Huonoimmat tarjoilut virallisissa juhlissa (rippijuhlat, yo...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on varmaan meidän juhlat. En osaa tehdä mitään itse, eikä ole äitejä, anoppeja ja siskoja tekemään.

Ammatin vuoksi varmaan kaikki luulee että rahaa on vaikka lampaat söis, todellisuudessa ihan tavallinen palkka ja tilistä tiliin elän, vielä yh.

En ymmärrä tätä nykyasennetta "en osaa tehdä mitään itse jne."! Ei varmasti kukaan muukaan osaa, ennen kuin on viitsinyt opetella. Syntymälahjana leipomistaito ei lankea kenellekään. Olet varmasti suorittanut suomalaisen peruskoulun? Silloin olet myös suorittanut kotitalouden ja väkisinkin oppinut ainakin perusasiat ruoanlaiton ja kodinhoidon perusteista. Netti on rautalankamalliin väännettyjä ohjeita pullollaan, kirjasto on täynnä ilmaisia leivontaoppaita ja kansalaisopistot ohjaavat kaiken tulotason ihmisiä. Mielestäni nämä asiat liittyvät enemmänkin sellaisten asioiden ympärille kuin viitseliäisyys, vaivan näkeminen, laiskuus, mukavuuden tavoittelu,vieraiden ja juhlittavan kunnioitus / huomioiminen. Laajemmassa mittakaavassa se kertoo ihmisen asenteesta perheeseen, sukuun, yhteisiin juhliin, juhlien aiheeseen. Se avaa myös näkökulmia juhlien / juhlittavan / vieraiden merkityksestä omalle itselle (juhlien järjestäjälle), kertoo paljon hänen asenteistaan juhlallisuuksiin yleensä, ajatuksistaan ja näkemyksistään elämästä jne. Viime kädessä voidaan juhlien järjestäjän kertovan kokonaisuudella ja toiminnallaan jotakin oleellista omista arvoistaan, maailmankatsomuksestaan (😉) ja mielipiteistään yhteiskuntaa ja sen järjestäytynyttä sosiaalista normistoa kohtaan. Tarjoiluilla tai niiden puutteella voi haistattaa pitkät "koko vitun suvulle kun kaikki maksaa ja on vaan niin vitun vaikiaa, nyt ku ei millään tänään eikä huomennakaan jaksais vaan kiinnostaa..."

Se, että heittää halvalla pöytään kuivaneen pullankäntyn, ei kerro aina taloudellisesta ahdingosta ja taitamattomuudesta (joskus kyllä siitäkin), vaan paljon enemmästä. Helppojen ja "hyvien" syiden taakse on vain niin helppo piilottaa itsensä ja todelliset ajatuksensa.

Ja sitten kun opettelijana teen yo-juhliin täytekakun, kirjoitellaan tällä palstalla vetisestä palaneesta täytekakusta, josta kermat valuivat pöydälle. Kukaan arvosta sitä, että edes yritin. Näkevät vaan sen lopputuloksen.

No ei kai ole tarkoituskaan laittaa sitä heikkoa harjoitteluversiota tarjolle. Perusleipominen ja ruoanlaitto ei ole mitään avaruustiedettä. Muutaman kakkupohjakokeilun jälkeen (ainekset maksavat pelkkään pieneen pohjaan alle 50c, isompaankin euron pari). Kerman vaahdottelua voi harjoitella vanhaksi menevällä ylipäivätarjouskermalla. Samoin kannattaa tehdä vain pieniä kokeilueriä muista tarjottavista. Kuten useimmat elämän asiat, tämäkin vaatii harjoitusta. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Onnistuminen vaatii halua luoda onnistuneet juhlat. Ja tietenkin täytyy kokea juuri kyseisten juhlien järjestäminen tärkeäksi, juhlittava läheiseksi ja arvokkaaksi, että haluaa vaivautua juuri hänen vuokseen. Sama pätee juhliin saapuviin vieraisiin: juhlien järjestäjän täytyy arvostaa ja kunnioittaa myös heitä aidosti onnistuakseen. Mielestäni useinkaan onnistuneet juhlat tarjoiluineen eivät ole kiinni rahasta vaan ennen kaikkea asenteesta ja siitä, että järjestäjä on laittanut itsensä likoon laiskottelun ja sohvalla makoilun sijasta. Juhlat eivät synny itsestään ja yhdessä yössä. Yllätys joillekin.

Vielä mietin sellaista, että jos muutaman täytekakun vääntäminen saa vanhemman liukumaan jo suorituskykynsä äärirajoille, miten voi olla mahdollista, että lapselta samaan aikaan odotetaan ylioppilastutkinnon läpäisyä? Millaisen mallin tällainen avuttomuus antaakaan? Herätys nyt ja haloo teille epäuskoiset "osaamattomat", eikös tämä ole ihan sitä elämän peruskauraa? Vähän asennetta ja uskoa nyt! Ja pois sieltä omalta mukavuusalueelta edes joskus.

Entäpä jos ei kiinnosta tussata taikinoiden ja kaulinten kanssa? Toisilla on muita haasteita elämässään, haastava työ, kiireiset opinnot tms. Ei se leipominen muutenkaan ole niin hauskaa puuhaa, moni kuluttaa vähäisen vapaa-aikansa siihen, mihin kokee intohimoa. Siksi niitä valmiita on, että niiden avulla voi hieman helpottaa elämää. Ei se sinusta mitenkään erinomaista ihmisteä tee, jos sinä viitsi ja jaksat läärätä ja leipoa joka jumalan pippaloihin. 

