Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalainen vieras ei tule kahvipöytään kun pyydetään? :D
26.04.2017 |
Mielestäni se on ihan käsittämätöntä. On vaikka jotkut juhlat, tai muuten vaan vieraita kylässä. Laitat pöytään kahvit, pullat, kakut ja piirakat, ja kun on valmista, käyt sanomassa että tulkaa ottamaan nyt tätä kahvia olkaa hyvät. Kukaan ei tule :D Mikä ihme tämä juttu on? Olin tässä hetki sitten eräissä juhlissa, jossa istuttiin samassa tilassa joku ehkä 30 henkeä. Juhlien emäntä sanoi kuuluvalla äänellä, että "tässä olisi nämä tarjottavat, pöytä on katettu, olkaa hyvä ja ottakaa" (tämä buffet-pöytä oli siinä samassa tilassa missä istuttiin). Päätin odotella hetken aikaa testimielessä, katsoakseni uskaltaako kukaan mennä ottamaan ensimmäisenä, no ei tietenkään. Menin sitten itse ottamaan, ja minun perääni muodostui heti jono :D
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan kursailuksi.
"Monissa tilanteissa kursailu kuuluu käyttäytymisnormiin, hyviin tapoihin suorastaan. Kutsuilla ei esimerkiksi ole soveliasta antaa liian ahnetta vaikutelmaa, minkä vuoksi emännän tai isännän tarjoamasta lisäannoksesta saatetaan aluksi kieltäytyä. Perinteisen kursailukaavan voimasta saattaa johtua sekin, että isäntäväki jatkaa joskus tarjoamista tyrkyttämiseen asti, vaikka vieras ehkä kieltäytyy tosissaan eikä kursaillen. Vanha kaava voi kuitenkin elää sitkeästi ja panna isäntäväen tyrkyttämään, jottei vaikuttaisi epäkohteliaalta. ... Kursailu onkin osa kohteliaisuutta ja palvelee molempien osapuolien etuja. Kursailu ruokapöydässä ehkä vähentää uhkaa, jonka vaikutelma ahneen ihmisen läsnäolosta aiheuttaisi, sillä isäntäväen ei tarvitse pelätä, että kursailija syö pöydän tyhjäksi. Toisaalta tyrkyttäjä auttaa kursailijaa luomaan itsestään sopivan sivistyneen ja hillityn vaikutelman. Samalla kursailijalla on kuitenkin mahdollisuus saada halutessaan lisää."
Minusta tuo ei suomalaisena kulttuuriperinteenä ole yhtään sen hassumpi tapa kuin monet muutkaan kansalliset tavat ja perinteet. Jos opiskelet joskus sosiaalipsykologiaa ja/tai sosiaaliantropologiaa, niin opit ymmärtämään paremmin ryhmien ja yhteisöjen toimintaa. Suosittelen!
Tämä on hyvä kuvaus. Tuossa taustalla voi ahneuden lisäksi olla myös se, että kun aikoinaan ruuasta on ollut pulaa, köyhimmillä on ollut kaikista kovin nälkä. Kun kursaillaan, sillä osoitetaan muille, että ei tässä nyt ihan pennittömiä ja nälkään kuolemaisillaan olla.
Mä olen hyvin useissa tilaisuuksissa jo vieraiden vanhin enkä kursaile. Koska enää ensimmäisenä kahvi- tai ruokapöytään menevä ei ole automaattisesti köyhä eikä ahne. Lisäksi aika usein tarjottavatkin ovat sellaisia, että ei niitä voi pitkään pöydässä pitää. Jos miettii vaikka entisaikojen pannukahvia, joka kuppiin kaadettaessa oli kiehuvan kuumaa, ja vertaa nykyiseen kahvinkeittimellä keitettyyn kahviin, niin siinä ajassa, missä pannukahvi jäähtyi kupissa juomalämpöiseksi, kahvinkeittimellä keitetty on jo kylmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsketty on - korjataan pois, sanoi aina mun yks vanha sukulaistäti, jos ei heti kukaan menny kaffelle :-).
