Lue keskustelun säännöt.
Äiti ostelee meille turhaa tavaraa... Miten saan sen lopettamaan?
26.04.2017 |
Ostelee meille mitä sattuu JATKUVASTI, vaikka olen suoraan sanonut, ettei tarvi eikä kannata ostaa mitään.
Liian pieniä/isoja vaatteita, karmeita sisustavaroita, keittiötarvikkeita, joita on jo. Esim. suht hintava yleiskone ja meillä oli jo tasan SAMANLAINEN kaapissa!
Nyt vastikään tilasi meille täyden 12hengen astiaston kukkakuvioinneilla (oli jo astiasto, mutta hänen mielestä huono, kun oli vaan tylsää sinistä...).
Joka kerta loukkaantuu verisesti, kun tavara ei kelpaa. Vaatii (ja saa) tavarat takaisin ja itkee, että heittää roskiin nämäkin...
Meillä ei ole rahasta pulaa, vaikkei mitään kroisoksia ollakaan, eli ei tosissaan TARVITA tällaista apua. Harmittaa, kun toinen syytää satasia/tonneja turhuuteen ja syyttää meitä kiittämättömiksi. Joskus lähettää vielä kuvan, missä ne tavarat on roskiksessa (ei ilmeisesti palauta ikinä mitään. Saa oikein voimaa siihen kurjuudessa pihtarointiin, "kun nyt meni taas kaikki hukkaan")
Antakaa jotain vinkkiä, miten tuolle saa tehtyä selväksi, että EI OSTA MITÄÄN, kun puhe ei tunnu uppoavan. Vai mitä ihmettä teen tuon kanssa?
Kommentit (63)
älä välitä,
tuo on äitisi ja vain hänen yksin aiheuttama ongelma.
Miehisty ja pysy miehenä.
Ei tuo meilläkään loppunut, mutta otin sen linjan, että kerran kiellän, jos en tarvitse, sitten heitän roskiin tai annan pois. Yritin sitten välillä hänen mieliksi keksiä valmiiksi, mitä voisi ostaa, jos haluaa, mutta tätäkään ei tartte sun tehdä, jos et halua, koska ongelma on tosiaan ihan yksin hänen.
Välirikko tuli meillä sitten kuitenkin muusta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläsi on jokin mielenterveysongelma/trauma. Ota puheeksi.
Anoppini lopetti paskan ostamisen, kun näki lasten muuttaessa, että kaikki se paskakama oli kipattu roskiin. Ainakin meille kommentoi, ettei sitten olekaan ostamansa taulu tai ryijy seinällä. Toi Turkista meille maton häälahjaksi. Kun anopista aika jättää, niin kippaan sen varastosta roskiin.
Mua ärsyttää, kun ihmiset ostaa krääsää ja pikkukinut niitä valmistaa ja maaia tuhoutuu.
Siis maailma tuhoutuu.
Ps. Kelle kelpaisi turkkilainen matto?
En voi auttaa, mutta voin tarjota sympatiaa. Seuraavat keinot olisivat väkivalta ja pystyyn haukkuminen raivoamalla mutta niitä en mielellään perheenjäseniin käytä.
Puhelin soi: "Täällä olis näitä xxxx nyt hyvässä alennuksessa" "Me ei tarvita, meillä on jo xxx ja yyyy eikä meidän varastoihin mahdu suuria määriä. Älä osta. En tarvitse enkä halua niitä ylimäärin meille nurkkiin pyörimään".
Seuraava visiitti, ovikello soi: *ojentaa 1-3 muovikassia* "tässä on nyt nää xxxxx, kyllä oli halvalla niin kannattihan ne ottaa, kyllähän näitä kuluu" "Eikun ei meillä ole näin isolle määrällä käyttöä, en ota näitä nyt meille." *et koske tavaroihin, ojennat takaisin*
Lähdet käymään jossain, tulet takaisin, vieraat ovat lähteneet ja tadaa: muovipussit odottavat olkkarissasi. Joko ne on päätetty jättää kuitenkin meille, tai sitten annettu miehen käteen joka ei osaa kieltäytyä.
Semmosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paikkakuntasi FB:n Roskalava-ryhmästä löytyy ottajia, suoraan sinne.
Viekää tuliaisiksi niille, joilta olette tavaran saaneet. Sanokaa, että olette alkaneet suosimaan tällaisia kierrätyslahjoja, koska turhan tavaran ostaminen on turhaa ja vaarantaa seuraavien sukupolvien elinmahdollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi on samanlainen. Ahdistaa käydä siellä, kun aina tuupataan kamala määrä roinaa mukaan. Perustelee, että "kuluuhan teillä, kun on noita lapsiakin". No kuluu, juu, mutta lapsetkaan eivät tarvitse uusia vaatteita, jos kaapit on jo täynnä releitä, joita ei kaikkia kerkeä edes käyttämään.
Jotain omaa ahdistustaan tuo tuntuu ylettömällä ostelemisella parantelevan. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa, että halpa ei tule kovin halvaksi, jos "halvalla" ostetaan tavaraa/vaatteita, joita kukaan ei tarvitse eikä käytä.
Samalla kun kiellät tuomasta enää mitään, kerro anopille, mitä haluat mieluummin. Jos hänen aikansa kelpaa, se olisi paras. Vähintään voit sanoa, että teille riittää, kun hän on olemassa ja tiedätte hänen välittävän. Sitten voi neuvoa paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen tai muun hänelle sopivan aktiviteetin suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on samanlainen. Ahdistaa käydä siellä, kun aina tuupataan kamala määrä roinaa mukaan. Perustelee, että "kuluuhan teillä, kun on noita lapsiakin". No kuluu, juu, mutta lapsetkaan eivät tarvitse uusia vaatteita, jos kaapit on jo täynnä releitä, joita ei kaikkia kerkeä edes käyttämään.
Jotain omaa ahdistustaan tuo tuntuu ylettömällä ostelemisella parantelevan. Olen kyllä yrittänyt nätisti sanoa, että halpa ei tule kovin halvaksi, jos "halvalla" ostetaan tavaraa/vaatteita, joita kukaan ei tarvitse eikä käytä.
Tämä! Kolmen hengen talous ei tarvitse kuudensiatoista pussilakanoita, vaikka "kyllähän lakanoita aina tarvii". "Lapsillehan saa olla koko ajan ostamassa vaatetta" - no joo, mutta ei samassa koossa yli kaksiakymmeniä legginsejä.
Olen myös sataprosenttisen varma, että minun normaalihinnoilla hankittu vaatekaappini on ollut kokonaiskustannuksiltaan edullisempi kuin äitini ja anoppini, jotka aina "halvalla löytöjä tekevät".
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa, mutta voin tarjota sympatiaa. Seuraavat keinot olisivat väkivalta ja pystyyn haukkuminen raivoamalla mutta niitä en mielellään perheenjäseniin käytä.
Puhelin soi: "Täällä olis näitä xxxx nyt hyvässä alennuksessa" "Me ei tarvita, meillä on jo xxx ja yyyy eikä meidän varastoihin mahdu suuria määriä. Älä osta. En tarvitse enkä halua niitä ylimäärin meille nurkkiin pyörimään".
Seuraava visiitti, ovikello soi: *ojentaa 1-3 muovikassia* "tässä on nyt nää xxxxx, kyllä oli halvalla niin kannattihan ne ottaa, kyllähän näitä kuluu" "Eikun ei meillä ole näin isolle määrällä käyttöä, en ota näitä nyt meille." *et koske tavaroihin, ojennat takaisin*
Lähdet käymään jossain, tulet takaisin, vieraat ovat lähteneet ja tadaa: muovipussit odottavat olkkarissasi. Joko ne on päätetty jättää kuitenkin meille, tai sitten annettu miehen käteen joka ei osaa kieltäytyä.
Semmosta.
Kiikuta suorinta tietä Pelastusarmeijalle tai jaa naapureille jos huolivat.
