Huonoimmat tarjoilut virallisissa juhlissa (rippijuhlat, yo...)

Kuvottavia tarjottavia olette suurin osa tarjonneet! Älyättekö edes hävetä!?

Vittu mitä paskaa jotku mokkapalat ja voileipäpaskakakut. Munavoi se vasta yrjöttävää kanan perseestä tullutta mössöä on ja hyi saatana joku kermakakku missä on överimakeeta esanssi mansikkahilloa ja se Mehu-Katti mehu joutaa viemäriiin! Yyh ja kaikki kuivat keksit ja muut käntyt ja lötköt piirakat hyi helvetti oksennan pelkästä ajatuksesta ja joka juhlien jälkeen on aina vatsa sekaisin ja oksettaa! Hyi saatana, ettekö ihmiset enää arvosta kunnon raaka-aineita ja ravitsevaa ruokaa? Valkoitsa vehnää, transarasvaa ja sokeria kaadetaan solkenaan turpaan ja ai että sitä ollaan niin niin lihavia! Ja kuule pakastekalasta keitetty kalakeitto oli muuten viimeinen paskaruoka, jonka anoppi kitaani kaatoi viime juhlissa ja puun makuiset kuvottavat sukllaamuffinssit se akka löytää pian perseestään! 

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen suolaisiksi herkuiksi jotain ruokaisaa salaattia sekä voileipäkakkua. Lisäksi voi olla vaikka lohi-ruisnappeja (Googlaa) ja myös piirakat on kivoja.

Makeaksi hyviä on joku makea kakku ja jotain karkkia ja suklaata tai vaikka tuulihattuja.

Meillä oli lapsen rippijuhlissa lohivoileipiä tossa noin 10v sitten ja silloin vieraat ystävällisesti kommentoi että onpa vanhanaikaiset tarjottavat. Meille se oli kyllä ihan luksusta, kun ei ole yleensä varaa lohta ostella. Onhan se tietysti kurjaa että joutuu käymään köyhien juhlassa...

Vierailija kirjoitti:

Vittu mitä paskaa jotku mokkapalat ja voileipäpaskakakut. Munavoi se vasta yrjöttävää kanan perseestä tullutta mössöä on ja hyi saatana joku kermakakku missä on överimakeeta esanssi mansikkahilloa ja se Mehu-Katti mehu joutaa viemäriiin! Yyh ja kaikki kuivat keksit ja muut käntyt ja lötköt piirakat hyi helvetti oksennan pelkästä ajatuksesta ja joka juhlien jälkeen on aina vatsa sekaisin ja oksettaa! Hyi saatana, ettekö ihmiset enää arvosta kunnon raaka-aineita ja ravitsevaa ruokaa? Valkoitsa vehnää, transarasvaa ja sokeria kaadetaan solkenaan turpaan ja ai että sitä ollaan niin niin lihavia! Ja kuule pakastekalasta keitetty kalakeitto oli muuten viimeinen paskaruoka, jonka anoppi kitaani kaatoi viime juhlissa ja puun makuiset kuvottavat sukllaamuffinssit se akka löytää pian perseestään! 

Sulle kannattaiskin tarjota vain joku rauhoittava pilleri juhlissa :D

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on varmaan meidän juhlat. En osaa tehdä mitään itse, eikä ole äitejä, anoppeja ja siskoja tekemään.

Ammatin vuoksi varmaan kaikki luulee että rahaa on vaikka lampaat söis, todellisuudessa ihan tavallinen palkka ja tilistä tiliin elän, vielä yh.

En ymmärrä tätä nykyasennetta "en osaa tehdä mitään itse jne."! Ei varmasti kukaan muukaan osaa, ennen kuin on viitsinyt opetella. Syntymälahjana leipomistaito ei lankea kenellekään. Olet varmasti suorittanut suomalaisen peruskoulun? Silloin olet myös suorittanut kotitalouden ja väkisinkin oppinut ainakin perusasiat ruoanlaiton ja kodinhoidon perusteista. Netti on rautalankamalliin väännettyjä ohjeita pullollaan, kirjasto on täynnä ilmaisia leivontaoppaita ja kansalaisopistot ohjaavat kaiken tulotason ihmisiä. Mielestäni nämä asiat liittyvät enemmänkin sellaisten asioiden ympärille kuin viitseliäisyys, vaivan näkeminen, laiskuus, mukavuuden tavoittelu,vieraiden ja juhlittavan kunnioitus / huomioiminen. Laajemmassa mittakaavassa se kertoo ihmisen asenteesta perheeseen, sukuun, yhteisiin juhliin, juhlien aiheeseen. Se avaa myös näkökulmia juhlien / juhlittavan / vieraiden merkityksestä omalle itselle (juhlien järjestäjälle), kertoo paljon hänen asenteistaan juhlallisuuksiin yleensä, ajatuksistaan ja näkemyksistään elämästä jne. Viime kädessä voidaan juhlien järjestäjän kertovan kokonaisuudella ja toiminnallaan jotakin oleellista omista arvoistaan, maailmankatsomuksestaan (😉) ja mielipiteistään yhteiskuntaa ja sen järjestäytynyttä sosiaalista normistoa kohtaan. Tarjoiluilla tai niiden puutteella voi haistattaa pitkät "koko vitun suvulle kun kaikki maksaa ja on vaan niin vitun vaikiaa, nyt ku ei millään tänään eikä huomennakaan jaksais vaan kiinnostaa..."

Se, että heittää halvalla pöytään kuivaneen pullankäntyn, ei kerro aina taloudellisesta ahdingosta ja taitamattomuudesta (joskus kyllä siitäkin), vaan paljon enemmästä. Helppojen ja "hyvien" syiden taakse on vain niin helppo piilottaa itsensä ja todelliset ajatuksensa.

Ja sitten kun opettelijana teen yo-juhliin täytekakun, kirjoitellaan tällä palstalla vetisestä palaneesta täytekakusta, josta kermat valuivat pöydälle. Kukaan arvosta sitä, että edes yritin. Näkevät vaan sen lopputuloksen.

No ei kai ole tarkoituskaan laittaa sitä heikkoa harjoitteluversiota tarjolle. Perusleipominen ja ruoanlaitto ei ole mitään avaruustiedettä. Muutaman kakkupohjakokeilun jälkeen (ainekset maksavat pelkkään pieneen pohjaan alle 50c, isompaankin euron pari). Kerman vaahdottelua voi harjoitella vanhaksi menevällä ylipäivätarjouskermalla. Samoin kannattaa tehdä vain pieniä kokeilueriä muista tarjottavista. Kuten useimmat elämän asiat, tämäkin vaatii harjoitusta. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Onnistuminen vaatii halua luoda onnistuneet juhlat. Ja tietenkin täytyy kokea juuri kyseisten juhlien järjestäminen tärkeäksi, juhlittava läheiseksi ja arvokkaaksi, että haluaa vaivautua juuri hänen vuokseen. Sama pätee juhliin saapuviin vieraisiin: juhlien järjestäjän täytyy arvostaa ja kunnioittaa myös heitä aidosti onnistuakseen. Mielestäni useinkaan onnistuneet juhlat tarjoiluineen eivät ole kiinni rahasta vaan ennen kaikkea asenteesta ja siitä, että järjestäjä on laittanut itsensä likoon laiskottelun ja sohvalla makoilun sijasta. Juhlat eivät synny itsestään ja yhdessä yössä. Yllätys joillekin.

