Ihmiset jotka kökkivät aina vain kotona

Tää on taas näitä "Ihan rehellisesti vaan ihmettelen" = "Luulen olevani parempi ja yritän näin korostaa toisella tavalla elävien huonommuutta ja tylsempää elämää.

Jos sulla on niin mielenkiintoinen elämä, niin mitenkähän sitä aikaa löytyy päivitellä asiaa netin keskustelupalstalla?

No itse asuin muinoin syrjäkylällä, missä iso piha. Kylillä kävin ainoastaan jos oli asiaa. Kaverit ja sukulaiset kaukana eikä tullut yksin oikein mihkään lähdettyä. Nyt muutin ihmisten ilmoille ja onhan se hankalaa. Kun käyn kävelemässä huomaan nuorisoa seuraavan minua, kun kävelen heitä vastaan niin kääntyvät yllättäen muualle. Jotkut saattavat ajaa tyhjälle aluelle viereeni kun kävelen ohi ja hieman pelottaa. Muutenkaan kun ei ole varaa ostella mitään hienoja vaatteita jotka sulautuvat joukkoon niin erotun todella helposti ihmisten ilmoilla ja tunnen itseni aika ufoksi. Silti yritän väkisin käydä ihmisten ilmoilla etten mökkihöperöksi tule vaikka hankalaa se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on jo niin asenteella värittynyt, ettei siihen tee mieli vastata.

En tosin kyllä kuulu edes kohderyhmään, en "aina vain köki kotona", mutta viihdyn hyvin kotonakin. Siksi se oma koti on hankittu ja mieleiseksi laitettu että sen vähän ajan minkä ehtii, siellä on mukava olla.

Eihän sitä kenellekään tarvitse erikseen perustella miksi on sellainen ihminen kuin on. Toiset tarvitsevat palautuakseen työstä, koulusta yms.  omaa aikaa, ja moni viettää sitä kotonaan.

Mikä sinusta ap on muokannut sellaisen kuin olet?

Enpä tiedä, oon aina ollut ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, tykännyt uusista ihmisistä ja asioista. Yhtä lailla tykkään matkustelusta, oon utelias kun kaupunkiin tulee uusia tapahtumia, liikun paljon eri muodoissa mutta kuten kerroin joskus on mukavaa istahtaa alas ja seurailla ihmisiä, miettiä vaikka niiden elämäntarinoita ja hörppiäsitä kahvia :) Kotona lähinnä syön, nukun, peseydyn ellen tee sitä salilla tai uimahallissa, ehkä katson hetken telkkaria tai kutsun ihmisiä kylään. Ap

Mä muistelisin omasta lapsuudesta, että ne yh-mutsien ja muiden vähän vähemmän perään katottujen muksut luuhaili vähän siellä täällä mäkeissä arkena päivällistä syömässä naama sutussa.

Ydinperheissä oli kotipäivälliset, saunaillat ja kotona viihdyttiin, kun siellä oli rauhaisaa ja mukavaa sekä siistiä.

Mikä sinusta on tehnyt tuommoisen jatkuvan nopeaa tyydytystä etsivän, hermostuneen elohiiren? Oliko sulla lapsena jotenkin ikävä koti, kun et osaa olla siellä? Alkoholistivanhemmat ehkä?

Ihan tavallinen koti, ei todellakaan mitään alkoholiongelmaa. Ja omanikin on viihtyisä, lienee vain luonnekysymys. Onkohan kaikilla kotona kökkivillä ollut köyhä lapsuus kun eivät osaa missään käydä aikuisena, tätä olen joskus miettinyt. Raha varmaan kyllä rajoittaa joidenkin elämää sinne kotiin. Ap

Mä muistelisin omasta lapsuudesta, että ne yh-mutsien ja muiden vähän vähemmän perään katottujen muksut luuhaili vähän siellä täällä mäkeissä arkena päivällistä syömässä naama sutussa.

