Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä äiti uskalsi jättää minut selviämään yksin kouluun, kun katsoo tuon lapsen touhuja?
20.04.2017 |
Kouluun kilometri mutta silti onnistuu toistuvasti myöhästymään, välillä jää kirjat ja välillä koko reppu! Jokin aika sitten tuli Wilmaan viesti, ettei pojalla oli pipoa mukanaan vaan lippis. Kotiin jää myös toistuvasti täysvalaistus, kaakaomuki sohvan käsinojalle ja joskus telkkari auki..
MInä lähdin aikoinaan itsenäisesti kouluun 10-vuotiaasta alkaen ja poika on sentään jo 12v! Ja ihan normaali tuon pitäisi olla, ei mitään aadeehoodetä tms.
Kommentit (79)
Millä tavalla on pelolla kasvatusta, jos esim. kännykkä lähtee pois pariksi päiväksi jos ei aamuhommat hoidu? Sehän nyt on jumaliste ihan normaalia elämää, että teoilla on seurauksia. Ei tule lapselle yllätyksenä jos on selkeästi sanottu että näin käy.
Ei mikään ihme että nykylapset on sekaisin kun seinäkellot jos ei edes seurauksia opeteta!!! Onko sekin sitten pelolla kasvattamista jos jää hella päälle ja talo palaa. Herranduudeli pitää varmaan hella haastaa oikeuteen lapsen pelottelusta O________o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojalla ei ole koulussa vaikeaa kun sinne asti pääsee, ikinä ei ole ilmaistu huolta tai epäilty jotain "häiriötä". Jos niin olisi käynyt, olisin tottakai ottanut vastaan tukitoimet ym mutta sellaiseen ei ole ollut tarvetta.
Ongelmia alkoi ilmetä vasta kun päätimme viime syksynä antaa itsenäisyyttä/vastuun ottamista ja jättää lähtemään yksin kouluun ! Ei toimi , ei selvästikään. Joten minä sitten istun aamulla täällä valvomassa, että reppu on selässä ja ja kirjat repussa. Kaakaokuppi tiskialtaassa ja valot sammutettu huoneesta..
uupunut ap
Sinä olit tyttö, hän on poika?
Sinulla oli kovempi kuri (ja en nyt tarkoita lapsen hakkaamista)?
Vierailija kirjoitti:
Neljän äiti kirjoitti:
"Ongelmia alkoi ilmetä vasta kun päätimme viime syksynä antaa itsenäisyyttä/vastuun ottamista ja jättää lähtemään yksin kouluun"
Viime syksynä?!? Oikeasti, mitä hittoa? Tämä harjoitellaan ennen ekaluokalle menoa! Ei ihme ettei poika osaa itse mitään :(
Kaikki lapset eivät ole samanlaisia! Jotkut lapset tarvitsevat enemmän huolenpitoa, toiset voivat olla kypsempiä nopeammin. Mutta ei ekaluokkalaiselle sysätä liikaa vastuuta heti ensimmäisenä kouluvuotena. Opettajatkin ja ammattikasvattajat sanovat että ekaluokkalainen on tosi väsynyt ekan vuoden, koska koulunkäynti ja siellä tsemppaaminen on rankkaa!! Jotain ymmärrystä, jooko?
Ei tule lössöille vanhemmille ymmärrystä.
Asiaa olisi voinut harjoitella ekaluokalla joitakin kertoja. Esim. keväällä kerran viikossa itsenäisesti kouluun lähteminen.
Paapo vain lapsi pilalle; se venyy kotona vielä kolmikymppisenäkin. Ekaluokka raskas? Esikoulun jälkeen? Tuskin - joskus mentiin suoraan ekaluokalle, kotihoidosta, jolloin muutos tosiaan oli suuri.
Olin itse samankaltainen lapsi, jota nöyryytettiin esim viemällä astioita sänkyyn jos en niitä korjannut pois.
