Huonoimmat tarjoilut virallisissa juhlissa (rippijuhlat, yo...)

Voi että mua harmittaa tämä nykyihmisten ahneus ja kiittämättömyys. Sen ruuan takiako te sinne toisten tärkeisiin päiviin menette osallistumaan? Sekö teidän mieltänne lämmittää, että saatte jonkun prinssinakin ja suolakurkun hammastikussa? Olkaa kiitollisia, että olette edes kutsun saaneet ja että joku haluaa aikaa kanssanne edes viettää! Jos saisin tietää, että joku arvostelee täällä julkisesti vaivalla järjestämissäni juhlissa ollutta ajatuksella tehtyä tarjottavaa, niin en kutsuisi enää! Keskenänsä.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen tuttava pyysi synttäreilleen, kun täytti 40 vee.

Tarjoiluna oli juustonaksuja,ei mitään muuta.

Toinen samat pyöreät täyttänyt kutsui myös, ja hän tarjosi vain ojennetun kätensä, ottaakseen lahjan vastaan.

Tämä kutsui myös 60 päivilleen, mutta vahingosta viisastuneena kieltäydyin kunniasta.

Oli ehkä hokannut nämä tyypit jo aiemmin, että sulta ei saa mitään, niin miksi vaivautua sun etees?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset tarjoilut ovat huonot jotka ovat täysin alkoholittomat. Ei edes viiniä ruuan kanssa tai tilkkaa konjakkia tai likööriä kahvin kanssa.

Ainahan juoppo voi tehdä niin, ettei lähde ollenkaan tilaisuuksiin, jotka tietää olevan alkoholittomat. Tai jos tulee paikanpäällä yllätyksenä, että ei ole alkoholia tarjolla, niin lähtee pois ja baarin kautta kotiin. Siinähän se on taas yksi tekosyy saada juoda, kun tuli lähdettyä suu hymyssä tilaisuuteen, jossa ei sitten saanutkaan ilmaista viinaa, vaikka niin kovasti toivoi. Odotukset vs. todellisuus. 😆

Tasokkaalla aterialla kuuluu olla viiniä tarjolla ruoan kanssa. Ei siinä ole tarkoituksena juopuminen, vaan ihan muu, josta suomalaiset juntit eivät tajua mitään. 

Mutta ei sukujuhlissa tarvitse olla viiniä eikä muitakaan alkoholijuomia. Eikä ruoan tarvitse olla huippuravintolan tasoista. Eiköhän pääasia ole tapaaminen ja juttelu.

Kyllä, varmaan siinä tapauksessa, kun ollaan hienostuneita viiniasiantuntijoita, jotka eivät avaa korkkia vain ja ainoastaan vetääkseen päänsä täyteen, vaan esim. syystä, että nautitaan hyvä ateria kera laatuviinin, jota ensin nuuhkitaan ja sen jälkeen vähän kerrassaan siemaillaan ja keskustellaan viinin eri makuvivahteista, mistä viini on peräisin jne. Sen ohessa voi sitten tapailla ihmisiä ja jutella.

Mutta ei sen pitäisi ongelmaksi nousta, jos tuleekin yllätyksenä, ettei tilaisuudessa olekaan alkoholitarjoilua. Jos nousee ongelmaksi, on hyvä tarkastella suhdettaan alkoholiin, että mikä se oikeasti on ja missä mennään, jos en mä nyt millään voi tämän kerran olla alkoholittomassa tilaisuudessa, vaan pitäisi täälläkin saada ottaa alkoholia. Se ei mene kaikille kaaliin, että sitä voi olla juomatta yhdessä tilaisuudessa kymmenestä. Se, ettei joku omassa tilaisuudessa halua syystä tai toisesta tarjoilla alkoholia, loukkaa henkilöä ja hänen oikeuksiaan.

Ei ole mitään niin teennäistä kuin nämä "viininmaistelijat", sitä ollaan niin asiantuntijaa ja käytetään erilaisia sanoja ja purskutellaan viiniä suussa. "Pähkinäinen, hennon kirpeä, marjamainen, hunajainen, viipyilevä, tanniininen" jne. Eivätkä he edes huomaa, jos on laittanut "hienon viinin" pulloon jotain lähikaupan viiniä. Etiketti on se minkä mukaan he arvostelevat.

Just noi. Kaverin suku oli kyllä aina sen viininsä kanssa. Ei kai tajunneet olevansa jo alkoholisoituneita, kun oli niin kovia arvostelemaan, eikä vaan viinejä.

