos täyteen ja ylikin. Työn lisäksi on vielä normaalit kaupassa ym asioilla käynnit, parin viikon välein haen kirjastosta lisää lukemista. Liikun myös paljon ulkona, metsissä ja lenkillä, mutta mieluiten yksin.

On paljon lasten menoja, kavereille ja harrastuksiin kuljetuksia ym, tosin mies hoitaa aika pitkälle nämä. Lisäksi on kaukana asuvat sukulaiset ja pari ystäväperhettä, joiden tapaamisia kertyy 1-2krt/kk.

Haluaisin kökkiä kotona ihan rauhassa paljon, paljon enemmän kuin nyt pystyn!!!

Kaikilla kun ei ole sosiaalista elämää, itse vietän aikaa kotona paljon. Miehen ja lapsen kanssa, kummatkin työttömiä.Käydään joskus ulkona lapsen kanssa, kavereita ei kummallakaan juuri ole ja nekin vain Facebookissa. Itsellä löytyy harrastus jossa käyn max 2-3 kertaa viikossa, kaupassa korkeintaan joka toinen päivä. Muutenpa tulee oltua kotona ja tehtyä kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te oikein teette? Siis, ettekö kyläile tai lenkkeile, käy uimassa, kirjastossa, kahvilassa, ulkona syömässä jne? Onko tavallistakin ettei ihminen "käy missään"? Vai oonko itse kummallinen kun tykkään liikkua paljon kodin ulkopuolella?

Miksi et viihdy kotona? Mitä siellä on vialla?

Itse olen päivät ihmisten keskellä töissä, vapaa-ajalla en jaksa mitään small talkia puolituttujen kanssa. Vetäydyn koiran kanssa metsään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi normaalilla järjellä varustettu aikuinen ihminen ei muka tajua että ihmiset nyt vaan on erilaisia ja pitää eri asioista syystä tai toisesta!

Olet vain utelias...joopa joopa...pientä ylemmyyden tunnetta ilmassa ja olethan toki vähän parempi ihminen kuin joku muu "kotihiiri".

Ei tämän ollut tarkoitus kenenkään mieltä pahoittaa :) Ap

Juu eipä tietenkään. " Ei millään pahalla".

Kun kuvailit omaa elämääsi, niin en haluaisi elää sellaista. Kuulostaa todella tylsältä.

Mutta hei, ei millään pahalla.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni kotona oleminen on osa boikottia. En ole saanut suomelta mitään. Muuttaisin pois, jos olisi varaa.

Ohis, mutta mitä ihmettä sinun olisi pitänyt saada? 

Mulla on luovana ja herkkänä ihmisenä niin vilkas sisäinen maailma, että mulla on kaupungilla ja small talk -tilanteissa paljon tylsempää kuin yksin kotona. Lisäksi kotona olo on rennompi ja rauhallisempi. Matkustelu on sitten asia erikseen, kun näkee jotain oikeasti täysin uutta ympärillään.