Paha sanoa, ehkä? Itse taas kasvoin ihan ydinperheessä enkä niin tiedä noista yh-kuvioista mutta vähän surulliseltahan tuo kuulosti tietysti. Ap

Vähän surullista on myös se, että itsetunto on kiinni siitä miten paljon viettää aikaa kodin ulkopuolella :>

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on jo niin asenteella värittynyt, ettei siihen tee mieli vastata.

En tosin kyllä kuulu edes kohderyhmään, en "aina vain köki kotona", mutta viihdyn hyvin kotonakin. Siksi se oma koti on hankittu ja mieleiseksi laitettu että sen vähän ajan minkä ehtii, siellä on mukava olla.

Eihän sitä kenellekään tarvitse erikseen perustella miksi on sellainen ihminen kuin on. Toiset tarvitsevat palautuakseen työstä, koulusta yms.  omaa aikaa, ja moni viettää sitä kotonaan.

Mikä sinusta ap on muokannut sellaisen kuin olet?

Enpä tiedä, oon aina ollut ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, tykännyt uusista ihmisistä ja asioista. Yhtä lailla tykkään matkustelusta, oon utelias kun kaupunkiin tulee uusia tapahtumia, liikun paljon eri muodoissa mutta kuten kerroin joskus on mukavaa istahtaa alas ja seurailla ihmisiä, miettiä vaikka niiden elämäntarinoita ja hörppiäsitä kahvia :) Kotona lähinnä syön, nukun, peseydyn ellen tee sitä salilla tai uimahallissa, ehkä katson hetken telkkaria tai kutsun ihmisiä kylään. Ap

Mikä sinusta on tehnyt tuommoisen jatkuvan nopeaa tyydytystä etsivän, hermostuneen elohiiren? Oliko sulla lapsena jotenkin ikävä koti, kun et osaa olla siellä? Alkoholistivanhemmat ehkä?

Ihan tavallinen koti, ei todellakaan mitään alkoholiongelmaa. Ja omanikin on viihtyisä, lienee vain luonnekysymys. Onkohan kaikilla kotona kökkivillä ollut köyhä lapsuus kun eivät osaa missään käydä aikuisena, tätä olen joskus miettinyt. Raha varmaan kyllä rajoittaa joidenkin elämää sinne kotiin. Ap

Siis sä käytät aikaasi muiden asioiden miettimiseen noin paljon? Koita nyt tajuta että ihmiset on erilaisia eikä  kaikkien tarvitse mennä duracell ahterissa eestaas kuten sun. Köyhällä  lapsuuudella ei ole mitään tekemistä tämän kanssa, luonteella on.On introverttejä ja extroverttejä. Kaikki eivät jaksa työpäivän jälkeen ravata kodin ulkopuolella. Ilmeisesti sä et tee kovin vaativaa aivotyötä...

Mulle tulee tästä elävästi mieleen eräs lapsuudenkaveri; se haukkui kaikkien eläinharrastukset noloiksi vuostolkulla, ja aiheutti paljon pahaa mieltä. Myöhemmin myönsi, että oli kateellinen kun oli itse allerginen eikä voinut osallistua.

Pisti silmään, että puhut vain itsestäsi... Onko kenties hampaankolossa jotain siihen liittyen, että olet sinkku/perheetön ja "kotona kykkivien" kavereiden elämässä onkin aika paljon kadehdittavaa? Tai muuten vaan elämäsi on pohjimmiltaan aika sisällötöntä, kun et viihdy kotona. Pakko "täyttää" sitä turhilla jutuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on jo niin asenteella värittynyt, ettei siihen tee mieli vastata.

En tosin kyllä kuulu edes kohderyhmään, en "aina vain köki kotona", mutta viihdyn hyvin kotonakin. Siksi se oma koti on hankittu ja mieleiseksi laitettu että sen vähän ajan minkä ehtii, siellä on mukava olla.

