Ihmiset jotka kökkivät aina vain kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on jo niin asenteella värittynyt, ettei siihen tee mieli vastata.

En tosin kyllä kuulu edes kohderyhmään, en "aina vain köki kotona", mutta viihdyn hyvin kotonakin. Siksi se oma koti on hankittu ja mieleiseksi laitettu että sen vähän ajan minkä ehtii, siellä on mukava olla.

Eihän sitä kenellekään tarvitse erikseen perustella miksi on sellainen ihminen kuin on. Toiset tarvitsevat palautuakseen työstä, koulusta yms.  omaa aikaa, ja moni viettää sitä kotonaan.

Mikä sinusta ap on muokannut sellaisen kuin olet?

Enpä tiedä, oon aina ollut ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, tykännyt uusista ihmisistä ja asioista. Yhtä lailla tykkään matkustelusta, oon utelias kun kaupunkiin tulee uusia tapahtumia, liikun paljon eri muodoissa mutta kuten kerroin joskus on mukavaa istahtaa alas ja seurailla ihmisiä, miettiä vaikka niiden elämäntarinoita ja hörppiäsitä kahvia :) Kotona lähinnä syön, nukun, peseydyn ellen tee sitä salilla tai uimahallissa, ehkä katson hetken telkkaria tai kutsun ihmisiä kylään. Ap

Mikä sinusta on tehnyt tuommoisen jatkuvan nopeaa tyydytystä etsivän, hermostuneen elohiiren? Oliko sulla lapsena jotenkin ikävä koti, kun et osaa olla siellä? Alkoholistivanhemmat ehkä?

Ihan tavallinen koti, ei todellakaan mitään alkoholiongelmaa. Ja omanikin on viihtyisä, lienee vain luonnekysymys. Onkohan kaikilla kotona kökkivillä ollut köyhä lapsuus kun eivät osaa missään käydä aikuisena, tätä olen joskus miettinyt. Raha varmaan kyllä rajoittaa joidenkin elämää sinne kotiin. Ap

Nyt ap on kuin bambi ajovaloissa...enhän mä mitään pahaa... paitsi ihan vähän vaan kuitenkin?

Mulla on kotona juoksumatto ja muitakin laitteita niin lenkkeilyn vuoksi ei tarvi mennä, mulla ei oo ystäviä tällä paikkakunnalla ja suku hylkäsi kun jätin lestayhteisön, leffassa sun muissa en jotenki osaa käydä. Kirjasto ja kauppa on ainoat paikat joissa töiden lisäksi käyn. Kotona luen, neulon, katson tvtä, kuntoilen, juttelen vanhojen kavereiden kans netissä yms. Hyvällä ilmalla siirryn parvekkeelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on jo niin asenteella värittynyt, ettei siihen tee mieli vastata.

En tosin kyllä kuulu edes kohderyhmään, en "aina vain köki kotona", mutta viihdyn hyvin kotonakin. Siksi se oma koti on hankittu ja mieleiseksi laitettu että sen vähän ajan minkä ehtii, siellä on mukava olla.

Eihän sitä kenellekään tarvitse erikseen perustella miksi on sellainen ihminen kuin on. Toiset tarvitsevat palautuakseen työstä, koulusta yms.  omaa aikaa, ja moni viettää sitä kotonaan.

Mikä sinusta ap on muokannut sellaisen kuin olet?

Enpä tiedä, oon aina ollut ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, tykännyt uusista ihmisistä ja asioista. Yhtä lailla tykkään matkustelusta, oon utelias kun kaupunkiin tulee uusia tapahtumia, liikun paljon eri muodoissa mutta kuten kerroin joskus on mukavaa istahtaa alas ja seurailla ihmisiä, miettiä vaikka niiden elämäntarinoita ja hörppiäsitä kahvia :) Kotona lähinnä syön, nukun, peseydyn ellen tee sitä salilla tai uimahallissa, ehkä katson hetken telkkaria tai kutsun ihmisiä kylään. Ap

Mikä sinusta on tehnyt tuommoisen jatkuvan nopeaa tyydytystä etsivän, hermostuneen elohiiren? Oliko sulla lapsena jotenkin ikävä koti, kun et osaa olla siellä? Alkoholistivanhemmat ehkä?

Niinpä ap.

Päivät menee suurimmaksi osaksi netissä. Lisäksi luen kirjoja, pelaan pleikkarilla, tykkään tehdä ruokaa ja leipoa.

Koiran kanssa ulkoilen päivittäin, muuta kodin ulkopuolella tapahtuvaa aktiviteettia en juuri kaipailekaan.