Vierailija kirjoitti:

Saatiin huonot tarjoilut rippijuhlissa. Juhlinnan kohteena oli kummilapsemme, jonka sylikummeja olemme. 

Vieraita oli kutsuttuna 10 aikuista ja neljä lasta. 

Kirkossa piti olla klo 12 ja sen jälkeen siis oli juhlat kotona. 

Sekä meidän perhe että kummilapsemme setä perheineen tulimme pidemmän matkan päästä ja odotimme, että varmaan ruokatarjoilu odottaa kirkon jälkeen.

Vielä mitä. 

Kummilapsemme isäpuoli hääri keittiössä ja paistoi raakapakastesulhaspiirakoita, joiden kanssa oli toki munavoita. Näiden lisäksi oli niukalla kädellä täytettyjä pikkupizzoja koirankarvoilla (talossa on monta koiraa), koirankarvoilla koristeltuja muffinseja (poikamme veti omasta muffinsistaan ison tupon mustaa karvaa 🤮) sekä pari hyydykekakkua. Unohtamatta Dominokeksejä. 

Ihan kiva jos oltaisiin edes vähän tiedetty etukäteen, mutta ajatus ei tullut todellakaan kenellekään mieleen edes, että kunnon ruokaa ei olisi. Niitä sulhaspiirakoitakaan kun ei voinut ihan määrättömästi syödä, eikä mieli tehnyt kyllä niitä karvapizzojakaan.

Huvittavinta oli, että kotimatkalla sekä kummilapsen setä perheineen pysähtyi ruokailemaan samalla huoltoasemalla kuin mekin. 😁

Kuka aikuinen ihminen lähtee juhliin tyhjällä mahalla? Tai ylipäänsä nälkäisenä kotoaan yhtään minnekään? Ei toisten juhlapäivät ole sinun ja sinun perheesi ilmaissyöttötapahtuma!

Eihän noi ole mitään virallisia juhlia, vaan tavallisia perhejuhlia.

Häät - kaikki erikoisruokavaliot jätetty täysin välistä eli tarjolla ainoastaan lihapataa, keitettyjä perunoita ja jotain hillottua kaalisilppua. Osa oli tehnyt mukaansa omia eväitä/tarjottavaa ja ne tulivat tarpeeseen. Kakkukin oli erittäin kuiva ja mauton valmispohjaa muistuttava kaaos, peitelty hutiloiden löysällä kermavaahdolla sekä päälle dumpattu kaikki perusmarketin leivontahyllyltä rahdatut kakunkoristeet. Parempi maku olisi ehkä pelastanut.

Ihmetystä lisäsi se, että häiden oli tarkoitus olla erittäin hienot ja muuhun oli kyllä panostettu, kyseisiltä henkilöiltä ei olisi osannut odottaa noin valjua tarjoilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatiin huonot tarjoilut rippijuhlissa. Juhlinnan kohteena oli kummilapsemme, jonka sylikummeja olemme. 

Vieraita oli kutsuttuna 10 aikuista ja neljä lasta. 

Kirkossa piti olla klo 12 ja sen jälkeen siis oli juhlat kotona. 

Sekä meidän perhe että kummilapsemme setä perheineen tulimme pidemmän matkan päästä ja odotimme, että varmaan ruokatarjoilu odottaa kirkon jälkeen.

Vielä mitä. 

Kummilapsemme isäpuoli hääri keittiössä ja paistoi raakapakastesulhaspiirakoita, joiden kanssa oli toki munavoita. Näiden lisäksi oli niukalla kädellä täytettyjä pikkupizzoja koirankarvoilla (talossa on monta koiraa), koirankarvoilla koristeltuja muffinseja (poikamme veti omasta muffinsistaan ison tupon mustaa karvaa 🤮) sekä pari hyydykekakkua. Unohtamatta Dominokeksejä. 

Ihan kiva jos oltaisiin edes vähän tiedetty etukäteen, mutta ajatus ei tullut todellakaan kenellekään mieleen edes, että kunnon ruokaa ei olisi. Niitä sulhaspiirakoitakaan kun ei voinut ihan määrättömästi syödä, eikä mieli tehnyt kyllä niitä karvapizzojakaan.