Jos armaan vanhempani olisivat tarttuneet varsinaisiin ongelmiin, muun muassa sukulaismiehen hyväksikäyttöön ja vanhempien omaan vahingoittavaan käytökseen, olisin varmaan ollut ongelmattomampi lapsi, nuori ja aikuinen. Ei tarvitsisi käydä nyt kalliissa terapioissa ja syödä lääkityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojalla ei ole koulussa vaikeaa kun sinne asti pääsee, ikinä ei ole ilmaistu huolta tai epäilty jotain "häiriötä". Jos niin olisi käynyt, olisin tottakai ottanut vastaan tukitoimet ym mutta sellaiseen ei ole ollut tarvetta.
Ongelmia alkoi ilmetä vasta kun päätimme viime syksynä antaa itsenäisyyttä/vastuun ottamista ja jättää lähtemään yksin kouluun ! Ei toimi , ei selvästikään. Joten minä sitten istun aamulla täällä valvomassa, että reppu on selässä ja ja kirjat repussa. Kaakaokuppi tiskialtaassa ja valot sammutettu huoneesta..
uupunut ap
Sinä olit tyttö, hän on poika?
Sinulla oli kovempi kuri (ja en nyt tarkoita lapsen hakkaamista)?
Ja olisko kuitenkin, että tässä on pikkusen sukupuolella väliä :) ? Onhan 12 v tyttö eri maailmasta mitä 12 v poika! Nimimerkki" kokemusta on".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojalla ei ole koulussa vaikeaa kun sinne asti pääsee, ikinä ei ole ilmaistu huolta tai epäilty jotain "häiriötä". Jos niin olisi käynyt, olisin tottakai ottanut vastaan tukitoimet ym mutta sellaiseen ei ole ollut tarvetta.
Ongelmia alkoi ilmetä vasta kun päätimme viime syksynä antaa itsenäisyyttä/vastuun ottamista ja jättää lähtemään yksin kouluun ! Ei toimi , ei selvästikään. Joten minä sitten istun aamulla täällä valvomassa, että reppu on selässä ja ja kirjat repussa. Kaakaokuppi tiskialtaassa ja valot sammutettu huoneesta..
uupunut ap
Kuulostaa todella oudolta. Hyysäät aivan liikaa. Itse aloin itsenäiseksi kun menin esikouluun 6-vuotiaana. Alkuun oli hankaluuksia mutta kyllä siinä vähitellen oppii. Hajamielinen olen edelleen, varmaan ADHD/add, mutta asuin onneksi lähellä koulua, jos jotakin oli unohtunut juoksin salaa välitunnilla hakemaan. Omat ongelmani keskittyvät avainten kadotteluun mikä hidastaa lähtöä. Sen jälkeen kun ne ovat roikkuneet seinällä naulakossa niin on vähän helpottanut. Todennäköisesti poika pelaa. Anna kärsiä seuraukset koulussa, jölki-istunto tms mikä unohtelusta seuraa ja kotona vaadit tekemään ohjeiden mukaan.
Pakatkaa reppu illalla yhessä ja laitatte johonkin ulko-oven lähelle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse olisi itseäni uskaltanut jättää vahtimatta, mutta eppuluokasta asti yksin piti kouluun selvitä reilun parin km päästä. Ihme kun olen vielä hengissä, tein kaikkea päätöntä kuten luin kirjaa kävellessäni vilkasliikenteisellä tiellä (ei ollut kevyenliikenteenväylää tms), kolusin ojanpohjat, suot, lammet, heikot jäät jne, harva se päivä jäi avaimet sisälle ja odottelin sitten monta tuntia äitiä kotiin kovilla pakkasilla. Koulukirjat ja muut tarvikkeet unohtuivat usein kouluun tai kotiin, ja kolmannella luokalla opettaja lähetti takaisin kotiin hakemaan nokkahuilun, kun se oli varmaan kymmenettä kertaa jäänyt kotiin.
Lähes 15 vuotta nuorempi veljeni on myös ollut melko huithapeli, vielä yläasteella piti vahtia ehtikö kouluun ja kerran oli esim. jättänyt hanan auki ja astiat tulpaksi, sillä seurauksella että koko alakerran lattia piti purkaa kosteusvaurion takia.
Eli kyllä vahinkoja sattuu, mutta niistä sitten (kai) ottaa opikseen (jossain vaiheessa). Itsekin omien lasten kanssa täytyy vaan välillä antaa mennä, eihän niitä voi aikuiseksi astikaan vahtia koska muuten eivät ikinä opi ottamaan mistään vastuuta...