Ap voi uhata äitiään edunvalvonnalla, on selkeästi sen tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama tilanne täällä, paitsi että äiti ostaa oikeasti turhaa tilpehööriä. Juuri kaapista poistin avamattoman paketin jossa vihannessilppuri (halpisroinaa), lapsille liian pieniä t-paitoja, pojalle tyttöjen vaatteita (oli ostanut kun mustia ja halpoja). On ostellut farkkuja vaikka kukaan lapsi ei niitä päällensä halua, leluja jotka ei kestä paketista pois ottamista (kun torilla oli kiva kauppias). Pelejä kirpparilta (sellaisia joista osa puuttuu). Lisäksi se leikkelee lehdistä kuvia jotka aikoo joskus lahjoittaa nuorimmaiselleni. Kiva!
Vierailija kirjoitti:
Paikkakuntasi FB:n Roskalava-ryhmästä löytyy ottajia, suoraan sinne.
Eli avustuksena lapsiperhe saa ylimääräistä tavaranvekslaamisrumbaa. Kiitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa, mutta voin tarjota sympatiaa. Seuraavat keinot olisivat väkivalta ja pystyyn haukkuminen raivoamalla mutta niitä en mielellään perheenjäseniin käytä.
Puhelin soi: "Täällä olis näitä xxxx nyt hyvässä alennuksessa" "Me ei tarvita, meillä on jo xxx ja yyyy eikä meidän varastoihin mahdu suuria määriä. Älä osta. En tarvitse enkä halua niitä ylimäärin meille nurkkiin pyörimään".
Seuraava visiitti, ovikello soi: *ojentaa 1-3 muovikassia* "tässä on nyt nää xxxxx, kyllä oli halvalla niin kannattihan ne ottaa, kyllähän näitä kuluu" "Eikun ei meillä ole näin isolle määrällä käyttöä, en ota näitä nyt meille." *et koske tavaroihin, ojennat takaisin*
Lähdet käymään jossain, tulet takaisin, vieraat ovat lähteneet ja tadaa: muovipussit odottavat olkkarissasi. Joko ne on päätetty jättää kuitenkin meille, tai sitten annettu miehen käteen joka ei osaa kieltäytyä.
Semmosta.
Kiikuta suorinta tietä Pelastusarmeijalle tai jaa naapureille jos huolivat.
Ap voi uhata äitiään edunvalvonnalla, on selkeästi sen tarpeessa.
Niin minä teenkin. Mutta ylimääräistä hommaa siinä on. Puhumattakaan siitä miten luonto kiittää kun ostetaanostetaanostetaan vaikkei oikeastaan tarvita.
Voi kun sinulla olisikin lapsi: voisit sanoa äidillesi, että alkaa kerryttää lapsen opiskelurahastoa - eli säästää sinne (lahjoittaa rahana).
Meidän äiti ostaa kaiken maailman pikkukrääsää tyyliin rumia patalappuja, rumia pieniä lasiesineitä jne. Yhteistä näille kaikille on se, että niillä ei tee yhtään mitään. On sanottu että älä tuo. Millähän tuonkin saisi lopettamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa, mutta voin tarjota sympatiaa. Seuraavat keinot olisivat väkivalta ja pystyyn haukkuminen raivoamalla mutta niitä en mielellään perheenjäseniin käytä.
Puhelin soi: "Täällä olis näitä xxxx nyt hyvässä alennuksessa" "Me ei tarvita, meillä on jo xxx ja yyyy eikä meidän varastoihin mahdu suuria määriä. Älä osta. En tarvitse enkä halua niitä ylimäärin meille nurkkiin pyörimään".
Seuraava visiitti, ovikello soi: *ojentaa 1-3 muovikassia* "tässä on nyt nää xxxxx, kyllä oli halvalla niin kannattihan ne ottaa, kyllähän näitä kuluu" "Eikun ei meillä ole näin isolle määrällä käyttöä, en ota näitä nyt meille." *et koske tavaroihin, ojennat takaisin*
Lähdet käymään jossain, tulet takaisin, vieraat ovat lähteneet ja tadaa: muovipussit odottavat olkkarissasi. Joko ne on päätetty jättää kuitenkin meille, tai sitten annettu miehen käteen joka ei osaa kieltäytyä.