Niin, mitäpä sitä ei vanhempi tekisi lapsensa eteen? Ei näköjään paljon mitään, kun ei oo sitä intohimoa. MINÄ en halua, MINÄ en tunne intohimoa, MINUN ei tartte. MINÄ.

Vittu mikä marttyyri. Minä ainakin olisin lapsena ottanut mieluummin äidin joka ei hikihatussa ja stressi päällä olisi vääntänyt yötä myöten taikinoita töiden ja muiden kotihommien jälkeen vaan ollut vaikka senkin ajan meidän lasten kanssa... Siitä hyvästä oikein mielellään söisi leipomon tai kaupan leivonnaisia. Eri asia jos se äiti nauttii siitä mitä tekee, se tekee koko elämästä ihan erilaista, myös siitä koko perheen kotielämästä.

Missä sanottiin että koko elämä pitää leipoa? Rippijuhlat ja yo:t on kerran nuoren elämässä. Onpa kova homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä jotka valittaa huonoista tarjoiluista.

Minä ymmärrän, koska otsikossa käskettiin valittaa.

Kai nyt melkein kuka tahansa emäntä on kiinnostunut siitä, millainen ruoka vieraille maittaisi, ja saahan sen silloin rehellisesti sanoa, mikä omasta mielestä on hyvää ja mikä ei niin hyvää, vaikka syötävää kuitenkin.

Tietysti fiksu vieras jos tietää itsensä nirsoksi tai vaikeasti moniallergiseksi, hoitaa syömisensä jo ennen juhlaa, niin ettei tarvitse siellä kuin vähän jotain näön vuoksi närppiä.

Miksi emäntä? Miksi tarjoilut kaatuu naisen niskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on varmaan meidän juhlat. En osaa tehdä mitään itse, eikä ole äitejä, anoppeja ja siskoja tekemään.

Ammatin vuoksi varmaan kaikki luulee että rahaa on vaikka lampaat söis, todellisuudessa ihan tavallinen palkka ja tilistä tiliin elän, vielä yh.

En ymmärrä tätä nykyasennetta "en osaa tehdä mitään itse jne."! Ei varmasti kukaan muukaan osaa, ennen kuin on viitsinyt opetella. Syntymälahjana leipomistaito ei lankea kenellekään. Olet varmasti suorittanut suomalaisen peruskoulun? Silloin olet myös suorittanut kotitalouden ja väkisinkin oppinut ainakin perusasiat ruoanlaiton ja kodinhoidon perusteista. Netti on rautalankamalliin väännettyjä ohjeita pullollaan, kirjasto on täynnä ilmaisia leivontaoppaita ja kansalaisopistot ohjaavat kaiken tulotason ihmisiä. Mielestäni nämä asiat liittyvät enemmänkin sellaisten asioiden ympärille kuin viitseliäisyys, vaivan näkeminen, laiskuus, mukavuuden tavoittelu,vieraiden ja juhlittavan kunnioitus / huomioiminen. Laajemmassa mittakaavassa se kertoo ihmisen asenteesta perheeseen, sukuun, yhteisiin juhliin, juhlien aiheeseen. Se avaa myös näkökulmia juhlien / juhlittavan / vieraiden merkityksestä omalle itselle (juhlien järjestäjälle), kertoo paljon hänen asenteistaan juhlallisuuksiin yleensä, ajatuksistaan ja näkemyksistään elämästä jne. Viime kädessä voidaan juhlien järjestäjän kertovan kokonaisuudella ja toiminnallaan jotakin oleellista omista arvoistaan, maailmankatsomuksestaan (😉) ja mielipiteistään yhteiskuntaa ja sen järjestäytynyttä sosiaalista normistoa kohtaan. Tarjoiluilla tai niiden puutteella voi haistattaa pitkät "koko vitun suvulle kun kaikki maksaa ja on vaan niin vitun vaikiaa, nyt ku ei millään tänään eikä huomennakaan jaksais vaan kiinnostaa..."

Se, että heittää halvalla pöytään kuivaneen pullankäntyn, ei kerro aina taloudellisesta ahdingosta ja taitamattomuudesta (joskus kyllä siitäkin), vaan paljon enemmästä. Helppojen ja "hyvien" syiden taakse on vain niin helppo piilottaa itsensä ja todelliset ajatuksensa.

Ja sitten kun opettelijana teen yo-juhliin täytekakun, kirjoitellaan tällä palstalla vetisestä palaneesta täytekakusta, josta kermat valuivat pöydälle. Kukaan arvosta sitä, että edes yritin. Näkevät vaan sen lopputuloksen.