Vielä mietin sellaista, että jos muutaman täytekakun vääntäminen saa vanhemman liukumaan jo suorituskykynsä äärirajoille, miten voi olla mahdollista, että lapselta samaan aikaan odotetaan ylioppilastutkinnon läpäisyä? Millaisen mallin tällainen avuttomuus antaakaan? Herätys nyt ja haloo teille epäuskoiset "osaamattomat", eikös tämä ole ihan sitä elämän peruskauraa? Vähän asennetta ja uskoa nyt! Ja pois sieltä omalta mukavuusalueelta edes joskus.

Se oli pohjanoteeraus kun kahviin ei ollut maitoa, niin emäntä sitten lypsi kermakannuun kahvimaitoa omasta tissistään, imettävä kun oli. Kahvit jätin kyllä sillä kertaa juomatta...hyi...

Jopas kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on varmaan meidän juhlat. En osaa tehdä mitään itse, eikä ole äitejä, anoppeja ja siskoja tekemään.

Ammatin vuoksi varmaan kaikki luulee että rahaa on vaikka lampaat söis, todellisuudessa ihan tavallinen palkka ja tilistä tiliin elän, vielä yh.

En ymmärrä tätä nykyasennetta "en osaa tehdä mitään itse jne."! Ei varmasti kukaan muukaan osaa, ennen kuin on viitsinyt opetella. Syntymälahjana leipomistaito ei lankea kenellekään. Olet varmasti suorittanut suomalaisen peruskoulun? Silloin olet myös suorittanut kotitalouden ja väkisinkin oppinut ainakin perusasiat ruoanlaiton ja kodinhoidon perusteista. Netti on rautalankamalliin väännettyjä ohjeita pullollaan, kirjasto on täynnä ilmaisia leivontaoppaita ja kansalaisopistot ohjaavat kaiken tulotason ihmisiä. Mielestäni nämä asiat liittyvät enemmänkin sellaisten asioiden ympärille kuin viitseliäisyys, vaivan näkeminen, laiskuus, mukavuuden tavoittelu,vieraiden ja juhlittavan kunnioitus / huomioiminen. Laajemmassa mittakaavassa se kertoo ihmisen asenteesta perheeseen, sukuun, yhteisiin juhliin, juhlien aiheeseen. Se avaa myös näkökulmia juhlien / juhlittavan / vieraiden merkityksestä omalle itselle (juhlien järjestäjälle), kertoo paljon hänen asenteistaan juhlallisuuksiin yleensä, ajatuksistaan ja näkemyksistään elämästä jne. Viime kädessä voidaan juhlien järjestäjän kertovan kokonaisuudella ja toiminnallaan jotakin oleellista omista arvoistaan, maailmankatsomuksestaan (😉) ja mielipiteistään yhteiskuntaa ja sen järjestäytynyttä sosiaalista normistoa kohtaan. Tarjoiluilla tai niiden puutteella voi haistattaa pitkät "koko vitun suvulle kun kaikki maksaa ja on vaan niin vitun vaikiaa, nyt ku ei millään tänään eikä huomennakaan jaksais vaan kiinnostaa..."

Se, että heittää halvalla pöytään kuivaneen pullankäntyn, ei kerro aina taloudellisesta ahdingosta ja taitamattomuudesta (joskus kyllä siitäkin), vaan paljon enemmästä. Helppojen ja "hyvien" syiden taakse on vain niin helppo piilottaa itsensä ja todelliset ajatuksensa.

Ja sitten kun opettelijana teen yo-juhliin täytekakun, kirjoitellaan tällä palstalla vetisestä palaneesta täytekakusta, josta kermat valuivat pöydälle. Kukaan arvosta sitä, että edes yritin. Näkevät vaan sen lopputuloksen.

No ei kai ole tarkoituskaan laittaa sitä heikkoa harjoitteluversiota tarjolle. Perusleipominen ja ruoanlaitto ei ole mitään avaruustiedettä. Muutaman kakkupohjakokeilun jälkeen (ainekset maksavat pelkkään pieneen pohjaan alle 50c, isompaankin euron pari). Kerman vaahdottelua voi harjoitella vanhaksi menevällä ylipäivätarjouskermalla. Samoin kannattaa tehdä vain pieniä kokeilueriä muista tarjottavista. Kuten useimmat elämän asiat, tämäkin vaatii harjoitusta. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Onnistuminen vaatii halua luoda onnistuneet juhlat. Ja tietenkin täytyy kokea juuri kyseisten juhlien järjestäminen tärkeäksi, juhlittava läheiseksi ja arvokkaaksi, että haluaa vaivautua juuri hänen vuokseen. Sama pätee juhliin saapuviin vieraisiin: juhlien järjestäjän täytyy arvostaa ja kunnioittaa myös heitä aidosti onnistuakseen. Mielestäni useinkaan onnistuneet juhlat tarjoiluineen eivät ole kiinni rahasta vaan ennen kaikkea asenteesta ja siitä, että järjestäjä on laittanut itsensä likoon laiskottelun ja sohvalla makoilun sijasta. Juhlat eivät synny itsestään ja yhdessä yössä. Yllätys joillekin.

Vielä mietin sellaista, että jos muutaman täytekakun vääntäminen saa vanhemman liukumaan jo suorituskykynsä äärirajoille, miten voi olla mahdollista, että lapselta samaan aikaan odotetaan ylioppilastutkinnon läpäisyä? Millaisen mallin tällainen avuttomuus antaakaan? Herätys nyt ja haloo teille epäuskoiset "osaamattomat", eikös tämä ole ihan sitä elämän peruskauraa? Vähän asennetta ja uskoa nyt! Ja pois sieltä omalta mukavuusalueelta edes joskus.

Entäpä jos ei kiinnosta tussata taikinoiden ja kaulinten kanssa? Toisilla on muita haasteita elämässään, haastava työ, kiireiset opinnot tms. Ei se leipominen muutenkaan ole niin hauskaa puuhaa, moni kuluttaa vähäisen vapaa-aikansa siihen, mihin kokee intohimoa. Siksi niitä valmiita on, että niiden avulla voi hieman helpottaa elämää. Ei se sinusta mitenkään erinomaista ihmisteä tee, jos sinä viitsi ja jaksat läärätä ja leipoa joka jumalan pippaloihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vittu mitä paskaa jotku mokkapalat ja voileipäpaskakakut. Munavoi se vasta yrjöttävää kanan perseestä tullutta mössöä on ja hyi saatana joku kermakakku missä on överimakeeta esanssi mansikkahilloa ja se Mehu-Katti mehu joutaa viemäriiin! Yyh ja kaikki kuivat keksit ja muut käntyt ja lötköt piirakat hyi helvetti oksennan pelkästä ajatuksesta ja joka juhlien jälkeen on aina vatsa sekaisin ja oksettaa! Hyi saatana, ettekö ihmiset enää arvosta kunnon raaka-aineita ja ravitsevaa ruokaa? Valkoitsa vehnää, transarasvaa ja sokeria kaadetaan solkenaan turpaan ja ai että sitä ollaan niin niin lihavia! Ja kuule pakastekalasta keitetty kalakeitto oli muuten viimeinen paskaruoka, jonka anoppi kitaani kaatoi viime juhlissa ja puun makuiset kuvottavat sukllaamuffinssit se akka löytää pian perseestään! 

