Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalainen vieras ei tule kahvipöytään kun pyydetään? :D
26.04.2017 |
Mielestäni se on ihan käsittämätöntä. On vaikka jotkut juhlat, tai muuten vaan vieraita kylässä. Laitat pöytään kahvit, pullat, kakut ja piirakat, ja kun on valmista, käyt sanomassa että tulkaa ottamaan nyt tätä kahvia olkaa hyvät. Kukaan ei tule :D Mikä ihme tämä juttu on? Olin tässä hetki sitten eräissä juhlissa, jossa istuttiin samassa tilassa joku ehkä 30 henkeä. Juhlien emäntä sanoi kuuluvalla äänellä, että "tässä olisi nämä tarjottavat, pöytä on katettu, olkaa hyvä ja ottakaa" (tämä buffet-pöytä oli siinä samassa tilassa missä istuttiin). Päätin odotella hetken aikaa testimielessä, katsoakseni uskaltaako kukaan mennä ottamaan ensimmäisenä, no ei tietenkään. Menin sitten itse ottamaan, ja minun perääni muodostui heti jono :D
Kommentit (44)
"Nyt pöytään tai käskyt harvenee!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan kursailuksi.
"Monissa tilanteissa kursailu kuuluu käyttäytymisnormiin, hyviin tapoihin suorastaan. Kutsuilla ei esimerkiksi ole soveliasta antaa liian ahnetta vaikutelmaa, minkä vuoksi emännän tai isännän tarjoamasta lisäannoksesta saatetaan aluksi kieltäytyä. Perinteisen kursailukaavan voimasta saattaa johtua sekin, että isäntäväki jatkaa joskus tarjoamista tyrkyttämiseen asti, vaikka vieras ehkä kieltäytyy tosissaan eikä kursaillen. Vanha kaava voi kuitenkin elää sitkeästi ja panna isäntäväen tyrkyttämään, jottei vaikuttaisi epäkohteliaalta. ... Kursailu onkin osa kohteliaisuutta ja palvelee molempien osapuolien etuja. Kursailu ruokapöydässä ehkä vähentää uhkaa, jonka vaikutelma ahneen ihmisen läsnäolosta aiheuttaisi, sillä isäntäväen ei tarvitse pelätä, että kursailija syö pöydän tyhjäksi. Toisaalta tyrkyttäjä auttaa kursailijaa luomaan itsestään sopivan sivistyneen ja hillityn vaikutelman. Samalla kursailijalla on kuitenkin mahdollisuus saada halutessaan lisää."
Minusta tuo ei suomalaisena kulttuuriperinteenä ole yhtään sen hassumpi tapa kuin monet muutkaan kansalliset tavat ja perinteet. Jos opiskelet joskus sosiaalipsykologiaa ja/tai sosiaaliantropologiaa, niin opit ymmärtämään paremmin ryhmien ja yhteisöjen toimintaa. Suosittelen!
Okei. Mitä tämä kursailija haluaa siis saavuttaa, miksi hän toimii noin? Kursailija haluaa antaa itsestään vaatimattoman ja kohteliaan kuvan, niinkö?
Koska emännän pitää kutsua juhlien vanhin ensin niin muutkin pääsee.
Ahne-olohan siinä tulis, jos ekana ryntäis pöytään. Ja mun mielestä ensimmäisenä kuuluu mennä juhlakalun tai seurueen vanhimpien. Nuorien pitäis jaksaa odottaa. Ja talonväki ottaa viimesenä. Niin ne vaan on iskostunut:D
Perinteisesti Suomessa on tapana, että vanhimmat vieraat hakevat kahvipöydästä syötävää ensin (ja heistäkin ensin naiset). Muiden on kohteliasta odottaa, että he ovat saaneet omansa ja mennä vasta sitten hakemaan. Jos sitten syystä tai toisesta nämä vanhimmat eivät lähdekään hakemaan, on koko juttu seis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on hirveän noloa tuo odottelu ja viivyttely.. Itse kyllä istun kahvipöytään kun pyydetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan kursailuksi.