Tehkää rutiinit.
Illalla reppu pakattuna eteiseen.
Ulko-oveen lappu, jossa lista muistettavista asioista ennen lähtöä. (Valot pois, avain mukaan, ovi lukkoon.)
Minä laitoin pikkukoululaiselle kellon soimaan, kun piti alkaa pukemaan ulkovaatteita ja tekemään lähtöä. Soittaakin voi töistä, että alas lähteä.
Ja tosiaan, telkka kiinni. Se tuntuu hidastavan aamuisin aina aikatauluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot, mutta puhelinta meillä ei edelleekään ole sellaista jolla voi pelata tai surffata netissä. Ihan kauheaa katsoa nykyään lapsia koulumatkalla; pullerot laahustavat etanavauhtia jalkaterät levällään (silloin ehkä ei kaadu niin helposti vaikka ei katso eteensä?) katse puhelimessa. En muista milloin viimeksi olisin nähnyt reippaasti kävelevän kouluikäisen lapsen. Tai eskarissahan tuo jo alkaa. Eli puhelinkin hidastaa aamuhommia ihan varmasti.
Missä vitussa tuollaista on?
Lapsen päiväkoti on koulun vieressä ja alakoululaiset pistelee ihan reippaasti kävellen tai pyörällä kouluun.
Me nyt asutaankin böndellä,ehkä tulevaisuudessa hieman syrjässä kasvaneista lapsista tuleekin oikeasti tulevaisuuden ahkerat työntekijät ja kunnolliset urheilijat?
Voi olipa sievästi sanottu. Ihan tavallisessa Suomalaisessa suurehkossa kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Holhoavan kasvatuksen tuotos. Omassa lapsuudessani oli tiedossa rangaistus ellei ohjeiden mukaan toimittu. Oli tehokasta.
Pelolla kasvatus ei tuo mitään hyvää kenellekään
Tehdyistä mokista ja tekemättä jääneistä velvollisuusksista kun tuppaa olemaan seurauksia. Kyllä lapsena se on jo opittava, ei se mamma loputtomiin ota vastuuta kaikesta. Vaikka onhan noita ikilapsia vielä aikuisinakin kotona asumassa.
Ennen itsenäinen selviytyminen koulunkäynnistä oli kunnia-asia, se motivoi kummasti pärjäämään. Ei aikuisuus ja itsenäisyys edes ole kovin tavoiteltava olotila, jos kotona joku muu tekee aina ne tylsät hommat ja aikatauluttaa, vahtii ja ottaa vielä vastuunkin epäonnistumisista, ettei vaan tule paha mieli.
Seuraus tulee väistämättä. Esim unohduksesta seuraa vaikeuksia sinä päivänä koulussa. Mitään ylimääräistä rangaistusta ei tarvita.
Seuraus tulee vanhempien syyllistämisenä. Merkintä Wilmaan ja odotus, että vanhempi ratkaisee ongelman. Vai mitä vaikeuksia siellä koulussa sitten tulee? Luistimet kotona ei tarvitse luistella? Jopas on vaikeaa.
Se merkintä ei ole vanhempien syyllistämistä. Ihan vaan päiväkirjamerkintä. Itse olen tämän oppinut ja myös ettei kannata niistä ottaa stressiä. Saati lasta piinata.
Seuraus on nolostuminen, häpeä ja konkreettisesti sen asian tekemisen hankaluus
Aivan kuten sinulla, kun olet unohtanut jotain.