No ei kai ole tarkoituskaan laittaa sitä heikkoa harjoitteluversiota tarjolle. Perusleipominen ja ruoanlaitto ei ole mitään avaruustiedettä. Muutaman kakkupohjakokeilun jälkeen (ainekset maksavat pelkkään pieneen pohjaan alle 50c, isompaankin euron pari). Kerman vaahdottelua voi harjoitella vanhaksi menevällä ylipäivätarjouskermalla. Samoin kannattaa tehdä vain pieniä kokeilueriä muista tarjottavista. Kuten useimmat elämän asiat, tämäkin vaatii harjoitusta. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Onnistuminen vaatii halua luoda onnistuneet juhlat. Ja tietenkin täytyy kokea juuri kyseisten juhlien järjestäminen tärkeäksi, juhlittava läheiseksi ja arvokkaaksi, että haluaa vaivautua juuri hänen vuokseen. Sama pätee juhliin saapuviin vieraisiin: juhlien järjestäjän täytyy arvostaa ja kunnioittaa myös heitä aidosti onnistuakseen. Mielestäni useinkaan onnistuneet juhlat tarjoiluineen eivät ole kiinni rahasta vaan ennen kaikkea asenteesta ja siitä, että järjestäjä on laittanut itsensä likoon laiskottelun ja sohvalla makoilun sijasta. Juhlat eivät synny itsestään ja yhdessä yössä. Yllätys joillekin.

Vielä mietin sellaista, että jos muutaman täytekakun vääntäminen saa vanhemman liukumaan jo suorituskykynsä äärirajoille, miten voi olla mahdollista, että lapselta samaan aikaan odotetaan ylioppilastutkinnon läpäisyä? Millaisen mallin tällainen avuttomuus antaakaan? Herätys nyt ja haloo teille epäuskoiset "osaamattomat", eikös tämä ole ihan sitä elämän peruskauraa? Vähän asennetta ja uskoa nyt! Ja pois sieltä omalta mukavuusalueelta edes joskus.

Entäpä jos ei kiinnosta tussata taikinoiden ja kaulinten kanssa? Toisilla on muita haasteita elämässään, haastava työ, kiireiset opinnot tms. Ei se leipominen muutenkaan ole niin hauskaa puuhaa, moni kuluttaa vähäisen vapaa-aikansa siihen, mihin kokee intohimoa. Siksi niitä valmiita on, että niiden avulla voi hieman helpottaa elämää. Ei se sinusta mitenkään erinomaista ihmisteä tee, jos sinä viitsi ja jaksat läärätä ja leipoa joka jumalan pippaloihin. 

Niin, mitäpä sitä ei vanhempi tekisi lapsensa eteen? Ei näköjään paljon mitään, kun ei oo sitä intohimoa. MINÄ en halua, MINÄ en tunne intohimoa, MINUN ei tartte. MINÄ.

Vittu mikä marttyyri. Minä ainakin olisin lapsena ottanut mieluummin äidin joka ei hikihatussa ja stressi päällä olisi vääntänyt yötä myöten taikinoita töiden ja muiden kotihommien jälkeen vaan ollut vaikka senkin ajan meidän lasten kanssa... Siitä hyvästä oikein mielellään söisi leipomon tai kaupan leivonnaisia. Eri asia jos se äiti nauttii siitä mitä tekee, se tekee koko elämästä ihan erilaista, myös siitä koko perheen kotielämästä.

Lapselle tosiaan on paraempi, että tarjoilut haetaan leipomosta, tilataan tai hätätilassa ostetaan lähimarketista, kuin saada syyllisyyden taakka, "kun vanhemman pitää raataa" marttyyrina tai kiukkuisena lapsen hyväksi. Pahat ja kamalat muistot jää lapselle tällaisesta "juhlimisesta".   Ei ole pakko leipoa: ne voi tilalta /ostaa leipomosta. Marketin Mariekeksit tekee lapselle myös pahan mielen (paitsi meillä nykään on Tuc-keksejä lapsijoukolle, kun he rakastavat niitä....).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä jotka valittaa huonoista tarjoiluista.

Minä ymmärrän, koska otsikossa käskettiin valittaa.

Kai nyt melkein kuka tahansa emäntä on kiinnostunut siitä, millainen ruoka vieraille maittaisi, ja saahan sen silloin rehellisesti sanoa, mikä omasta mielestä on hyvää ja mikä ei niin hyvää, vaikka syötävää kuitenkin.

Tietysti fiksu vieras jos tietää itsensä nirsoksi tai vaikeasti moniallergiseksi, hoitaa syömisensä jo ennen juhlaa, niin ettei tarvitse siellä kuin vähän jotain näön vuoksi närppiä.

Miksi emäntä? Miksi tarjoilut kaatuu naisen niskaan?

Tässä on nyt varmaan sata yli naista pamimiloinut asiasta ja miehiä lukenut: onko joku joskus tavannut edes yhden miehen (isän), joka olisi lapselleen jotkut juhlat järjestänyt (ja nyt en tarkoita, että YH isä pyytää äitiään tai lapsen tätiä/toista mummoa järjestämään juhlat).

Minä voin ihan vilpittömästi sanoa, että en ole tavannut tällaista miestä. Olen 55 ja aika paljon järjestellyt juhlia - myös suvussa apurina muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittu mitä paskaa jotku mokkapalat ja voileipäpaskakakut. Munavoi se vasta yrjöttävää kanan perseestä tullutta mössöä on ja hyi saatana joku kermakakku missä on överimakeeta esanssi mansikkahilloa ja se Mehu-Katti mehu joutaa viemäriiin! Yyh ja kaikki kuivat keksit ja muut käntyt ja lötköt piirakat hyi helvetti oksennan pelkästä ajatuksesta ja joka juhlien jälkeen on aina vatsa sekaisin ja oksettaa! Hyi saatana, ettekö ihmiset enää arvosta kunnon raaka-aineita ja ravitsevaa ruokaa? Valkoitsa vehnää, transarasvaa ja sokeria kaadetaan solkenaan turpaan ja ai että sitä ollaan niin niin lihavia! Ja kuule pakastekalasta keitetty kalakeitto oli muuten viimeinen paskaruoka, jonka anoppi kitaani kaatoi viime juhlissa ja puun makuiset kuvottavat sukllaamuffinssit se akka löytää pian perseestään! 

