Lue keskustelun säännöt.
Äiti ostelee meille turhaa tavaraa... Miten saan sen lopettamaan?
26.04.2017 |
Ostelee meille mitä sattuu JATKUVASTI, vaikka olen suoraan sanonut, ettei tarvi eikä kannata ostaa mitään.
Liian pieniä/isoja vaatteita, karmeita sisustavaroita, keittiötarvikkeita, joita on jo. Esim. suht hintava yleiskone ja meillä oli jo tasan SAMANLAINEN kaapissa!
Nyt vastikään tilasi meille täyden 12hengen astiaston kukkakuvioinneilla (oli jo astiasto, mutta hänen mielestä huono, kun oli vaan tylsää sinistä...).
Joka kerta loukkaantuu verisesti, kun tavara ei kelpaa. Vaatii (ja saa) tavarat takaisin ja itkee, että heittää roskiin nämäkin...
Meillä ei ole rahasta pulaa, vaikkei mitään kroisoksia ollakaan, eli ei tosissaan TARVITA tällaista apua. Harmittaa, kun toinen syytää satasia/tonneja turhuuteen ja syyttää meitä kiittämättömiksi. Joskus lähettää vielä kuvan, missä ne tavarat on roskiksessa (ei ilmeisesti palauta ikinä mitään. Saa oikein voimaa siihen kurjuudessa pihtarointiin, "kun nyt meni taas kaikki hukkaan")
Antakaa jotain vinkkiä, miten tuolle saa tehtyä selväksi, että EI OSTA MITÄÄN, kun puhe ei tunnu uppoavan. Vai mitä ihmettä teen tuon kanssa?
Kommentit (63)
Meillä oli anopin kanssa sama ongelma. Hän on myös näitä Kun halvalla saa -ihmisiä. Aluksi en osannut oikein kieltäytyä mistään, mutta homma meni niin älyttömäksi, että vain lopetin tavaroiden vastaanottamisen. Oltiin miehen kanssa asuttu kumpikin omillamme lähes kymmenen vuotta ennen tapaamista ja asioita ja kaikkea (autosta lähtien) oli kaksi kappalein.
Anoppi jaksoi muutaman vuoden valittaa, että Kun Maijalle ei mikään kelpaa... Lopulta ilmeisesti tyytyi kohtaloonsa ja nyt antaa yleensä vain syntymäpäivinä ja jouluna 50 euroa, mikä mielestäni on tosi hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa, mutta voin tarjota sympatiaa. Seuraavat keinot olisivat väkivalta ja pystyyn haukkuminen raivoamalla mutta niitä en mielellään perheenjäseniin käytä.
Puhelin soi: "Täällä olis näitä xxxx nyt hyvässä alennuksessa" "Me ei tarvita, meillä on jo xxx ja yyyy eikä meidän varastoihin mahdu suuria määriä. Älä osta. En tarvitse enkä halua niitä ylimäärin meille nurkkiin pyörimään".
Seuraava visiitti, ovikello soi: *ojentaa 1-3 muovikassia* "tässä on nyt nää xxxxx, kyllä oli halvalla niin kannattihan ne ottaa, kyllähän näitä kuluu" "Eikun ei meillä ole näin isolle määrällä käyttöä, en ota näitä nyt meille." *et koske tavaroihin, ojennat takaisin*
Lähdet käymään jossain, tulet takaisin, vieraat ovat lähteneet ja tadaa: muovipussit odottavat olkkarissasi. Joko ne on päätetty jättää kuitenkin meille, tai sitten annettu miehen käteen joka ei osaa kieltäytyä.
Semmosta.
Kiikuta suorinta tietä Pelastusarmeijalle tai jaa naapureille jos huolivat.
Ap voi uhata äitiään edunvalvonnalla, on selkeästi sen tarpeessa.
Viime kädessä vielä krääsääkin ärsyttävämpää on täydellinen piittamattomuus mielipiteestäni ja pyynnöstäni. Saavatko ystävätkin saman kohtelun? Kieltävät/pyytävät olemaan tekemättä jotain ja he menevät ja tekevät silti koska se on heidän mielestään hyvä idea.