Eihän sitä kenellekään tarvitse erikseen perustella miksi on sellainen ihminen kuin on. Toiset tarvitsevat palautuakseen työstä, koulusta yms.  omaa aikaa, ja moni viettää sitä kotonaan.

Mikä sinusta ap on muokannut sellaisen kuin olet?

Enpä tiedä, oon aina ollut ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, tykännyt uusista ihmisistä ja asioista. Yhtä lailla tykkään matkustelusta, oon utelias kun kaupunkiin tulee uusia tapahtumia, liikun paljon eri muodoissa mutta kuten kerroin joskus on mukavaa istahtaa alas ja seurailla ihmisiä, miettiä vaikka niiden elämäntarinoita ja hörppiäsitä kahvia :) Kotona lähinnä syön, nukun, peseydyn ellen tee sitä salilla tai uimahallissa, ehkä katson hetken telkkaria tai kutsun ihmisiä kylään. Ap

Mä muistelisin omasta lapsuudesta, että ne yh-mutsien ja muiden vähän vähemmän perään katottujen muksut luuhaili vähän siellä täällä mäkeissä arkena päivällistä syömässä naama sutussa.

Ydinperheissä oli kotipäivälliset, saunaillat ja kotona viihdyttiin, kun siellä oli rauhaisaa ja mukavaa sekä siistiä.

Mikä sinusta on tehnyt tuommoisen jatkuvan nopeaa tyydytystä etsivän, hermostuneen elohiiren? Oliko sulla lapsena jotenkin ikävä koti, kun et osaa olla siellä? Alkoholistivanhemmat ehkä?

Ihan tavallinen koti, ei todellakaan mitään alkoholiongelmaa. Ja omanikin on viihtyisä, lienee vain luonnekysymys. Onkohan kaikilla kotona kökkivillä ollut köyhä lapsuus kun eivät osaa missään käydä aikuisena, tätä olen joskus miettinyt. Raha varmaan kyllä rajoittaa joidenkin elämää sinne kotiin. Ap

Mä muistelisin omasta lapsuudesta, että ne yh-mutsien ja muiden vähän vähemmän perään katottujen muksut luuhaili vähän siellä täällä mäkeissä arkena päivällistä syömässä naama sutussa.

Paha sanoa, ehkä? Itse taas kasvoin ihan ydinperheessä enkä niin tiedä noista yh-kuvioista mutta vähän surulliseltahan tuo kuulosti tietysti. Ap

Vähän surullista on myös se, että itsetunto on kiinni siitä miten paljon viettää aikaa kodin ulkopuolella :>

Ei tietenkään ole :) Kunhan ihmettelin, miten se liittyy itsetuntooni sun mielestä? Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee tästä elävästi mieleen eräs lapsuudenkaveri; se haukkui kaikkien eläinharrastukset noloiksi vuostolkulla, ja aiheutti paljon pahaa mieltä. Myöhemmin myönsi, että oli kateellinen kun oli itse allerginen eikä voinut osallistua.

Pisti silmään, että puhut vain itsestäsi... Onko kenties hampaankolossa jotain siihen liittyen, että olet sinkku/perheetön ja "kotona kykkivien" kavereiden elämässä onkin aika paljon kadehdittavaa? Tai muuten vaan elämäsi on pohjimmiltaan aika sisällötöntä, kun et viihdy kotona. Pakko "täyttää" sitä turhilla jutuilla.

En oo sinkku, ei oo elämä sisällötöntä vaan nimenomaan elämään saa paljon enemmän sisältöä lähtemällä joskus kotoa. Mulle liikunta, kulttuuri, taide, työ ja sosiaaliset suhteet eivät ole turhia juttuja. Voivat ne joillekin olla, ehkä sitten :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on jo niin asenteella värittynyt, ettei siihen tee mieli vastata.