Ei ole ainuttakaan kaveria, enkä niitä kavereitakaan osaa enään kaivata, kun olen koko elämäni asti ollut yksin, mitä nyt joskus taapero ikäisenä on jotain leikkikavereita ollut.

Kesällä menen 2 viikoksi mökille, haluan vaan nauttia järven rannalla makoilusta ja kuunnella linnun laulua, lähin naapuri 2km päässä.

En kaipaa ihmisiä lähelleni, en siellä mökillä, enkä täällä kotonakaan.

Nyt sohaisit muurahaispesään, ap. Puolet Suomen sosiaalisesti rajoittunesta erakoista kirjoittaa tälle palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sä tiedät ettei joku käy missään?

Mä sanon usein etten tehnyt mitään, vaikka oikeasti teinkin. En vaan usko, että vastaanottaja olisi kiinnostunut kaikista tekemisistäni.

Tämä ap on stalkkeri se tsekattu jo. Hänet tiedetään naamaa myöten jo. H än manipuloi näin kohteitaan ja kontrolloi toisia ja yrittää saada toimintansa näyttämään " huolelta".

Älkää siis osallistuko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on jo niin asenteella värittynyt, ettei siihen tee mieli vastata.

En tosin kyllä kuulu edes kohderyhmään, en "aina vain köki kotona", mutta viihdyn hyvin kotonakin. Siksi se oma koti on hankittu ja mieleiseksi laitettu että sen vähän ajan minkä ehtii, siellä on mukava olla.

Eihän sitä kenellekään tarvitse erikseen perustella miksi on sellainen ihminen kuin on. Toiset tarvitsevat palautuakseen työstä, koulusta yms.  omaa aikaa, ja moni viettää sitä kotonaan.

Mikä sinusta ap on muokannut sellaisen kuin olet?

Enpä tiedä, oon aina ollut ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, tykännyt uusista ihmisistä ja asioista. Yhtä lailla tykkään matkustelusta, oon utelias kun kaupunkiin tulee uusia tapahtumia, liikun paljon eri muodoissa mutta kuten kerroin joskus on mukavaa istahtaa alas ja seurailla ihmisiä, miettiä vaikka niiden elämäntarinoita ja hörppiäsitä kahvia :) Kotona lähinnä syön, nukun, peseydyn ellen tee sitä salilla tai uimahallissa, ehkä katson hetken telkkaria tai kutsun ihmisiä kylään. Ap

Mä muistelisin omasta lapsuudesta, että ne yh-mutsien ja muiden vähän vähemmän perään katottujen muksut luuhaili vähän siellä täällä mäkeissä arkena päivällistä syömässä naama sutussa.

Ydinperheissä oli kotipäivälliset, saunaillat ja kotona viihdyttiin, kun siellä oli rauhaisaa ja mukavaa sekä siistiä.

Mikä sinusta on tehnyt tuommoisen jatkuvan nopeaa tyydytystä etsivän, hermostuneen elohiiren? Oliko sulla lapsena jotenkin ikävä koti, kun et osaa olla siellä? Alkoholistivanhemmat ehkä?

Ihan tavallinen koti, ei todellakaan mitään alkoholiongelmaa. Ja omanikin on viihtyisä, lienee vain luonnekysymys. Onkohan kaikilla kotona kökkivillä ollut köyhä lapsuus kun eivät osaa missään käydä aikuisena, tätä olen joskus miettinyt. Raha varmaan kyllä rajoittaa joidenkin elämää sinne kotiin. Ap

Oli muutama pitkäaikainen hyvä ystävä. Mutta molemmat muuttivat tämän vuoden puolella muualle. Rahatilanne on huono, enkä jotenkin osaa tehdä asioita yksin. Rahat menevät siihen, että ehkä muutamia kertoja kuussa käyn poikaystävän kanssa syömässä ja ehkä välillä jossakin tapahtumissa mutta siihen se sitten jääkin.

En esim. osaa mennä yksin kahville tai syömään. Tarvitsen sen jonkun, jonka kanssa jakaa kokemus. Pitäisi varmasti harjoitella yksin asioita. En kyllä toisaalta ole mikään "kaupungilla hengailijakaan", yleensä menen keskustaan, kun on oikeasti jotakin asiaa.

