Miksi "sukupuolivaihtoehtoja" on edelleen vain kaksi?
Mikäli olen lainsäädännön ja asiaan liittyvät käytännöt oikein ymmärtänyt niin päästäkseni rintojen sekä kohdun ja munasarjojen poistoleikkaukseen mun pitäis elää tietyn aikaa "miehenä" ja aloittaa testohoidot. Miksi? Jos ei koe naissukupuolen fyysisiä ominaisuuksia omikseen niin ei se ainakaan omalla kohdalla sitä tarkoita että miessukupuolen ominaisuudet kokisi? Kun nykyään on kerta mahdollista korjata sukupuolensa naisesta mieheksi ja miehestä naiseksi niin miksi "sukupuolettomuus" ei ole mahdollista?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Osa muunsukupuolisista ottaa kyllä testoja ja vaihdattavat henkilötunnuksensa, usein ottavat jonkun sp-neutraalin nimen. Testoja voi ottaa vähän pienemmällä annoksella ja lopettaa, jos siltä tuntuu. Oletko ajatellut hakea muunsukupuolisuusdiagnoosia?
Tai siis transdiagnoosia ja otat sitten ne hoidot mitkä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen enkeli. Miksi yhteiskunta ei kustanna minulle siipiä?
Miten muut enkelit maksavat siipensä?
Siksi että sukupuolia on kaksi ja vain kaksi.
Onko tarkempaa tietoa tai linkkiä antaa koskien noita raskauden aikaisia hormonien vaikutuksia?
Onko normaalia, jos 2-vuotias poika joskus höpöttää olevansa tyttö? Usein kyllä sanoo olevansa poika. Vai antaako viitteitä tulevaisuudesta?
Minulla oli ongelmia hormonien kanssa ja vaikeuksia raskautua, mutta lopulta raskauduin ihan luomusti. Raskauden aikana kuitenkin tuli eräs sairaus, joka johtui siitä, että hormoneita oli liikaa tai kehoni ei tavallaan kestänyt raskauden aikaista hormonien määrää.
Lapsi on kyllä rakas, tulee sitten kokemaan itsensä tytöksi tai pojaksi... Alkoipa vain vähän pohdituttamaan...
Vierailija kirjoitti:
Onko tarkempaa tietoa tai linkkiä antaa koskien noita raskauden aikaisia hormonien vaikutuksia?
Onko normaalia, jos 2-vuotias poika joskus höpöttää olevansa tyttö? Usein kyllä sanoo olevansa poika. Vai antaako viitteitä tulevaisuudesta?
Minulla oli ongelmia hormonien kanssa ja vaikeuksia raskautua, mutta lopulta raskauduin ihan luomusti. Raskauden aikana kuitenkin tuli eräs sairaus, joka johtui siitä, että hormoneita oli liikaa tai kehoni ei tavallaan kestänyt raskauden aikaista hormonien määrää.
Lapsi on kyllä rakas, tulee sitten kokemaan itsensä tytöksi tai pojaksi... Alkoipa vain vähän pohdituttamaan...
Moni kaksivuotias ei tajua sukupuolien päälle mitään ja saattaa kutsua itseään nyt vaikka tytöksi vaikka olisi poika.
Toisaalta itse aloin puhua itsestäni poikana juuri kaksivuotiaana ja olin juridisesti tyttö, nyt juridisesti mies.
On sellaisiakin sukupuolia, etten oikeasti tiedä onko kyseessä mies vai nainen.
Siksi koska sukupuolia on kaksi. Jokainen saa toki kokea olevansa vaikka yksisarvinen mutta virallisiin papereihin tuollaisia uskomuksia ei pidä sotkea.
Kutsuntojen takia ja ilmeisesti siksi, että on helpompi lähettää kutsut esim.mammografiaan ym. Vaikea niitä on lähteä nimen perusteella seulomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa muunsukupuolisista ottaa kyllä testoja ja vaihdattavat henkilötunnuksensa, usein ottavat jonkun sp-neutraalin nimen. Testoja voi ottaa vähän pienemmällä annoksella ja lopettaa, jos siltä tuntuu. Oletko ajatellut hakea muunsukupuolisuusdiagnoosia?
Tai siis transdiagnoosia ja otat sitten ne hoidot mitkä haluat.
Testojen aloittaminen pelottaa liikaa. Ja jos pitäis vielä vetää joku roolileikki miessukupuolen edustajana niin ei ei ei. Muunsukupuolisuusdiagnoosikin taitaa olla yhtä tyhjän kanssa kun ei se ilmeisesti mihinkään hoitoihin (ainakaan kohdunpoistoon) oikeuta?