En tosin kyllä kuulu edes kohderyhmään, en "aina vain köki kotona", mutta viihdyn hyvin kotonakin. Siksi se oma koti on hankittu ja mieleiseksi laitettu että sen vähän ajan minkä ehtii, siellä on mukava olla.

Eihän sitä kenellekään tarvitse erikseen perustella miksi on sellainen ihminen kuin on. Toiset tarvitsevat palautuakseen työstä, koulusta yms.  omaa aikaa, ja moni viettää sitä kotonaan.

Mikä sinusta ap on muokannut sellaisen kuin olet?

Enpä tiedä, oon aina ollut ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, tykännyt uusista ihmisistä ja asioista. Yhtä lailla tykkään matkustelusta, oon utelias kun kaupunkiin tulee uusia tapahtumia, liikun paljon eri muodoissa mutta kuten kerroin joskus on mukavaa istahtaa alas ja seurailla ihmisiä, miettiä vaikka niiden elämäntarinoita ja hörppiäsitä kahvia :) Kotona lähinnä syön, nukun, peseydyn ellen tee sitä salilla tai uimahallissa, ehkä katson hetken telkkaria tai kutsun ihmisiä kylään. Ap

Mikä sinusta on tehnyt tuommoisen jatkuvan nopeaa tyydytystä etsivän, hermostuneen elohiiren? Oliko sulla lapsena jotenkin ikävä koti, kun et osaa olla siellä? Alkoholistivanhemmat ehkä?

Ihan tavallinen koti, ei todellakaan mitään alkoholiongelmaa. Ja omanikin on viihtyisä, lienee vain luonnekysymys. Onkohan kaikilla kotona kökkivillä ollut köyhä lapsuus kun eivät osaa missään käydä aikuisena, tätä olen joskus miettinyt. Raha varmaan kyllä rajoittaa joidenkin elämää sinne kotiin. Ap

Siis sä käytät aikaasi muiden asioiden miettimiseen noin paljon? Koita nyt tajuta että ihmiset on erilaisia eikä  kaikkien tarvitse mennä duracell ahterissa eestaas kuten sun. Köyhällä  lapsuuudella ei ole mitään tekemistä tämän kanssa, luonteella on.On introverttejä ja extroverttejä. Kaikki eivät jaksa työpäivän jälkeen ravata kodin ulkopuolella. Ilmeisesti sä et tee kovin vaativaa aivotyötä...

En oo käyttänyt paljoa aikaa muiden asioiden miettimiseen, lähinnä roiskaisin tänne aloituksen :) Mukavaa että sulla on vaativa aivotyö, mulla ei tietty oo kun sä niin sanot. En mä nyt aivokirurgi ole. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on jo niin asenteella värittynyt, ettei siihen tee mieli vastata.

En tosin kyllä kuulu edes kohderyhmään, en "aina vain köki kotona", mutta viihdyn hyvin kotonakin. Siksi se oma koti on hankittu ja mieleiseksi laitettu että sen vähän ajan minkä ehtii, siellä on mukava olla.

Eihän sitä kenellekään tarvitse erikseen perustella miksi on sellainen ihminen kuin on. Toiset tarvitsevat palautuakseen työstä, koulusta yms.  omaa aikaa, ja moni viettää sitä kotonaan.

Mikä sinusta ap on muokannut sellaisen kuin olet?

Enpä tiedä, oon aina ollut ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, tykännyt uusista ihmisistä ja asioista. Yhtä lailla tykkään matkustelusta, oon utelias kun kaupunkiin tulee uusia tapahtumia, liikun paljon eri muodoissa mutta kuten kerroin joskus on mukavaa istahtaa alas ja seurailla ihmisiä, miettiä vaikka niiden elämäntarinoita ja hörppiäsitä kahvia :) Kotona lähinnä syön, nukun, peseydyn ellen tee sitä salilla tai uimahallissa, ehkä katson hetken telkkaria tai kutsun ihmisiä kylään. Ap

Mä muistelisin omasta lapsuudesta, että ne yh-mutsien ja muiden vähän vähemmän perään katottujen muksut luuhaili vähän siellä täällä mäkeissä arkena päivällistä syömässä naama sutussa.