Suttaako sinua muistamaan paremmin kun saat huudot ja vaikka nettikieltoa, kyn unohdit. Vai olisiko ymmärrys tehokkaampi? Ehkä myös tilanteen läpikäynti. Kuuntelu, yhdessä miettiminen
Jos ihminen pelkää ja stessaantuu, alkaa virheitä tulla yhä enemmän
Kyllä tämä on hyvä näkökulma. Sisäinen motivaatio saa toimimaan, mutta miten sen sisäisen motivaation saa toimimaan yhteisen hyvän ja velvollisuuksien hoitamiseksi? Haukkuminen ei auta, mutta eipä auta kehuminenkaan, jos ei ole yhteistä tavoitetta. Lapset ovat keskenään kovin erilaisia, toiset ovat yhteistyöhaluisempia, toiset taas itsekeskeisiä. Ihan samoin kuin aikuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot, mutta puhelinta meillä ei edelleekään ole sellaista jolla voi pelata tai surffata netissä. Ihan kauheaa katsoa nykyään lapsia koulumatkalla; pullerot laahustavat etanavauhtia jalkaterät levällään (silloin ehkä ei kaadu niin helposti vaikka ei katso eteensä?) katse puhelimessa. En muista milloin viimeksi olisin nähnyt reippaasti kävelevän kouluikäisen lapsen. Tai eskarissahan tuo jo alkaa. Eli puhelinkin hidastaa aamuhommia ihan varmasti.
Missä vitussa tuollaista on?
Lapsen päiväkoti on koulun vieressä ja alakoululaiset pistelee ihan reippaasti kävellen tai pyörällä kouluun.
Me nyt asutaankin böndellä,ehkä tulevaisuudessa hieman syrjässä kasvaneista lapsista tuleekin oikeasti tulevaisuuden ahkerat työntekijät ja kunnolliset urheilijat?Voi olipa sievästi sanottu. Ihan tavallisessa Suomalaisessa suurehkossa kaupungissa.
Kyllä, aina vaikea ymmärtää näitä "voima"sanan käyttäjiä, varsinkin kun aiheena usein lasten asiat. Tuollakin v**un jankkaajalla on vielä päiväkoti-ikäinen lapsi? Mahtaa ko henkilön muksu käyttää rehevää kieltä!
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla on pelolla kasvatusta, jos esim. kännykkä lähtee pois pariksi päiväksi jos ei aamuhommat hoidu? Sehän nyt on jumaliste ihan normaalia elämää, että teoilla on seurauksia. Ei tule lapselle yllätyksenä jos on selkeästi sanottu että näin käy.
Ei mikään ihme että nykylapset on sekaisin kun seinäkellot jos ei edes seurauksia opeteta!!! Onko sekin sitten pelolla kasvattamista jos jää hella päälle ja talo palaa. Herranduudeli pitää varmaan hella haastaa oikeuteen lapsen pelottelusta O________o
Kyllä se on pelolla kasvattamista. Teoilla on seuraukset. Seuraus, joka seuraa teosta. Ei siihen mitään rangaistusta tarvita lisäksi.
Ehkä sinäkin hyötyisit unohdusten seurausten lisäksi jostain rangaistuksesta? Vaikka puhelin pois, kun unohdit ostaa maitoa. Lisäksi tietenkin haet sen maidon (seuraus).
Nykyään lapset on kyllä fiksumpia kuin koskaan. Luultavasti koska pelkoa käytetään vähemmän kuin ennen. Onneksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vieraskin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko diagnooseista mitään hyötyä, jos ei halua lääkitä mahdollisesti ADHD:stä kärsivää lasta?En ole ap. Eikä ole kyseessä selkeä ADHD, mutta ehkä jotain sellaisia piirteitä. Ne lääkitykset ovat niin vahvaa tavaraa, että en suostu antamaan lapselleni niitä.
On. Meillä on lapsella keskittymishäiriö ja aistiyliherkkyyksiä. Diagnoosin jälkeen pääsimme toimintaterapiajaksolle, josta oli todella paljon apua. Toiminnanohjaus hajoilee silti vieläkin ja odotamme toista toimintaterapiajaksoa. Lääkitys on vaihtoehto, mutta olen itsekin sitä vastaan, kun on näin lievä tapaus ja tiedän itsekin selvinneeni elämästäni ilman (tosin en kovin hyvin, koska näistä asioista ei tiedetty, eikä toimittu niin kuin pitäisi). Saatte paljon ohjeita terapeutilta, miten toimia eri tilanteissa. Säännölliset rutiinit, riittävä uni, tietyt virikkeet/toiminnat auttaa keskittymään. Arjen strukturointikortit, timetimerit yms. Meidän lapsi sai lisäksi pienryhmäpaikan ja koulukuljetuksen, joka oli yksi suurimpia huolenaiheitani.