Huvittavinta oli, että kotimatkalla sekä kummilapsen setä perheineen pysähtyi ruokailemaan samalla huoltoasemalla kuin mekin. 😁

Kuka aikuinen ihminen lähtee juhliin tyhjällä mahalla? Tai ylipäänsä nälkäisenä kotoaan yhtään minnekään? Ei toisten juhlapäivät ole sinun ja sinun perheesi ilmaissyöttötapahtuma!

Meniköhän sinulta ohi teksti "pidemmän matkan päästä"? Vaikka söisi kuinka paljon ennen lähtöä, kummasti on jo kova nälkä jos tuntien päästä juhliin tulee. Sen verran pitää juhlien emännällä tai isännällä olla pelisilmää, että tuon tajuaa.  Jos kaikki vieraat tulevat läheltä, silloin voidaan mennä pienemmillä tarjottavilla.

Yleensä nämä perhejuhlat ovat todellakin juurikin sitä kutsuvieraiden ilmaissyöttötapahtumaa. Tosin juhlakalu saa yleensä tietysti vastineeksi jonkinlaisen lahjan.

Tarjolla oli vain yksi savukala (ei mikään valtava lohenmötkö, oli taisi olla siika) josta riitti noin ruokalusikallinen per vierailija :D Karjalanpiiraitakin, niitä kaupan valmiita pieniä, oli yksi jokaista vierasta kohden. Salaattikipot ammottivat tyhjinä niin että osa vieraista jäi ilman. 

Ensimmäinen kerta kun piti tarjoilujen jälkeen kotimatkalla hakea hampurilaiset, annoskoot oli kai laskettu 4-vuotiaan ruokahalun mukaan. 

Ystäväni, on hyvin nuuka, kutsui kylään uuteen kotiinsa.

Tarjosi meille jääkaappikylmää vettä.

Heillä oli uusi jääkaappi, jossa oli ovessa jääpalakone. Saatiin jääpaloja ja vettä.

Puoliso joi vieressä glögiä. Kysyin saanko minäkin. Ystäväni sanoi mies osti sen omilla rahoillaan.

Mies ei antanut omastaan.

Kysyttiin onko jotain muuta tarjottavaa. Alkoi käymään kaappeja läpi, naureskeli kun on paljon kaappeja.

Yhdestä löytyi puolikas pussi suolatikkuja.

Siitä sitten tarjosi. Kun ojensin käden kolmatta kertaa, laittoi pussin pois.

Kyllä me naurettiin piheydelle monta krt. Ihmosenä on ihana, mutta niin pihi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen tuttava pyysi synttäreilleen, kun täytti 40 vee.

Tarjoiluna oli juustonaksuja,ei mitään muuta.

Toinen samat pyöreät täyttänyt kutsui myös, ja hän tarjosi vain ojennetun kätensä, ottaakseen lahjan vastaan.

Tämä kutsui myös 60 päivilleen, mutta vahingosta viisastuneena kieltäydyin kunniasta.

Oli ehkä hokannut nämä tyypit jo aiemmin, että sulta ei saa mitään, niin miksi vaivautua sun etees?

Päinvastoin. Olen se lahja-automaatti, joka vie aina hyvän lahjan. Sattumoisin nuo tuttavat ovat yksin eläviä miehiä, jotka ei ymmärrä sitä, että kun kutsuvat juhliin, niin silloin on tapana tarjota jotain vieraille.

No eipä se maata kaada tarjosipa kahvit tai ei, mutta toista kertaa en tuollaisille vaivaudu viemään lahjaa.

Huonoimmat tarjoilut on , kun ei tarjota mitään. Kutsutaan juhliin ainoastaan saadakseen jonkun lahjan.

Minulla on kyllä tapana juhlan kunniaksi tarjota vieraille vähintään kakkukahvit.

Yksin elävät poikamiehet ei osaa tarjota mitään, kun ei äiti ole laittamassa tarjoilua. Odottavat vaan lahjaa, kuin pikkutaaperot syntymäpäivillään.

Olin juhlissa, joissa oli PALJON vieraita ja PALJON ohjelmaa ja  erilaisia virallisia valtuuskuntia ja tarjoilukin tilattu pitopalvelusta, mutta se oli kovin ei-juhlava: noutotiskistä löytyi leipää,  voita, juustosiivuja ja jotain makkaraa. Niita sitten sopi kerätä omalle lautaselle ja syödä. Itse olisin laittanut ennemmin sämpylöitä/patonkia, hyviä levitteitä, ruokaisia salaatteja , karjalanpiirakoita ja munavoita. Ja jos taloudellisesti ajattelee, lämmin ruoka tulee yleensä halvemmaksi kuin runsaat kylmät tarjottavat. 