Vierailija kirjoitti:
Se kuuluu johonkin suomalaiseen alakulttuuriin. Mihin?
Meidän suvussa sitä kun ei ole. Olen kolmannen polven stadilainen, mutta isäni sukuperimä sieltä kaukaa on pohjalaista. Äitini on vauvana lähtenyt evakkona karjalasta.
N48
Mikä me sille voidaan ettei suvullasi ole tapoja.
Tulee mieleen sukuun naitu vävy joka on aina sukujuhlissa ensimmäisenä syömässä.
Todella ärsyttävää tuollainen kuhnailu. Mun mielestä on kohteliaampaa tulla heti pöytään kun yhtään mitään viivytellä. Tulee emännällekin typerä olo, että vaikka pyytää ihmisiä tulemaan ja kukaan ei tule.
Koska koetan laihduttaa ja vältellä höttöruokaa ja painostusta ottaa sitä sun tätä ilman kunnioitusta itsemäärämisoikeuteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kursailua. Tuttua lapsuudesta, kun kyläillessä kutsuttiin kahvipöytään ihmettelin miksei aikuiset tuu jo. Lapset kun sai muutenkin aina viimeisenä ottaa. Nyttemmin omissa kahvituksissani kutsun 1-2 kertaa kahville ja ainakin vanhempieni ikäpolvi (yli 70 v) kursailee, siinä sitten nuoremmat vieraat ehtii jo hilpaista kahvipöytään. Tosin äitini EI kursaile ja on aina ensimmäisenä hakemassa, ei niinkään kahvia vaan niitä muita tarjottavia! Samoin sukujuhlissa saa odotella ennen kuin joku vanhempi pääsee sinne jonoon, sitten vasta kehtaa itse sännätä jonottamaan.
Kuka vittu nyt jotain kahvia juo? Tehkää kuten venäläiset tekee; ne ymmärtää, että vieraat kyllä tulee pöytään jos tarjoaa vodkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua tuossa kursailussa ärsyttää sekin että se eristää emännän (tai muun tarjoiluista huolehtivan) muusta porukasta, varsinkin jos ruokailutila on eri paikassa kuin missä nämä kahville kutsuttavat sattuvat olemaan.
Siinä alkaa miettimään, että menenkö minäkin sohvalle istumaan muiden seuraksi ja jätän tarjoilut lämpenemään/kylmenemään vai huutelenko pienin väliajoin että pöytä on katettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan kursailuksi.
"Monissa tilanteissa kursailu kuuluu käyttäytymisnormiin, hyviin tapoihin suorastaan. Kutsuilla ei esimerkiksi ole soveliasta antaa liian ahnetta vaikutelmaa, minkä vuoksi emännän tai isännän tarjoamasta lisäannoksesta saatetaan aluksi kieltäytyä. Perinteisen kursailukaavan voimasta saattaa johtua sekin, että isäntäväki jatkaa joskus tarjoamista tyrkyttämiseen asti, vaikka vieras ehkä kieltäytyy tosissaan eikä kursaillen. Vanha kaava voi kuitenkin elää sitkeästi ja panna isäntäväen tyrkyttämään, jottei vaikuttaisi epäkohteliaalta. ... Kursailu onkin osa kohteliaisuutta ja palvelee molempien osapuolien etuja. Kursailu ruokapöydässä ehkä vähentää uhkaa, jonka vaikutelma ahneen ihmisen läsnäolosta aiheuttaisi, sillä isäntäväen ei tarvitse pelätä, että kursailija syö pöydän tyhjäksi. Toisaalta tyrkyttäjä auttaa kursailijaa luomaan itsestään sopivan sivistyneen ja hillityn vaikutelman. Samalla kursailijalla on kuitenkin mahdollisuus saada halutessaan lisää."