Joko kilojen karisemisen myötä tai vain tranrasvavajeen ja sokerinpuutoksen vuoksi sinulta katosi ilmeisesti myös kyky vuorovaikutukselliseen kommunikointiin ja toista huomioivaan ilmaisuun. Harmittavaa, sillä ulosannissasi ajoittain pilkahtava selkeä ideologisuus ja kantaaottava asenne vihjaa huomionarvoisiin ajatuksiin, jotka valitettavasti hautautuvat vittupaskasaasteen alle. Anopiltasi saattaa huonojen ja ala-arvoisiksi mieltämiesi ruokien vastapainoksi löytyä sydämen sivistystä.

Vanhanaikaista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen suolaisiksi herkuiksi jotain ruokaisaa salaattia sekä voileipäkakkua. Lisäksi voi olla vaikka lohi-ruisnappeja (Googlaa) ja myös piirakat on kivoja.

Makeaksi hyviä on joku makea kakku ja jotain karkkia ja suklaata tai vaikka tuulihattuja.

Meillä oli lapsen rippijuhlissa lohivoileipiä tossa noin 10v sitten ja silloin vieraat ystävällisesti kommentoi että onpa vanhanaikaiset tarjottavat. Meille se oli kyllä ihan luksusta, kun ei ole yleensä varaa lohta ostella. Onhan se tietysti kurjaa että joutuu käymään köyhien juhlassa...

Kuulostaapa pahalta, hyh! 

Vanhanaikaista kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen suolaisiksi herkuiksi jotain ruokaisaa salaattia sekä voileipäkakkua. Lisäksi voi olla vaikka lohi-ruisnappeja (Googlaa) ja myös piirakat on kivoja.

Makeaksi hyviä on joku makea kakku ja jotain karkkia ja suklaata tai vaikka tuulihattuja.

Meillä oli lapsen rippijuhlissa lohivoileipiä tossa noin 10v sitten ja silloin vieraat ystävällisesti kommentoi että onpa vanhanaikaiset tarjottavat. Meille se oli kyllä ihan luksusta, kun ei ole yleensä varaa lohta ostella. Onhan se tietysti kurjaa että joutuu käymään köyhien juhlassa...

Olipa törkeitä vieraita. Sen verran pitäisi olla käytöstapoja, ettei mene juhlien järjestäjille (tai heidän kuullensa) tarjottavia moittimaan vaikka ei omaan mieleen olisikaan. En nyt kommentoi noita lohivoileipiä sen kummemmin, mutta oli tarjottavat mitä vain, niin vieraallakin pitäisi olla normaalit käytöstavat. Yleensä jo pienillekin lapsille opetetaan miten vieraissa ollessa käyttäydytään.

Vierailija kirjoitti:

Tällainen juttu tuli mieleen viime kesän rippijuhlistamme:

Meillä oli konfirmaatio jo klo 10 ja vieraat tulivat pääosin pitkän matkan takaa. Meillä oli tavallaan "lounaaksi" ensin kahta erilaista salaattia ja suolaisia piirakoita, jotka tekivätkin kauppansa. Yllättäen lapsivieraita varten varattu kinkkupizza maistui myös aikuisille. 

Juomana oli tuossa vaiheessa kivennäisvettä, jäävettä, mökkipaikkakunnan olutta, mehua ja löytyi myös paria erilaista limsaa.

Ajatuksena oli, että kahvi on sitten kakun kanssa sen jälkeen kun on syöty suolaiset. Heti alkuun oli kyllä pöydässä pientä makeaakin, kuten rippilapsen siskon tekemiä kuppikakkuja, pikkuleipiä jne. 

Infotiin kyllä tietenkin, että tässä ensin ruokaisampaa tarjottavaa ja sen jälkeen tarjolla on kakkukahvit.

Miehen sukulaiset alkoivat kuitenkin kyselemään kahvin perään jo noiden suolaisten tarjottavien kanssa. No ei muuta kuin kahvia keittämään, mutta tää ei tullut mieleen :) Eli hyvä varautua tällaiseenkin, jos tarjoaa ns. ruokaa, että osa vieraista haluaa jo siinä vaiheessa kahvia.

Mä oon näitä kahvinjuojia ruuan jälkeen. On tuskaisaa odottaa ruuan jälkeen tunti tai pari kahvia, kun meinaa nukahtaa eikä millään jaksaisi keskustella kenenkään kanssa, kun tekisi mieli vaan pitää silmiä kiinni ja kadota jonnekin. Eli suosittelen sitä, että olisi edes yks termarillinen kahvia hätäisimmille jossain nurkassa, vaikka se hienompi kahvitarjoilu olisi vähän myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittu mitä paskaa jotku mokkapalat ja voileipäpaskakakut. Munavoi se vasta yrjöttävää kanan perseestä tullutta mössöä on ja hyi saatana joku kermakakku missä on överimakeeta esanssi mansikkahilloa ja se Mehu-Katti mehu joutaa viemäriiin! Yyh ja kaikki kuivat keksit ja muut käntyt ja lötköt piirakat hyi helvetti oksennan pelkästä ajatuksesta ja joka juhlien jälkeen on aina vatsa sekaisin ja oksettaa! Hyi saatana, ettekö ihmiset enää arvosta kunnon raaka-aineita ja ravitsevaa ruokaa? Valkoitsa vehnää, transarasvaa ja sokeria kaadetaan solkenaan turpaan ja ai että sitä ollaan niin niin lihavia! Ja kuule pakastekalasta keitetty kalakeitto oli muuten viimeinen paskaruoka, jonka anoppi kitaani kaatoi viime juhlissa ja puun makuiset kuvottavat sukllaamuffinssit se akka löytää pian perseestään! 

Joko kilojen karisemisen myötä tai vain tranrasvavajeen ja sokerinpuutoksen vuoksi sinulta katosi ilmeisesti myös kyky vuorovaikutukselliseen kommunikointiin ja toista huomioivaan ilmaisuun. Harmittavaa, sillä ulosannissasi ajoittain pilkahtava selkeä ideologisuus ja kantaaottava asenne vihjaa huomionarvoisiin ajatuksiin, jotka valitettavasti hautautuvat vittupaskasaasteen alle. Anopiltasi saattaa huonojen ja ala-arvoisiksi mieltämiesi ruokien vastapainoksi löytyä sydämen sivistystä.

Menikö tunteisiin? Mitä se sellainen sydämen sivistys on, kun pakotetaan myrkyttämään kehoa ala-arvoisella sonnalla? 

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on varmaan meidän juhlat. En osaa tehdä mitään itse, eikä ole äitejä, anoppeja ja siskoja tekemään.

Ammatin vuoksi varmaan kaikki luulee että rahaa on vaikka lampaat söis, todellisuudessa ihan tavallinen palkka ja tilistä tiliin elän, vielä yh.

