Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko huutaminen riittävä syy lastensuojeluilmoitukseen?
21.04.2017 |
Asun kerrostalossa, jossa on vahvat seinät ja hyvä äänieristys. Naapureiden menoa ei siis juuri kuule, kun desibelit pysyvät normaalin rajoissa. Ajoittain (useita kertoja viikossa) kuulen kuitenkin kovaa huutamista alakerrasta. Tiedän, että asunnossa asuu kaksilapsinen ydinperhe, lapset n. 3 ja 5-vuotiaat. Perheen äiti siis kiroilee ja raivoaa, samalla kuuluu hysteeristä lapsenitkua. Tiedän, että vanhemman turhautuminen on normaalia, mutta kuinka pitkälle?
Olen huolissani lasten hyvinvoinnista, koska ainakin itse pikkutyttönä olisin säikähtänyt tuollaista kovasti. Olenko siis vain kasvanut pumpulissa, vai kuulostaako tilanne teistäkin siltä, että siihen tulisi puuttua?
Kommentit (91)
Tän tyyppisiä lasuja tehdään paljon ja näin saadaan kyllä naapuri hiljaiseksi.
Täytyy varmaan itsekkin joskus tehdä niin saa kotirauhan, kun saa äidin hiljaiseksi.
Ja juuri sehän on taka-ajatus eikä se huoli lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiroilusta en tiedä, mutta aika lailla se huuto tuppaa kuulumaan lapsiperheen arkeen. Varmaan 90% perheistä voisi tuolla kriteerillä tehdä lasun.
On huutamista ja huutamista. Aloittajan sävystä huomaa, että hän on huolissaan huutamisen laadusta. Eli, se varmaan kuulostaa siltä, että hallinta on mennyttä.
Yllättävän paljon on niitäkin lapsiperheitä, joissa ei koskaan huudeta.
Mä en ymmärrä miten tällainen viesti voi jäädä peukutuksissa miinukselle?
Huutamisella ja huutamisella on eroa. Äänen korottaminen tehostaakseen sanan vaikutusta riehuville lapsille kun "sana ei kuulu" on varmasti aika ajoin tuttua lähes jokaisessa perheessä jossa lapsia on enemmän kuin se yksi. Mutta silmitön raivoaminen ja karjuminen vähän väliä kirosanojen säestämänä on varmasti lasta psyykkisesti vahingoittavaa. Varsinkin jos se on täysin ennakoimatonta räjähtelyä milloin mistäkin syystä. Varmasti jokainen osaa kuvitella miltä tuntuisi joutua jatkuvasti tällaisen huudon ja raivon kohteeksi. Jos sen vielä tekee ihminen jota rakastat ja josta olet täysin riippuvainen niin vielä kamalampaa. Kyllä aikuinenkin tuollaisesta pidemmän päälle menisi rikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset olivat pieniä, niin pakko myöntää, että välillä tuli äristyä heille liikaakin. Mutta siitä huolimatta meidän arkemme oli ns hyvää. Olin vain tavattoman uupunut.
Nyt minun teinini ovat (2x15 v) ja enpä ole vuosiin enää huutanut. Meillä on hyvät ja lämpimät välit ja lapset uskovat ja kunnioittavat minua. Toki teineinä laittavat hanttiin ja aukovat päätään, mutta se kuuluu asiaan.
Ei se huutaminen lasta traumatisoi, jos elämä muuten on hyvää. Ei se toki kivaa ole, mutta kun on uupunut, niin.,,
Jos vanhemmat on töissä niin lapsen elämä on muuten hyvää ja lapselle voi huutaa mutta jos vanhemmat on työttöminä ja pätkätyöläisiä niin elämä ei ole hyvää ja lapselle huutaminen traumatisoi.
8 vuotiaan Eerikankin elämä kai oli hyvää kun mummi oli sosiaalitantta,
vai?
