Ihmiset jotka kökkivät aina vain kotona

Miksi kaikki ei käyttäydy juuri samalla tavalla kuin MINÄ? Siis tosi outoo, miten outoja noi on?

Minä käyn kyllä lenkillä (koirat), mutta muuten saattaa joskus mennä viikko parikin etten näe vapaa-ajalla ketään ihmisiä ja asun myös yksin.

Olen päiväkodissa töissä, joten sosiaalisia kontakteja ihmisiin on kyllä enemmän kuin tarpeeksi työn puolesta, ei vain aina sitten kotona jaksa vaan kaipaa omaa rauhaa ja vain olemista. Mitä teen? Lueskelen nettiä, katselen sarjoja, siivoan, koulutan koiria, pelaan kännykkäpelejä, väritän, kuuntelen musiikkia, luen kirjaa ja sellaista. Nautin elämästä, en koe olevani yksinäinen tai jos ajoittain koen, kerron heti läheisille ja aina löytyy sitten joku seuraksi.

Kyllä kait mä olisin mielellään menossa enemmän, mutta masennusta vähän pukkaa. 

Ei ole töitä ja luen pääsykokeisiin. En mä nyt koko pv lue, että kyllähän siinä kerkeäis muutakin. Mutta ehkä kerran viikossa jaksan ja pakotan itseni kaupunkiin kavereita moikkaan, muuten oon ihan vaan tässä kotikylässä ja käyn kaupassa jne. Pitäs tosiaa vaikka salilla käynti aloittaa, mutta on se hankalaa lähteä. 

Mä käyn töissä ja se imee kaiken sosiaalisuuden musta. Olen hyvä ja pidetty työssäni, mutta se tosiaan on niin vaativaa, etten jaksa enää muuta. Työpäivät on 8h 15min ja siihen 1h 20min, niin ei vaan jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran, ap, liikut paljon kodin ulkopuolella, niin olet ehkä sattunut huomaamaan, että ihmiset eivät ole samasta muotista valettuja.  Vai pidätkö kummallisina muita, jotka eivät toimi samoin kuin sinä?

Niin enhän mä pahalla tarkoittanut, oon vaan utelias. Ap

Toi sun sanavalinta kökkiminen kyllä paljastaa asenteesi. Ihan kuin kotona ei voisi olla aktiivinen. Lukea, leipoa, tehdä kotihommia tai käsitöitä, askarrella, jumpata, kokkailla, maistella viinejä jne. Voi sitä kotonakin touhuta. Itse tykkään kyllä touhuta paljon kodin ulkopuolellakin mutta joskus kotona touhuilu on mukavaa.

Ai, meillä päin se on ihan normaali sana, saattaahan olla niinkin että vaan itse liität siihen negatiivisia assosiaatioita. Ap

Ei se negatiivinen sävy mikään oma keksintöni ole.

https://www.urbaanisanakirja.com/word/kokkia/

Ärsyynnyn ja turhaudun toisten ihmisten seurasta helposti. En jaksa käydä turhanpäiväisiä keskusteluja kenenkään hyvänpäiväntutun kanssa. En koe intressiä mennä elokuviin tai kahvilaan, ravintoloissakin olen niin paljon syönyt tähän mennessä että nekin on jo nähty. Jos olisi tarpeeksi rahaa, ostaisin hevosen ja viettäisin paljon aikaa talleilla. Kuntosalit, uimiset, ryhmäliikunnat ym. ei ole nekään mun juttuja. Suomeen ei tule, tai tulee niin harvoin esiintyjiä joiden konsertit kiinnostavat, joten erittäin harvoin minua niissäkään näkee. Laivareissut ovat ihan kivoja koska rakastan merta, ja katsella kannelta kun aurinko laskee ja nousee.

Itselleni kotona oleminen on osa boikottia. En ole saanut suomelta mitään. Muuttaisin pois, jos olisi varaa.

Olen itse pahimman luokan kotikökkiä. Rakastan laittaa terveellistä ruokaa, katsella leffoja puolison kanssa ja lukea. Koiria lenkitän säännöllisesti ja käyn kirjastossa, mutta harvemmin tunnen tarvetta pistää nokkaani ulos etenkään baareissa ravaamista varten. Kavereiden illanvietoista lähden yleensä kotiin jo 1-2 yöllä, kun muut bilettävät aamuun asti. Minulle koti on tärkeä, enkä tylsisty kotona koskaan!

Jokainen on omanlaisensa ja persoonana erilainen.

Joku haluaa olla yksin ja toinen taas kulkee kylillä ja joka riennossa. Niin, että sukat vaan pyörivät jalassa ja hiukset hulmuten.

Kukin omalla tavallaan.