"Monissa tilanteissa kursailu kuuluu käyttäytymisnormiin, hyviin tapoihin suorastaan. Kutsuilla ei esimerkiksi ole soveliasta antaa liian ahnetta vaikutelmaa, minkä vuoksi emännän tai isännän tarjoamasta lisäannoksesta saatetaan aluksi kieltäytyä. Perinteisen kursailukaavan voimasta saattaa johtua sekin, että isäntäväki jatkaa joskus tarjoamista tyrkyttämiseen asti, vaikka vieras ehkä kieltäytyy tosissaan eikä kursaillen. Vanha kaava voi kuitenkin elää sitkeästi ja panna isäntäväen tyrkyttämään, jottei vaikuttaisi epäkohteliaalta. ... Kursailu onkin osa kohteliaisuutta ja palvelee molempien osapuolien etuja. Kursailu ruokapöydässä ehkä vähentää uhkaa, jonka vaikutelma ahneen ihmisen läsnäolosta aiheuttaisi, sillä isäntäväen ei tarvitse pelätä, että kursailija syö pöydän tyhjäksi. Toisaalta tyrkyttäjä auttaa kursailijaa luomaan itsestään sopivan sivistyneen ja hillityn vaikutelman. Samalla kursailijalla on kuitenkin mahdollisuus saada halutessaan lisää."
Minusta tuo ei suomalaisena kulttuuriperinteenä ole yhtään sen hassumpi tapa kuin monet muutkaan kansalliset tavat ja perinteet. Jos opiskelet joskus sosiaalipsykologiaa ja/tai sosiaaliantropologiaa, niin opit ymmärtämään paremmin ryhmien ja yhteisöjen toimintaa. Suosittelen!
Okei. Mitä tämä kursailija haluaa siis saavuttaa, miksi hän toimii noin? Kursailija haluaa antaa itsestään vaatimattoman ja kohteliaan kuvan, niinkö?
Näinpä, ensin pöytään patistetaan mummot ja pappi, vanhin nainen ja pappi sitten käyvät kisaa kumpi on arvokkaampi. Oikeastaan aika kiva tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellä tulikin hyvin kuvattua koko kaava kursailun saralla. Ahneus ei ole ollut soveliasta: nykyisin se arvo tuntuu unohtuneen. Isäntäväen tarjoiluista ei ole soveliasta myöskään kieltäytyä kokonaan:se on loukkaus kaikkea vaivannäköä kohtaan, jota kahvipöydän laitto on vaatinut. Muodollisuus eri etikettien yhteydessä on luonut turvaa ja ennakoitavuutta, miten menetellään.
Minä olen usein vanhin ja hyökkään heti pöydän antimiin kun käsky käy. En kursaile koskaan, jos kahvi kaadettu sinne myös mennään sitä hakemaan, ajatelkoot muut mitä hyvänsä tai tahtovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua tää suomalainen kursailu on aina ärsyttänyt suuresti vaikka itsellenikin sitä on lapsesta asti iskostettu, ettei sinne pöytään sovi heti rynnätä kun pyydetään. Mä en halua pyytää vieraita uudestaan ja uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Perinteisesti Suomessa on tapana, että vanhimmat vieraat hakevat kahvipöydästä syötävää ensin (ja heistäkin ensin naiset). Muiden on kohteliasta odottaa, että he ovat saaneet omansa ja mennä vasta sitten hakemaan. Jos sitten syystä tai toisesta nämä vanhimmat eivät lähdekään hakemaan, on koko juttu seis.
Vanhimmat osaavat tuon kursailun ihan viimisen päälle, joten kahvit saavat seisoa pöydässä ja emäntä huudella iha jonkun tovin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kokemuksia moisesta ihan jo pienemmällä porukalla, miehen vanhemmat istuu olohuoneessa ja kun sanon, että kahvi on pöydässä niin ei tapahdu mitään. Tulevat sitten jossain kohtaa.
Mielestäni on todella TÖRKEÄÄ että minä olen siellä häärännyt ja laittanut kaiken valmiiksi, eikä sitten viitsitä tulla. Juovat kahvinsa kylmänä sitten, uutta en keitä ainakaan.
Oma mieheni on vähän samanlainen ruoan kanssa, huudan että "ruoka on valmista, syömään", ja siellä mä syön sitä ruokaa sitten yksinäni ja mies suvaitsee saapua kun oma lautaseni on jo tyhjä. Oon tästä hänelle sanonutkin, että miltä se tuntuisi jos hän tekis meille siellä ruokaa, enkä minä sitten tulis syömään kun pyydetään. Syökööt yksinään sitten. Monesti jollain iltapalalla olen sitten vain korjannut leipätarvikkeet pois pöydästä ja mies tullut myöhemmin hoo moilasena, että miks mä ne pois nostin.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on ihan käsittämätöntä. On vaikka jotkut juhlat, tai muuten vaan vieraita kylässä. Laitat pöytään kahvit, pullat, kakut ja piirakat, ja kun on valmista, käyt sanomassa että tulkaa ottamaan nyt tätä kahvia olkaa hyvät. Kukaan ei tule :D Mikä ihme tämä juttu on? Olin tässä hetki sitten eräissä juhlissa, jossa istuttiin samassa tilassa joku ehkä 30 henkeä. Juhlien emäntä sanoi kuuluvalla äänellä, että "tässä olisi nämä tarjottavat, pöytä on katettu, olkaa hyvä ja ottakaa" (tämä buffet-pöytä oli siinä samassa tilassa missä istuttiin). Päätin odotella hetken aikaa testimielessä, katsoakseni uskaltaako kukaan mennä ottamaan ensimmäisenä, no ei tietenkään. Menin sitten itse ottamaan, ja minun perääni muodostui heti jono :D
En mä ainakaan. Sanon kiitos ja kipitän pöytään heti. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan kursailuksi.