Miten tämä liittyi työsuhteisiin tai niiden laatuun? Minä ymmärsin edellisen viestin niin että vuorovaikutuksen perussävy jäi reilusti plussan puolelle, ja lapset tulivat kuulluiksi ja nähdyiksi ja kunnioitetuiksi niin ettei vanhemman kuormittumisesta (työsuhteesta riippumatta) johtuvat kuohumiset horjuttaneet sitä arjen hyvää perustunnelmaa ja lasten turvallisuudentunnetta. KAIKKI vanhemmat mokaa ja tekee tekoja jotka "traumatisoi" lapsia, vahingossa tai tahallaan, tunnekuohuissa tai harkitusti, tietoisesti tai tiedostamattaan, kokonaisuus ratkaisee. Satunnaisen huutamisen, turhautuneen hylkäämisuhkauksen ("no jää sitten tänne") tai vahingossa aiheutetun kivun (kannat rimpuilevaa lasta ja hän kolauttaa itsensä ovenpieleen kipeästi) voi kompensoida anteeksipyynnöllä, selityksellä, lohdulla ja muuten turvallisella ja lämpimällä arjella. Ja kaikki noista traumatisoi aidosti jos on jatkuvaa tai jos vanhempi syyttää lasta omasta käytöksestään.
Vierailija kirjoitti:
Minä huudan kuin palosireeni, kun sisarukset ovat ärsyttäneet toisiaan pitkin päivää ja sitten jompikumpi menettää hermonsa ja alkavat fyysisesti vääntämään.
Kyllä silloin saa huutaa. Huutaisin kadullakin, jos näkisin jotakin ihmistä pahoinpideltävän.
Silloin kun lapsilla on aggressio päällä, ei ne edes kuule tavallista puhetta. Sama efekti tulee esim. lasten pelatessa jalkapalloa tai urheillessa (silloinhan aggressio purkaantuu tosin oikein); kentänlaidalta on turha kannustaa puheääneellä, ei lapsi sitä kuule muuten.
Huutaminen, kuten joku aiemmin hyvin kuvasikin, ei ole mikään yksi ja tietynlainen kommunikointikeino. Siinä on sävyjä, toinen alistaa huutamalla, toinen vain herättää kuulijan ja kolmas vierittää pahaa oloa lapsiin.
Valmentajien mukaan lasten vanhemmat on huonotapaisia huudellessaan kentän reunalta lapselleen ohjeita. Vanhemmat on muutenkin heidän mukaansa enemmän ei toivottuja pelitapahtumiin juuri käytöshäiriöidensä takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt unohdetaan tuo aloittajan keissi, jossa huutaminen tuntuu olevan aika toistuvaa ja aggressiivista ja potentiaalisesti vahingollista.
Niin kysyisin, miten te, jotka ette koskaan huuda lapselle suuttuessanne, miten te ilmaisette sen suuttumuksen? On tosi paljon muitakin tapoja eikä kaikki huuda ja hyvä niin, osa niistä tavoista on hienoja ja rakentavia, ja osa ei. Kahdehdin ihmisiä jotka osaavat ääntään korottamatta sanoittaa että minua suututtaa/harmittaa/tuntuu kohtuuttomalta/ärsyttää silloin kun näitä tunteita lastensa kanssa kokevat. Ja siihen suuntaan pyrin koko ajan enenevässä määrin, se olisi ideaali. Ja jokainen, joka toimii suuttuessaan noin voi vapaasti heitellä kiviä minun suuntaani, olen sen ansainnut.
Mutta mykkäkouluilevat, sähisevät, yksin jättävät, kylmäkiskoiset, mulkoilevat, syyllistyspuhujat, uhkailijat... te olette samalla portaalla suuttumustaan huutajien kanssa. Yhtä epätäydellisiä ja kehityskelpoisia.
Pitää mielessä että räksyttävä "koira" ei pure, olisin huolissani jos jossain vaiheessa ei enään kuulu mitään elämisen ääniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain menee raja, jonka jälkeen huutaminen on hyvä syy tehdä ilmoitus. Kun olin lapsi niin naapurin rouva rähjäsi lapsilleen/miehelleen muistaakseni päivittäin niin että se kuului meille. Eikä äänieristys rivitalossa ollut kuitenkaan ihan surkea. Isäni teki lastensuojeluilmoituksen, ja tämä nainen jopa kiitti siitä. Hän ei kuitenkaan voinut itselleen mitään. Jossain vaiheessa mies lähti mutta lapset jäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Psyykkistä väkivaltaa on mm. huutaminen, kiroilu, pilkkaaminen, uhkaaminen, vähättely, pelottelu, syyttely, häirintä jne. Se on myös rajoittamista, pakottamista, eristämistä tai kohtuutonta kontrollointia."