Semmosta.
Kiikuta suorinta tietä Pelastusarmeijalle tai jaa naapureille jos huolivat.
Ap voi uhata äitiään edunvalvonnalla, on selkeästi sen tarpeessa.
Niin minä teenkin. Mutta ylimääräistä hommaa siinä on. Puhumattakaan siitä miten luonto kiittää kun ostetaanostetaanostetaan vaikkei oikeastaan tarvita.
Kirpparille vieminen ei auta: yksi nainen sai ihan samat astiat kirpparin kautta takaisin. Anoppi oli käynyt juuri samalla kirpparilla (asuvat eri paikkakunnilla!) ja toi samat astiat riemusta hihkuen takaisin, ja sanoi, että nyt sinulla on tusina näitä kuppeja. Ne minun 6 tuomaani ja tässä 6 lisää!
Nauroin hänelle ja sanoin mitä tästä opimme: älä vie oman kuntasi/kaupunkisi kirpparille! Tämä on muuten tosi tarina.
Vierailija kirjoitti:
En voi auttaa, mutta voin tarjota sympatiaa. Seuraavat keinot olisivat väkivalta ja pystyyn haukkuminen raivoamalla mutta niitä en mielellään perheenjäseniin käytä.
Puhelin soi: "Täällä olis näitä xxxx nyt hyvässä alennuksessa" "Me ei tarvita, meillä on jo xxx ja yyyy eikä meidän varastoihin mahdu suuria määriä. Älä osta. En tarvitse enkä halua niitä ylimäärin meille nurkkiin pyörimään".
Seuraava visiitti, ovikello soi: *ojentaa 1-3 muovikassia* "tässä on nyt nää xxxxx, kyllä oli halvalla niin kannattihan ne ottaa, kyllähän näitä kuluu" "Eikun ei meillä ole näin isolle määrällä käyttöä, en ota näitä nyt meille." *et koske tavaroihin, ojennat takaisin*
Lähdet käymään jossain, tulet takaisin, vieraat ovat lähteneet ja tadaa: muovipussit odottavat olkkarissasi. Joko ne on päätetty jättää kuitenkin meille, tai sitten annettu miehen käteen joka ei osaa kieltäytyä.
Semmosta.
Otat kassit, ajat äitisi luo, soitat ovikelloa ja ojennat kassit hänelle takaisin käteen. sanot "Kiitos, mutta emme näitä halua" ja ajat pois. Typeräähän tuo on, mutta mitä muutakaan voit tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Meidän äiti ostaa kaiken maailman pikkukrääsää tyyliin rumia patalappuja, rumia pieniä lasiesineitä jne. Yhteistä näille kaikille on se, että niillä ei tee yhtään mitään. On sanottu että älä tuo. Millähän tuonkin saisi lopettamaan?
Kaikkien aiheesta avattujen ketjujen ja peukkujen määrästä päätellen : ei millään. Minä olen ainakin jo luovuttanut.
Arvaapa mitä? Saat noi tavarat uudelleen eteesi kun mamma kupsahtaa. Siellä ne on kaapeissa kaikki odottamassa sun perintönä. Itse oon heittänyt yhden keittiön pöydän roskiin valehtelematta 3kertaa: ekan kerran kun muutettiin ja pöytä jäi tarpeetomaksi, no anoppi dyykkasi sen roskalavalta omaan kämppäänsä (jossa oli jo ennestään kolme ruokapöytää, anoppi oli sinkku). Toisen kerran kun anoppi kuoli, appiukko dyykkasi se sit omaan kämppäänsä. No nyt siten kolmannen kerran kun appiukko kuoli. Nyt vedin se varuiksi kappaleiksi ja vein roskalavalle. Toivottavasti en enää törmää siihen missään. Mutta eihän tuohon sun ongelmaan auta mikään muu kuin tuo mitä jo teet, annat kamat takaisin ja sanot että "ei kiitos", rouva uhriutuu sitten ihan vaan itsekseen.