Miten ihmeessä äiti uskalsi jättää minut selviämään yksin kouluun, kun katsoo tuon lapsen touhuja?

Meillä pojalla on jotain toistaiseksi diagnosoimatonta, mutta ei varmaan tule onnistumaan meilläkään tuo 12-vuotiaanakaan (täyttää nyt 10). Opettaja kommentoi että kaikille muille luokassa moni asia (mistä haetaan mitäkin tunnilla jne) on jo aivan rutiinia, meidän pojalle ei.. Ja saa kokeista 9,5 jne. Eli ei ole tyhmä. On vain tuo "toiminnanohjaus" vähän vaikeaa....

Onko diagnooseista mitään hyötyä, jos ei halua lääkitä mahdollisesti ADHD:stä kärsivää lasta?En ole ap. Eikä ole kyseessä selkeä ADHD, mutta ehkä jotain sellaisia piirteitä. Ne lääkitykset ovat niin vahvaa tavaraa, että en suostu antamaan lapselleni niitä.

Meillä aikoinaan oli kotona palaute sitä luokkaa silloin, jos joku oli jäänyt huonosti kouluun lähtiessä, että se virkisti muistia ja sen jälkeen tarkkaavaisuus oli huipussaan, kun piti lähteä. Poikasi nysvää koneella tai puhelimella viimeiseen asti ja meinaa myöhästyä, siksi ei ehdi saada paikkoja kuntoon.

Telkkari kiinni aamuisin. Vie vaan turhaan aikaa ja keskittymistä, eikä kaakaomukitkaan kulkeudu pois keittiöstä.

Pojalla ei ole koulussa vaikeaa kun sinne asti pääsee, ikinä ei ole ilmaistu huolta  tai epäilty jotain "häiriötä". Jos niin olisi käynyt, olisin tottakai ottanut vastaan tukitoimet ym mutta sellaiseen ei ole ollut tarvetta.

Ongelmia alkoi ilmetä vasta kun päätimme viime syksynä  antaa itsenäisyyttä/vastuun ottamista ja jättää lähtemään  yksin kouluun ! Ei toimi , ei selvästikään. Joten minä sitten istun aamulla täällä valvomassa, että reppu on selässä ja ja kirjat repussa.  Kaakaokuppi tiskialtaassa ja valot sammutettu huoneesta..

uupunut ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä aikoinaan oli kotona palaute sitä luokkaa silloin, jos joku oli jäänyt huonosti kouluun lähtiessä, että se virkisti muistia ja sen jälkeen tarkkaavaisuus oli huipussaan, kun piti lähteä. Poikasi nysvää koneella tai puhelimella viimeiseen asti ja meinaa myöhästyä, siksi ei ehdi saada paikkoja kuntoon.

TÄMÄ! En tiedä ap:n ikää, mutta tuskin oli kännykkää vangitsemassa huomiota toisin kuin nykylapsilla. 

Vierailija kirjoitti:

Pojalla ei ole koulussa vaikeaa kun sinne asti pääsee, ikinä ei ole ilmaistu huolta  tai epäilty jotain "häiriötä". Jos niin olisi käynyt, olisin tottakai ottanut vastaan tukitoimet ym mutta sellaiseen ei ole ollut tarvetta.

Ongelmia alkoi ilmetä vasta kun päätimme viime syksynä  antaa itsenäisyyttä/vastuun ottamista ja jättää lähtemään  yksin kouluun ! Ei toimi , ei selvästikään. Joten minä sitten istun aamulla täällä valvomassa, että reppu on selässä ja ja kirjat repussa.  Kaakaokuppi tiskialtaassa ja valot sammutettu huoneesta..

uupunut ap

Meillä on ihan sama, samanikäinen poika kyseessä. Ymmärrän sinua, Voimia!