En ymmärrä tätä nykyasennetta "en osaa tehdä mitään itse jne."! Ei varmasti kukaan muukaan osaa, ennen kuin on viitsinyt opetella. Syntymälahjana leipomistaito ei lankea kenellekään. Olet varmasti suorittanut suomalaisen peruskoulun? Silloin olet myös suorittanut kotitalouden ja väkisinkin oppinut ainakin perusasiat ruoanlaiton ja kodinhoidon perusteista. Netti on rautalankamalliin väännettyjä ohjeita pullollaan, kirjasto on täynnä ilmaisia leivontaoppaita ja kansalaisopistot ohjaavat kaiken tulotason ihmisiä. Mielestäni nämä asiat liittyvät enemmänkin sellaisten asioiden ympärille kuin viitseliäisyys, vaivan näkeminen, laiskuus, mukavuuden tavoittelu,vieraiden ja juhlittavan kunnioitus / huomioiminen. Laajemmassa mittakaavassa se kertoo ihmisen asenteesta perheeseen, sukuun, yhteisiin juhliin, juhlien aiheeseen. Se avaa myös näkökulmia juhlien / juhlittavan / vieraiden merkityksestä omalle itselle (juhlien järjestäjälle), kertoo paljon hänen asenteistaan juhlallisuuksiin yleensä, ajatuksistaan ja näkemyksistään elämästä jne. Viime kädessä voidaan juhlien järjestäjän kertovan kokonaisuudella ja toiminnallaan jotakin oleellista omista arvoistaan, maailmankatsomuksestaan (😉) ja mielipiteistään yhteiskuntaa ja sen järjestäytynyttä sosiaalista normistoa kohtaan. Tarjoiluilla tai niiden puutteella voi haistattaa pitkät "koko vitun suvulle kun kaikki maksaa ja on vaan niin vitun vaikiaa, nyt ku ei millään tänään eikä huomennakaan jaksais vaan kiinnostaa..."

Se, että heittää halvalla pöytään kuivaneen pullankäntyn, ei kerro aina taloudellisesta ahdingosta ja taitamattomuudesta (joskus kyllä siitäkin), vaan paljon enemmästä. Helppojen ja "hyvien" syiden taakse on vain niin helppo piilottaa itsensä ja todelliset ajatuksensa.

Ja sitten kun opettelijana teen yo-juhliin täytekakun, kirjoitellaan tällä palstalla vetisestä palaneesta täytekakusta, josta kermat valuivat pöydälle. Kukaan arvosta sitä, että edes yritin. Näkevät vaan sen lopputuloksen.

No ei kai ole tarkoituskaan laittaa sitä heikkoa harjoitteluversiota tarjolle. Perusleipominen ja ruoanlaitto ei ole mitään avaruustiedettä. Muutaman kakkupohjakokeilun jälkeen (ainekset maksavat pelkkään pieneen pohjaan alle 50c, isompaankin euron pari). Kerman vaahdottelua voi harjoitella vanhaksi menevällä ylipäivätarjouskermalla. Samoin kannattaa tehdä vain pieniä kokeilueriä muista tarjottavista. Kuten useimmat elämän asiat, tämäkin vaatii harjoitusta. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Onnistuminen vaatii halua luoda onnistuneet juhlat. Ja tietenkin täytyy kokea juuri kyseisten juhlien järjestäminen tärkeäksi, juhlittava läheiseksi ja arvokkaaksi, että haluaa vaivautua juuri hänen vuokseen. Sama pätee juhliin saapuviin vieraisiin: juhlien järjestäjän täytyy arvostaa ja kunnioittaa myös heitä aidosti onnistuakseen. Mielestäni useinkaan onnistuneet juhlat tarjoiluineen eivät ole kiinni rahasta vaan ennen kaikkea asenteesta ja siitä, että järjestäjä on laittanut itsensä likoon laiskottelun ja sohvalla makoilun sijasta. Juhlat eivät synny itsestään ja yhdessä yössä. Yllätys joillekin.

Vielä mietin sellaista, että jos muutaman täytekakun vääntäminen saa vanhemman liukumaan jo suorituskykynsä äärirajoille, miten voi olla mahdollista, että lapselta samaan aikaan odotetaan ylioppilastutkinnon läpäisyä? Millaisen mallin tällainen avuttomuus antaakaan? Herätys nyt ja haloo teille epäuskoiset "osaamattomat", eikös tämä ole ihan sitä elämän peruskauraa? Vähän asennetta ja uskoa nyt! Ja pois sieltä omalta mukavuusalueelta edes joskus.

Entäpä jos ei kiinnosta tussata taikinoiden ja kaulinten kanssa? Toisilla on muita haasteita elämässään, haastava työ, kiireiset opinnot tms. Ei se leipominen muutenkaan ole niin hauskaa puuhaa, moni kuluttaa vähäisen vapaa-aikansa siihen, mihin kokee intohimoa. Siksi niitä valmiita on, että niiden avulla voi hieman helpottaa elämää. Ei se sinusta mitenkään erinomaista ihmisteä tee, jos sinä viitsi ja jaksat läärätä ja leipoa joka jumalan pippaloihin. 

Niin, mitäpä sitä ei vanhempi tekisi lapsensa eteen? Ei näköjään paljon mitään, kun ei oo sitä intohimoa. MINÄ en halua, MINÄ en tunne intohimoa, MINUN ei tartte. MINÄ.

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on varmaan meidän juhlat. En osaa tehdä mitään itse, eikä ole äitejä, anoppeja ja siskoja tekemään.

Ammatin vuoksi varmaan kaikki luulee että rahaa on vaikka lampaat söis, todellisuudessa ihan tavallinen palkka ja tilistä tiliin elän, vielä yh.

En ymmärrä tätä nykyasennetta "en osaa tehdä mitään itse jne."! Ei varmasti kukaan muukaan osaa, ennen kuin on viitsinyt opetella. Syntymälahjana leipomistaito ei lankea kenellekään. Olet varmasti suorittanut suomalaisen peruskoulun? Silloin olet myös suorittanut kotitalouden ja väkisinkin oppinut ainakin perusasiat ruoanlaiton ja kodinhoidon perusteista. Netti on rautalankamalliin väännettyjä ohjeita pullollaan, kirjasto on täynnä ilmaisia leivontaoppaita ja kansalaisopistot ohjaavat kaiken tulotason ihmisiä. Mielestäni nämä asiat liittyvät enemmänkin sellaisten asioiden ympärille kuin viitseliäisyys, vaivan näkeminen, laiskuus, mukavuuden tavoittelu,vieraiden ja juhlittavan kunnioitus / huomioiminen. Laajemmassa mittakaavassa se kertoo ihmisen asenteesta perheeseen, sukuun, yhteisiin juhliin, juhlien aiheeseen. Se avaa myös näkökulmia juhlien / juhlittavan / vieraiden merkityksestä omalle itselle (juhlien järjestäjälle), kertoo paljon hänen asenteistaan juhlallisuuksiin yleensä, ajatuksistaan ja näkemyksistään elämästä jne. Viime kädessä voidaan juhlien järjestäjän kertovan kokonaisuudella ja toiminnallaan jotakin oleellista omista arvoistaan, maailmankatsomuksestaan (😉) ja mielipiteistään yhteiskuntaa ja sen järjestäytynyttä sosiaalista normistoa kohtaan. Tarjoiluilla tai niiden puutteella voi haistattaa pitkät "koko vitun suvulle kun kaikki maksaa ja on vaan niin vitun vaikiaa, nyt ku ei millään tänään eikä huomennakaan jaksais vaan kiinnostaa..."

Se, että heittää halvalla pöytään kuivaneen pullankäntyn, ei kerro aina taloudellisesta ahdingosta ja taitamattomuudesta (joskus kyllä siitäkin), vaan paljon enemmästä. Helppojen ja "hyvien" syiden taakse on vain niin helppo piilottaa itsensä ja todelliset ajatuksensa.