Joko kilojen karisemisen myötä tai vain tranrasvavajeen ja sokerinpuutoksen vuoksi sinulta katosi ilmeisesti myös kyky vuorovaikutukselliseen kommunikointiin ja toista huomioivaan ilmaisuun. Harmittavaa, sillä ulosannissasi ajoittain pilkahtava selkeä ideologisuus ja kantaaottava asenne vihjaa huomionarvoisiin ajatuksiin, jotka valitettavasti hautautuvat vittupaskasaasteen alle. Anopiltasi saattaa huonojen ja ala-arvoisiksi mieltämiesi ruokien vastapainoksi löytyä sydämen sivistystä.

Menikö tunteisiin? Mitä se sellainen sydämen sivistys on, kun pakotetaan myrkyttämään kehoa ala-arvoisella sonnalla? 

Vastaan lyhyesti: ei mennyt. Toivon, ettei sinullakaan mene tämän enempää. Kysehän on sentään vain juhlista ja tarjottavista, eihän kenenkään ole pakko syödä mitään mikä ei itselle sovellu. Ja kuolemakaan ei uhkaa hetkeen, nestehukkaakin kestät muutaman vuorokauden. Muista kuitenkin käyttäytyä kunnioittavasti juhlien järjestäjää kohtaan, vaikka et pitäisikään hänen tarjottavistaan. Kuuluu etikettiin.

Meidän suvussa juhlat tahtoo kanssa mennä aina farssin puolelle. Haastavan vieraan lisäksi mummo yleensä juovuksissa.

Joku kiva teema. :)

Itselläni oli valmistujaisissa espanja-teema, koska olin yhden lukukauden Barcelonassa vaihdossa. Oli tapaksia, paellaa ja hyviä viinejä.

Kasvisruoka kunniaan ! kirjoitti:

Ystävällisesti pyydän: älä yleistä koskemaan kaikkia kasvissyöjiä parin tuntemasi tapauksen perusteella. Tuntemasi tyypit eivät ole kasvissyöjää nähneetkään.

Minä olen ollut kasvissyöjä jo 90-luvun alusta, enkä ole koskaan ymmärtänyt, miksi siinä pitäisi olla niin niuhottavan tarkka. Pavut maistuvat paremmilta, kun niitä vähän tuunaa pekonilla ja kasviksilla täytettyihin paprikoihin sopii mainiosti jauheliha höysteeksi.

Mieheni on tiukan linjan vegaani, mutta kyllä hänelle myös hyvä pihvi maistuu, kun sattuu sille tuulelle. Ja possu-pekonipataa tekee lapsille ja syö itsekin melkein joka viikonloppu.

Ongelma onkin sillä kohdalla, kun 3 vegaania kyökkää, kun tarjoillujen liha tuoksuu. Aikuiset ihmsiset: tuli todella sääli tilaisuuden isäntäparia. Ongelma tulee siinä, kun se yksi kasvissyöjä/vegaani nostaa metelin, että kakussa on gelatiinia. Toki se vaikea ihminen voi olla tuo laihduttaja, joka tuossa äsken yllä avautui.

Itse en syö punaista lihaa, mutta joka kesä vedän kyllä yhden grillatut makkarat, kun kyläpaikka tarjoaa, enkä viitsi asiasta meteliä nostaa - ei se yksi grillimakkara maata kaada (vaikka ei oikein maistukaan).

Osa porukasta osaa olla fiksua; osa ei. Erikseen luonnollisesti ovat allergiat: maitoallergikko ei tosiaankaan voi pisaraakaan maitoa syödä.

Vierailija kirjoitti:

Joku kiva teema. :)

Itselläni oli valmistujaisissa espanja-teema, koska olin yhden lukukauden Barcelonassa vaihdossa. Oli tapaksia, paellaa ja hyviä viinejä.

Tämä on hyvä idea.

Meillä ei esim. yo-juhlia, rippijuhlia tms. ole pidetty tällaisilla teemoilla, mutta muuten on pidetty sukupäivällisiä, kun joku vaihtari on mm. vaikka I-B tullut - ruokamuistoja ja uusia makuja.

Vierailija kirjoitti:

Häät pari vuotta sitten. Kirkko oli klo 13 ja sen jälkeen juhlat noin klo 14. Ruokatarjoilu koostui parin sentin patongin siivuista, näiden päälle oli varattu oivariinia, edamia ja kurkkua, kinkkuvoileipiä (taisi olla tomaattiakin), jotain kasvispiirakkaa ja muutama eri salaatti (vihreäsalaatti ja jokin suolakurkkukinkkupastasekoitus taisi ainakin olla).

Sen verran oltiin tiedetty varautua (parin juhlissa aiemmin käyneenä) että oltiin käyty klo 11-12 välissä teinien kanssa syömässä. Häistä lähdettiin sitten klo 17 aikoihin ja haettiin pizzat kotimatkalla. Muuten oli ihan kivat juhlat.