Astiasto äidille joululahjaksi. Kehutte vaan kun löytyi niin ihana!
Täydet sympatiat. Meidän vauva saa ylettömästi kaikilta sukulaisilta joka kuukausi (merkkipäivänä) jotain vaatetta, yleensä pinkkiä ja hörhelöä. Ei oo ollu käyttöä puolillakaan. No, tutun vauvalle kiertoon 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa, mutta voin tarjota sympatiaa. Seuraavat keinot olisivat väkivalta ja pystyyn haukkuminen raivoamalla mutta niitä en mielellään perheenjäseniin käytä.
Puhelin soi: "Täällä olis näitä xxxx nyt hyvässä alennuksessa" "Me ei tarvita, meillä on jo xxx ja yyyy eikä meidän varastoihin mahdu suuria määriä. Älä osta. En tarvitse enkä halua niitä ylimäärin meille nurkkiin pyörimään".
Seuraava visiitti, ovikello soi: *ojentaa 1-3 muovikassia* "tässä on nyt nää xxxxx, kyllä oli halvalla niin kannattihan ne ottaa, kyllähän näitä kuluu" "Eikun ei meillä ole näin isolle määrällä käyttöä, en ota näitä nyt meille." *et koske tavaroihin, ojennat takaisin*
Lähdet käymään jossain, tulet takaisin, vieraat ovat lähteneet ja tadaa: muovipussit odottavat olkkarissasi. Joko ne on päätetty jättää kuitenkin meille, tai sitten annettu miehen käteen joka ei osaa kieltäytyä.
Semmosta.
Otat kassit, ajat äitisi luo, soitat ovikelloa ja ojennat kassit hänelle takaisin käteen. sanot "Kiitos, mutta emme näitä halua" ja ajat pois. Typeräähän tuo on, mutta mitä muutakaan voit tehdä?
Olen välillä tehnytkin. Arvaatko miten käy? No ne tulevat seuraavalla kerralla pussin pohjalla meille.
No, sitten mamman nähden roskiin koko läjä. Ja uudelleen "kiitos, mutta emme halua näitä tavaroita".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa, mutta voin tarjota sympatiaa. Seuraavat keinot olisivat väkivalta ja pystyyn haukkuminen raivoamalla mutta niitä en mielellään perheenjäseniin käytä.
Puhelin soi: "Täällä olis näitä xxxx nyt hyvässä alennuksessa" "Me ei tarvita, meillä on jo xxx ja yyyy eikä meidän varastoihin mahdu suuria määriä. Älä osta. En tarvitse enkä halua niitä ylimäärin meille nurkkiin pyörimään".
Seuraava visiitti, ovikello soi: *ojentaa 1-3 muovikassia* "tässä on nyt nää xxxxx, kyllä oli halvalla niin kannattihan ne ottaa, kyllähän näitä kuluu" "Eikun ei meillä ole näin isolle määrällä käyttöä, en ota näitä nyt meille." *et koske tavaroihin, ojennat takaisin*
Lähdet käymään jossain, tulet takaisin, vieraat ovat lähteneet ja tadaa: muovipussit odottavat olkkarissasi. Joko ne on päätetty jättää kuitenkin meille, tai sitten annettu miehen käteen joka ei osaa kieltäytyä.
Semmosta.
Kiikuta suorinta tietä Pelastusarmeijalle tai jaa naapureille jos huolivat.
Ap voi uhata äitiään edunvalvonnalla, on selkeästi sen tarpeessa.
Viime kädessä vielä krääsääkin ärsyttävämpää on täydellinen piittamattomuus mielipiteestäni ja pyynnöstäni. Saavatko ystävätkin saman kohtelun? Kieltävät/pyytävät olemaan tekemättä jotain ja he menevät ja tekevät silti koska se on heidän mielestään hyvä idea.
Joo, tunnistan tuon. Oli ärsyttävää ja sanon että oli, koska tuon tekijä on jo kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydät hänet muutaman kerran kotisi raivaustalkoisiin, nostat kaiken tavaran esille kaapeista. Äitisi saa auttaa hyväntekeväisyyspaikkaan tavaroiden raahaamisessa. Ja sitten sanot että tästä lähtien kaikki apu ruokarahana kiitos.