Ja sitten kun opettelijana teen yo-juhliin täytekakun, kirjoitellaan tällä palstalla vetisestä palaneesta täytekakusta, josta kermat valuivat pöydälle. Kukaan arvosta sitä, että edes yritin. Näkevät vaan sen lopputuloksen.

No ei kai ole tarkoituskaan laittaa sitä heikkoa harjoitteluversiota tarjolle. Perusleipominen ja ruoanlaitto ei ole mitään avaruustiedettä. Muutaman kakkupohjakokeilun jälkeen (ainekset maksavat pelkkään pieneen pohjaan alle 50c, isompaankin euron pari). Kerman vaahdottelua voi harjoitella vanhaksi menevällä ylipäivätarjouskermalla. Samoin kannattaa tehdä vain pieniä kokeilueriä muista tarjottavista. Kuten useimmat elämän asiat, tämäkin vaatii harjoitusta. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Onnistuminen vaatii halua luoda onnistuneet juhlat. Ja tietenkin täytyy kokea juuri kyseisten juhlien järjestäminen tärkeäksi, juhlittava läheiseksi ja arvokkaaksi, että haluaa vaivautua juuri hänen vuokseen. Sama pätee juhliin saapuviin vieraisiin: juhlien järjestäjän täytyy arvostaa ja kunnioittaa myös heitä aidosti onnistuakseen. Mielestäni useinkaan onnistuneet juhlat tarjoiluineen eivät ole kiinni rahasta vaan ennen kaikkea asenteesta ja siitä, että järjestäjä on laittanut itsensä likoon laiskottelun ja sohvalla makoilun sijasta. Juhlat eivät synny itsestään ja yhdessä yössä. Yllätys joillekin.

Vielä mietin sellaista, että jos muutaman täytekakun vääntäminen saa vanhemman liukumaan jo suorituskykynsä äärirajoille, miten voi olla mahdollista, että lapselta samaan aikaan odotetaan ylioppilastutkinnon läpäisyä? Millaisen mallin tällainen avuttomuus antaakaan? Herätys nyt ja haloo teille epäuskoiset "osaamattomat", eikös tämä ole ihan sitä elämän peruskauraa? Vähän asennetta ja uskoa nyt! Ja pois sieltä omalta mukavuusalueelta edes joskus.

Entäpä jos ei kiinnosta tussata taikinoiden ja kaulinten kanssa? Toisilla on muita haasteita elämässään, haastava työ, kiireiset opinnot tms. Ei se leipominen muutenkaan ole niin hauskaa puuhaa, moni kuluttaa vähäisen vapaa-aikansa siihen, mihin kokee intohimoa. Siksi niitä valmiita on, että niiden avulla voi hieman helpottaa elämää. Ei se sinusta mitenkään erinomaista ihmisteä tee, jos sinä viitsi ja jaksat läärätä ja leipoa joka jumalan pippaloihin. 

Itse oikeasti nautin todella paljon leipomisesta ja leivon aina kun sopiva tilaisuus tulee, tykkään kokeilla uutta leipomisen suhteen yms, mutta yhdyn silti tähän viestiin ihan täysin. Nykypäivänä saa ihan rauhassa jokainen keskittyä niihin asioihin jotka kokee mielekkääksi. Jos minä pitäisin leipomista epämiellyttävänä, ihan tasan tarkkaan tilaisin vaikka jostain leipomosta ne leipomukset juhliini enkä tuhlaisi leipomiseen aikaani. Samallahan siinä työllistäisi suomalaisia yrittäjiä. :) Samalla periaatteella minulla käy siivooja - en vaan jumalauta voi sietää siivoamista ja on parempaakin tekemistä, joten MIKSI minun pitäisi tuhlata siihen aikaa? Vain siksi että joku martta sormi ojossa neuvoo kuinka hyvän naisen kuuluu tehdä niin? Ei kiitos. Leipominen on minusta ihanan rentouttavaa (oikeasti! :D ) ja hauskaa puuhaa joten teen sitä mielelläni, mutta ei tulisi mieleenkään olettaa että kaikkien muidenkin on pakko alkaa väsätä jotain kakkuja ihan vain siksi että niin nyt muka pitää tehdä. 

Sori OT!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on varmaan meidän juhlat. En osaa tehdä mitään itse, eikä ole äitejä, anoppeja ja siskoja tekemään.

Ammatin vuoksi varmaan kaikki luulee että rahaa on vaikka lampaat söis, todellisuudessa ihan tavallinen palkka ja tilistä tiliin elän, vielä yh.

En ymmärrä tätä nykyasennetta "en osaa tehdä mitään itse jne."! Ei varmasti kukaan muukaan osaa, ennen kuin on viitsinyt opetella. Syntymälahjana leipomistaito ei lankea kenellekään. Olet varmasti suorittanut suomalaisen peruskoulun? Silloin olet myös suorittanut kotitalouden ja väkisinkin oppinut ainakin perusasiat ruoanlaiton ja kodinhoidon perusteista. Netti on rautalankamalliin väännettyjä ohjeita pullollaan, kirjasto on täynnä ilmaisia leivontaoppaita ja kansalaisopistot ohjaavat kaiken tulotason ihmisiä. Mielestäni nämä asiat liittyvät enemmänkin sellaisten asioiden ympärille kuin viitseliäisyys, vaivan näkeminen, laiskuus, mukavuuden tavoittelu,vieraiden ja juhlittavan kunnioitus / huomioiminen. Laajemmassa mittakaavassa se kertoo ihmisen asenteesta perheeseen, sukuun, yhteisiin juhliin, juhlien aiheeseen. Se avaa myös näkökulmia juhlien / juhlittavan / vieraiden merkityksestä omalle itselle (juhlien järjestäjälle), kertoo paljon hänen asenteistaan juhlallisuuksiin yleensä, ajatuksistaan ja näkemyksistään elämästä jne. Viime kädessä voidaan juhlien järjestäjän kertovan kokonaisuudella ja toiminnallaan jotakin oleellista omista arvoistaan, maailmankatsomuksestaan (😉) ja mielipiteistään yhteiskuntaa ja sen järjestäytynyttä sosiaalista normistoa kohtaan. Tarjoiluilla tai niiden puutteella voi haistattaa pitkät "koko vitun suvulle kun kaikki maksaa ja on vaan niin vitun vaikiaa, nyt ku ei millään tänään eikä huomennakaan jaksais vaan kiinnostaa..."

Se, että heittää halvalla pöytään kuivaneen pullankäntyn, ei kerro aina taloudellisesta ahdingosta ja taitamattomuudesta (joskus kyllä siitäkin), vaan paljon enemmästä. Helppojen ja "hyvien" syiden taakse on vain niin helppo piilottaa itsensä ja todelliset ajatuksensa.

Ja sitten kun opettelijana teen yo-juhliin täytekakun, kirjoitellaan tällä palstalla vetisestä palaneesta täytekakusta, josta kermat valuivat pöydälle. Kukaan arvosta sitä, että edes yritin. Näkevät vaan sen lopputuloksen.