Ydinperheissä oli kotipäivälliset, saunaillat ja kotona viihdyttiin, kun siellä oli rauhaisaa ja mukavaa sekä siistiä.

Mikä sinusta on tehnyt tuommoisen jatkuvan nopeaa tyydytystä etsivän, hermostuneen elohiiren? Oliko sulla lapsena jotenkin ikävä koti, kun et osaa olla siellä? Alkoholistivanhemmat ehkä?

Ihan tavallinen koti, ei todellakaan mitään alkoholiongelmaa. Ja omanikin on viihtyisä, lienee vain luonnekysymys. Onkohan kaikilla kotona kökkivillä ollut köyhä lapsuus kun eivät osaa missään käydä aikuisena, tätä olen joskus miettinyt. Raha varmaan kyllä rajoittaa joidenkin elämää sinne kotiin. Ap

Mä muistelisin omasta lapsuudesta, että ne yh-mutsien ja muiden vähän vähemmän perään katottujen muksut luuhaili vähän siellä täällä mäkeissä arkena päivällistä syömässä naama sutussa.

Paha sanoa, ehkä? Itse taas kasvoin ihan ydinperheessä enkä niin tiedä noista yh-kuvioista mutta vähän surulliseltahan tuo kuulosti tietysti. Ap

Vähän surullista on myös se, että itsetunto on kiinni siitä miten paljon viettää aikaa kodin ulkopuolella :>

Ei tietenkään ole :) Kunhan ihmettelin, miten se liittyy itsetuntooni sun mielestä? Ap

Ootpas näpsäkkä pikkuneiti :) "en tajua miten joku on niin ruma, kunhan siis ihmettelen"

Ei millään pahalla mutta aikuiset ihmiset osaa jättää tuollaiset teinien pikkunäppärät itsensäkohottamisyritykset taakseen ja nauttivat omasta elämästään ilman, että pitää miettiä miten paljon parempi nyt ite ehkä on.

Jos olet kovin nuori niin saat ehkä vähän anteeksi, mutta nyt olis aika sitten vähän aikuistua.

Minulla on masennus ja ennen sitäkin viihdyin eniten kotona. Olen introvertti. Kotona puuhailen vähän kaikkea: luen, katson sarjoja tai leffoja, siivoan, teen kouluprojekteja tai ihan vaan makaan sängyllä ja palstailen. On ystäviä ja kavereita, montakin, mutta minä vain satun viihtymään eniten omissa oloissani enkä halua keikkua kokoajan kahviloissa (eikä olisi kyllä rahaakaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ystäviä ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vietän päivät koneella. Nettipalstat ovat ainoa yhteyteni ihmisiin.

Eihän siihen ystäviä tarvitse, eikä mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa, jos menee leffaan tai teatteriin tai kirjastoon. Taidenäyttelyt ja muut kulttuuritapahtumat on tosi kivoja paikkoja mennä ihan yksin. Saa virikkeitä ja kokee uutta, mutta ei tarvitse puhua kenenkään kanssa jos ei halua.

En ole tuo aiempi, mutta minä koen erilaiset tapahtumat yksin osallistuessani niin, että kaikilla muilla näyttää olevan seuraa ja juteltavaa, ja tunnen itseni siellä joukossa vieläkin yksinäisemmäksi, ulkopuoliseksi ja oudoksi.

Tiedäthän kuitenkin, ettei tuo ole totta? Kaikkialla on yksinäisiä ihmisiä. Muitakin kuin sinä. Ei kannata kuluttaa aikaa katselemalla niitä muita, vaan keskittyä siihen käsillä olevaan asiaan, on se sitten leffa, teatteri, taidenäyttely tai mikä tahansa.

