Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä äiti uskalsi jättää minut selviämään yksin kouluun, kun katsoo tuon lapsen touhuja?
20.04.2017 |
Kouluun kilometri mutta silti onnistuu toistuvasti myöhästymään, välillä jää kirjat ja välillä koko reppu! Jokin aika sitten tuli Wilmaan viesti, ettei pojalla oli pipoa mukanaan vaan lippis. Kotiin jää myös toistuvasti täysvalaistus, kaakaomuki sohvan käsinojalle ja joskus telkkari auki..
MInä lähdin aikoinaan itsenäisesti kouluun 10-vuotiaasta alkaen ja poika on sentään jo 12v! Ja ihan normaali tuon pitäisi olla, ei mitään aadeehoodetä tms.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Holhoavan kasvatuksen tuotos. Omassa lapsuudessani oli tiedossa rangaistus ellei ohjeiden mukaan toimittu. Oli tehokasta.
Pelolla kasvatus ei tuo mitään hyvää kenellekään
Tehdyistä mokista ja tekemättä jääneistä velvollisuusksista kun tuppaa olemaan seurauksia. Kyllä lapsena se on jo opittava, ei se mamma loputtomiin ota vastuuta kaikesta. Vaikka onhan noita ikilapsia vielä aikuisinakin kotona asumassa.
Ennen itsenäinen selviytyminen koulunkäynnistä oli kunnia-asia, se motivoi kummasti pärjäämään. Ei aikuisuus ja itsenäisyys edes ole kovin tavoiteltava olotila, jos kotona joku muu tekee aina ne tylsät hommat ja aikatauluttaa, vahtii ja ottaa vielä vastuunkin epäonnistumisista, ettei vaan tule paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vieraana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vieraskin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko diagnooseista mitään hyötyä, jos ei halua lääkitä mahdollisesti ADHD:stä kärsivää lasta?En ole ap. Eikä ole kyseessä selkeä ADHD, mutta ehkä jotain sellaisia piirteitä. Ne lääkitykset ovat niin vahvaa tavaraa, että en suostu antamaan lapselleni niitä.
On. Meillä on lapsella keskittymishäiriö ja aistiyliherkkyyksiä. Diagnoosin jälkeen pääsimme toimintaterapiajaksolle, josta oli todella paljon apua. Toiminnanohjaus hajoilee silti vieläkin ja odotamme toista toimintaterapiajaksoa. Lääkitys on vaihtoehto, mutta olen itsekin sitä vastaan, kun on näin lievä tapaus ja tiedän itsekin selvinneeni elämästäni ilman (tosin en kovin hyvin, koska näistä asioista ei tiedetty, eikä toimittu niin kuin pitäisi). Saatte paljon ohjeita terapeutilta, miten toimia eri tilanteissa. Säännölliset rutiinit, riittävä uni, tietyt virikkeet/toiminnat auttaa keskittymään. Arjen strukturointikortit, timetimerit yms. Meidän lapsi sai lisäksi pienryhmäpaikan ja koulukuljetuksen, joka oli yksi suurimpia huolenaiheitani.
Kiitos vastauksestasi. Mitä kautta lähdit hakemaan diagnoosia? Eikö vanhempia kohtaan tule syyllistämistä, jos ei halua lääkitä lasta? Koulusta ei tule apua, olen jo yrittänyt sitä kautta.
Apua hain varaamalla ajan neuvolan kautta ja kertomalla huoleni. Ohjasivat eteenpäin tapaamaan toimintaterapeuttia, psykologia, puheterapeuttia muutaman kerran, jonka jälkeen tavattiin taas lääkäri. He tekivät yhdessä lausunnon, jolla saimme ensimmäisen lyhehkön toimintaterpiajakson kaupungilla. Jos lapsesi on yli 7, pitää ottaa yhteyttä perheneuvolaan ja kertoa huolet kunnolla.