Holhoavan kasvatuksen tuotos. Omassa lapsuudessani oli tiedossa rangaistus ellei ohjeiden mukaan toimittu. Oli tehokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä aikoinaan oli kotona palaute sitä luokkaa silloin, jos joku oli jäänyt huonosti kouluun lähtiessä, että se virkisti muistia ja sen jälkeen tarkkaavaisuus oli huipussaan, kun piti lähteä. Poikasi nysvää koneella tai puhelimella viimeiseen asti ja meinaa myöhästyä, siksi ei ehdi saada paikkoja kuntoon.

TÄMÄ! En tiedä ap:n ikää, mutta tuskin oli kännykkää vangitsemassa huomiota toisin kuin nykylapsilla. 

Juurikin näin! Nykylapsista on kovaa vauhtia tulossa adhd-lapsia, pelkän kännykänkäytön takia! Ne ovat kaikki samanlaisia, en tiedä miten pärjäävät koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Pojalla ei ole koulussa vaikeaa kun sinne asti pääsee, ikinä ei ole ilmaistu huolta  tai epäilty jotain "häiriötä". Jos niin olisi käynyt, olisin tottakai ottanut vastaan tukitoimet ym mutta sellaiseen ei ole ollut tarvetta.

Ongelmia alkoi ilmetä vasta kun päätimme viime syksynä  antaa itsenäisyyttä/vastuun ottamista ja jättää lähtemään  yksin kouluun ! Ei toimi , ei selvästikään. Joten minä sitten istun aamulla täällä valvomassa, että reppu on selässä ja ja kirjat repussa.  Kaakaokuppi tiskialtaassa ja valot sammutettu huoneesta..

uupunut ap

Miksi? Mitä tapahtuu jos on valot jääneet tai kaakaokuppi olohuoneessa? Tai jos ei ole kirjoja? Saa unohduksen ja ehkä muistaa paremmin seuraavalla kerralla

Se unohdus ja vaikeudet joita lapselle tulee on riittävä seuraus. Mitään hermostumista tai huutoja ei lisäksi tarvita.

Lapsi toimii paremmin kun ilmapiiri on salliva

Auttaisiko jos kirjottaisit lapselle listan siitä, mitä kaikkea aamulla pitää tehdä ja missä järjestyksessä? Ja jonkun tarkistuslistan, että telkkari tulee kiinni ja reppu mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko diagnooseista mitään hyötyä, jos ei halua lääkitä mahdollisesti ADHD:stä kärsivää lasta?En ole ap. Eikä ole kyseessä selkeä ADHD, mutta ehkä jotain sellaisia piirteitä. Ne lääkitykset ovat niin vahvaa tavaraa, että en suostu antamaan lapselleni niitä.

On. Meillä on lapsella keskittymishäiriö ja aistiyliherkkyyksiä. Diagnoosin jälkeen pääsimme toimintaterapiajaksolle, josta oli todella paljon apua. Toiminnanohjaus hajoilee silti vieläkin ja odotamme toista toimintaterapiajaksoa. Lääkitys on vaihtoehto, mutta olen itsekin sitä vastaan, kun on näin lievä tapaus ja tiedän itsekin selvinneeni elämästäni ilman (tosin en kovin hyvin, koska näistä asioista ei tiedetty, eikä toimittu niin kuin pitäisi). Saatte paljon ohjeita terapeutilta, miten toimia eri tilanteissa. Säännölliset rutiinit, riittävä uni, tietyt virikkeet/toiminnat auttaa keskittymään. Arjen strukturointikortit, timetimerit yms. Meidän lapsi sai lisäksi pienryhmäpaikan ja koulukuljetuksen, joka oli yksi suurimpia huolenaiheitani.

Joo, itsekin ihmettelen miksi nykylapsia saa vahtia ja patistaa niin paljon. Vai olenko paaponut lapseni pilalle kun vielä kutosluokkalaistakin pitää komentaa läksyjen tekoon ja vahtia että lukee kokeeseen? Itse hoidin kaiken itsenäisesti ekaluokasta lähtien. Se oli jotenkin kunnia-asia ja unohdus olisi ollut kova pala. 