Entä jos ei koe fyysisen olemuksensa olevan tarpeeksi naisellinen tai miehekäs? Pitäisikö yhteiskunnan kustantaa rintojen suurennus tai leukaimplantti?
Vierailija kirjoitti:
Onko tarkempaa tietoa tai linkkiä antaa koskien noita raskauden aikaisia hormonien vaikutuksia?
Onko normaalia, jos 2-vuotias poika joskus höpöttää olevansa tyttö? Usein kyllä sanoo olevansa poika. Vai antaako viitteitä tulevaisuudesta?
Minulla oli ongelmia hormonien kanssa ja vaikeuksia raskautua, mutta lopulta raskauduin ihan luomusti. Raskauden aikana kuitenkin tuli eräs sairaus, joka johtui siitä, että hormoneita oli liikaa tai kehoni ei tavallaan kestänyt raskauden aikaista hormonien määrää.
Lapsi on kyllä rakas, tulee sitten kokemaan itsensä tytöksi tai pojaksi... Alkoipa vain vähän pohdituttamaan...
Ei oo ainakaan mulle heittää linkkiä, itse törmäsin tietoon jonka mukaan tällaiset tutkimustulokset olisi saatu sellaisten tieteellisten kokeiden perusteella, joita Suomessa tai muuallakaan länsimaissa ei ikinä sallittaisi ihmisillä tehtävän. Eli siis keinotekoisesti säädelty mies- ja naissukupuolihormonien määrää raskauksien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei koe fyysisen olemuksensa olevan tarpeeksi naisellinen tai miehekäs? Pitäisikö yhteiskunnan kustantaa rintojen suurennus tai leukaimplantti?
Miksi tää keskustelu lähti tämmösille urille? Aiheenahan ei ollut se että vaatisin yhteiskuntaa kustantamaan mulle yhtään mitään hoitoja vaan se että haluaisin lain ja käytäntöjen sallia mun teettää tietyt toimenpiteet itselleni ihan omalla rahallani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintojen poisto olisi ihan ongelmatonta, mutta valitettavasti tosiaan kohdun ja munasarjojen poisto ei ole sitä, ilman testohoitoja. Toki yli 5-kymppiset naiset tulevat toimeen, mutta ei mikään ihannetila nuorelle, joten siinä mielessä ymmärrän lääkärien kannan.
Vaan kun saisi edes sen kohdun pois. Ilmeisesti sen pitäis olla täynnä kasvaimia että näin nuoren (22v) kohdalla sitä edes harkittaisiin vaikka kohdun olemassaolo aiheuttaisi mulle kuinka rajua ahdistusta tahansa.
Siihen ahdistukseen voi saada terapiaa. Ei varpaitakaan poisleikata vain jos ne ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintojen poisto olisi ihan ongelmatonta, mutta valitettavasti tosiaan kohdun ja munasarjojen poisto ei ole sitä, ilman testohoitoja. Toki yli 5-kymppiset naiset tulevat toimeen, mutta ei mikään ihannetila nuorelle, joten siinä mielessä ymmärrän lääkärien kannan.
Vaan kun saisi edes sen kohdun pois. Ilmeisesti sen pitäis olla täynnä kasvaimia että näin nuoren (22v) kohdalla sitä edes harkittaisiin vaikka kohdun olemassaolo aiheuttaisi mulle kuinka rajua ahdistusta tahansa.
Siihen ahdistukseen voi saada terapiaa. Ei varpaitakaan poisleikata vain jos ne ahdistaa.
Onkohan sulla nyt turhan optimistiset oletukset terapian mahdollisuuksista? Tässä olen nyt itse koittanut itseäni terapioida viimeset 10 vuotta, siitä asti kun kuukautiset ensimmäisen kerran tulivat. Onko heittää jotain konkreettista esimerkkiä siitä millä keinoin asia voitaisiin terapialla muuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintojen poisto olisi ihan ongelmatonta, mutta valitettavasti tosiaan kohdun ja munasarjojen poisto ei ole sitä, ilman testohoitoja. Toki yli 5-kymppiset naiset tulevat toimeen, mutta ei mikään ihannetila nuorelle, joten siinä mielessä ymmärrän lääkärien kannan.
Vaan kun saisi edes sen kohdun pois. Ilmeisesti sen pitäis olla täynnä kasvaimia että näin nuoren (22v) kohdalla sitä edes harkittaisiin vaikka kohdun olemassaolo aiheuttaisi mulle kuinka rajua ahdistusta tahansa.
Siihen ahdistukseen voi saada terapiaa. Ei varpaitakaan poisleikata vain jos ne ahdistaa.