Kiitos vastauksestasi. Mitä kautta lähdit hakemaan diagnoosia? Eikö vanhempia kohtaan tule syyllistämistä, jos ei halua lääkitä lasta? Koulusta ei tule apua, olen jo yrittänyt sitä kautta.
Sivusta, pelkkiä lääkitysasioita tuntevana haluan sanoa tämän: on niin monia, joille lääkitys ei sivuvaikutusten vuoksi sovi, ettei hoitavilla/auttavilla tahoilla ole varaa olla syyllistäviä lääkityksestä pidättäytyviä kohtaan. Silloin käytetään muita keinoja.
Oon nähnyt muutamia paljon lääkityksestä hyötyneitä, eri ikäisiä. Sekä pari, joiden kohdalla hyödyt eivät mitenkään voisi olla haittoja painavampia.
Liikunta auttaa asioiden muistamiseen, lisätkää sitä ja vähentäkää pelaamista.
Kaakaosta yli puolet on sokeria, mikä taas huonontaa muistia.
Ja se itsenäisyyden opettelu olisi pitänyt alottaa jo aikasemmin kuin 12-vuotiaana. Itse tulin 6v. esikoulusta kotiin silloin tällöin. Olin itse vaatinut sitä, ärsytti että isä haki myöhässä ja sai olla viimeisenä pihassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Holhoavan kasvatuksen tuotos. Omassa lapsuudessani oli tiedossa rangaistus ellei ohjeiden mukaan toimittu. Oli tehokasta.
Pelolla kasvatus ei tuo mitään hyvää kenellekään
Toimii ainakin koiriin kun nykii kovaa ja huutaa päin näköä niin kyllä oppii.
Meillä sama 11v pojalla. Isoveli on jo paljon nuorempana hoitanut kaiken itsenäisesti niin välillä puuduttaa toiselle muistuttaa sata kertaa asioista. mutta kuten joku väitti niin ei se ole vanhempien vika että olis paaponut liikaa, meillä ainakin jää hampaat pesemättä ja vaatteet vaihtamatta jne. Jos ei muistuta jatkuvasti. Rankaisemalla ei ainakaan voita mitään, kannustaminen saattaa pitkällä tähtäimellä auttaa. Kouluterveydenhuollon kautta saatiin aika psykologille eikä testeissä löytynyt mitään vikaa, toki tiesinkin että fiksu on mutta keskittymisessä ja toiminnan ohjauksessa on jotain häikkää sekä aisteissa yli/aliherkkyyttä. Kotona on hirveän levoton ja hetkittäin aggressiivinen, tämäkin toki syynä että päästiin tutkimuksiin.
Juu juu. Sallivuushan on hyvä. Mutta jos lapsella ei ole motivaatiota huolehtia perusjutuista, voi ja pitää asioista tulla seurauksia. Eli jos et muista reppua toistuvasti, ottaa vanhemmat tv:n kaukosäätimen mukaan ja puhelimesta annetaan karvalakkimalli tilalle jolla voi soittaa muttei pelata, jos niihin juuri jää jumiin ettei muista. Jos vanhemmat ei opeta mitkä asiat on huolehdittava ekana, kuka sitten? Kyllä meilläkin on katsottu tv:tä aamuisin, mutta koska se toimii kun lapset tietävät minkä ohjelman jälkeen lähdetään. Nuorempana välillä piti olla tv:tä tai sai avatavasta kun oli vaatteet, niin nyt sujuu. Vaihtoehto tiedossa.
Kaikki lapset eivät ole samanlaisia! Jotkut lapset tarvitsevat enemmän huolenpitoa, toiset voivat olla kypsempiä nopeammin. Mutta ei ekaluokkalaiselle sysätä liikaa vastuuta heti ensimmäisenä kouluvuotena. Opettajatkin ja ammattikasvattajat sanovat että ekaluokkalainen on tosi väsynyt ekan vuoden, koska koulunkäynti ja siellä tsemppaaminen on rankkaa!! Jotain ymmärrystä, jooko?