Juhlat kyllä oli muutenkin laitettu päättyväksi noin klo 18. Aikuisille oli varattu yhdet lasit kuplivaa ja yhdet viinilasilliset sekä lapsille mehua ja kivennäisvettä +normivesi tietysti

Yksi järkyttävä lounaspaikkojen suosikkisalaatti on täällä päin viimevuosina ollut banaaniviipaleet ja sipuli: tässä hyvä resepti, ei tosiaan kukaan syö liikaa!

Vanhanaikaista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen suolaisiksi herkuiksi jotain ruokaisaa salaattia sekä voileipäkakkua. Lisäksi voi olla vaikka lohi-ruisnappeja (Googlaa) ja myös piirakat on kivoja.

Makeaksi hyviä on joku makea kakku ja jotain karkkia ja suklaata tai vaikka tuulihattuja.

Meillä oli lapsen rippijuhlissa lohivoileipiä tossa noin 10v sitten ja silloin vieraat ystävällisesti kommentoi että onpa vanhanaikaiset tarjottavat. Meille se oli kyllä ihan luksusta, kun ei ole yleensä varaa lohta ostella. Onhan se tietysti kurjaa että joutuu käymään köyhien juhlassa...

Yksi himoleipuri sukulaiseni myös jaksoi vaahdota todella pitkään, kun hänen veljensä tyttären yo-juhlassa oli ollut Faxerin appelsiinitäytekeksejä (leipomon kakku ja muuta). Riittävästi, mutta ei mitään kotona leivottua; eli noi valmiskeksi markerista aiheutti todella närästystä hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä jotka valittaa huonoista tarjoiluista.

Minä ymmärrän, koska otsikossa käskettiin valittaa.

Kai nyt melkein kuka tahansa emäntä on kiinnostunut siitä, millainen ruoka vieraille maittaisi, ja saahan sen silloin rehellisesti sanoa, mikä omasta mielestä on hyvää ja mikä ei niin hyvää, vaikka syötävää kuitenkin.

Tietysti fiksu vieras jos tietää itsensä nirsoksi tai vaikeasti moniallergiseksi, hoitaa syömisensä jo ennen juhlaa, niin ettei tarvitse siellä kuin vähän jotain näön vuoksi närppiä.

Miksi emäntä? Miksi tarjoilut kaatuu naisen niskaan?

Tässä on nyt varmaan sata yli naista pamimiloinut asiasta ja miehiä lukenut: onko joku joskus tavannut edes yhden miehen (isän), joka olisi lapselleen jotkut juhlat järjestänyt (ja nyt en tarkoita, että YH isä pyytää äitiään tai lapsen tätiä/toista mummoa järjestämään juhlat).

Minä voin ihan vilpittömästi sanoa, että en ole tavannut tällaista miestä. Olen 55 ja aika paljon järjestellyt juhlia - myös suvussa apurina muille.

Olen. Omani. :) 

Vierailija kirjoitti:

Kasvissyöjältä kannattaa ihan reippaasti kysyä, että miten tiukkaa linjaa hän vetää - useimmat vastannevat ihan mielellään :) En itse missään tapauksessa olettaisi, että kasvissyöjä söisi liivatetta.... Mutta kysymällähän se selviää näppärästi :)

Pienissä juhlissa isäntäväki varmaan jaksaakin kysyä lähes jokaiselta mieltymyksiä - ja kutsutut lisäki tunnetaan hyvin. Isoissa juhlissa ei kyllä taida oikeasti jaksaa. Allergiat on asia erikseen: niiden kanssa pitää oikeasti olla tarkkana, mutta kun jokainen kasvissyöjä - vegaani on omanlaisellaan ruokavaliolla, niin kyllä se nyt valitttavasti jää siihen, että kukaan ei jaksa ihan jokaiselle räätälöidä ruokaa. Tulee ajateltua, että jos kakku ei kelpaa (gelatiinia), niin ottakoon kääretorttua. Kun oikeasti erittäin suuri osa kasvissyöjistä muuten syö gelatiinia - osa syö lihaakin muutaman kerran vuodessa, kuten tässä on useita esimerkkejä. Silti sanovat, että ovat kasvissyöjiä. Lisäksi tulee sitten nämä hiilihydraatittomat, laiduttajat .... jokaisella miltei on jokin oma vaatimus nykyään. Edes sitä teetä ei saa pusseina tarjota, joku vinkuu espressoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä näitä jotka valittaa huonoista tarjoiluista.

Minä ymmärrän, koska otsikossa käskettiin valittaa.

Kai nyt melkein kuka tahansa emäntä on kiinnostunut siitä, millainen ruoka vieraille maittaisi, ja saahan sen silloin rehellisesti sanoa, mikä omasta mielestä on hyvää ja mikä ei niin hyvää, vaikka syötävää kuitenkin.

Tietysti fiksu vieras jos tietää itsensä nirsoksi tai vaikeasti moniallergiseksi, hoitaa syömisensä jo ennen juhlaa, niin ettei tarvitse siellä kuin vähän jotain näön vuoksi närppiä.

Miksi emäntä? Miksi tarjoilut kaatuu naisen niskaan?

