Ihmiset jotka kökkivät aina vain kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ystäviä ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vietän päivät koneella. Nettipalstat ovat ainoa yhteyteni ihmisiin.

Eihän siihen ystäviä tarvitse, eikä mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa, jos menee leffaan tai teatteriin tai kirjastoon. Taidenäyttelyt ja muut kulttuuritapahtumat on tosi kivoja paikkoja mennä ihan yksin. Saa virikkeitä ja kokee uutta, mutta ei tarvitse puhua kenenkään kanssa jos ei halua.

Tämä! Itsekin tykkään liikkua myös yksin, joskus on ihana piipahtaa vaikka kahville ostoskeskukseen ja katsella ihmisiä samalla kun hörppii kahvia. Ihan vaan olla, siis. Ap

No toiset tykkäävät juoda kahvinsa kotona. Katsoa elokuvansa televisiosta ja lukea kirjat kindlellä. Eivät tykkää kierrellä kauppoja. Käyvät kerran 3 vuodessa konsertissa, jos silloinkaan, eikä kaikista kulttuuritapahtumat ole kivoja. Eikä teatteri ole kaikista edes kivaa.

Toiset eivät osaa uida ja toisille liikkuminen on muutenkin hankalaa tai liikunta jopa kiellettyä.

Itse tykkään mennä, mutta ymmärrän myös heitä, jotka eivät tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on jo niin asenteella värittynyt, ettei siihen tee mieli vastata.

En tosin kyllä kuulu edes kohderyhmään, en "aina vain köki kotona", mutta viihdyn hyvin kotonakin. Siksi se oma koti on hankittu ja mieleiseksi laitettu että sen vähän ajan minkä ehtii, siellä on mukava olla.

Eihän sitä kenellekään tarvitse erikseen perustella miksi on sellainen ihminen kuin on. Toiset tarvitsevat palautuakseen työstä, koulusta yms.  omaa aikaa, ja moni viettää sitä kotonaan.

Mikä sinusta ap on muokannut sellaisen kuin olet?

Enpä tiedä, oon aina ollut ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, tykännyt uusista ihmisistä ja asioista. Yhtä lailla tykkään matkustelusta, oon utelias kun kaupunkiin tulee uusia tapahtumia, liikun paljon eri muodoissa mutta kuten kerroin joskus on mukavaa istahtaa alas ja seurailla ihmisiä, miettiä vaikka niiden elämäntarinoita ja hörppiäsitä kahvia :) Kotona lähinnä syön, nukun, peseydyn ellen tee sitä salilla tai uimahallissa, ehkä katson hetken telkkaria tai kutsun ihmisiä kylään. Ap

Minulla on kotina 500 neliön talo ja noin 20000 neliön piha. Ihan riittävästi elämää yhdelle.

Miksi normaalilla järjellä varustettu aikuinen ihminen ei muka tajua että ihmiset nyt vaan on erilaisia ja pitää eri asioista syystä tai toisesta!

Olet vain utelias...joopa joopa...pientä ylemmyyden tunnetta ilmassa ja olethan toki vähän parempi ihminen kuin joku muu "kotihiiri".

Koska en ole samanlainen kuin sinä ap niin pitäisikös minunkin ihmetellä ja tuomita sinun tapasi elää?

Väännänkö keittiöpsykolla sinulle jotain diagnoosia kuinka sinulla on varmaan joku tyhjiö elämässä jota täytät jatkuvalla touhuamisella ja suorittamisella ja pelkää varmaan olla yksin ja kohdata itsesi ;)

Juu ei ole tarvetta vaan ymmärrän että sinä nautit elämästi juuri noin ja erilailla kuin esim. minä tai naapurin Pirjo. Antaa kaikkien kukkien kukkia...

Vierailija kirjoitti:

Miksi normaalilla järjellä varustettu aikuinen ihminen ei muka tajua että ihmiset nyt vaan on erilaisia ja pitää eri asioista syystä tai toisesta!

Olet vain utelias...joopa joopa...pientä ylemmyyden tunnetta ilmassa ja olethan toki vähän parempi ihminen kuin joku muu "kotihiiri".

Ei tämän ollut tarkoitus kenenkään mieltä pahoittaa :) Ap

Tykkään istua kotona. Katon leffat koneelta (joskus harvoin naikkosen kanssa käydään leffassa, kaverien kanssa leffaillat on aina jonkun luona). Teen työtkin kotona. Ohjelmoin paljon, laitan ruokaa. Käyn toki ulkona jos on jotain tarvetta tai menoa sinne, esim lenkillä, mutta sitä en tee yksin vaan ainoastaan kaverin kanssa.

En tykkää käyttää rahaa mihinkään paitsi investointeihin ja ruokaan (tykkään harrastaa ravintoloita ja hinnalla ei ole väliä, mutta en varmasti käy läheskään niin usein kun keskiverto ihminen), en melkein koskaan osta mitään luksusta. Vaatteet ostan netistä. Tästä johtuen kaikki tälläinen "menen huvikseni istumaan paikkaan X ilman syytä" ei todellakaan käy koskaan edes mielessä. En ole koko elämäni aikana esim. ostanut drinkkiä baarista tai kahvia kahvilasta. Kaakaon 2 kertaa kun seurue nyt väkisin halusi kahvilaan.