Tehdäänkö tuollaisia sukupuolen muutosleikkauksia ja hoitoja siis tällä hetkellä Suomessa vai ei? Missä menee raja, koska jonkun elimen olemassaolo ahdistaa liikaa ja millä perusteella voidaan joku elin poistaa ja joku toinen ei? Mitä kaikkea noissa testeissä seulotaan? Miten lääkäreiden etiikka tms. tavallaan voi sallia nämä? Mitä jos jotain ahdistaa kovasti vaikka oma perna?
Olen nyt tällainen hölmö kyselijä vain (anteeksi tyhmät kysymykseni vertaukseni) ja haluan vain oppia ymmärtämään paremmin. Siksi kysyn, että mikä esimerkiksi siinä kohdussa ja kuukautisissa oikein niin kovin ahdistaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintojen poisto olisi ihan ongelmatonta, mutta valitettavasti tosiaan kohdun ja munasarjojen poisto ei ole sitä, ilman testohoitoja. Toki yli 5-kymppiset naiset tulevat toimeen, mutta ei mikään ihannetila nuorelle, joten siinä mielessä ymmärrän lääkärien kannan.
Vaan kun saisi edes sen kohdun pois. Ilmeisesti sen pitäis olla täynnä kasvaimia että näin nuoren (22v) kohdalla sitä edes harkittaisiin vaikka kohdun olemassaolo aiheuttaisi mulle kuinka rajua ahdistusta tahansa.
Siihen ahdistukseen voi saada terapiaa. Ei varpaitakaan poisleikata vain jos ne ahdistaa.
Onkohan sulla nyt turhan optimistiset oletukset terapian mahdollisuuksista? Tässä olen nyt itse koittanut itseäni terapioida viimeset 10 vuotta, siitä asti kun kuukautiset ensimmäisen kerran tulivat. Onko heittää jotain konkreettista esimerkkiä siitä millä keinoin asia voitaisiin terapialla muuttaa?
Etkö ole siis saanut mitään ammattiterapiaa?
Jos nämä sukupuoli-identiteettiongelmat nyt johtuisi äidin raskaudenaikaisista hormonihäiriöistä, niin onko näillä henkilöillä sitten syntymästään asti itsellään hormonit jotenkin "väärin"? Jos on, niin eikö niitä pystyttäisi korjaamaan "oikein"?
Vierailija kirjoitti:
taisit skipata biolohia tunnit kuin tämmöisiä kyselee
Opetetaanko niillä kasvattamaan biolohia vai minkälaisia kaloja? Kaksijakoinen sukupuolijärjestelmä nimenomaan EI perustu biologiaan, sillä nythän meillä leikataan vastasyntyneitä pojiksi tai tytöiksi jos he luonnostaan eivät ole selkeästi yhtä tai toista (vaan molempia tai siltä väliltä). Eli biologia pakotetaan tottelemaan kaksijakoista järjestelmää, vaikka luonnossa esiintyy enemmän kuin vain kaksi sukupuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintojen poisto olisi ihan ongelmatonta, mutta valitettavasti tosiaan kohdun ja munasarjojen poisto ei ole sitä, ilman testohoitoja. Toki yli 5-kymppiset naiset tulevat toimeen, mutta ei mikään ihannetila nuorelle, joten siinä mielessä ymmärrän lääkärien kannan.
Vaan kun saisi edes sen kohdun pois. Ilmeisesti sen pitäis olla täynnä kasvaimia että näin nuoren (22v) kohdalla sitä edes harkittaisiin vaikka kohdun olemassaolo aiheuttaisi mulle kuinka rajua ahdistusta tahansa.
Siihen ahdistukseen voi saada terapiaa. Ei varpaitakaan poisleikata vain jos ne ahdistaa.
Onkohan sulla nyt turhan optimistiset oletukset terapian mahdollisuuksista? Tässä olen nyt itse koittanut itseäni terapioida viimeset 10 vuotta, siitä asti kun kuukautiset ensimmäisen kerran tulivat. Onko heittää jotain konkreettista esimerkkiä siitä millä keinoin asia voitaisiin terapialla muuttaa?
Tuskin muuttaa mutta auttaa niin etta opit elamaan asian kanssa.
Osa muunsukupuolisista ottaa kyllä testoja ja vaihdattavat henkilötunnuksensa, usein ottavat jonkun sp-neutraalin nimen. Testoja voi ottaa vähän pienemmällä annoksella ja lopettaa, jos siltä tuntuu. Oletko ajatellut hakea muunsukupuolisuusdiagnoosia?