Ehkä sitten kesällä tulee enemmän käytyä ulkona kahviloissa ym. Mutta toisaalta viihdyn hyvin kotona ja pidän raskaana sellaista elämää, jossa koko ajan pitäisi olla jotakin puuhaa. Nautin kotona oleilusta, kuin myös erilaisista tapahtumista ym. Kokisin huolestuttavampana, jos en osaisi olla yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on jo niin asenteella värittynyt, ettei siihen tee mieli vastata.

En tosin kyllä kuulu edes kohderyhmään, en "aina vain köki kotona", mutta viihdyn hyvin kotonakin. Siksi se oma koti on hankittu ja mieleiseksi laitettu että sen vähän ajan minkä ehtii, siellä on mukava olla.

Eihän sitä kenellekään tarvitse erikseen perustella miksi on sellainen ihminen kuin on. Toiset tarvitsevat palautuakseen työstä, koulusta yms.  omaa aikaa, ja moni viettää sitä kotonaan.

Mikä sinusta ap on muokannut sellaisen kuin olet?

Enpä tiedä, oon aina ollut ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, tykännyt uusista ihmisistä ja asioista. Yhtä lailla tykkään matkustelusta, oon utelias kun kaupunkiin tulee uusia tapahtumia, liikun paljon eri muodoissa mutta kuten kerroin joskus on mukavaa istahtaa alas ja seurailla ihmisiä, miettiä vaikka niiden elämäntarinoita ja hörppiäsitä kahvia :) Kotona lähinnä syön, nukun, peseydyn ellen tee sitä salilla tai uimahallissa, ehkä katson hetken telkkaria tai kutsun ihmisiä kylään. Ap

Mä muistelisin omasta lapsuudesta, että ne yh-mutsien ja muiden vähän vähemmän perään katottujen muksut luuhaili vähän siellä täällä mäkeissä arkena päivällistä syömässä naama sutussa.

Ydinperheissä oli kotipäivälliset, saunaillat ja kotona viihdyttiin, kun siellä oli rauhaisaa ja mukavaa sekä siistiä.

Mikä sinusta on tehnyt tuommoisen jatkuvan nopeaa tyydytystä etsivän, hermostuneen elohiiren? Oliko sulla lapsena jotenkin ikävä koti, kun et osaa olla siellä? Alkoholistivanhemmat ehkä?

Ihan tavallinen koti, ei todellakaan mitään alkoholiongelmaa. Ja omanikin on viihtyisä, lienee vain luonnekysymys. Onkohan kaikilla kotona kökkivillä ollut köyhä lapsuus kun eivät osaa missään käydä aikuisena, tätä olen joskus miettinyt. Raha varmaan kyllä rajoittaa joidenkin elämää sinne kotiin. Ap

Mä muistelisin omasta lapsuudesta, että ne yh-mutsien ja muiden vähän vähemmän perään katottujen muksut luuhaili vähän siellä täällä mäkeissä arkena päivällistä syömässä naama sutussa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on paljon ystäviä, työ ja käyn salilla ja kahvilla yms. Mulla ei silti ole mitään ongelmaa viihtyä kotona, jos haluan. Joskus jätän illanvieton väliin, koska haluan tehdä itselleni hyvää ruokaa, käpertyä peittoon ja lukea kirjaa.

Voisin helposti viihtyä kotona vaikka viikon putkeen yksin. Mielikuvituksen puutetta ja jonkinlaista sisäsyntyistä rauhattomuutta minusta, jos ei pysty. Joillain ihmisillä on tunne, että "jää paitsi" jos ei pakottaudu kaikkialle, huonoa itsetuntoa minusta. Minua ei ystävät hylkää jos satunnaisesti en kaikkeen osallistu, aikuisen elämää se vaan on.

Varsinkin jos "aktiivisuudesta" kodin ulkopuolella tekee jonkun itseisarvon, kuten ap, tulee vähän sellainen olo että ihminen pitää sitä jonain saavutuksena.

Koeta nyt tajuta että kaikki kotona viihtyvät eivät KÖKÖTÄ siellä kotona pakosta tai ole jotain rajoittuneita tai mt-ongelmaisia.

On se helvetti kun toisten pitää päästä pätemään joka asiassa.

Minä olen puoliksi kotihiiri ja erakko ja viihdyn mainiosti omassa kodissani ja omissa nahkoissani sellaisena kuin olen enkä tarvitse siihen muiden hyväksyntää tai lupaa.

Ja lapsuuden koti ei ollut millään tasolla köyhä ym ja rahasta ei ole nykyinen elämä kiinni koska meillä sitä on keskivertosuomalaista enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ystäviä ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vietän päivät koneella. Nettipalstat ovat ainoa yhteyteni ihmisiin.