Tässä on nyt varmaan sata yli naista pamimiloinut asiasta ja miehiä lukenut: onko joku joskus tavannut edes yhden miehen (isän), joka olisi lapselleen jotkut juhlat järjestänyt (ja nyt en tarkoita, että YH isä pyytää äitiään tai lapsen tätiä/toista mummoa järjestämään juhlat).

Minä voin ihan vilpittömästi sanoa, että en ole tavannut tällaista miestä. Olen 55 ja aika paljon järjestellyt juhlia - myös suvussa apurina muille.

Olen. Omani. :) 

Hieno isä sinulla. :-)

Aloin haaveilemaan unelmieni häämenusta:

Alkupaloiksi kasvis-ja lihatäytteisiä taikinanyyttejä (dumblings), nachoja ja salsaa

Pääruokana voissa kieritettyjä porkkanoita (söin kerran yksissä häissä ja voi luoja ne oli hyviä), salaattia (perus vihersalaatti ja sitten joku ruokaisampi salaatti), bataattiranskalaisia, jotain maukkaita burgereita (liha-ja kasvisversiot tietysti)

Hääkakku olisi karpalo-kinuski-kermakakku ja kahvipöydässä olisi jotain ihanan suklaisia leivonnaisia sekä paaaaaljon karkkia.

Jos saisit tuollaiset tarjoiltavat häissä, mitä ajattelisit?

wt-mamma kirjoitti:

Aloin haaveilemaan unelmieni häämenusta:

Alkupaloiksi kasvis-ja lihatäytteisiä taikinanyyttejä (dumblings), nachoja ja salsaa

Pääruokana voissa kieritettyjä porkkanoita (söin kerran yksissä häissä ja voi luoja ne oli hyviä), salaattia (perus vihersalaatti ja sitten joku ruokaisampi salaatti), bataattiranskalaisia, jotain maukkaita burgereita (liha-ja kasvisversiot tietysti)

Hääkakku olisi karpalo-kinuski-kermakakku ja kahvipöydässä olisi jotain ihanan suklaisia leivonnaisia sekä paaaaaljon karkkia.

Jos saisit tuollaiset tarjoiltavat häissä, mitä ajattelisit?

Ajattelisin tälläisestä menusta, että miksi kakarat menevät naimisiin?

Jokainen voi mielestäni päättää tarjoilut itse, ei niillä niin väliä. Tärkeämpää on juuri se, että mikään ei lopu kesken. Mitään ei kannata mitoittaa niin, että jokaiselle on yksi piirakka tai yksi pulla. Joku lapin setä Reiska kuitenkin ottaa ensimmäisenä kaksi pullaa ja sitten joku jää ilman. Mikään ei ole nolompaa, kun, että tarjoilut loppuu kesken. Toinen moka on myös se, jos lämmin ruoka on kylmää tai kylmä ruoka lämmennyttä jne. 

Tarjoiluissa mun mielestä kannattaa myös ottaa huomioon se, että mistä vieraat tulee. Joskus mukulana meillä esim koko suku oli kauempaa, kun oltiin muutettu pääkaupunkiseudulle. Tiedettiin, että kaikki matkustaa monta tuntia autossa ennen juhlia. Tästä syystä kaikissa juhlissa, oli ne rippijuhlat ja ylppärit, oli lämmintä ruokaa tarjolla, ettei vieraiden tarvii omia eväitään juhliin tuoda. Jos näin ei olisi ollut, olisi mun mielestä ollut kohteliasta kutsussa mainita, että tarjolla on vain kahvi ja kahvileipä -tyyliin. Siinä vaiheessa vieraat ei oleta saavansa ruokaa ja käyvät sitten vaikka matkalla syömässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on varmaan meidän juhlat. En osaa tehdä mitään itse, eikä ole äitejä, anoppeja ja siskoja tekemään.

Ammatin vuoksi varmaan kaikki luulee että rahaa on vaikka lampaat söis, todellisuudessa ihan tavallinen palkka ja tilistä tiliin elän, vielä yh.

En ymmärrä tätä nykyasennetta "en osaa tehdä mitään itse jne."! Ei varmasti kukaan muukaan osaa, ennen kuin on viitsinyt opetella. Syntymälahjana leipomistaito ei lankea kenellekään. Olet varmasti suorittanut suomalaisen peruskoulun? Silloin olet myös suorittanut kotitalouden ja väkisinkin oppinut ainakin perusasiat ruoanlaiton ja kodinhoidon perusteista. Netti on rautalankamalliin väännettyjä ohjeita pullollaan, kirjasto on täynnä ilmaisia leivontaoppaita ja kansalaisopistot ohjaavat kaiken tulotason ihmisiä. Mielestäni nämä asiat liittyvät enemmänkin sellaisten asioiden ympärille kuin viitseliäisyys, vaivan näkeminen, laiskuus, mukavuuden tavoittelu,vieraiden ja juhlittavan kunnioitus / huomioiminen. Laajemmassa mittakaavassa se kertoo ihmisen asenteesta perheeseen, sukuun, yhteisiin juhliin, juhlien aiheeseen. Se avaa myös näkökulmia juhlien / juhlittavan / vieraiden merkityksestä omalle itselle (juhlien järjestäjälle), kertoo paljon hänen asenteistaan juhlallisuuksiin yleensä, ajatuksistaan ja näkemyksistään elämästä jne. Viime kädessä voidaan juhlien järjestäjän kertovan kokonaisuudella ja toiminnallaan jotakin oleellista omista arvoistaan, maailmankatsomuksestaan (😉) ja mielipiteistään yhteiskuntaa ja sen järjestäytynyttä sosiaalista normistoa kohtaan. Tarjoiluilla tai niiden puutteella voi haistattaa pitkät "koko vitun suvulle kun kaikki maksaa ja on vaan niin vitun vaikiaa, nyt ku ei millään tänään eikä huomennakaan jaksais vaan kiinnostaa..."