Vierailija kirjoitti:

Holhoavan kasvatuksen tuotos. Omassa lapsuudessani oli tiedossa rangaistus ellei ohjeiden mukaan toimittu. Oli tehokasta.

Pelolla kasvatus ei tuo mitään hyvää kenellekään

vieraskin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko diagnooseista mitään hyötyä, jos ei halua lääkitä mahdollisesti ADHD:stä kärsivää lasta?En ole ap. Eikä ole kyseessä selkeä ADHD, mutta ehkä jotain sellaisia piirteitä. Ne lääkitykset ovat niin vahvaa tavaraa, että en suostu antamaan lapselleni niitä.

On. Meillä on lapsella keskittymishäiriö ja aistiyliherkkyyksiä. Diagnoosin jälkeen pääsimme toimintaterapiajaksolle, josta oli todella paljon apua. Toiminnanohjaus hajoilee silti vieläkin ja odotamme toista toimintaterapiajaksoa. Lääkitys on vaihtoehto, mutta olen itsekin sitä vastaan, kun on näin lievä tapaus ja tiedän itsekin selvinneeni elämästäni ilman (tosin en kovin hyvin, koska näistä asioista ei tiedetty, eikä toimittu niin kuin pitäisi). Saatte paljon ohjeita terapeutilta, miten toimia eri tilanteissa. Säännölliset rutiinit, riittävä uni, tietyt virikkeet/toiminnat auttaa keskittymään. Arjen strukturointikortit, timetimerit yms. Meidän lapsi sai lisäksi pienryhmäpaikan ja koulukuljetuksen, joka oli yksi suurimpia huolenaiheitani.

Kiitos vastauksestasi. Mitä kautta lähdit hakemaan diagnoosia? Eikö vanhempia kohtaan tule syyllistämistä, jos ei halua lääkitä lasta? Koulusta ei tule apua, olen jo yrittänyt sitä kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä aikoinaan oli kotona palaute sitä luokkaa silloin, jos joku oli jäänyt huonosti kouluun lähtiessä, että se virkisti muistia ja sen jälkeen tarkkaavaisuus oli huipussaan, kun piti lähteä. Poikasi nysvää koneella tai puhelimella viimeiseen asti ja meinaa myöhästyä, siksi ei ehdi saada paikkoja kuntoon.

TÄMÄ! En tiedä ap:n ikää, mutta tuskin oli kännykkää vangitsemassa huomiota toisin kuin nykylapsilla. 

Ei ollut kännyköitä ja telkusta ei tullut mitään. Nukkumatti oli ainoa puoleensa vetävä tekijä aamuisin.

Hyvä ketju. Missä menee paapomisen raja? Lapset ovat erilaisia, toinen ei tarvitse holhoamista, toinen ei tee mitään ellei pakoteta. Jos lapsi ei itse tee läksyjä, onhan se kai vanhemman vastuu saada lapsi tekemään läksynsä? Puhun siis alakouluikäisistä lapsista. Te jotka sanotte että olette antaneet lapselle vastuuta jo nuorena(esim kouluun lähtö ja läksyt), teidän lapset ovat todennäköisesti niitä tottelevaisempia ja helpompia tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Joo, itsekin ihmettelen miksi nykylapsia saa vahtia ja patistaa niin paljon. Vai olenko paaponut lapseni pilalle kun vielä kutosluokkalaistakin pitää komentaa läksyjen tekoon ja vahtia että lukee kokeeseen? Itse hoidin kaiken itsenäisesti ekaluokasta lähtien. Se oli jotenkin kunnia-asia ja unohdus olisi ollut kova pala. 