"Monissa tilanteissa kursailu kuuluu käyttäytymisnormiin, hyviin tapoihin suorastaan. Kutsuilla ei esimerkiksi ole soveliasta antaa liian ahnetta vaikutelmaa, minkä vuoksi emännän tai isännän tarjoamasta lisäannoksesta saatetaan aluksi kieltäytyä. Perinteisen kursailukaavan voimasta saattaa johtua sekin, että isäntäväki jatkaa joskus tarjoamista tyrkyttämiseen asti, vaikka vieras ehkä kieltäytyy tosissaan eikä kursaillen. Vanha kaava voi kuitenkin elää sitkeästi ja panna isäntäväen tyrkyttämään, jottei vaikuttaisi epäkohteliaalta. ... Kursailu onkin osa kohteliaisuutta ja palvelee molempien osapuolien etuja. Kursailu ruokapöydässä ehkä vähentää uhkaa, jonka vaikutelma ahneen ihmisen läsnäolosta aiheuttaisi, sillä isäntäväen ei tarvitse pelätä, että kursailija syö pöydän tyhjäksi. Toisaalta tyrkyttäjä auttaa kursailijaa luomaan itsestään sopivan sivistyneen ja hillityn vaikutelman. Samalla kursailijalla on kuitenkin mahdollisuus saada halutessaan lisää."
Minusta tuo ei suomalaisena kulttuuriperinteenä ole yhtään sen hassumpi tapa kuin monet muutkaan kansalliset tavat ja perinteet. Jos opiskelet joskus sosiaalipsykologiaa ja/tai sosiaaliantropologiaa, niin opit ymmärtämään paremmin ryhmien ja yhteisöjen toimintaa. Suosittelen!
Okei. Mitä tämä kursailija haluaa siis saavuttaa, miksi hän toimii noin? Kursailija haluaa antaa itsestään vaatimattoman ja kohteliaan kuvan, niinkö?
Näinpä, ensin pöytään patistetaan mummot ja pappi, vanhin nainen ja pappi sitten käyvät kisaa kumpi on arvokkaampi. Oikeastaan aika kiva tapa.
Nykymonikulttuurisessa suomessa sen papin sijaan voi kutsuilla olla imaamikin.
Siinä sitten perisuomalaiseen tapaan vääntävät kutsujen vanhin ja hyvin kotoutunut ja suomalaisen kulttuurin/tavat opetellut imaani (vaikka itse muulloin harjottaisi omaa kulttuuriaan)
Vierailija kirjoitti:
Mulla kokemuksia moisesta ihan jo pienemmällä porukalla, miehen vanhemmat istuu olohuoneessa ja kun sanon, että kahvi on pöydässä niin ei tapahdu mitään. Tulevat sitten jossain kohtaa.
Mielestäni on todella TÖRKEÄÄ että minä olen siellä häärännyt ja laittanut kaiken valmiiksi, eikä sitten viitsitä tulla. Juovat kahvinsa kylmänä sitten, uutta en keitä ainakaan.
Oma mieheni on vähän samanlainen ruoan kanssa, huudan että "ruoka on valmista, syömään", ja siellä mä syön sitä ruokaa sitten yksinäni ja mies suvaitsee saapua kun oma lautaseni on jo tyhjä. Oon tästä hänelle sanonutkin, että miltä se tuntuisi jos hän tekis meille siellä ruokaa, enkä minä sitten tulis syömään kun pyydetään. Syökööt yksinään sitten. Monesti jollain iltapalalla olen sitten vain korjannut leipätarvikkeet pois pöydästä ja mies tullut myöhemmin hoo moilasena, että miks mä ne pois nostin.