Koetteko te tosissani, että teille huutaminen EI olisi väkivaltaa? Esimies karjuisi tai joku tuntematon iso mies hyökkäsi huutaen iholle.
Pelottavaa!
Miksei se olisi myös lapsen mielestä sitä!
Vierailija kirjoitti:
"Psyykkistä väkivaltaa on mm. huutaminen, kiroilu, pilkkaaminen, uhkaaminen, vähättely, pelottelu, syyttely, häirintä jne. Se on myös rajoittamista, pakottamista, eristämistä tai kohtuutonta kontrollointia."
Koetteko te tosissani, että teille huutaminen EI olisi väkivaltaa? Esimies karjuisi tai joku tuntematon iso mies hyökkäsi huutaen iholle.
Pelottavaa!
Miksei se olisi myös lapsen mielestä sitä!
Olen sitä mieltä että asia ei ole noin mustavalkoinen ja että huutaminen ei ole aina väkivaltaa.
Uhkaaminen = nyt jos et lopeta tuota pöllöilyä niin perutaan sitten koko uimahallireissu!
Eristäminen = nyt riita poikki ja molemmat omiin huoneisiin hetkeksi!
Pelottelu = nyt ei saa huutaa tai täti/setä suuttuu (bussikuski / kaupanmyyjä tms.)
Syyttely = mikset sinä voi pukea, miks pitää aina tehdä näistä aamuista näin hankalia!!
Pakottaminen = nyt meidän on PAKKO lähteä päiväkotiin, käveletkö vai kannanko?
Kaikki viimeistä lukuun ottamatta kyseenalaisia, mutta ei ehkä kannustavan ja rakentavan perusilmapiirin keskellä väkivaltaa. Paremmin pystyy auttamaan tai vaikuttamaan kun pyrkii ensin ymmärtämään ja hyväksymään ilmiöiden monitahoisuuden eikä hoe mantraa itse rakentamaltaan jalustalta.
Huutaminen voi olla väkivaltaa ja vahingollista ja silloin tai sitä epäillessä siihen pitää puuttua. Ehdottomasti. Huutaminen ei ole yhtä kuin väkivaltaa. Vähätellä, syyttää ja uhata voi vaikkapa ilmeillä mutta ei se tarkoita että silmien pyörittely tai vihainen ilme olisi yhtä kuin väkivalta.
Tämä ei ole itseni puolustelua. Olen itse huutanut niin että se menee henkisen väkivallan kategoriaan enkä kaipaa sille mitään silittelyä. Apua olisin kaivannut. Kaipaan nimenomaan että ymmärrettäisiin ero uhkaavan ja ei-uhkaavan huutamisen välillä jotta tuo ensimmäinen ryhmä ymmärtäisi hakea ja saisi apua. Koska se ero on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Psyykkistä väkivaltaa on mm. huutaminen, kiroilu, pilkkaaminen, uhkaaminen, vähättely, pelottelu, syyttely, häirintä jne. Se on myös rajoittamista, pakottamista, eristämistä tai kohtuutonta kontrollointia."
Koetteko te tosissani, että teille huutaminen EI olisi väkivaltaa? Esimies karjuisi tai joku tuntematon iso mies hyökkäsi huutaen iholle.
Pelottavaa!
Miksei se olisi myös lapsen mielestä sitä!
Olen sitä mieltä että asia ei ole noin mustavalkoinen ja että huutaminen ei ole aina väkivaltaa.
Uhkaaminen = nyt jos et lopeta tuota pöllöilyä niin perutaan sitten koko uimahallireissu!
Eristäminen = nyt riita poikki ja molemmat omiin huoneisiin hetkeksi!
Pelottelu = nyt ei saa huutaa tai täti/setä suuttuu (bussikuski / kaupanmyyjä tms.)
Syyttely = mikset sinä voi pukea, miks pitää aina tehdä näistä aamuista näin hankalia!!
Pakottaminen = nyt meidän on PAKKO lähteä päiväkotiin, käveletkö vai kannanko?