Laske rahasummat, jotka on mennyt turhiin tavaroihin ja sano, että tällä kokonaissummalla olisitte päässeet esim matkoille, kylpylään, säästötiliä johonkin, autoon bensaa, kuukauden ruokaostokset yms mikä se sitten olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Emme ota kiitos vastaan. Voi viedä suoraan Konttiin."
Lievästi samaa ongelmaa, mutta ei tuossa määrin. Sanon aina, että ok, otan ja katson, onko tarvetta ja jos ei ole, vien eteenpäin kirppikselle/kierrätän asianmukaisesti.
Olen sellainen suvun jätemylly, mutta vanhemmat ihmiset eivät selvästi myös osaa kierrättää, joten osin ajattelen, että kyse on siitä, ettei 70+ ihminen kehtaa kertoa, ettei tiedä, mitä nykyään tehdään kulutustavarasta tulleelle jätteelle, joten minä sitten toimitan tekstiili tekstiilikeräykseen, elektronikkaan elektroniikkarojukeräykseen, parittomat kupit hyväntekeväisyyskirppikselle, kun saamme ikivanhat rojut "lahjoiksi". Päälle on sitten ostettu jotain uutta turhaa ikään kuin vaivanpalkaksi, mikä vain lisää kierrätyksessä avustamisen työläyttä minulle.
Lisäksi korostan koko ajan, että pyrin vähentämään tavaraa ja esim. elokuvaliput olisi mieleinen lahja. Saatiin sitten dvd-levyjä. Huoh.
Meillekin tulee tavaroita, joista olen juuri suurella vaivalla luopunut. Samat kamat saadaan sitten uutena joululahjaksi, kun on huomattu, että "tällaista teillä ei vielä ole".
Vaikka uskon, että tällä tarkoitetaan hyvää, välillä kieltämättä käy mielessä, että kyseessä on joku outo valtataistelu. Sukupolvien välinen kuilu alkaa tässä asiassa olla niin iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on ihan samanlainen. Hänen seurassaan saa aina varoa sanoja, ettei se vaan keksi jostain sanomisesta, että nyt pitää ostaa jotain. Mitään sellaista ei voi suunnitella ääneen, mihin liittyy vahvasti jokin ostettavissa oleva asia.
Näillä eläkeikää lähestyvillä on selvästi liikaa rahaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi oli pitkään tuollainen. Yritin monta kertaa sanoa nätisti ja suoraan, että ei tarvita. Lopulta aloin tehdä niin, kun tuli kassien ja laatikoiden kanssa sisälle, että lajittelin tavarat hänen silmien edessä. Kolme kasaa: roskiin, Konttiin, meille. Mies seisoi vieressä jätesäkin kanssa ja saman tien vei roskikseen ja autolla Konttiin. Sanoin anopille, että kiitos näistä, mutta ei me oikeasti olisi tarvittu, säälistä jätin muutaman. Ehkä kolmesti toi vielä, joka kerta sama juttu. Ei tuo enää.
Itse saattaisin vähän säikytellä tuota ap:n mutsia.ilmaisisin huolen psyykkisestä tilasta, kertoisin mihin kaikkiin diagnooseihin tuollainen hamstraus ja lahjoittelu liittyy, painostaisin tilaamaan ajan kallonkutistajalle, joka kerta rankuttaisin tuosta. Väläyttelisin edunvalvojaa jne jos ei tuollainen käytös loppuisi.
Ei tuolllainen ole oikeasti tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Siis maailma tuhoutuu.
Ps. Kelle kelpaisi turkkilainen matto?
Mulle kelpais!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mummi harrasti samaa. Shoppaili ihan järjetöntä roinaa ja lahjoitti niitä lapsilleen ja lapsenlapsilleen.
Vähän ajan päästä touhu meni entistä hurjemmaksi ja hänellä todettiin olevan kaksisuuntainen mielialahäiriö. Maanisessa vaiheessa harrasti tuota järjetöntä shoppailua.