Sama juttu täällä. Jotkut kaverit pyytävät jonnekin, mutta en jotenkin vain jaksa/pysty/kykene lähtemään, vaikka tykkäänkin kyseisistä ihmisistä kovasti. Koen olevani niin epäkiinnostava, etten viitsi tuppautua ihmisten seuraan liikaa myöskään. Mulle tulee kamalasti painetta ja stressiä sosiaalisista tilanteista. Jännään niitä päiviä tai jopa viikkoja etukäteen. Jännitän jopa omoen vanhempienikin näkemistä. Tunnen itsestäni alemmuudentunnetta ja inhoan itseäni. Hävettää kulkea julkisilla paikoilla, vaikka olen ihan hoikahko ja normaalin näköinen (mietin hiljaa mielessäni niitä ulkonäöllisiä nolouksiani ja häpeän).

OT mutta hae itsellesi apua hyvä ihminen. Tuo ei kuulosta erityisen mukavalta elämältä, hävetä itseään noin patologisesti ja jännittää noin paljon sosialisoimista. Muista että ei me muutkaan olla mitään pelottavia yli-ihmisiä, ihan tavallisia tallaajia vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ystäviä ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vietän päivät koneella. Nettipalstat ovat ainoa yhteyteni ihmisiin.

Sama juttu täällä. Jotkut kaverit pyytävät jonnekin, mutta en jotenkin vain jaksa/pysty/kykene lähtemään, vaikka tykkäänkin kyseisistä ihmisistä kovasti. Koen olevani niin epäkiinnostava, etten viitsi tuppautua ihmisten seuraan liikaa myöskään. Mulle tulee kamalasti painetta ja stressiä sosiaalisista tilanteista. Jännään niitä päiviä tai jopa viikkoja etukäteen. Jännitän jopa omoen vanhempienikin näkemistä. Tunnen itsestäni alemmuudentunnetta ja inhoan itseäni. Hävettää kulkea julkisilla paikoilla, vaikka olen ihan hoikahko ja normaalin näköinen (mietin hiljaa mielessäni niitä ulkonäöllisiä nolouksiani ja häpeän).

OT mutta hae itsellesi apua hyvä ihminen. Tuo ei kuulosta erityisen mukavalta elämältä, hävetä itseään noin patologisesti ja jännittää noin paljon sosialisoimista. Muista että ei me muutkaan olla mitään pelottavia yli-ihmisiä, ihan tavallisia tallaajia vaan.

Mullakin on kaveri, joka ei koskaan lähde mihinkään mukaan mutta tykkää kyllä kun käyn siellä kyläilemässä. Oiskohan silläkin jotain samaa, on ollut koulukiusattu. Ap

Mä vietän todella paljon aikaa kotona, vaikka täällä ei edes ole mitään tekemistä. Mulle on jotenkin tosi vaivalloisia siirtymätilanteet. Ja kun käydään lasten kanssa jossain, niin niiden reissujen jälkeen oon todella väsynyt. 

Introverteilla ihmisillä on yllättäen kyllä korkeampi viretila kuin ekstroverteillä (tutkittu juttu), mikä näkyy siinä että introvertit eivät tarvitse niin paljon muita ihmisiä ja ulkopuolisia virikkeitä viihtyäkseen. Se mikä näyttää ap:n silmissä kotona kökkimiseltä voi sisältää valtavan paljon erilaista tekemistä johon ei tarvita kuin minä itse, vähän mielikuvistusta ja jokin väline (kirja, pelit, soittimet, stereot, tv, liesi, ompelukone, värikynät yms.). Kun vertaa tätä kaikkea touhuamista vaikkapa kaverin kanssa kahvilla käymiseen ja tyhjän jauhamiseen, niin onko ihme, että introvertti varsin mielellään jää sinne kotiin "kökkimään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ystäviä ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vietän päivät koneella. Nettipalstat ovat ainoa yhteyteni ihmisiin.

Sama juttu täällä. Jotkut kaverit pyytävät jonnekin, mutta en jotenkin vain jaksa/pysty/kykene lähtemään, vaikka tykkäänkin kyseisistä ihmisistä kovasti. Koen olevani niin epäkiinnostava, etten viitsi tuppautua ihmisten seuraan liikaa myöskään. Mulle tulee kamalasti painetta ja stressiä sosiaalisista tilanteista. Jännään niitä päiviä tai jopa viikkoja etukäteen. Jännitän jopa omoen vanhempienikin näkemistä. Tunnen itsestäni alemmuudentunnetta ja inhoan itseäni. Hävettää kulkea julkisilla paikoilla, vaikka olen ihan hoikahko ja normaalin näköinen (mietin hiljaa mielessäni niitä ulkonäöllisiä nolouksiani ja häpeän).