No ei kai ole tarkoituskaan laittaa sitä heikkoa harjoitteluversiota tarjolle. Perusleipominen ja ruoanlaitto ei ole mitään avaruustiedettä. Muutaman kakkupohjakokeilun jälkeen (ainekset maksavat pelkkään pieneen pohjaan alle 50c, isompaankin euron pari). Kerman vaahdottelua voi harjoitella vanhaksi menevällä ylipäivätarjouskermalla. Samoin kannattaa tehdä vain pieniä kokeilueriä muista tarjottavista. Kuten useimmat elämän asiat, tämäkin vaatii harjoitusta. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Onnistuminen vaatii halua luoda onnistuneet juhlat. Ja tietenkin täytyy kokea juuri kyseisten juhlien järjestäminen tärkeäksi, juhlittava läheiseksi ja arvokkaaksi, että haluaa vaivautua juuri hänen vuokseen. Sama pätee juhliin saapuviin vieraisiin: juhlien järjestäjän täytyy arvostaa ja kunnioittaa myös heitä aidosti onnistuakseen. Mielestäni useinkaan onnistuneet juhlat tarjoiluineen eivät ole kiinni rahasta vaan ennen kaikkea asenteesta ja siitä, että järjestäjä on laittanut itsensä likoon laiskottelun ja sohvalla makoilun sijasta. Juhlat eivät synny itsestään ja yhdessä yössä. Yllätys joillekin.

Vielä mietin sellaista, että jos muutaman täytekakun vääntäminen saa vanhemman liukumaan jo suorituskykynsä äärirajoille, miten voi olla mahdollista, että lapselta samaan aikaan odotetaan ylioppilastutkinnon läpäisyä? Millaisen mallin tällainen avuttomuus antaakaan? Herätys nyt ja haloo teille epäuskoiset "osaamattomat", eikös tämä ole ihan sitä elämän peruskauraa? Vähän asennetta ja uskoa nyt! Ja pois sieltä omalta mukavuusalueelta edes joskus.

Entäpä jos ei kiinnosta tussata taikinoiden ja kaulinten kanssa? Toisilla on muita haasteita elämässään, haastava työ, kiireiset opinnot tms. Ei se leipominen muutenkaan ole niin hauskaa puuhaa, moni kuluttaa vähäisen vapaa-aikansa siihen, mihin kokee intohimoa. Siksi niitä valmiita on, että niiden avulla voi hieman helpottaa elämää. Ei se sinusta mitenkään erinomaista ihmisteä tee, jos sinä viitsi ja jaksat läärätä ja leipoa joka jumalan pippaloihin. 

Niin, mitäpä sitä ei vanhempi tekisi lapsensa eteen? Ei näköjään paljon mitään, kun ei oo sitä intohimoa. MINÄ en halua, MINÄ en tunne intohimoa, MINUN ei tartte. MINÄ.

Vittu mikä marttyyri. Minä ainakin olisin lapsena ottanut mieluummin äidin joka ei hikihatussa ja stressi päällä olisi vääntänyt yötä myöten taikinoita töiden ja muiden kotihommien jälkeen vaan ollut vaikka senkin ajan meidän lasten kanssa... Siitä hyvästä oikein mielellään söisi leipomon tai kaupan leivonnaisia. Eri asia jos se äiti nauttii siitä mitä tekee, se tekee koko elämästä ihan erilaista, myös siitä koko perheen kotielämästä.

Miksi ÄIDIN pitää teinin juhliin leipoa omin kätösin. Isältä kukaan ei odota mitään panosta koko juhliin, kunhan ei kännää liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittu mitä paskaa jotku mokkapalat ja voileipäpaskakakut. Munavoi se vasta yrjöttävää kanan perseestä tullutta mössöä on ja hyi saatana joku kermakakku missä on överimakeeta esanssi mansikkahilloa ja se Mehu-Katti mehu joutaa viemäriiin! Yyh ja kaikki kuivat keksit ja muut käntyt ja lötköt piirakat hyi helvetti oksennan pelkästä ajatuksesta ja joka juhlien jälkeen on aina vatsa sekaisin ja oksettaa! Hyi saatana, ettekö ihmiset enää arvosta kunnon raaka-aineita ja ravitsevaa ruokaa? Valkoitsa vehnää, transarasvaa ja sokeria kaadetaan solkenaan turpaan ja ai että sitä ollaan niin niin lihavia! Ja kuule pakastekalasta keitetty kalakeitto oli muuten viimeinen paskaruoka, jonka anoppi kitaani kaatoi viime juhlissa ja puun makuiset kuvottavat sukllaamuffinssit se akka löytää pian perseestään! 

Joko kilojen karisemisen myötä tai vain tranrasvavajeen ja sokerinpuutoksen vuoksi sinulta katosi ilmeisesti myös kyky vuorovaikutukselliseen kommunikointiin ja toista huomioivaan ilmaisuun. Harmittavaa, sillä ulosannissasi ajoittain pilkahtava selkeä ideologisuus ja kantaaottava asenne vihjaa huomionarvoisiin ajatuksiin, jotka valitettavasti hautautuvat vittupaskasaasteen alle. Anopiltasi saattaa huonojen ja ala-arvoisiksi mieltämiesi ruokien vastapainoksi löytyä sydämen sivistystä.

Menikö tunteisiin? Mitä se sellainen sydämen sivistys on, kun pakotetaan myrkyttämään kehoa ala-arvoisella sonnalla? 

Kyllä sinä olet tässä se jolla näytti tunteisiin menevän, jopa niin pikkujutusta kuin siitä mitä joku juhlissaan tarjoilee. Vaikutat sellaiselta päivänsäteeltä että tuskin ketään hirveästi haittaa jos jäät niistä juhlista suosiolla pois. :) 

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on varmaan meidän juhlat. En osaa tehdä mitään itse, eikä ole äitejä, anoppeja ja siskoja tekemään.

Ammatin vuoksi varmaan kaikki luulee että rahaa on vaikka lampaat söis, todellisuudessa ihan tavallinen palkka ja tilistä tiliin elän, vielä yh.

En ymmärrä tätä nykyasennetta "en osaa tehdä mitään itse jne."! Ei varmasti kukaan muukaan osaa, ennen kuin on viitsinyt opetella. Syntymälahjana leipomistaito ei lankea kenellekään. Olet varmasti suorittanut suomalaisen peruskoulun? Silloin olet myös suorittanut kotitalouden ja väkisinkin oppinut ainakin perusasiat ruoanlaiton ja kodinhoidon perusteista. Netti on rautalankamalliin väännettyjä ohjeita pullollaan, kirjasto on täynnä ilmaisia leivontaoppaita ja kansalaisopistot ohjaavat kaiken tulotason ihmisiä. Mielestäni nämä asiat liittyvät enemmänkin sellaisten asioiden ympärille kuin viitseliäisyys, vaivan näkeminen, laiskuus, mukavuuden tavoittelu,vieraiden ja juhlittavan kunnioitus / huomioiminen. Laajemmassa mittakaavassa se kertoo ihmisen asenteesta perheeseen, sukuun, yhteisiin juhliin, juhlien aiheeseen. Se avaa myös näkökulmia juhlien / juhlittavan / vieraiden merkityksestä omalle itselle (juhlien järjestäjälle), kertoo paljon hänen asenteistaan juhlallisuuksiin yleensä, ajatuksistaan ja näkemyksistään elämästä jne. Viime kädessä voidaan juhlien järjestäjän kertovan kokonaisuudella ja toiminnallaan jotakin oleellista omista arvoistaan, maailmankatsomuksestaan (😉) ja mielipiteistään yhteiskuntaa ja sen järjestäytynyttä sosiaalista normistoa kohtaan. Tarjoiluilla tai niiden puutteella voi haistattaa pitkät "koko vitun suvulle kun kaikki maksaa ja on vaan niin vitun vaikiaa, nyt ku ei millään tänään eikä huomennakaan jaksais vaan kiinnostaa..."