Ei ollut ollenkaan kiva seurata ohjelmaa nälkäisenä. Ja mietin, mihin sitä pitopalvelua siinä tarvittiin. 

Sarjassamme yksinkertaiset peräkammaripojat.

50 vuotta täyttävän veljen kanssa keskustelin hänen tulevista syntymäpäivistään. 

Hän on vaimoton, ja äidin napanuorassa roikkuva. Ei ole koskaan ymmärtänyt vieraille tarjota mitään.

Asun kaukana hänestä. Matka kestää 10 tuntia autolla ajaen. Puhui siitä, että tulisin käymään syntymäpäivillä.

Koska tiedän tapansa, kysyin häneltä, saako siellä jotain tarjottavaa. Hän vastasi ykskantaan, että vieraidenhan sitä pitää tarjota päivänsankarille sapuska.

Noh, minä en ajatellut ottaa jääkaappia mukaan synttäreille henkilöautooni, ja valmistaa urpolle ruokaa.

Vahingosta viisastuu sanotaan. Jätin väliin.

Toinen veli järjesti 50- vuotis juhlansa iltaravintolaan, jossa saa ostaa juomia, mutta ei ole ruokatarjoilua.

Jätin nekin väliin. Miksi minä menisin juomaan jonnekin iltaravintolaan omaan piikkiin? Yök.

Tätini lahjoitti ruuminsa lääketieteelle, joten siunaustilaisuus oli Tyksin kappelissa. Parikymmentä henkeä oli paikalla. Pappi aloitti parin minuutin hiljaisuudella ilmoitettuaan kanttorin estyneen (krapula?) ja sen, ettei osaa itse laulaa. Erään herran nenäkarvojen vinkumisen lisäksi oli jäätävä hiljaisuus. Olisi kuullut neulan tippuvan kivilattialle. Arkku oli tyhjä, kolhiutunut, jo monet siunaustilaisuudet nähnyt. Pappi jorisi niitä, näitä, ei ollut  paneutunut vainajan elämään. Vainajan pojat eivät olleet älynneet ottaa kameraa mukaan, onneksi minulla oli, joten kuvia muistotilaisuudesta saatiin.

Tilaisuuden lopuksi pappi kysyi minulta, vainajan poikien serkulta, missä muistokahvitilaisuus on. Vastasin etten ole vainajan poika ja sanoin, että näyttää siltä, etteivät pojat ainakaan kellekään ole mitään sellaisesta maininnetkaan. Eivät varmaan tienneet sellaisen olevan tapana tai sitten asia ei vaan kiinnostanut. Osallistujat pällistelivät siinä kutsua odotellen aikansa, supisivat keskenään, kunnes kukin lähti tahoilleen.

Fiilis oli kuin Kaurismäen leffasta. Tästä ei tarjoilu enää vähene. Minä lähdin veljieni kanssa Turun keskustaan syömään, jossa hilpeänä muistelimme ikimuistoista tilaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatiin huonot tarjoilut rippijuhlissa. Juhlinnan kohteena oli kummilapsemme, jonka sylikummeja olemme. 

Vieraita oli kutsuttuna 10 aikuista ja neljä lasta. 

Kirkossa piti olla klo 12 ja sen jälkeen siis oli juhlat kotona. 

Sekä meidän perhe että kummilapsemme setä perheineen tulimme pidemmän matkan päästä ja odotimme, että varmaan ruokatarjoilu odottaa kirkon jälkeen.

Vielä mitä. 

Kummilapsemme isäpuoli hääri keittiössä ja paistoi raakapakastesulhaspiirakoita, joiden kanssa oli toki munavoita. Näiden lisäksi oli niukalla kädellä täytettyjä pikkupizzoja koirankarvoilla (talossa on monta koiraa), koirankarvoilla koristeltuja muffinseja (poikamme veti omasta muffinsistaan ison tupon mustaa karvaa 🤮) sekä pari hyydykekakkua. Unohtamatta Dominokeksejä. 

Ihan kiva jos oltaisiin edes vähän tiedetty etukäteen, mutta ajatus ei tullut todellakaan kenellekään mieleen edes, että kunnon ruokaa ei olisi. Niitä sulhaspiirakoitakaan kun ei voinut ihan määrättömästi syödä, eikä mieli tehnyt kyllä niitä karvapizzojakaan.