Se, että heittää halvalla pöytään kuivaneen pullankäntyn, ei kerro aina taloudellisesta ahdingosta ja taitamattomuudesta (joskus kyllä siitäkin), vaan paljon enemmästä. Helppojen ja "hyvien" syiden taakse on vain niin helppo piilottaa itsensä ja todelliset ajatuksensa.

Ja sitten kun opettelijana teen yo-juhliin täytekakun, kirjoitellaan tällä palstalla vetisestä palaneesta täytekakusta, josta kermat valuivat pöydälle. Kukaan arvosta sitä, että edes yritin. Näkevät vaan sen lopputuloksen.

No ei kai ole tarkoituskaan laittaa sitä heikkoa harjoitteluversiota tarjolle. Perusleipominen ja ruoanlaitto ei ole mitään avaruustiedettä. Muutaman kakkupohjakokeilun jälkeen (ainekset maksavat pelkkään pieneen pohjaan alle 50c, isompaankin euron pari). Kerman vaahdottelua voi harjoitella vanhaksi menevällä ylipäivätarjouskermalla. Samoin kannattaa tehdä vain pieniä kokeilueriä muista tarjottavista. Kuten useimmat elämän asiat, tämäkin vaatii harjoitusta. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Onnistuminen vaatii halua luoda onnistuneet juhlat. Ja tietenkin täytyy kokea juuri kyseisten juhlien järjestäminen tärkeäksi, juhlittava läheiseksi ja arvokkaaksi, että haluaa vaivautua juuri hänen vuokseen. Sama pätee juhliin saapuviin vieraisiin: juhlien järjestäjän täytyy arvostaa ja kunnioittaa myös heitä aidosti onnistuakseen. Mielestäni useinkaan onnistuneet juhlat tarjoiluineen eivät ole kiinni rahasta vaan ennen kaikkea asenteesta ja siitä, että järjestäjä on laittanut itsensä likoon laiskottelun ja sohvalla makoilun sijasta. Juhlat eivät synny itsestään ja yhdessä yössä. Yllätys joillekin.

Vielä mietin sellaista, että jos muutaman täytekakun vääntäminen saa vanhemman liukumaan jo suorituskykynsä äärirajoille, miten voi olla mahdollista, että lapselta samaan aikaan odotetaan ylioppilastutkinnon läpäisyä? Millaisen mallin tällainen avuttomuus antaakaan? Herätys nyt ja haloo teille epäuskoiset "osaamattomat", eikös tämä ole ihan sitä elämän peruskauraa? Vähän asennetta ja uskoa nyt! Ja pois sieltä omalta mukavuusalueelta edes joskus.

Entäpä jos ei kiinnosta tussata taikinoiden ja kaulinten kanssa? Toisilla on muita haasteita elämässään, haastava työ, kiireiset opinnot tms. Ei se leipominen muutenkaan ole niin hauskaa puuhaa, moni kuluttaa vähäisen vapaa-aikansa siihen, mihin kokee intohimoa. Siksi niitä valmiita on, että niiden avulla voi hieman helpottaa elämää. Ei se sinusta mitenkään erinomaista ihmisteä tee, jos sinä viitsi ja jaksat läärätä ja leipoa joka jumalan pippaloihin. 

Niin, mitäpä sitä ei vanhempi tekisi lapsensa eteen? Ei näköjään paljon mitään, kun ei oo sitä intohimoa. MINÄ en halua, MINÄ en tunne intohimoa, MINUN ei tartte. MINÄ.

Joopa joo. Joku muu panostaa vaikka lapsen opintojen ja harrastusten tukemiseen sekä yhteiseen aikaan. Eiköhän se lapsi muuten arvostakin sellaista enemmän kuin känttyjä ja kakkuja. Sitä paitsi kyllähän jo rippikoukuikäinen saati yo-juhla ikäinen on jo niin iso, että jos mamman hankkimat käntyt eivät kelpaa, niin osannee leipoa itse parempia. Toisillehan nuo ostokakut kelpaavat oikein mainiosti, en ymmärrä että parin sinunkaltaisen takia olisi muutettava tyyliä, jos suurimmalle osalle asia ei ole ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota selvää, onko kukaan vieraista raskaana ja jos on, varmista että hekin voivat syödä.

Itse olin juhlissa raskaana. Pöydät notkuivat herkkuja, jousta itse pystyin syömään leivän lisäksi perunoita ja sysipahoja intialaistyylisiä linssipiiraita. Kyllä tuli paha mieli ja vitutus, kun ei ollut omia eväitäkään mukana. Se satutti, koska juhlat olivat sangen pienet ja sisareni järjestämät.

Fiksu vieras kertoo itse etukäteen. Raskaus ei ole tila, joka automaattisesti tuottaa sitä, että voi syödä esim. vain perunaa ja leipää.

Diabetes, keliakia on aivan eri asia ja niihin yleensä varaudutaan.