Lyhyestä virsi kaunis: nykyään kotona on niin paljon mielekästä tekemistä monenlaisille ihmisille että hyvin pärjää eikä edes koe menettävänsä mitään. Teen ainoastaan sitä mistä nautin, en ole pakotettu neljän seinän sisään.

Vierailija kirjoitti:

Koska en ole samanlainen kuin sinä ap niin pitäisikös minunkin ihmetellä ja tuomita sinun tapasi elää?

Väännänkö keittiöpsykolla sinulle jotain diagnoosia kuinka sinulla on varmaan joku tyhjiö elämässä jota täytät jatkuvalla touhuamisella ja suorittamisella ja pelkää varmaan olla yksin ja kohdata itsesi ;)

Juu ei ole tarvetta vaan ymmärrän että sinä nautit elämästi juuri noin ja erilailla kuin esim. minä tai naapurin Pirjo. Antaa kaikkien kukkien kukkia...

Väännä ihmeessä, ei siitä haittaakaan ole. Mutta siis kyllähän mä viihdyn myös itsekseni , esim. siellä uimahallissa, kuntosalilla, kahvilassa tai museossa. Ap

Olen niin paljon "vain kotona", että mun on vaikea vastata kun kysytään kuulumisia ja mitä olen puuhannut.

Minä vaan neulon, olen netissä, katson ohjelmia ja nukun. Kerran viikossa käyn ruokakaupassa ja isoäidin luona kylässä. Jos asuisin vähemmän korvessa, tykkäisin vaikka päivittäin kulkea kirjastossa ja ties missä. Täältä on kuitenkin hankala lähteä ja erakoidun helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi normaalilla järjellä varustettu aikuinen ihminen ei muka tajua että ihmiset nyt vaan on erilaisia ja pitää eri asioista syystä tai toisesta!

Olet vain utelias...joopa joopa...pientä ylemmyyden tunnetta ilmassa ja olethan toki vähän parempi ihminen kuin joku muu "kotihiiri".

Ei tämän ollut tarkoitus kenenkään mieltä pahoittaa :) Ap

Silti pelkästään otsikon kysymyksen sanavalinnat ovat negatiivissävytteisiä (kökkiä, vrt. viettää aikaa kotona). Ja "siis, ettekö " ja "onko tavallistakin" sekä "vai oonko itse kummallinen kun tykkään liikkua paljon kodin ulkopuolella?" kuulostavat mollaavilta. Toisenlaisilla sanavalinnoilla olisit saanut asiallisemman aloituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ystäviä ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vietän päivät koneella. Nettipalstat ovat ainoa yhteyteni ihmisiin.

Eihän siihen ystäviä tarvitse, eikä mitään tekemistä muiden ihmisten kanssa, jos menee leffaan tai teatteriin tai kirjastoon. Taidenäyttelyt ja muut kulttuuritapahtumat on tosi kivoja paikkoja mennä ihan yksin. Saa virikkeitä ja kokee uutta, mutta ei tarvitse puhua kenenkään kanssa jos ei halua.

En ole tuo aiempi, mutta minä koen erilaiset tapahtumat yksin osallistuessani niin, että kaikilla muilla näyttää olevan seuraa ja juteltavaa, ja tunnen itseni siellä joukossa vieläkin yksinäisemmäksi, ulkopuoliseksi ja oudoksi.

Minä taas keskityn niissä tapahtumissa siihen leffaan tai näyttelyyn, enkä tarkkaile muita osallistujia. En mene konsertteihin juttelemaan ja seurustelemaan, vaan kuuntelemaan musiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on jo niin asenteella värittynyt, ettei siihen tee mieli vastata.

En tosin kyllä kuulu edes kohderyhmään, en "aina vain köki kotona", mutta viihdyn hyvin kotonakin. Siksi se oma koti on hankittu ja mieleiseksi laitettu että sen vähän ajan minkä ehtii, siellä on mukava olla.

Eihän sitä kenellekään tarvitse erikseen perustella miksi on sellainen ihminen kuin on. Toiset tarvitsevat palautuakseen työstä, koulusta yms.  omaa aikaa, ja moni viettää sitä kotonaan.

Mikä sinusta ap on muokannut sellaisen kuin olet?

Enpä tiedä, oon aina ollut ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, tykännyt uusista ihmisistä ja asioista. Yhtä lailla tykkään matkustelusta, oon utelias kun kaupunkiin tulee uusia tapahtumia, liikun paljon eri muodoissa mutta kuten kerroin joskus on mukavaa istahtaa alas ja seurailla ihmisiä, miettiä vaikka niiden elämäntarinoita ja hörppiäsitä kahvia :) Kotona lähinnä syön, nukun, peseydyn ellen tee sitä salilla tai uimahallissa, ehkä katson hetken telkkaria tai kutsun ihmisiä kylään. Ap

Mikä sinusta on tehnyt tuommoisen jatkuvan nopeaa tyydytystä etsivän, hermostuneen elohiiren? Oliko sulla lapsena jotenkin ikävä koti, kun et osaa olla siellä? Alkoholistivanhemmat ehkä?

