Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu muuttanut koko elämäänsä?
Rohkea vaan ei uhri
23.04.2017 |
Vuosi sitten oli aviomies, lapset, omakotitalo maalaispitäjässä, lainaa loppuelämäksi, työpaikka ja petiaatteessa ulospäin tosi nätti elämä. Oikeasti oli toistakymmentä vuotta henkistä väkivaltaa, ahdistusta, riittämättömyyttä ja yksinäisyyttä, ei ystäviä, ei harrastuksia. Nyt on ihana poikaystävä jonka kanssa pian yhteinen vuokrakoti, toimiva lastenhoitojärjestely vuoroviikkosysteemillä, iso kaupunki, ystäviä, vapaa-aikaa, harrastuksia, liitonrahat, ei lainaa etc. Kyllä se niin on, että jokainen on itse vastuussa omasta onnestaan. Muutos vaatii rohkeutta. Mites muilla? :)
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätin vaimot ja lapset, onneksi oli avioehto ja sain pitää rahani. Nyt lapset on joka toinen viikonloppu minulla ja loppuajan köyrin ja bongottelen 20-25v misukoita ja 35-45v leidejä.
t.rosvopaistimies
Ai kolmekymppiset ei kelpaa :(
25-35v on hankala ikä, toki nuokin menee satunnaisesti, mutta liikaa draamaa.
Hankala ikä sinun näkökulmastasi. Alle 25v ovat vielä niin naiiveja, että saat jonkun sellaisen latvakakkosen itsellesi lahjottua. Yli 35v eteenpäin alkaa löytyä jo epätoivoisempia rupsahtamaan päin olevia naisparkoja joilla biologinen kello huutaa kurkkusuorana.
Sinulla on vain 2-4 bongoteltavaa rahalla ostettua ihmisraasua, jotka eivät edes arvosta sinua.
Noinhan se saattaa ulkopuolisesta tuntua, mutta olen herrasmies ja kaikki on vapaaehtoista. Nuoria täytyy opettaa ja vähän vanhemmat tietäävät jo mitä haluaavat ja osaavat nauttia estoitta. Näin minä homman olen "useiden" bongottelujen perusteella hahmottanut, enkä enää jaksa keräillä irtobongoja vaan pitäidyn hyväksihavaituissa ja välillä haen vaihtelua (no ok, viikottain) :)
Sairas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin ulkomaille, palkka putosi puoleen, elämänlaatu parani 10-kertaiseksi. Enää koira puuttuu ja eiköhän sekin korjaannu tämän vuoden aikana.
Elämäni todella muuttui paljon paremmaksi,kun pääsin siitä pirun mainospostin pilkkapalkalla jakoduunista vihdoin kolmen vuoden päästä irti...
Noinhan se saattaa ulkopuolisesta tuntua, mutta olen herrasmies ja kaikki on vapaaehtoista. Nuoria täytyy opettaa ja vähän vanhemmat tietäävät jo mitä haluaavat ja osaavat nauttia estoitta. Näin minä homman olen "useiden" bongottelujen perusteella hahmottanut, enkä enää jaksa keräillä irtobongoja vaan pitäidyn hyväksihavaituissa ja välillä haen vaihtelua (no ok, viikottain) :)