Itse nuorempana liikuin enemmän eri mestoissa ja niin poispäin. Mutta kun ikää tuli enemmän, ei enää koe samanlaista pakottavaa tarvetta olla aktiivisempi.

Tahti on vähän hidastunut. Mutta onhan tässä kökkimisessä se yksi vaara olemassa. Että tulee lopulta mökkihöperöksi.

Toivottavasti niin ei tule käymään.

Tälläsistä paistaa niin kilometrin päähän että ainut saavutus on joku blogin pitäminen siitä omasta tekemisestään. Niitä sitten lukee samanlaiset eukot, ja kaikki  "tekeminen" on ihan yhtä hyödyllistä yhteiskunnalle ja heille itselleen, että kattelis maalin kuivumista. Silti jostain revitään se mielikuva, et ollaan niin hiton pintaliitäjää, kun käydään vähän kahvilla. Jokainen järkevä mies kiertää tommoset bimbot kaukaa. "en oo mikää sydänkirurgi" No et totta tosiaan ole....

M29

Ystävälleni on todella tärkeää, mitä muut ajattelevat hänestä ja perheestään. Asumme lähekkäin ja olisi kiva monesti tehdä jotain yhdessä mutta kun ystävä ja miehensä ovat ostaneet itselleen liian kalliin talon ja auton ettei koskaan voi tehdä mitään mikä maksaa edes 5€. Palju oli myös saatava pihaan ja talo pitäisi toki remontoidakin kun mitä nyt muut ajattelevat jos keittiö on jo viisi vuotta vanha. Autokin olisi hyvä vaihtaa uudempaan audiin ettei vaan työkaverit ajattele että ovat köyhiä. Kökkivät sitten kaiken aikansa kotona ja syövät makaronia ja tonnikalaa kun ei ole muuhun varaa. Eivät mielellään edes kutsu vieraita kun pitäisi olla tarjottavaa. En jaksa enää edes pyytää ystävääni mihinkään kun ei kuitenkaan lähde kun vaarana on että voi mennä rahaa.

Ompelen, surffaan, luen, katson telkkaria, teen ruokaa, siivoan. 

Aika harvoin ulkona tapahtuu mitään minkä takia jaksaisin lähteä pois tästä mukavuustilastani. Ja olen introvertti, vieläpä jo keski-ikäinen, joten en edes jaksa tutustua uusiin ihmisiin.

Ap:n mielestä sisältöä ei siis voi saada elämään kotona kökkiessä. Minun mielestäni tuollainen ajattelu on todella rajoittunutta. Monet ovat täällä jo kertoneet, mitä kaikkea mukavaa ja mielenkiintoista tekevät kotona. Kyllä esimerkiksi sukan kutomisesta, leipomisesta, kitaransoitosta ja lukemisesta saa ihan yhtä lailla sisältöä elämäänsä kuin näyttelyissä, elokuvissa ja lenkillä käymisestä. 

Itse teen tutkimustyötä osittain kotona ja rakastan lukemista. Harrastan myös kuvataiteita ja luovaa kirjoittamista. Saan kirjoista ja harrastuksistani mielestäni paljon enemmän sisältöä elämääni kuin siitä, että istuisin kahvilassa katsomassa ihmisiä. Toki sekin voi olla mukavaa joskus. En todella aina köki kotona, mutta parhaiten viihdyn kotona. Kökkiminen sanana on minunkin mielestäni negatiivissävyinen, tulee mieleen se, että makaa sohvalla passiivisena. Sellainenkin on joskus paikallaan.

Tuttavapiiriini kuuluu muutama ap:n tyylinen ihminen. Heillä on vaikeuksia yksinolon kanssa, eivät kestä olla yksin kotona, pitää vähintään puhua puhelimessa tai viestiä muuten jonkun kanssa. Lähes koko ajan pitää myös tehdä ja päivittää aktiivisuuttaan eri medioissa. Minun tuttavieni tapauksessa tämä kertoo mielestäni siitä, että jollain tasolla pelkäävät oman itsensä kohtaamista. On puhuttu näistä aiheista useasti, joten ei ole pelkästään minun tulkintaani heidän ajattelu/tunnemaailmastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ystäviä ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vietän päivät koneella. Nettipalstat ovat ainoa yhteyteni ihmisiin.

Eihän siihen ystäviä tarvitse, eikä mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa, jos menee leffaan tai teatteriin tai kirjastoon. Taidenäyttelyt ja muut kulttuuritapahtumat on tosi kivoja paikkoja mennä ihan yksin. Saa virikkeitä ja kokee uutta, mutta ei tarvitse puhua kenenkään kanssa jos ei halua.