Kaikki viimeistä lukuun ottamatta kyseenalaisia, mutta ei ehkä kannustavan ja rakentavan perusilmapiirin keskellä väkivaltaa. Paremmin pystyy auttamaan tai vaikuttamaan kun pyrkii ensin ymmärtämään ja hyväksymään ilmiöiden monitahoisuuden eikä hoe mantraa itse rakentamaltaan jalustalta.
Huutaminen voi olla väkivaltaa ja vahingollista ja silloin tai sitä epäillessä siihen pitää puuttua. Ehdottomasti. Huutaminen ei ole yhtä kuin väkivaltaa. Vähätellä, syyttää ja uhata voi vaikkapa ilmeillä mutta ei se tarkoita että silmien pyörittely tai vihainen ilme olisi yhtä kuin väkivalta.
Tämä ei ole itseni puolustelua. Olen itse huutanut niin että se menee henkisen väkivallan kategoriaan enkä kaipaa sille mitään silittelyä. Apua olisin kaivannut. Kaipaan nimenomaan että ymmärrettäisiin ero uhkaavan ja ei-uhkaavan huutamisen välillä jotta tuo ensimmäinen ryhmä ymmärtäisi hakea ja saisi apua. Koska se ero on olemassa.
(Menisiköhän nyt lainaus oikein.)
Erottaako työntekijä syyn miksi lapsi on niin "hyvin kasvatettu". Eli että kiltti ja hiljainen ja hymyilevä tyttö on huudettu ja pilkattu hiljaiseksi ja hän käyttäytyy niin kontrolloinnin ja huutamisen takia? Päälle päin tuostakaan tytöstä ei uskoisi että äiti raivoaa kuin hourupäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joskus auttaa muuten? Mennä vaikka juttelemaan sen stressaantuneena äidin kanssa. Olla kuuntelijana ehkä joskus auttaa? Tai mennä yhdessä kävelylle? Tai sinne kotiin tai hiekkikselle olemaan yhdessä.
Terveisin, lapsilleen huutava väsynyt vanhempi, jota itseään se huutaminen haittasi vaan ei osannut.
Ps. Ruumiillinen kuritus on kyllä pahempi.
Ei kannata hätäillä, ainakin meidän pikku kaupungissa tehdään näitä ilmoituksia eniten koko Suomessa, perheet ovat siis hajalla, joten itse sanoisin vain huutavalla äidille, että kamalan kuulosta kirota ja huutaa, on kuin metsäläisen hommaa. Mene ja soita ovikelloa.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joskus auttaa muuten? Mennä vaikka juttelemaan sen stressaantuneena äidin kanssa. Olla kuuntelijana ehkä joskus auttaa? Tai mennä yhdessä kävelylle? Tai sinne kotiin tai hiekkikselle olemaan yhdessä.
Terveisin, lapsilleen huutava väsynyt vanhempi, jota itseään se huutaminen haittasi vaan ei osannut.
Ps. Ruumiillinen kuritus on kyllä pahempi.
Ja murha on pahempi kuin tappo.
Vierailija kirjoitti:
Huuto ei ole OK.
On hyvä että neuvolatoimintaa yksityistetään. Ehkä sitten äideille pystytään sanomaan että lapsille ei saa huutaa kuneivät näytä sitä tietävän.
Aika helppoa olisi ollut jakaa perheille joku moniste että kuinka lapsia pitäisi kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei osaa kasvattaa niin pitää huutaa.
Mikä helkkarin argumentti tuokin aina on? Ei, kaikki eivät ole täydellisiä diplomikasvattajia. Myös tavalliset kuolevaiset ja erehtyväiset ihmiset hankkivat lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huuto ei ole OK.
On hyvä että neuvolatoimintaa yksityistetään. Ehkä sitten äideille pystytään sanomaan että lapsille ei saa huutaa kuneivät näytä sitä tietävän.
Aika helppoa olisi ollut jakaa perheille joku moniste että kuinka lapsia pitäisi kasvattaa.
Täällähän on asijantuntia liikenteessä. Että ihan moniste jossa on kasvatusohjeet. Kas kun eivät tajunneet että sillä se ratkeaa!
Alue: Aihe vapaa
Lasun voi tehdä mutta ei siitä tukitoimiin joudu. Olet kyllä ilkeä ihminen.