 

Minusta myös esim. vegaanin on kohteliasta itse kertoa ruokavaliostaan.

Suvussamme on mm. 2 jotka ovat pippurille allergisia. 4, jotka ovat mustaherukalle, 1 kala-allergikko. Lähiperhe tietää nämä ja osaa varautua, mutta jos juhlat on oudompien parissa, niin näistä kyllä minusta kuuluu infota itse (no mustaherukkaa nyt juuri kukaan ei käytä; mehuissa usein, mutta pippurit on yleensä useimissa lämpimissä ruuissa). Nämä on kuitenkin aika poikkeuserityisyyksiä.

Tässä tapauksessa sisko oli synnyttänyt reilu vuosi sitten ja tasan tarkkaan tiesi mun olevan toisella kolmanneksella. Sekä ruokarajoituksista.

Tarjolla oli montakin erilaista lihaa, jota en syö (ja tämä tiedossa). Kylmäsavulohta, tuorejuustoja ja muita pastöroimattomia juustoja, majoneesia salaatissa sekä ulkomaisia marjoja kuumentamattomana. Tuntui, että oikein valittu on ruuat siten etten niitä voi syödä.

Tuntui kiusanteolta, kun ei etukäteen kehoittanut ottamaan omia eväitä mukaan.

Mistä se sun siskosi oli löytänyt pastöroimattomaan maitoon tehtyjä tuorejuustoja? Itse en löydä vaikka kuinka erikoiskauppoja kierrän. Tai muutenkaan pästöroimattomaan maitoon tehtyjä juustoja. Ovat kyllä todella harvassa tässä maailmassa nykyään.

Hyvin moni juusto on pastöroimaton (vuohenjuustot, lampaanmaitojuustot, brie, monet kovat juustot) ja tuorejuustoista taasen ei aina erikseen tiedä.

Olisin voinut syödä esim. vihersalaattia, vihanneksia, hedelmiä, kypsennettyä kalaa, täytekakkua kotimaisista marjoista, leivonnaisia ilman sitä tuorejuustoa, canapeitä... edamia! Emmentalia! Siis vaikka mitä. Mut joo, mitäpä sitä valittamaan. Ap:lle siis neuvoksi, että jos joku läheisesi on raskaana ja haluat säilyttää välit, niin ota se huomioon :)

[/quote]

En ole väittänytkään leipovani jokaisiin juhliin. Jos luit ajatukseni, huomasit minun kommentoivan sitä, mitä juhlien järjestämisen tapa kertoo ihmisestä laajemmin. Ja kuten itsekin kommentisdasi osoitat ja tuot esillesi, kyse on viime kädessä arvoista, asioiden arvottamisesta ja valinnoista. Alkujaan toit myös esille rahattomuuden ja osaamattomuuden, joihin voi toki helpostikin vaikuttaa: itse tekeminen on usein edullisempaa kuin valmiiden tarjottavien ostaminen / tilaami en. Ja kuten monista kommenteista olemme saanwet lukea, itse tehdyt tarjottavat mielletään usein myös maukkaammiksi ja houkuttelevemmiksi. Raha ei sen sijaan korvaa kaikkea: huonolla suunnittelulla saa pilattua juhlat kuin juhlat, vaikka rahaa olisi kuin roskaa. Eli ei se ole aina rahasta kiinni. Huomioimalla toiset ihmiset tarkoin itsensä lisäksi/sijasta (ja tällä tarkoitan väistämättä hommia määrää x, vaikka tilaisi kaiken valmiinakin), voi saada ihmeitä aikaan pienelläkin budjetilla. Itseäni ärsyttääkin ehkä eniten piittaamaton ja itsekäs asenne, jossa kaiken tekemisen ja viitsimisen lähtökohtana on minä itse.[/quote]

Olen eri vastaaja kuin se, joka toi esille rahattomuuden tai osaamisen. Minusta ihmisestä laajemmin kertovat ihan muut seikat kuin tapa järjestää juhlia. Juhlat ovat vain pikkuruinen osa ihmisen elämää, en ymmärrä miksi juhlien tarjottavat saavat sinun miekessäsi noin suuren painoarvon.

Minusta sinun kommenttisi kertoo sinun pikkusieluisuudestasi. Et suostu hyväksymään kuin oman tapasi arvottaa asioita, järjestää juhlia ja elää elämää.

wt-mamma kirjoitti:

Aloin haaveilemaan unelmieni häämenusta:

Alkupaloiksi kasvis-ja lihatäytteisiä taikinanyyttejä (dumblings), nachoja ja salsaa

Pääruokana voissa kieritettyjä porkkanoita (söin kerran yksissä häissä ja voi luoja ne oli hyviä), salaattia (perus vihersalaatti ja sitten joku ruokaisampi salaatti), bataattiranskalaisia, jotain maukkaita burgereita (liha-ja kasvisversiot tietysti)

Hääkakku olisi karpalo-kinuski-kermakakku ja kahvipöydässä olisi jotain ihanan suklaisia leivonnaisia sekä paaaaaljon karkkia.

Jos saisit tuollaiset tarjoiltavat häissä, mitä ajattelisit?

Vilja-allergisina ajattelisin, että nälkä jäi.

Jos ennakkoon ei tämä sormiruokailu olisi ollut tiedossa, niin ehkä toivoisin, että silkkimekon sijaan olisin tullut farkuissa ja t-paidassa.