Minusta tuo ei suomalaisena kulttuuriperinteenä ole yhtään sen hassumpi tapa kuin monet muutkaan kansalliset tavat ja perinteet. Jos opiskelet joskus sosiaalipsykologiaa ja/tai sosiaaliantropologiaa, niin opit ymmärtämään paremmin ryhmien ja yhteisöjen toimintaa. Suosittelen!
Okei. Mitä tämä kursailija haluaa siis saavuttaa, miksi hän toimii noin? Kursailija haluaa antaa itsestään vaatimattoman ja kohteliaan kuvan, niinkö?
Näinpä, ensin pöytään patistetaan mummot ja pappi, vanhin nainen ja pappi sitten käyvät kisaa kumpi on arvokkaampi. Oikeastaan aika kiva tapa.
Nykymonikulttuurisessa suomessa sen papin sijaan voi kutsuilla olla imaamikin.
Siinä sitten perisuomalaiseen tapaan vääntävät kutsujen vanhin ja hyvin kotoutunut ja suomalaisen kulttuurin/tavat opetellut imaani (vaikka itse muulloin harjottaisi omaa kulttuuriaan)
Omassa kulttuurissaan ei tarvitsisi paljon miettiä missä ja kuka ensin, naiset kun ruokailevat eri tilassa kuin miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo en minäkään tajua. Ehkä olen sitten huonotapainen, olen monesti se ensimmäinen :D
Kyllä meillä on aina odotettu, että suvun vanhin nainen menee ensikisi. Toinen vaihtoehto on juhlakalu itse. Ongelma muodostuu tämän vanhimman hidastelusta.
Onko tämä nyt niin kauheaa käytöstapojen puutetta, että pitää tässäkoin asiassa suomalaisuus vetää lokaan.
Sitä paitsi ainakin Italiassa toimitaan ihan samoin. Siellä ylipainoiset mammat kävelykeppeineen ovat vain vähän vikkelämpiä ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan nyt kaikilla isommissa juhlissa jokin marssijärjestys.
Mikä kauhea huuto täälläkin tulisi varsinkin veloilta, jos jonkun viisivuotias olisi ensimmäisenä pöydässä rähmimässä. Jos vähänkään muodollisemmat juhlat, niin "arvokkain" ensin. Arvolla yleensä tarkoitetaan ikää ja naista.
Miksi käytöstavaat ovat niin arvossaan, jos ne ovat muunmaalaisten. Heti kun meillä on jotain tapoja, niin ne ovat jotenkin junttimaisia tai muuten vain vääriä.
Vierailija kirjoitti:
Koska koetan laihduttaa ja vältellä höttöruokaa ja painostusta ottaa sitä sun tätä ilman kunnioitusta itsemäärämisoikeuteeni.
No voithan sä silti sinne pöytään mennä ja juoda vaikka kupin teetä. Ilman sokeria.
Tai vaikka lasillisen vettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkös ole nähnyt jo telkkarimainoksessakin että suomalainen tapa on 'kursailla'. Jos hyökkää pöytään ensimmäisenä, ei ole kohteliasta ja hyvien tapojen mukaista.
Arvokkain vieras tai vanhin tai päivänsankari ottaa ensin. Ei se joka ensin ennättää.
Tunnen kursailutavat, mutta inhoan tätä tapaa sydämeni pohjasta. Toki ymmärrän, että joku järjestys on järkevä, mutta se, kun äitini ja anoppi eivät ole kahvikutsua kuulevinaankaan, ja sitten kolmannen kehotuksen jälkeen alkavat töniä toisiaan, että Ritva ensin, no voi voi eikun Sinikka ensin ja AAARGH siitä ei meinaa tulla loppua.
Kahvi jäähtyy kupeissa puhumattakaan, jos on tuonut pöytään jotain lämmintä piirakkaa tai karjalanpiirakoita tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan kursailuksi.