Miehen käytöksessä ei ole kyse kursailusta vaan välinpitämättömyydestä. Yleensä kursailu ei kuulu myöskään pienen, tutun porukan käytökseen eli sama koskee appivanhempiasi; he vain ovat välinpitämättömiä kutsuasi kohtaan. Mutta juhlissa on oma etikettinsä ja Suomessa siihen kuuluu kursailu. Ihan kuten etiketti kertoo, miten aterimia käytetään tai kenet esitellään toiselle ensiksi, niin Suomessa myös kursailu on osa etikettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se on ihan käsittämätöntä. On vaikka jotkut juhlat, tai muuten vaan vieraita kylässä. Laitat pöytään kahvit, pullat, kakut ja piirakat, ja kun on valmista, käyt sanomassa että tulkaa ottamaan nyt tätä kahvia olkaa hyvät. Kukaan ei tule :D Mikä ihme tämä juttu on? Olin tässä hetki sitten eräissä juhlissa, jossa istuttiin samassa tilassa joku ehkä 30 henkeä. Juhlien emäntä sanoi kuuluvalla äänellä, että "tässä olisi nämä tarjottavat, pöytä on katettu, olkaa hyvä ja ottakaa" (tämä buffet-pöytä oli siinä samassa tilassa missä istuttiin). Päätin odotella hetken aikaa testimielessä, katsoakseni uskaltaako kukaan mennä ottamaan ensimmäisenä, no ei tietenkään. Menin sitten itse ottamaan, ja minun perääni muodostui heti jono :D
En mä ainakaan. Sanon kiitos ja kipitän pöytään heti. :D
Hyvä! :D Minäkin menen kyllä heti kun pyydetään. Enkä kyllä tiennyt mistään että "vanhimmat ottaa ensin", siis jos paikalla on vaikka 15-40 vuotiaita. Tottakai jos paikalla on joku 90 vuotias mummeli, niin hänet autetaan ensimmäiseksi pöytään ja leikataan kakkua ja kaadetaan kahvit.
t.ap
Se kuuluu johonkin suomalaiseen alakulttuuriin. Mihin?
Meidän suvussa sitä kun ei ole. Olen kolmannen polven stadilainen, mutta isäni sukuperimä sieltä kaukaa on pohjalaista. Äitini on vauvana lähtenyt evakkona karjalasta.
N48
Ja kun ne nuoret on menneet samantien ottamaan pöydästä, on meidän hieman vanhempien aika todeta, että jaha, ahneet jo ottivat, meille jäivät rääppeet ja samalla katsotaan niitä nuoria hieman huvittuneesti. Ja kun emäntä haluaa kaataa seuraavan kupillisen, niin muistutetaan, että anna nyt juotavaa ensin noille kasvuikäisille, etteivät nälkään näänny.
Minulla on kai se, että jos ekana menee tarjomien kimppuun, niin tuntuu että kaikki katsovat kun annostelen itselleni ruokaa. Keskellä voi olla näkymättömissä
Sitä kutsutaan kursailuksi.
"Monissa tilanteissa kursailu kuuluu käyttäytymisnormiin, hyviin tapoihin suorastaan. Kutsuilla ei esimerkiksi ole soveliasta antaa liian ahnetta vaikutelmaa, minkä vuoksi emännän tai isännän tarjoamasta lisäannoksesta saatetaan aluksi kieltäytyä. Perinteisen kursailukaavan voimasta saattaa johtua sekin, että isäntäväki jatkaa joskus tarjoamista tyrkyttämiseen asti, vaikka vieras ehkä kieltäytyy tosissaan eikä kursaillen. Vanha kaava voi kuitenkin elää sitkeästi ja panna isäntäväen tyrkyttämään, jottei vaikuttaisi epäkohteliaalta. ... Kursailu onkin osa kohteliaisuutta ja palvelee molempien osapuolien etuja. Kursailu ruokapöydässä ehkä vähentää uhkaa, jonka vaikutelma ahneen ihmisen läsnäolosta aiheuttaisi, sillä isäntäväen ei tarvitse pelätä, että kursailija syö pöydän tyhjäksi. Toisaalta tyrkyttäjä auttaa kursailijaa luomaan itsestään sopivan sivistyneen ja hillityn vaikutelman. Samalla kursailijalla on kuitenkin mahdollisuus saada halutessaan lisää."
Minusta tuo ei suomalaisena kulttuuriperinteenä ole yhtään sen hassumpi tapa kuin monet muutkaan kansalliset tavat ja perinteet. Jos opiskelet joskus sosiaalipsykologiaa ja/tai sosiaaliantropologiaa, niin opit ymmärtämään paremmin ryhmien ja yhteisöjen toimintaa. Suosittelen!