Huvittavinta oli, että kotimatkalla sekä kummilapsen setä perheineen pysähtyi ruokailemaan samalla huoltoasemalla kuin mekin. 😁

Kuka aikuinen ihminen lähtee juhliin tyhjällä mahalla? Tai ylipäänsä nälkäisenä kotoaan yhtään minnekään? Ei toisten juhlapäivät ole sinun ja sinun perheesi ilmaissyöttötapahtuma!

Onko sulhaspiirakka sama kuin karjalanpiirakka? Entä onko hyydykekakku sama kuin juustokakku? Missä päin Suomea kirjoitetaan näin ärsyttävällä tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni, on hyvin nuuka, kutsui kylään uuteen kotiinsa.

Tarjosi meille jääkaappikylmää vettä.

Heillä oli uusi jääkaappi, jossa oli ovessa jääpalakone. Saatiin jääpaloja ja vettä.

Puoliso joi vieressä glögiä. Kysyin saanko minäkin. Ystäväni sanoi mies osti sen omilla rahoillaan.

Mies ei antanut omastaan.

Kysyttiin onko jotain muuta tarjottavaa. Alkoi käymään kaappeja läpi, naureskeli kun on paljon kaappeja.

Yhdestä löytyi puolikas pussi suolatikkuja.

Siitä sitten tarjosi. Kun ojensin käden kolmatta kertaa, laittoi pussin pois.

Kyllä me naurettiin piheydelle monta krt. Ihmosenä on ihana, mutta niin pihi

Kuulostaa aivan autistiselta meiningiltä. Ja en kyllä kehtaisi vieraanakaan kerjätä syömisten ja juomisten perään, jos ei kerta älytä tarjota. Tämä on kuin suoraan jostain huonosta sketsistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voileipäkakku hyvin tehtynä on parasta mitä juhlissa voi olla! Ja sen huomaa menekistä.

Sen leikkaaminen on ja seisaaltaan syöminen isommissa kekkereissä on hieman hankalaa monellekin, joten olen siirtynyt tekemään pikkuisia näppäspaloja voileipäkakun henkeen.

Vähän cocktailpalan tyyppisiä, jotka maistuvat voileipäkakulle.

Sellaisen voi heittää kitaan vaikka kokonaisena.

Minulla on kirja suolaisista herkuista, siinäkin on reseptejä näppäspaloista, mutta jos vieraita on paljon, niiden tekeminen on varsin työlästä - jos haluaa tarjota vaikka viisi suupalaa ja vieraita on 100 niitä on tehtävä viisisataa ja kovin paljon etukäteen, niitä ei voi tehdä.

Yllätyin, kun kuulin viime viikonlopun juhlatarjoiluista, kaksi savuporovoileipäkakkua ja yksi lohikakku, kakkujen koko tarjotin : ) 35x 50, paksuus noin seitsemän senttiä. Porokakuista oli illalla mennyt puolitoista ja loppu puolikas oli kadonnut aamupalalla. Lohikakusta oli mennyt vajava puolikas. Menekin suhde yllätti, itse olen kalan ystävä. Yritin kysellä, oliko lohikakussa vikaa, mutta turha sitä kala- allergikolta, sitä oli turha kysellä.

Siis eihän tätä joka paikasta tunkevaa lohta enää jaksa. Meni mihin vaan, aina on lohta tarolla, keitossa, pannulla, salaatissa, piiraassa. Olen kurkkua myöten täynnä lohta.

Missä viipyy muikuista tai silakoista tehty voileipäkakku tai piiras? Ne ovat maukkaampiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nsk kirjoitti:

Erikoisruokavalioiden täydellinen puute tai se, että siinä missä muille on kunnon ateria, gluteenittomille joku kuiva keksi tai pari. Monet samankaltaiset tarjottavat, esim. kinkkupiirakkaa, kinkkuvoileipiä, kinkkuvoileipäkakkua.. :D käy tylsäksi, eikä sama maistu kaikille.

Erikoisruokavaliot alkaa ottaa hermoon. Yhden ihmisen takia hirveästi lisää vaivaa ja kustannuksia.

Jollei normit käy niin tuokoon omat erityisherkkunsa.

Jos sairaus vaatii noudattamaan erityisruokavaliota, niin niitä sinun "normiruokia" ei vaan yksinkertaisesti voi syödä. Mutta kyllähän sinä tämän tiedätkin.