 Pitkään koulukiusattuna yritän välttää parhaani mukaan tutustumasta uusiin ihmisiin, jotka koen potentiaalisina kiusaajaehdokkaina niin kauan, kuin itse osoittavat omalla käytöksellään, etteivät sellaisia ole.

Parhaiten ihmisiin törmäilyn voi vältää olemalla mahdollisimman paljon kotona, joka onneksi minulle on turvallinen paikka olla.  Joillakin sekin asia on toisin, mikäli on sattunut sekoamaan vaikkapa väkivaltaiseen tai mustankipeeseen puolisoon.

Eläköön suomi 100v ... teloitusJUHLArahaehdotelmineen.

Kaikilla ei katsos ap ole ystäviä/miestä kenen kanssa viettää aikaansa. Mutta vastauksena kysymyksiisi "mitä te oikein teette?" katson tv:tä, oon koneella, makaan sängyssä, syön, nukun, siivoan.  "Siis, ettekö kyläile tai lenkkeile, käy uimassa, kirjastossa, kahvilassa, ulkona syömässä jne?" Kylässä käyn yhdellä ainoalla kaverillani kerran viikossa, en lenkkeile, en käy uimassa enkä kirjastossa/kahvilassa/ulkona syömässä koska yksin ei huvita enkä kehtaa. Elämäni on ollut tällaista kohta 10 vuotta. N28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi normaalilla järjellä varustettu aikuinen ihminen ei muka tajua että ihmiset nyt vaan on erilaisia ja pitää eri asioista syystä tai toisesta!

Olet vain utelias...joopa joopa...pientä ylemmyyden tunnetta ilmassa ja olethan toki vähän parempi ihminen kuin joku muu "kotihiiri".

Ei tämän ollut tarkoitus kenenkään mieltä pahoittaa :) Ap

Mutta kuitenkin nokitat jokaiseen viestiin, että kyllä minä...

Näillä säillä ei tee mieli ulos. Viihdytän itseäni mieluummin sisätiloissa mukavasti kotona. Kyllä mä sitten lähden kesätapahtumiin kunhan lämpenee.

Oon niin ruma, että maisemat pysyy parempina kun oon mahd. paljon kotona.

Itse tein liki 10v töitä kahdella eri paikkakunnalla (ajomatka  2h per päivä, työpäivän pituus 8-12h+matkat), asuin kolmannella ja kävin neljännellä paikkakunnalla opiskelemassa kerran kuukaudessa vuoden ajan (700 km päässä autolla, lentokoneella ja linja-autolla). Lisäksi oli vanhemmat viidennellä paikkakunnalla joista toinen vakavasti sairas useamman vuoden, auttamassa kävin aina kun pääsin. Sitten vanhempi kuoli, työnantaja teki konkurssin, opiskelut loppui. Sen jälkeen olen ollut kotona, enkä täältä lähde kuin väkisin vietynä. Kymmenisen vuotta autossa asumista! Oma koti tuntuu nyt parhaalta paikalta ja tekemistä on niin paljon ettei päivän aikana ehdi puoliakaan mitä haluaisi. Jonkun mielestä homehdun neljän seinän sisällä. Itse tunnen viettäväni elämäni parasta aikaa kun ei ole pakko lähteä yhtään mihinkään. Elämäntilanteet voi olla täysin erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ystäviä ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Vietän päivät koneella. Nettipalstat ovat ainoa yhteyteni ihmisiin.

Sama juttu täällä. Jotkut kaverit pyytävät jonnekin, mutta en jotenkin vain jaksa/pysty/kykene lähtemään, vaikka tykkäänkin kyseisistä ihmisistä kovasti. Koen olevani niin epäkiinnostava, etten viitsi tuppautua ihmisten seuraan liikaa myöskään. Mulle tulee kamalasti painetta ja stressiä sosiaalisista tilanteista. Jännään niitä päiviä tai jopa viikkoja etukäteen. Jännitän jopa omoen vanhempienikin näkemistä. Tunnen itsestäni alemmuudentunnetta ja inhoan itseäni. Hävettää kulkea julkisilla paikoilla, vaikka olen ihan hoikahko ja normaalin näköinen (mietin hiljaa mielessäni niitä ulkonäöllisiä nolouksiani ja häpeän).

Mulla on paljon ystäviä, työ ja käyn salilla ja kahvilla yms. Mulla ei silti ole mitään ongelmaa viihtyä kotona, jos haluan. Joskus jätän illanvieton väliin, koska haluan tehdä itselleni hyvää ruokaa, käpertyä peittoon ja lukea kirjaa.

Voisin helposti viihtyä kotona vaikka viikon putkeen yksin. Mielikuvituksen puutetta ja jonkinlaista sisäsyntyistä rauhattomuutta minusta, jos ei pysty. Joillain ihmisillä on tunne, että "jää paitsi" jos ei pakottaudu kaikkialle, huonoa itsetuntoa minusta. Minua ei ystävät hylkää jos satunnaisesti en kaikkeen osallistu, aikuisen elämää se vaan on.