Ihmiset jotka kökkivät aina vain kotona

Hoidan puutarhaa, lemmikkejä, harrastan (mm. piirtämistä ja pianon soittoa), puuhailen puolison kanssa...

En pidä ihmisistä enkä viihdy ihmisten ilmoilla. Viihdyn hyvin itsekseni tai vain puolison seurassa. Koti on maailman paras paikka. Siellä saa olla rauhassa. 

Käyn töissä 7-10 tuntia päivässä, nukun (yritän) 8 tuntia, työmatkoihin menee tunti päivässä noin. Aika vähän jää vapaa-aikaa. Viihdyn sen ajan kotona omassa rauhassa kissojeni kanssa. Kotini on linnani. Kotona on kaikki kiva mitä elämääni tarvitsen. En pidä matkailusta, nuorempana on tullut matkailtua kolmella eri mantereella, mutta ei se nyt niin kovin ihmeellistä ollut ja nykyään maailma on vielä inhottavampi paikka kaiken maailman tautien, terroristien ja muun paskan takia.

En varsinaisesti vihaa ihmisiä, mutta en tiedä kovin montaa sellaista ihmistä, jota jaksaisin kovin kauaa katsella/kuunnella. Lähtökohtaisesti ihmiset ovat ikävää seuraa, enkä halua siksi olla oikein kenenkään kanssa tekemisissä, jos ei ole pakko. Jo rutiininomaisella kauppareissulla tulee yliannos tyhmiä ihmisiä.

Kyllä mä jonkun verran käyn kodin ulkopuolella, käyn kirjastossa ja leffassa välillä kun rahatilanne sallii, kyläilen joskus. Kavereita tapaan kun he ehtivät, tapaisin useamminkin jos niitä olisi enemmän kun nykyisillä on kiireinen elämä ja tahtovat itsekkin olla välillä rauhassa ja yksin.

Joka päivä poistun ulos vähintään kävelylle tai kaupaaan koska huomaan miten paljon se vaikuttaa mun mielialaan jos olen sisällä monta päivää putkeen.

Kuitenkin kotona viihdyn suurimman osan ajasta ja siellä on tosi paljon tekemistä, välillä on hyvä olla vaan tekemättä mitään ja rentoutua.

Ei rahaa eikä ystäviä, siinä se kaava.

En tykkää kyläilystä tai kahviloissa istumisesta, ja teen parempaa ruokaa itse kuin ravintolat joissa minulla olisi varaa syödä.

Opiskelen kotoa käsin (itseopiskelen) ja välillä käyn lenkillä. Kirjasto on aika lähellä, mutta siellä en pysty aina keskittymään. Kotona sitä paitsi voi juoda kahvia, siellä ei.

Sali on liian kallis, jumppaan kotona. Uimahallista saa silsan ja syövän. Tykkään kutsua kavereita kotiin, koska aika usein jutut keskittyy musiikkiin jota sitten huudatetaan mitä milloinkin.

Yksinkertaisesti: tykkään kodistani. Mun oma palatsi,jos nyt on nätti keli niin menen ulos mutta jonkinlainen ruumiin jatke tää on.

Hyvä, että kökkivät vain siellä. Sinne ne kuuluvatkin, parempi kaikille.

Itseäni välillä harmittaa se, miten vähän aikaa vuorokaudesta jää siihen kotona "kökkimiseen". Tälläkin viikolla olisi ollut menoa joka päivälle, mutta nyt olen onneksi kuumeessa!

Ap vaikuttaa kyllä aika mulkulta ihmiseltä ":)"

Vierailija kirjoitti:

Eli rahanpuute, sosiaalisten tilanteiden pelko, masennus, ei jaksa ja yleinen introverttiys. Päihdeongelmaa olisin myös veikannut, sitä ei ainakaan myönnetty. No sain vastauksia tuohon miksi, mutta myös siihen mitä puuhaavat. No niin, kiitos :) Ap

Olen entinen päihdeongelmainen, ja voin kertoa, että se ei todellakaan saanut minua pysymään kotona, päinvastoin. Silloin minulla oli vilkas sosiaalinen elämä ja yksinkin olin aina jossain menossa. Lopetettuani alkoholinkäytön tajusin, että viihdyn kaikkein parhaiten kotona. Vastasin tähän ketjuun jo aiemmin ja kerroin, etten käy missään enkä tapaa ketään ihmisiä. Tällä tavoin elämäni on mukavaa, en ole kaivannut sosiaalisuutta yhtään enempää kuin alkoholiakaan kerran niistä luovuttuani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran, ap, liikut paljon kodin ulkopuolella, niin olet ehkä sattunut huomaamaan, että ihmiset eivät ole samasta muotista valettuja.  Vai pidätkö kummallisina muita, jotka eivät toimi samoin kuin sinä?

Niin enhän mä pahalla tarkoittanut, oon vaan utelias. Ap

Toi sun sanavalinta kökkiminen kyllä paljastaa asenteesi. Ihan kuin kotona ei voisi olla aktiivinen. Lukea, leipoa, tehdä kotihommia tai käsitöitä, askarrella, jumpata, kokkailla, maistella viinejä jne. Voi sitä kotonakin touhuta. Itse tykkään kyllä touhuta paljon kodin ulkopuolellakin mutta joskus kotona touhuilu on mukavaa.