Ei niin mutta kun on ensin ollut töissä ja käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa, onkin aika viedä tai hakea lapsia harrastuksista, istua luottamustoimen kokouksissa, vanhempainilloissa ja muissa, viikonloput vietetään matseissa ja näytöksissä tai sitten mökillä jossa on keväällä hurjasti tekemistä, on todella kiva olla muutama ilta ihan kotona.

Itsekin sanon että en ole tehnyt mitään jos joku kysyy.

Käyn toki taidenäyttelyissä ja kulttuuritapahtumissa aika usein mutta en sen takia että pääsisin kertomaan siitä jollekin.

Voi, mä tykkäisin käydä vaikka missä, mutta, kun kaverit puuttuu. Oon sinkku ja kaikki ystävät on naimisissa. Ikinä ei kutsuta mihinkään esim. vappubileisiin, kun ei oo sitä miestä. Ystäviä kyllä tapaan, silloin kun niille sopii. En harrasta mitään ihmeellistä enkä notku netissä.

Olen paljon kotona, koska on alle 1-vuotias lapsi ja toinen tulossa kovaa vauhtia. Käyn vanhemmillani ainakin 2x viikossa kylässä, asuvat ihan lähellä. Myös appivanhemmilla joka toinen vkloppu. Käyn kyllä mieheni kanssa välillä ulkona syömässä ja nautin siitä. Kaverit jäänyt erilaisen elämän tilanteen vuoksi. Nyt vaan on sellainen elämäntilanne ettei ehdi/jaksa. Yöt menee valvoessa ja päivät pikkusta hoitaessa.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni kotona oleminen on osa boikottia. En ole saanut suomelta mitään. Muuttaisin pois, jos olisi varaa.

Marttyyriasenteella et satuta kuin itseäsi

Vierailija kirjoitti:

Voi, mä tykkäisin käydä vaikka missä, mutta, kun kaverit puuttuu. Oon sinkku ja kaikki ystävät on naimisissa. Ikinä ei kutsuta mihinkään esim. vappubileisiin, kun ei oo sitä miestä. Ystäviä kyllä tapaan, silloin kun niille sopii. En harrasta mitään ihmeellistä enkä notku netissä.

Mikset sano, että olet tavannut jonkun miehen , ja valitettavasti hänelle tuli äkillinen meno, jos/kun saat kutsun ja asut asuntoon sisään .

Outoja kavereita sulla, kun kutsuvat vain, jos sulla on mies?

On se aika kummallista kun jotkut viihtyy ihan itsekseen kotona eikä kaipaa ohjelmaa ja ihmisiä. Oon vähän kateellinen sellasille koska itelle tulee vähän tylsää ja olo että muualla tapahtuu jotain hauskaa.

Oon nyt aika paljon kotona ja kotiympäristössä kun olen kotiäiti. Yritän viihtyä ja keksiä mielekästä tekemistä mutta en ole oikein onnellinen.

En silti ymmärrä niitä ihmisiä jotka ei ollenkaan osaa olla yksin tai kotona. Pitää koko ajan olla menossa ja tavata ihmisiä jne. Ei sekään tervettä ole. Yks tuttu sai just lapsen vuos sitten ja raahaa nyt sitä lasta kokoajan mukanaan. Lapsi ei varmaan oo päiväunia koskaan pääsyt omassa sängyssä nukkuu kun vaunuissa lennättää sitä kahvilaan ja ostoksille ja kavereille jne.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te oikein teette? Siis, ettekö kyläile tai lenkkeile, käy uimassa, kirjastossa, kahvilassa, ulkona syömässä jne? Onko tavallistakin ettei ihminen "käy missään"? Vai oonko itse kummallinen kun tykkään liikkua paljon kodin ulkopuolella?

Lenkillä käyn viikonloppuisin. Jos voisin päättää niin kävisin joka päivä jotain liikuntaa harrastamassa. Työ on niin fyysisesti raskasta että seuraava päivä olisi vielä raskaampaa koska olen seisten koko päivän ja palkka on niin huono että sillä hädin tuskin maksaa edes vuokraa.

Eli ei tarvitse selitellä ehkä yhtään enempää.

Huomasin 5kk työtä tehneenä että ainoa asia mitä oikeastaan voisi harrastaa on alkoholin käyttö.

Minusta matalapalkka-alan hommista pitäisi saada enemmän palkkaa. Se on riski terveydelle ja sosiaalisuudelle.

Mihinkään ylimääräiseen ei oikein ole varaa. Säästämällä saa kerran vuodessa käytettyä lapset mummolassa. Autostakin piti luopua kun ei ole enää oman alan töitä tarjolla ja asunnostakin piti luopua ja mennä vuokralle.