Se, että heittää halvalla pöytään kuivaneen pullankäntyn, ei kerro aina taloudellisesta ahdingosta ja taitamattomuudesta (joskus kyllä siitäkin), vaan paljon enemmästä. Helppojen ja "hyvien" syiden taakse on vain niin helppo piilottaa itsensä ja todelliset ajatuksensa.

Ja sitten kun opettelijana teen yo-juhliin täytekakun, kirjoitellaan tällä palstalla vetisestä palaneesta täytekakusta, josta kermat valuivat pöydälle. Kukaan arvosta sitä, että edes yritin. Näkevät vaan sen lopputuloksen.

No ei kai ole tarkoituskaan laittaa sitä heikkoa harjoitteluversiota tarjolle. Perusleipominen ja ruoanlaitto ei ole mitään avaruustiedettä. Muutaman kakkupohjakokeilun jälkeen (ainekset maksavat pelkkään pieneen pohjaan alle 50c, isompaankin euron pari). Kerman vaahdottelua voi harjoitella vanhaksi menevällä ylipäivätarjouskermalla. Samoin kannattaa tehdä vain pieniä kokeilueriä muista tarjottavista. Kuten useimmat elämän asiat, tämäkin vaatii harjoitusta. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Onnistuminen vaatii halua luoda onnistuneet juhlat. Ja tietenkin täytyy kokea juuri kyseisten juhlien järjestäminen tärkeäksi, juhlittava läheiseksi ja arvokkaaksi, että haluaa vaivautua juuri hänen vuokseen. Sama pätee juhliin saapuviin vieraisiin: juhlien järjestäjän täytyy arvostaa ja kunnioittaa myös heitä aidosti onnistuakseen. Mielestäni useinkaan onnistuneet juhlat tarjoiluineen eivät ole kiinni rahasta vaan ennen kaikkea asenteesta ja siitä, että järjestäjä on laittanut itsensä likoon laiskottelun ja sohvalla makoilun sijasta. Juhlat eivät synny itsestään ja yhdessä yössä. Yllätys joillekin.

Vielä mietin sellaista, että jos muutaman täytekakun vääntäminen saa vanhemman liukumaan jo suorituskykynsä äärirajoille, miten voi olla mahdollista, että lapselta samaan aikaan odotetaan ylioppilastutkinnon läpäisyä? Millaisen mallin tällainen avuttomuus antaakaan? Herätys nyt ja haloo teille epäuskoiset "osaamattomat", eikös tämä ole ihan sitä elämän peruskauraa? Vähän asennetta ja uskoa nyt! Ja pois sieltä omalta mukavuusalueelta edes joskus.

Entäpä jos ei kiinnosta tussata taikinoiden ja kaulinten kanssa? Toisilla on muita haasteita elämässään, haastava työ, kiireiset opinnot tms. Ei se leipominen muutenkaan ole niin hauskaa puuhaa, moni kuluttaa vähäisen vapaa-aikansa siihen, mihin kokee intohimoa. Siksi niitä valmiita on, että niiden avulla voi hieman helpottaa elämää. Ei se sinusta mitenkään erinomaista ihmisteä tee, jos sinä viitsi ja jaksat läärätä ja leipoa joka jumalan pippaloihin. 

En ole väittänytkään leipovani jokaisiin juhliin. Jos luit ajatukseni, huomasit minun kommentoivan sitä, mitä juhlien järjestämisen tapa kertoo ihmisestä laajemmin. Ja kuten itsekin kommentisdasi osoitat ja tuot esillesi, kyse on viime kädessä arvoista, asioiden arvottamisesta ja valinnoista. Alkujaan toit myös esille rahattomuuden ja osaamattomuuden, joihin voi toki helpostikin vaikuttaa: itse tekeminen on usein edullisempaa kuin valmiiden tarjottavien ostaminen / tilaami en. Ja kuten monista kommenteista olemme saanwet lukea, itse tehdyt tarjottavat mielletään usein myös maukkaammiksi ja houkuttelevemmiksi. Raha ei sen sijaan korvaa kaikkea: huonolla suunnittelulla saa pilattua juhlat kuin juhlat, vaikka rahaa olisi kuin roskaa. Eli ei se ole aina rahasta kiinni. Huomioimalla toiset ihmiset tarkoin itsensä lisäksi/sijasta (ja tällä tarkoitan väistämättä hommia määrää x, vaikka tilaisi kaiken valmiinakin), voi saada ihmeitä aikaan pienelläkin budjetilla. Itseäni ärsyttääkin ehkä eniten piittaamaton ja itsekäs asenne, jossa kaiken tekemisen ja viitsimisen lähtökohtana on minä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittu mitä paskaa jotku mokkapalat ja voileipäpaskakakut. Munavoi se vasta yrjöttävää kanan perseestä tullutta mössöä on ja hyi saatana joku kermakakku missä on överimakeeta esanssi mansikkahilloa ja se Mehu-Katti mehu joutaa viemäriiin! Yyh ja kaikki kuivat keksit ja muut käntyt ja lötköt piirakat hyi helvetti oksennan pelkästä ajatuksesta ja joka juhlien jälkeen on aina vatsa sekaisin ja oksettaa! Hyi saatana, ettekö ihmiset enää arvosta kunnon raaka-aineita ja ravitsevaa ruokaa? Valkoitsa vehnää, transarasvaa ja sokeria kaadetaan solkenaan turpaan ja ai että sitä ollaan niin niin lihavia! Ja kuule pakastekalasta keitetty kalakeitto oli muuten viimeinen paskaruoka, jonka anoppi kitaani kaatoi viime juhlissa ja puun makuiset kuvottavat sukllaamuffinssit se akka löytää pian perseestään! 

Joko kilojen karisemisen myötä tai vain tranrasvavajeen ja sokerinpuutoksen vuoksi sinulta katosi ilmeisesti myös kyky vuorovaikutukselliseen kommunikointiin ja toista huomioivaan ilmaisuun. Harmittavaa, sillä ulosannissasi ajoittain pilkahtava selkeä ideologisuus ja kantaaottava asenne vihjaa huomionarvoisiin ajatuksiin, jotka valitettavasti hautautuvat vittupaskasaasteen alle. Anopiltasi saattaa huonojen ja ala-arvoisiksi mieltämiesi ruokien vastapainoksi löytyä sydämen sivistystä.

Menikö tunteisiin? Mitä se sellainen sydämen sivistys on, kun pakotetaan myrkyttämään kehoa ala-arvoisella sonnalla? 

Vastaan lyhyesti: ei mennyt. Toivon, ettei sinullakaan mene tämän enempää. Kysehän on sentään vain juhlista ja tarjottavista, eihän kenenkään ole pakko syödä mitään mikä ei itselle sovellu. Ja kuolemakaan ei uhkaa hetkeen, nestehukkaakin kestät muutaman vuorokauden. Muista kuitenkin käyttäytyä kunnioittavasti juhlien järjestäjää kohtaan, vaikka et pitäisikään hänen tarjottavistaan. Kuuluu etikettiin.