OT mutta hae itsellesi apua hyvä ihminen. Tuo ei kuulosta erityisen mukavalta elämältä, hävetä itseään noin patologisesti ja jännittää noin paljon sosialisoimista. Muista että ei me muutkaan olla mitään pelottavia yli-ihmisiä, ihan tavallisia tallaajia vaan.

Mullakin on kaveri, joka ei koskaan lähde mihinkään mukaan mutta tykkää kyllä kun käyn siellä kyläilemässä. Oiskohan silläkin jotain samaa, on ollut koulukiusattu. Ap

Niin, että jotain vikaa täytyy olla???   Haloo nyt ap!

Miksi osalla aktiivisista ja sosiaalisista ihmistä on niin kova tarve arvostella muita?

Ihan niinkuin olisi vain yksi oikea tapa elää.

Onko se pepsodent-hymy ja kiire-elämä 24/7(kärjistys) vain harhaa ja jossain siellä taustalla on paha olo tai riittämättömyys kaikesta äksönistä huolimatta?

Jos aidosti on onnellinen omassa elämässään niin harvemmin silloin on aihetta ihmetellä ja/tai mollata toisten elämäntapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on jo niin asenteella värittynyt, ettei siihen tee mieli vastata.

En tosin kyllä kuulu edes kohderyhmään, en "aina vain köki kotona", mutta viihdyn hyvin kotonakin. Siksi se oma koti on hankittu ja mieleiseksi laitettu että sen vähän ajan minkä ehtii, siellä on mukava olla.

Eihän sitä kenellekään tarvitse erikseen perustella miksi on sellainen ihminen kuin on. Toiset tarvitsevat palautuakseen työstä, koulusta yms.  omaa aikaa, ja moni viettää sitä kotonaan.

Mikä sinusta ap on muokannut sellaisen kuin olet?

Enpä tiedä, oon aina ollut ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, tykännyt uusista ihmisistä ja asioista. Yhtä lailla tykkään matkustelusta, oon utelias kun kaupunkiin tulee uusia tapahtumia, liikun paljon eri muodoissa mutta kuten kerroin joskus on mukavaa istahtaa alas ja seurailla ihmisiä, miettiä vaikka niiden elämäntarinoita ja hörppiäsitä kahvia :) Kotona lähinnä syön, nukun, peseydyn ellen tee sitä salilla tai uimahallissa, ehkä katson hetken telkkaria tai kutsun ihmisiä kylään. Ap

Mä muistelisin omasta lapsuudesta, että ne yh-mutsien ja muiden vähän vähemmän perään katottujen muksut luuhaili vähän siellä täällä mäkeissä arkena päivällistä syömässä naama sutussa.

Ydinperheissä oli kotipäivälliset, saunaillat ja kotona viihdyttiin, kun siellä oli rauhaisaa ja mukavaa sekä siistiä.

Mikä sinusta on tehnyt tuommoisen jatkuvan nopeaa tyydytystä etsivän, hermostuneen elohiiren? Oliko sulla lapsena jotenkin ikävä koti, kun et osaa olla siellä? Alkoholistivanhemmat ehkä?

Ihan tavallinen koti, ei todellakaan mitään alkoholiongelmaa. Ja omanikin on viihtyisä, lienee vain luonnekysymys. Onkohan kaikilla kotona kökkivillä ollut köyhä lapsuus kun eivät osaa missään käydä aikuisena, tätä olen joskus miettinyt. Raha varmaan kyllä rajoittaa joidenkin elämää sinne kotiin. Ap

Mä muistelisin omasta lapsuudesta, että ne yh-mutsien ja muiden vähän vähemmän perään katottujen muksut luuhaili vähän siellä täällä mäkeissä arkena päivällistä syömässä naama sutussa.

Paha sanoa, ehkä? Itse taas kasvoin ihan ydinperheessä enkä niin tiedä noista yh-kuvioista mutta vähän surulliseltahan tuo kuulosti tietysti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on niin kiva koti ettei ole kaipuuta muualle.

Mullakin on, mutta silti on myös harrastuksia ja ystäviä. Ap

Mä teen 12-tuntisia päiviä  joten en jaksa harrastaa kuin puutarhanhoitoa. Kotona viihtyminen ei sulje pois ystäviä, ihan vaan sulle kyläluudalle tiedoksi.