Miten rakastun uudelleen omaan mieheen ja unohdan ihastuksen?

Kyllähän noita ihastuksia voi tulla parisuhteessakin, ei se ole mikään huonon suhteen merkki. Olennaista on se, meneekö tunteiden mukana vai pystyykö suhtautumaan siihen asiana, joka kyllä ajan mittaan menee ohi. Ihastumisesta voi saada kuplivaa energiaa omaan arkeen, eikä sen tarvitse enempää ollakaan. Kuten joku tuolla aiemmin jo hyvin totesikin, kaikkia ei tarvitse "omistaa" (ja loppujen lopuksi ethän sinä omista edes puolisoasi). Itse olen ottanut sellaisen periaatteen, että puhun omalle miehelleni ihan avoimesti näistä asioista ja pyydän hänen arviotaan, ylittyykö raja jossain kohti. Tietenkään hän ei kontrolloi esim. ystävyyssuhteitani, mutta kunnioitan kyllä hänen toiveitaan, jos hän kokee asemansa uhatuksi. Tämä tosin toimii vain sellaisen ihmisen kanssa, jolla on terve itsetunto. En katselisi sellaista, jos mieheni mustasukkaisuuksissaan alkaisi rajoittamaan elämääni ja kaverisuhteitani. Miehelläni on kuitenkin aina reilu etulyöntiasema verrattuna näihin satunnaisiin ihastuksiin: Meillä on värikäs yhteinen historia, toimiva arki ja vakaa halu olla juuri toistemme kanssa. En ole koskaan edes harkinnut tekeväni mitään fyysistä ihastusteni suhteen, sillä en halua tuhota tätä suhdetta jonkun kevyen ohimenevän jutun takia. Kyllä se rakkaus omaa puolisoa kohtaan aina lopulta voittaa, kun vain jaksaa niiden vaikeidenkin aikojen läpi. :)