Äiti ostelee meille turhaa tavaraa... Miten saan sen lopettamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Mitä tapahtuisi, jos vastaisi kertomalla mitä mahdollisesti tarvitsee? Eipä taitaisi ikinä ostaa sellaista. Kyse on hänestä ja hänen ostoksistaan, joita pitää sitten ylistää ja niiden käyttämisestä kertoa kerta toisensa jälkeen. Osuiko oikeaan

Ei se auta näiden kanssa. Joskus se tuntuu kiusanteolta. Jos pyydät jotain tiettyä (ei tietenkään olla koskaan oltu vailla mitään, mutta yhteen aikaan yritin saada ostovimmaa suunnattua johonkin järkevämpään), niin saat takuuvarmasti jotain vähän sinne päin, mutta kuitenkin sellaista, mitä et voi käyttää. "Kun hän ajatteli että onhan tämä paljon parempi". Tyyliin lapsi toivoo vaikka jotain tiettyä lelua, niin tuo siitä jonkun halpaversion, joka hajoaa kun se otetaan paketista. Ja niitä sitten viisi kappaletta. Jotka kaikki hajoaa heti kättelyssä. Kun sillä viiden hinnalla lapsi olisi saanut juuri sen, mitä toivoi. Mutta ei.

Eli ap, en tiedä mikä lopullisesti auttaa, meillä on hieman vähentynyt kun ollaan aina vaan kieltäydytty ja kieltäydytty ja vielä kerran kieltäydytty ja sitten vielä mies on räjähtänyt pari kertaa kunnolla (hänen äidistään kyse). Mutta ei ole kokonaan loppunut silti. Heikko lohdutus siitä, että et ole ap ainoa tämän ongelman kanssa painiva.  

Kyllä kaikki tietävät, mikä lopullisesti auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Äidilläsi on jokin mielenterveysongelma/trauma. Ota puheeksi.

Anoppini lopetti paskan ostamisen, kun näki lasten muuttaessa, että kaikki se paskakama oli kipattu roskiin. Ainakin meille kommentoi, ettei sitten olekaan ostamansa taulu tai ryijy seinällä. Toi Turkista meille maton häälahjaksi. Kun anopista aika jättää, niin kippaan sen varastosta roskiin.

Mua ärsyttää, kun ihmiset ostaa krääsää ja pikkukinut niitä valmistaa ja maaia tuhoutuu.

Silläkö se maailman tuhoutuminen pysähtyy että SINÄ HEITÄT TAVAROITA ROSKIIN???

Mitään käyttökelpoista EI HEITETÄ ROSKIIN VAAN KIERRÄTETÄÄN!! Koittakaa nyt jo ymmärtää tämä yksinkertainen asia. Aina voi lahjoittaa eteenpäin mutta hyvät ihmiset ei roskiin ehjiä tavaroita.

Omalle äidilleni sain viestin perille kun kerroin minkälaisia hintoja sain tavaroista kirppiksellä kun myin ne eteenpäin. Sitten kun jotain taas tarjoaa, niin silmät kiiluen kysele ostohintaa ja mieti ääneen että mitähän siitä sais kirppiksellä. Siihen loppui vähitellen lahjominen, puhe ei auttanut. Tietysti jotain suvussa kulkeneita esineitä tai astioita joilla on henkilökohtaista historiaa ja tarinaa, niitä en myy eteenpäin. Mutta kaikki heräteostona tai matkamuistona tulleet kokee tämän kohtalon ja viime reissulta hän tulikin tyhjin käsin kotiin, itselleen oli jotain pientä ostanut. Julmaa, tiedän, mutta pakko mikä pakko, kun vastassa on itsepäinen vanhus. Oma lapseni asuu nyt omillaan ja uskon kun sanoo että ei tarvitse mitään. Rahaa sitten annan joskus lahjaksi tai lahjakortteja kauppoihin joissa käy muutoinkin. Mutta kysyn ennen kuin ostan lahjakortteja.