"Monissa tilanteissa kursailu kuuluu käyttäytymisnormiin, hyviin tapoihin suorastaan. Kutsuilla ei esimerkiksi ole soveliasta antaa liian ahnetta vaikutelmaa, minkä vuoksi emännän tai isännän tarjoamasta lisäannoksesta saatetaan aluksi kieltäytyä. Perinteisen kursailukaavan voimasta saattaa johtua sekin, että isäntäväki jatkaa joskus tarjoamista tyrkyttämiseen asti, vaikka vieras ehkä kieltäytyy tosissaan eikä kursaillen. Vanha kaava voi kuitenkin elää sitkeästi ja panna isäntäväen tyrkyttämään, jottei vaikuttaisi epäkohteliaalta. ... Kursailu onkin osa kohteliaisuutta ja palvelee molempien osapuolien etuja. Kursailu ruokapöydässä ehkä vähentää uhkaa, jonka vaikutelma ahneen ihmisen läsnäolosta aiheuttaisi, sillä isäntäväen ei tarvitse pelätä, että kursailija syö pöydän tyhjäksi. Toisaalta tyrkyttäjä auttaa kursailijaa luomaan itsestään sopivan sivistyneen ja hillityn vaikutelman. Samalla kursailijalla on kuitenkin mahdollisuus saada halutessaan lisää."
Minusta tuo ei suomalaisena kulttuuriperinteenä ole yhtään sen hassumpi tapa kuin monet muutkaan kansalliset tavat ja perinteet. Jos opiskelet joskus sosiaalipsykologiaa ja/tai sosiaaliantropologiaa, niin opit ymmärtämään paremmin ryhmien ja yhteisöjen toimintaa. Suosittelen!
Okei. Mitä tämä kursailija haluaa siis saavuttaa, miksi hän toimii noin? Kursailija haluaa antaa itsestään vaatimattoman ja kohteliaan kuvan, niinkö?
Näinpä, ensin pöytään patistetaan mummot ja pappi, vanhin nainen ja pappi sitten käyvät kisaa kumpi on arvokkaampi. Oikeastaan aika kiva tapa.
Nykymonikulttuurisessa suomessa sen papin sijaan voi kutsuilla olla imaamikin.
Siinä sitten perisuomalaiseen tapaan vääntävät kutsujen vanhin ja hyvin kotoutunut ja suomalaisen kulttuurin/tavat opetellut imaani (vaikka itse muulloin harjottaisi omaa kulttuuriaan)
Mutta niissä juhlissahan ei naisia olisi ollenkaan. Vain miehiä ja naiset takahuoneessa näkymättömissä passaamassa. Näinhän on totuus. Ei naisia juhlita.
Missä päin tämmöinen on tapana? Oma sukuni on Keski-Suomesta, eikä meillä todellakaan kursailla. Kun kutsu käy niin kaikki ryntäävät pöytään niin että vanhimmat vieraat saavat ottaa ensin.
Typerä tapa. Se, että vanhin tai juhlakalu ottaa ensin on ihan fine ja järkevää, mutta miksi ihmeessä vielä nykyisinkin pitäisi jäädä jahkailemaan niin että isäntäväki saa kutsua sen seitsemän kertaa niin että kahvi on jo kylmää ja jäätelö sulanut ennen kuin kukaan nostaa ahteriaan sohvalta?
Siitäpä muuten soppa syntyy, kun vaikka isän puolella sukua kursaillaan ja äidin puolella ei... Kivaa paheksuvaa puhinaa ja tuhinaa kun osa meneekin pöytään heti tai viimeistään toisen kutsun jälkeen eikä jääkään puoleksi tunniksi jahkailemaan.
Olen nro 36 ja Tampereelta. Äiti karjalainen. Ja kursaillaan niin maan perusteellisesti.
Kyllä mun pohjalainen sukuni kursailee niin maan perusteellisesti :)