Meillä muuten samaa, mutta tavara on peräisin 70-90-luvulta ja tavaroita tunkee anoppi.
Voi luoja, kuka sitä toisen vanhaa romua haluaa? Alkaen kolhiintuneet ja lohjenneet astiat tai petivaatteet suoraan sieltä 70-luvulta.
Pakkohan tuollaisilla on olla jokin mielenterveydellinen ongelma, eihän tuo normaalia ole.
Niin törkeää kyllä. Ne tavarat velvoittavat, jos lähtee niitä vaikka kirpputorilla myymään. Se on iso rulianssi. Että joku kehtaa puuttua toisen elämään sillä tavalla, eikä usko kun sanotaan ei..
Mitä tapahtuisi, jos vastaisi kertomalla mitä mahdollisesti tarvitsee? Eipä taitaisi ikinä ostaa sellaista. Kyse on hänestä ja hänen ostoksistaan, joita pitää sitten ylistää ja niiden käyttämisestä kertoa kerta toisensa jälkeen. Osuiko oikeaan
Minun äitini harrasti samaa, nyttemmin hän on jo kuollut. Yritin asiasta keskustella, mutta eihän siitä mitään tullut. Jotenkin se suhtautuminen tavaraan on niin kertakaikkisen erilaista, että sitä on todella vaikea käsittää, ollaan ihan eri aallonpituudella. Äitini mielestä kunnollisella ihmisellä piti olla tietyt tavarat, esim. juurikin astiasto, useampi kahvikalusto tai konjakkilasit tms., vaikka itse ja vieraatkin juovat kahvinsa kupeista ja isoja juhlia (rippijuhlat, yo-juhlat) on muutamat, eikä niitä varten astiastoja kannata säilytellä. Äidin mielestä kaikilla piti olla myös jotain "arvokasta" ja "kaunista", äidin maun mukaisia siis, kristallikynttelikköjä jne. Kun äiti kävi ulkomailla, mitä teki varsin usein, toi kaikille tyttärilleen ja miniöilleen tuliaisiksi esim. arvokkaita käsilaukkuja tai vastaavia, pojille ja vävyille sitten vastaavasti lompakoita tms. Ihan kiva, mutta kun tuollaiset yleensä haluaa valita itse.
Huokaus. Tiukoilla elävä opiskelijalapseni melkein itki saatuaan arvokkaan astiaston, jolle ei alivuokralaishuoneessa ollut tilaa, ja eihän siitä myydessä omiaan pois saa.
Jos sitten ehdotti, että avustaisi ennemmin taloudellisesti, äitini koki rahan pyytämisen jotenkin tosi loukkaavana, että "oletteko te noin tiukoilla, että tarvitsee rahaa pyytää".
Mitään lahjana saatua tai perittyä ei olisi myöskään saanut heittää pois eikä laittaa kierrätykseen, kun siten ei arvostettu lahjan antajaa tai sitä, keltä tavara oli peritty.
Iäkkäällä siskollani (meillä on iso ikäero) on vähän samantapainen suhtautuminen tavaraan. Olen yrittänyt ymmärtää, mutta en vaan ymmärrä. Tässä suhtautumisessa tavaraan on tapahtunut sukupolvien välillä jotain, ja hyvä niin.
Voi, tulee ihan oma äiti mieleen. Meillä tämä tavaranostaminen alkoi, kun lapsia alkoi tulla. Lapsia on nyt kolme ja näinä vuosina on todellakin tullut tavaraa. Vaatetta (reilusti yli tarpeen), leluja, kenkiä ja kaikenlaista muuta kodintavaraa.
Esim. nuorimmaiselle tytölle, alle 1-vuotiaalle joka ei edes osannut kävellä, kenkiä oli kolme muovipussillista! Vaatteita kirpparilta kaksi jätesäkillistä. Juuri vein vaatekeräykseen ja Konttiin hirveet määrät noita kenkiä ja vaatteita.
Olen välillä tehnytkin. Arvaatko miten käy? No ne tulevat seuraavalla kerralla pussin pohjalla meille.