Eipä nuo kaksi, laktoositon ja gluteiiniton olekaan yleensä ongelma. Kaiken tarjottavan voi tehdä helposti laktoosittomana ja gluteiinittomia vaihtoehtoja saa myös kaupasta, jos ei siis itse niitä osaa kokata. Oikeat ruoka-aineallergiat muutkin on ihan OK, mutta ne kaikki muut, omaehtoiset ruualla ronklaamiset, ne ottavat emäntää kyllä päähän.

Siis varsinkaan laktoosittomien tarjottavien tekemisen ei pitäisi olla mikään ongelma kenellekään. Tuossa ei tarvitsee vain käyttää laktoosittomia tuotteita laktoosia sisältävien sijaan. Kukaan ei huomaa mitään ja lopputulos ja maku on ihan sama. Monet ravintolat, cateringit ja vastaavathan valmistavat automaattisesti normina kaiken laktoosittomaksi. Kaupasta on nykyään saatavilla todella paljon laktoosittomia tuotteita ja monet uutuustuotteetkin tehdään oletuksena laktoosittomiksi. Dominotkit on muutettu vegaanisiksi eli samalla siis myös laktoosittomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voileipäkakku hyvin tehtynä on parasta mitä juhlissa voi olla! Ja sen huomaa menekistä.

Sen leikkaaminen on ja seisaaltaan syöminen isommissa kekkereissä on hieman hankalaa monellekin, joten olen siirtynyt tekemään pikkuisia näppäspaloja voileipäkakun henkeen.

Vähän cocktailpalan tyyppisiä, jotka maistuvat voileipäkakulle.

Sellaisen voi heittää kitaan vaikka kokonaisena.

Minulla on kirja suolaisista herkuista, siinäkin on reseptejä näppäspaloista, mutta jos vieraita on paljon, niiden tekeminen on varsin työlästä - jos haluaa tarjota vaikka viisi suupalaa ja vieraita on 100 niitä on tehtävä viisisataa ja kovin paljon etukäteen, niitä ei voi tehdä.

Yllätyin, kun kuulin viime viikonlopun juhlatarjoiluista, kaksi savuporovoileipäkakkua ja yksi lohikakku, kakkujen koko tarjotin : ) 35x 50, paksuus noin seitsemän senttiä. Porokakuista oli illalla mennyt puolitoista ja loppu puolikas oli kadonnut aamupalalla. Lohikakusta oli mennyt vajava puolikas. Menekin suhde yllätti, itse olen kalan ystävä. Yritin kysellä, oliko lohikakussa vikaa, mutta turha sitä kala- allergikolta, sitä oli turha kysellä.

Siis eihän tätä joka paikasta tunkevaa lohta enää jaksa. Meni mihin vaan, aina on lohta tarolla, keitossa, pannulla, salaatissa, piiraassa. Olen kurkkua myöten täynnä lohta.

Missä viipyy muikuista tai silakoista tehty voileipäkakku tai piiras? Ne ovat maukkaampiakin.

Suutarin lohesta tulisi hyvä kakku, mutta muuten en keksinyt silakkatäytettä. Muikusta tykkään itsekin, mutta siimäkin makuyhdistelmä ei tule heti mieleen. En tykkää savumuikustakaan, mutta kalakukko/ voileipäkakku voisi olla menestys.

Olivat tarjoilut sitten millaiset tahansa niin aina löytyy joku niihin tyytymätön. Sen tämä keskustelu on taas osoittanut. Kaikille kelpaavaa tarjoilua ei yksinkertaisesti ole olemassakaan. Lisäksi tämä keskustelu on osoittanut toisaalta ihmisten ahneuden ja toisaalta pihiyden kun tarjoilut liian usein loppuvat kesken. Pitopalveluilla tuntuu tähän liittyen olevan vain euron kiilto silmissään kun hinnat ovat kyllä kalliit, mutta annoskoko on pienempi kuin 200 grammaa makaronilaatikkoa. Sitten juhliin eksyy pari ahmattia, joka on kuin ei olisi ruokaa useampaan päivään nähnytkään. Varsin usein juurikin tarjoilupuoli onkin se juhlien suurin ongelmakohta. Joskus tosiaan olisin parasta laittaa tarjolle juurikin makaronilaatikkoa, pakasteriisipiirakoita munavoilla ja vastaavaa, koska noissa on hyvä hinta-laatusuhde. Samaa nyt ei vain voi sanoa pitopalveluiden tarjoiluista.