Tulee mieleen yhden kaverin teini, se ei todellakaan ikinä käy missään. Koulussa kai joskus, lopun aikaa istuu nenä kiinni läppärissä/kännykässä/telkkarissa. Ei kuulemma mikään kiinnosta. Töissä ei ole ollut ikinä, koska ei "jaksa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuulostaa vähän surulliselta omaan korvaan. Siis se, että moni kirjoittaa, ettei ole ketään, kenen kanssa mennä tai tehdä mitään. Kodista tulee hieman kuin vankila silloin ja varmaan kynnys lähteä ulos nousee mitä enemmän aikaa kuluu. Miten te tällaisessa tilanteessa olevat olette päätyneet omaan tilanteeseenne? Eräs oma kaverini on hieman samanlaisessa tilanteessa ja olen koettanut pitkään olla se ns viimeinen kaveri, jota hän tapaa, mutta hän on rehellisesti sanottuna niin ilkeä ja piikikäs ihminen, etten minäkään meinaa jaksaa enää. Sen vuoksi tätä täällä pohdin.

Joillekin siitä voi tulla vankila. Henkilöille, jotka haluaisivat olla aktiivisempia mutta eivät jostakin syystä voi liikkua kodin ulkopuolella. Mutta ehkä ennemminkin useimmille vankilan sijaan koti on turvasatama. Ihmiset jotka ovat esim. kokeneet kiusaamista tms. eivät välttämättä koe omakseen oloa ihmisjoukoissa tai ylipäätään jatkuvasti erilaisissa tapahtumissa käymistä. Silloin se koti ja ne ihmiset siellä ovat turvallisia ja kotona voi olla oma itsensä.

Kodista voi muodostua vankila esim. työttömyyden takia. Ei ole hirveästi varaa tehdä mitään ja ehkä hävettää liikkua ihmisten ilmoilla peläten tavata työssäkäyviä tuttuja.

Mutta ehkä monille aktiivisille ihmisille on myös vaikea aidosti ymmärtää, että on ihmisiä, jotka viihtyvät kotona. Onhan se tietysti huolestuttavaa, jos koko elämä on kotona, eikä ikinä poistu minnekään. Mutta itae vietän paljon aikaa kotona mutta sitten on taas kiva lähteä kaupungillekin.

Niin, minähän kirjoitinkin niistä, joilla ei ole ystäviä tai muutenkaan mahdollisuutta tehdä mitään ja jotka TÄMÄN vuoksi ovat kotona. Se, että on jokin asia, joka rajoittaa tai estää (tähänhän siis liittyy jo oletus, että ihminen jotain muuta haluaisi), on aina surullista.

t. se, joka kaveristaankin kirjoitti

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa kyllä aika mulkulta ihmiseltä ":)"

Aurinkoista kevätpäivää sinulle myös! :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran, ap, liikut paljon kodin ulkopuolella, niin olet ehkä sattunut huomaamaan, että ihmiset eivät ole samasta muotista valettuja.  Vai pidätkö kummallisina muita, jotka eivät toimi samoin kuin sinä?

Niin enhän mä pahalla tarkoittanut, oon vaan utelias. Ap

Toi sun sanavalinta kökkiminen kyllä paljastaa asenteesi. Ihan kuin kotona ei voisi olla aktiivinen. Lukea, leipoa, tehdä kotihommia tai käsitöitä, askarrella, jumpata, kokkailla, maistella viinejä jne. Voi sitä kotonakin touhuta. Itse tykkään kyllä touhuta paljon kodin ulkopuolellakin mutta joskus kotona touhuilu on mukavaa.

Ai, meillä päin se on ihan normaali sana, saattaahan olla niinkin että vaan itse liität siihen negatiivisia assosiaatioita. Ap

Kaikki älykkäät ottavat oman tilan ja ajan ja pitävät läpätystä ympäriinsä idioottien puuhana. Mieluummin jotain rakentavaa kuin hillumista laumassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran, ap, liikut paljon kodin ulkopuolella, niin olet ehkä sattunut huomaamaan, että ihmiset eivät ole samasta muotista valettuja.  Vai pidätkö kummallisina muita, jotka eivät toimi samoin kuin sinä?

Niin enhän mä pahalla tarkoittanut, oon vaan utelias. Ap

Toi sun sanavalinta kökkiminen kyllä paljastaa asenteesi. Ihan kuin kotona ei voisi olla aktiivinen. Lukea, leipoa, tehdä kotihommia tai käsitöitä, askarrella, jumpata, kokkailla, maistella viinejä jne. Voi sitä kotonakin touhuta. Itse tykkään kyllä touhuta paljon kodin ulkopuolellakin mutta joskus kotona touhuilu on mukavaa.

Ai, meillä päin se on ihan normaali sana, saattaahan olla niinkin että vaan itse liität siihen negatiivisia assosiaatioita. Ap

Miten sinä oikein kökit sen äitisi kanssa ?

Sitä sanotaan ajattelemiseksi silloin kun ei suorita miksi ap suoritat elämääsi ja retostat täällä suorittamisellasi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä te oikein teette? Siis, ettekö kyläile tai lenkkeile, käy uimassa, kirjastossa, kahvilassa, ulkona syömässä jne? Onko tavallistakin ettei ihminen "käy missään"? Vai oonko itse kummallinen kun tykkään liikkua paljon kodin ulkopuolella?

Toiset viihtyy (enemmän) kotona. Toiset sen ulkopuolella. Molemmat normaalia.

Kökkiminen = istuu sisällä vaikka ulkona on hyvä ilma ja voisi mennä uloskin

Eli ihan on semmonen pikkunen negatiivinen vivahde tuolla sanalla.