(en ole se, jolle vastasit)

Eli rahanpuute, sosiaalisten tilanteiden pelko, masennus, ei jaksa ja yleinen introverttiys. Päihdeongelmaa olisin myös veikannut, sitä ei ainakaan myönnetty. No sain vastauksia tuohon miksi, mutta myös siihen mitä puuhaavat. No niin, kiitos :) Ap

Opiskelen etänä, valmistun syksyllä. Sosiaalinen elämä on aika kuihtunutta, vaikkakin seurustelen.

Omista ystävistä on etääntynyt. En koe, että pitäisi väkisin ylläpitää ystävyyssuhteita vain siksi, että olisi joku.

Koen tämän kuitenkin elämänvaiheena. Sitten kun/jos pääsee työelämään niin on varmasti rahaakin enemmän tehdä asioita. Moni työssäkäyvä ei ehkä ymmärrä, että se kerran kahvilassa käyntikin voi olla pienituloiselle suuri lovi ruokabudgetista. Esim. bussimatkat kaupunkiin voi olla jo kympin verran ja siihen kahvit päälle niin sellainen 20 euron kahvilareissu. Varmasti tällaisia on joskus varaa tehdä mutta ei jatkuvasti. Ei niitä täysin ilmaisia kulttuuritapahtumia kaupungeissa loppujen lopuksi aivan hirveästi ole.

Olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi jossakin kohtaa elämäänsä pysähtyä ja olla yksin. Itse olen viettänyt viime kuukausina paljon aikaa yksin ja olen oppinut itsestäni ja ihmissuhteistani varmasti enemmän kuin koko elämäni aikana. Liika yksinolo on tietysti liikaa, jos on analysoija tai murehtijaluonne niin helposti se oman elämän analysointi voi mennä yli. Mutta olen silti sitä mieltä, että on tervettä, jos viihtyy myös yksin. Enemminkin olen huomannut ongelmaa näissä ihmisissä, jotka eivät voi edes töiden jälkeen viettää aikaa yksin. Silloin ehkä taustalla jotakin, jota ei halua kohdata.

Vierailija kirjoitti:

Eli rahanpuute, sosiaalisten tilanteiden pelko, masennus, ei jaksa ja yleinen introverttiys. Päihdeongelmaa olisin myös veikannut, sitä ei ainakaan myönnetty. No sain vastauksia tuohon miksi, mutta myös siihen mitä puuhaavat. No niin, kiitos :) Ap

Huomaa kyllä asenteesi, kun otit esille kaikki negatiiviset syyt. Täällä oli myös paljon vastauksia henkilöiltä, jotka kertoivat aidosti viihtyvänsä kotona. Mutta se taisi sulta mennä kokonaan ohi.

Kyllä kuulostaa vähän surulliselta omaan korvaan. Siis se, että moni kirjoittaa, ettei ole ketään, kenen kanssa mennä tai tehdä mitään. Kodista tulee hieman kuin vankila silloin ja varmaan kynnys lähteä ulos nousee mitä enemmän aikaa kuluu. Miten te tällaisessa tilanteessa olevat olette päätyneet omaan tilanteeseenne? Eräs oma kaverini on hieman samanlaisessa tilanteessa ja olen koettanut pitkään olla se ns viimeinen kaveri, jota hän tapaa, mutta hän on rehellisesti sanottuna niin ilkeä ja piikikäs ihminen, etten minäkään meinaa jaksaa enää. Sen vuoksi tätä täällä pohdin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli rahanpuute, sosiaalisten tilanteiden pelko, masennus, ei jaksa ja yleinen introverttiys. Päihdeongelmaa olisin myös veikannut, sitä ei ainakaan myönnetty. No sain vastauksia tuohon miksi, mutta myös siihen mitä puuhaavat. No niin, kiitos :) Ap

Huomaa kyllä asenteesi, kun otit esille kaikki negatiiviset syyt. Täällä oli myös paljon vastauksia henkilöiltä, jotka kertoivat aidosti viihtyvänsä kotona. Mutta se taisi sulta mennä kokonaan ohi.