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on varmaan meidän juhlat. En osaa tehdä mitään itse, eikä ole äitejä, anoppeja ja siskoja tekemään.

Ammatin vuoksi varmaan kaikki luulee että rahaa on vaikka lampaat söis, todellisuudessa ihan tavallinen palkka ja tilistä tiliin elän, vielä yh.

En ymmärrä tätä nykyasennetta "en osaa tehdä mitään itse jne."! Ei varmasti kukaan muukaan osaa, ennen kuin on viitsinyt opetella. Syntymälahjana leipomistaito ei lankea kenellekään. Olet varmasti suorittanut suomalaisen peruskoulun? Silloin olet myös suorittanut kotitalouden ja väkisinkin oppinut ainakin perusasiat ruoanlaiton ja kodinhoidon perusteista. Netti on rautalankamalliin väännettyjä ohjeita pullollaan, kirjasto on täynnä ilmaisia leivontaoppaita ja kansalaisopistot ohjaavat kaiken tulotason ihmisiä. Mielestäni nämä asiat liittyvät enemmänkin sellaisten asioiden ympärille kuin viitseliäisyys, vaivan näkeminen, laiskuus, mukavuuden tavoittelu,vieraiden ja juhlittavan kunnioitus / huomioiminen. Laajemmassa mittakaavassa se kertoo ihmisen asenteesta perheeseen, sukuun, yhteisiin juhliin, juhlien aiheeseen. Se avaa myös näkökulmia juhlien / juhlittavan / vieraiden merkityksestä omalle itselle (juhlien järjestäjälle), kertoo paljon hänen asenteistaan juhlallisuuksiin yleensä, ajatuksistaan ja näkemyksistään elämästä jne. Viime kädessä voidaan juhlien järjestäjän kertovan kokonaisuudella ja toiminnallaan jotakin oleellista omista arvoistaan, maailmankatsomuksestaan (😉) ja mielipiteistään yhteiskuntaa ja sen järjestäytynyttä sosiaalista normistoa kohtaan. Tarjoiluilla tai niiden puutteella voi haistattaa pitkät "koko vitun suvulle kun kaikki maksaa ja on vaan niin vitun vaikiaa, nyt ku ei millään tänään eikä huomennakaan jaksais vaan kiinnostaa..."

Se, että heittää halvalla pöytään kuivaneen pullankäntyn, ei kerro aina taloudellisesta ahdingosta ja taitamattomuudesta (joskus kyllä siitäkin), vaan paljon enemmästä. Helppojen ja "hyvien" syiden taakse on vain niin helppo piilottaa itsensä ja todelliset ajatuksensa.

Ja sitten kun opettelijana teen yo-juhliin täytekakun, kirjoitellaan tällä palstalla vetisestä palaneesta täytekakusta, josta kermat valuivat pöydälle. Kukaan arvosta sitä, että edes yritin. Näkevät vaan sen lopputuloksen.

No ei kai ole tarkoituskaan laittaa sitä heikkoa harjoitteluversiota tarjolle. Perusleipominen ja ruoanlaitto ei ole mitään avaruustiedettä. Muutaman kakkupohjakokeilun jälkeen (ainekset maksavat pelkkään pieneen pohjaan alle 50c, isompaankin euron pari). Kerman vaahdottelua voi harjoitella vanhaksi menevällä ylipäivätarjouskermalla. Samoin kannattaa tehdä vain pieniä kokeilueriä muista tarjottavista. Kuten useimmat elämän asiat, tämäkin vaatii harjoitusta. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Onnistuminen vaatii halua luoda onnistuneet juhlat. Ja tietenkin täytyy kokea juuri kyseisten juhlien järjestäminen tärkeäksi, juhlittava läheiseksi ja arvokkaaksi, että haluaa vaivautua juuri hänen vuokseen. Sama pätee juhliin saapuviin vieraisiin: juhlien järjestäjän täytyy arvostaa ja kunnioittaa myös heitä aidosti onnistuakseen. Mielestäni useinkaan onnistuneet juhlat tarjoiluineen eivät ole kiinni rahasta vaan ennen kaikkea asenteesta ja siitä, että järjestäjä on laittanut itsensä likoon laiskottelun ja sohvalla makoilun sijasta. Juhlat eivät synny itsestään ja yhdessä yössä. Yllätys joillekin.

Vielä mietin sellaista, että jos muutaman täytekakun vääntäminen saa vanhemman liukumaan jo suorituskykynsä äärirajoille, miten voi olla mahdollista, että lapselta samaan aikaan odotetaan ylioppilastutkinnon läpäisyä? Millaisen mallin tällainen avuttomuus antaakaan? Herätys nyt ja haloo teille epäuskoiset "osaamattomat", eikös tämä ole ihan sitä elämän peruskauraa? Vähän asennetta ja uskoa nyt! Ja pois sieltä omalta mukavuusalueelta edes joskus.

Entäpä jos ei kiinnosta tussata taikinoiden ja kaulinten kanssa? Toisilla on muita haasteita elämässään, haastava työ, kiireiset opinnot tms. Ei se leipominen muutenkaan ole niin hauskaa puuhaa, moni kuluttaa vähäisen vapaa-aikansa siihen, mihin kokee intohimoa. Siksi niitä valmiita on, että niiden avulla voi hieman helpottaa elämää. Ei se sinusta mitenkään erinomaista ihmisteä tee, jos sinä viitsi ja jaksat läärätä ja leipoa joka jumalan pippaloihin. 

En ole väittänytkään leipovani jokaisiin juhliin. Jos luit ajatukseni, huomasit minun kommentoivan sitä, mitä juhlien järjestämisen tapa kertoo ihmisestä laajemmin. Ja kuten itsekin kommentisdasi osoitat ja tuot esillesi, kyse on viime kädessä arvoista, asioiden arvottamisesta ja valinnoista. Alkujaan toit myös esille rahattomuuden ja osaamattomuuden, joihin voi toki helpostikin vaikuttaa: itse tekeminen on usein edullisempaa kuin valmiiden tarjottavien ostaminen / tilaami en. Ja kuten monista kommenteista olemme saanwet lukea, itse tehdyt tarjottavat mielletään usein myös maukkaammiksi ja houkuttelevemmiksi. Raha ei sen sijaan korvaa kaikkea: huonolla suunnittelulla saa pilattua juhlat kuin juhlat, vaikka rahaa olisi kuin roskaa. Eli ei se ole aina rahasta kiinni. Huomioimalla toiset ihmiset tarkoin itsensä lisäksi/sijasta (ja tällä tarkoitan väistämättä hommia määrää x, vaikka tilaisi kaiken valmiinakin), voi saada ihmeitä aikaan pienelläkin budjetilla. Itseäni ärsyttääkin ehkä eniten piittaamaton ja itsekäs asenne, jossa kaiken tekemisen ja viitsimisen lähtökohtana on minä itse.

Juuri näin. Ja jos kyseessä on nuoren juhlat, niin sille nuorelle on tärkeää, että vanhemnat näkevät jotain vaivaa juhlien eteen. Tulee tunne välittämisestä ja siitä että nuorenkin juhlat ovat tärkeät. Jos ei ole varaa ostaa tarjottavia, niin sitten opetellaan tekemään itse. Se on ihan sama tekeekö isä vai äiti, kunhan jompaa kumpaa kiinnostaa. Yo-juhlien ollessa kyseessä, on koko lukio aikaa treenata kakun tekoa.