Aikanaan unohduksesta nöyryytettiin koko luokan edessä, nykylapset viis veisaavat jostain wilma-merkinnästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojalla ei ole koulussa vaikeaa kun sinne asti pääsee, ikinä ei ole ilmaistu huolta  tai epäilty jotain "häiriötä". Jos niin olisi käynyt, olisin tottakai ottanut vastaan tukitoimet ym mutta sellaiseen ei ole ollut tarvetta.

Ongelmia alkoi ilmetä vasta kun päätimme viime syksynä  antaa itsenäisyyttä/vastuun ottamista ja jättää lähtemään  yksin kouluun ! Ei toimi , ei selvästikään. Joten minä sitten istun aamulla täällä valvomassa, että reppu on selässä ja ja kirjat repussa.  Kaakaokuppi tiskialtaassa ja valot sammutettu huoneesta..

uupunut ap

Miksi? Mitä tapahtuu jos on valot jääneet tai kaakaokuppi olohuoneessa? Tai jos ei ole kirjoja? Saa unohduksen ja ehkä muistaa paremmin seuraavalla kerralla

Se unohdus ja vaikeudet joita lapselle tulee on riittävä seuraus. Mitään hermostumista tai huutoja ei lisäksi tarvita.

Lapsi toimii paremmin kun ilmapiiri on salliva

Mun mielestä ei ole kovin vakavaa, jos valot jäävät päälle ja kaakaokuppi jää olohuoneeseen. Yritättekö kasvattaa lapsistanne robotteja?

Vierailija kirjoitti:

vieraskin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko diagnooseista mitään hyötyä, jos ei halua lääkitä mahdollisesti ADHD:stä kärsivää lasta?En ole ap. Eikä ole kyseessä selkeä ADHD, mutta ehkä jotain sellaisia piirteitä. Ne lääkitykset ovat niin vahvaa tavaraa, että en suostu antamaan lapselleni niitä.

On. Meillä on lapsella keskittymishäiriö ja aistiyliherkkyyksiä. Diagnoosin jälkeen pääsimme toimintaterapiajaksolle, josta oli todella paljon apua. Toiminnanohjaus hajoilee silti vieläkin ja odotamme toista toimintaterapiajaksoa. Lääkitys on vaihtoehto, mutta olen itsekin sitä vastaan, kun on näin lievä tapaus ja tiedän itsekin selvinneeni elämästäni ilman (tosin en kovin hyvin, koska näistä asioista ei tiedetty, eikä toimittu niin kuin pitäisi). Saatte paljon ohjeita terapeutilta, miten toimia eri tilanteissa. Säännölliset rutiinit, riittävä uni, tietyt virikkeet/toiminnat auttaa keskittymään. Arjen strukturointikortit, timetimerit yms. Meidän lapsi sai lisäksi pienryhmäpaikan ja koulukuljetuksen, joka oli yksi suurimpia huolenaiheitani.

Kiitos vastauksestasi. Mitä kautta lähdit hakemaan diagnoosia? Eikö vanhempia kohtaan tule syyllistämistä, jos ei halua lääkitä lasta? Koulusta ei tule apua, olen jo yrittänyt sitä kautta.

Apua hain varaamalla ajan neuvolan kautta ja kertomalla huoleni. Ohjasivat eteenpäin tapaamaan toimintaterapeuttia, psykologia, puheterapeuttia muutaman kerran, jonka jälkeen tavattiin taas lääkäri. He tekivät yhdessä lausunnon, jolla saimme ensimmäisen lyhehkön toimintaterpiajakson kaupungilla. Jos lapsesi on yli 7, pitää ottaa yhteyttä perheneuvolaan ja kertoa huolet kunnolla.

Vanhempia ei syyllistetä, jos eivät halua lääkitystä lapselle, lievemmissä tapauksissa riittää häiriöiden karsiminen, ennakointi, lisäavut ja terapiajaksot riittävästi. Näistä on pidempiaikaisempi apu kuin lääkityksestä.