Ei vaan se oli tavallaan selvää :) ap

En voi kyläillä kun ei ole kavereita, en käy uimassa koska en osaa uida, en käy (usein) kirjastossa koska en jaksa lukea kirjoja (keskittymiskyky ei ole enää entisensä, vaikka nuorempana luin paljonkin), enkä käy kahvilassa tai ulkona syömässä koska ei ole rahaa. Lähimetsässä käyn lenkillä yleensä edes joka toinen päivä. Kaupassakin käyn. Niin ja töitä ei tosiaan ole. Siksi en käy missään eikä minulla ole siksi kavereita eikä rahaa.

Vietän päiväni netissä.

En liikkuisi mihinkään ,jos ei olisi pakko

Rakastan olla kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli rahanpuute, sosiaalisten tilanteiden pelko, masennus, ei jaksa ja yleinen introverttiys. Päihdeongelmaa olisin myös veikannut, sitä ei ainakaan myönnetty. No sain vastauksia tuohon miksi, mutta myös siihen mitä puuhaavat. No niin, kiitos :) Ap

Huomaa kyllä asenteesi, kun otit esille kaikki negatiiviset syyt. Täällä oli myös paljon vastauksia henkilöiltä, jotka kertoivat aidosti viihtyvänsä kotona. Mutta se taisi sulta mennä kokonaan ohi.

Ei vaan se oli tavallaan selvää :) ap

On kyllä niin väsynyttä provoa jo. Kipitäppä ap jo "ulos", on liian silmiinpistävää että jaksat näinkin pitkään jankata nettipalstalla paremmasta elämästäsi. Et sinä jaksaisi olla noin kiinnostunut jos ei olisi tyhjää ja tylsää eloa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuulostaa vähän surulliselta omaan korvaan. Siis se, että moni kirjoittaa, ettei ole ketään, kenen kanssa mennä tai tehdä mitään. Kodista tulee hieman kuin vankila silloin ja varmaan kynnys lähteä ulos nousee mitä enemmän aikaa kuluu. Miten te tällaisessa tilanteessa olevat olette päätyneet omaan tilanteeseenne? Eräs oma kaverini on hieman samanlaisessa tilanteessa ja olen koettanut pitkään olla se ns viimeinen kaveri, jota hän tapaa, mutta hän on rehellisesti sanottuna niin ilkeä ja piikikäs ihminen, etten minäkään meinaa jaksaa enää. Sen vuoksi tätä täällä pohdin.

Joillekin siitä voi tulla vankila. Henkilöille, jotka haluaisivat olla aktiivisempia mutta eivät jostakin syystä voi liikkua kodin ulkopuolella. Mutta ehkä ennemminkin useimmille vankilan sijaan koti on turvasatama. Ihmiset jotka ovat esim. kokeneet kiusaamista tms. eivät välttämättä koe omakseen oloa ihmisjoukoissa tai ylipäätään jatkuvasti erilaisissa tapahtumissa käymistä. Silloin se koti ja ne ihmiset siellä ovat turvallisia ja kotona voi olla oma itsensä.

Kodista voi muodostua vankila esim. työttömyyden takia. Ei ole hirveästi varaa tehdä mitään ja ehkä hävettää liikkua ihmisten ilmoilla peläten tavata työssäkäyviä tuttuja.

Mutta ehkä monille aktiivisille ihmisille on myös vaikea aidosti ymmärtää, että on ihmisiä, jotka viihtyvät kotona. Onhan se tietysti huolestuttavaa, jos koko elämä on kotona, eikä ikinä poistu minnekään. Mutta itae vietän paljon aikaa kotona mutta sitten on taas kiva lähteä kaupungillekin.