Vanhempia ei syyllistetä, jos eivät halua lääkitystä lapselle, lievemmissä tapauksissa riittää häiriöiden karsiminen, ennakointi, lisäavut ja terapiajaksot riittävästi. Näistä on pidempiaikaisempi apu kuin lääkityksestä.
Ei meillä ainakaan olla oltu yhteydessä perheneuvolaan, mutta poika aloitti (muistaakseni) 8-vuotiaana toimintaterapian ja nyt on etenemässä tarkempiin tutkimuksiin (9-vuotias, täyttää 10).
No voitko sitten kertoa mitä kautta pääsitte toimintaterapiaan? Eihän sinne noin vain voi kävellä sisään?
Aloin juuri itsekin miettiä, että miten se meni... Jos en ihan väärin muista, niin sainkohan mä koulun kautta toimintaterapeutille arviointilähetteen ja hän kirjoitti lausunnon noin 5 tapaamiskerran pohjalta ja se, open arvio ja lääkärinlausunto toivat ekan jakson, jota jatkettiin sitten kerran tai parikin. 1,5 vuotta on lapsi jo käynyt. Muistaakseni siis aloitti tokalla luokalla, ei vielä ekalla. Eikä tuosta 7 vuoden ikärajasta ainakaan kukaan oo puhunut... Vai oisko ne tutkimukset aloitettu kun lapsi oli 7? Mutta ei ainakaan eskarissa ollut silloin enää.
Meillä tutkittiin jo eskari-ikäistä. Neuvola->lääkäri->toimintaterapiapaikan psykologi->toimintaterapeutti. Tämän jälkeen lausunnoilla pidempi jakso (5-10käyntiä?) jonka jälkeen lääkärin puoltavalla lausunnolla haettiin Kelasta maksusitoumusta yksityiseen toimintaterapiaan. Tämä hieman alle 2v sitten aloitettu rumba. Kaverin lapsella paljon vaikeuksia, opettaja ei ainakaan meidän kunnassa mitään lähetteitä tee, vaan monien keskustelujen jälkeen vain suositteli ottamaan yhteyttä perheneuvolaan. Koulukuraattorin kanssa on lapsi jutellut, mutta hänkään ei ole puhunut mitään lähetteistä. Ainut linkki edes hieman toimintaterapiaan päin on nyt tuo perheneuvola, josta ilmeisesti opettaja oli sanonut. Ystävä oli kysynyt neuvolaa, koska minä siitä mainitsin, mutta opettaja oli ilmeisesti sanonut, että koska lapsi on jo yli 7v, niin perheneuvolan kautta.
Meidän kunnassa toimintaterapiaan pääsy oli taistelun takana, mutta täällä on muutenkin huonossa jamassa ja pitkien jonotusten päässä kaikki terveydenhuoltohommat.
Toimintaterapiaan voi soittaa ja varata ajan yksityiselle, mutta hinnat ovat jotain 60€/käynti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Holhoavan kasvatuksen tuotos. Omassa lapsuudessani oli tiedossa rangaistus ellei ohjeiden mukaan toimittu. Oli tehokasta.
Pelolla kasvatus ei tuo mitään hyvää kenellekään
No kyllä se nyt vaan ehkäisee osaltaan mokailua, kun siitä rangaistaan! Mietihän, jos esimerkiksi varastaminen ei olisi rangaistavaa, kuinka moni sitä tekisi? Toki on lukuisia kirkasotsaisia ja korkeamoraalisia ihmisiä, jotka eivät ikimaailmassa ainakaan varastaisi, mutta miksiköhän sitten tarvitaan hälyttimiä, vartijoita, poliisia, sakkorangaistuksia jne.
Öö, kyllä meidän ekaluokkalainen ihan nätisti selviää kouluun, kunhan vain soittaa sille lähtemiskehotuksen. Aina kaikki kamppeet mukana ja myöhästynyt vain pari kertaa (silloinkin kysymys kavereiden kanssa ajantajun kadottamisesta).
Samaan pystyy myös useimmat luokkatoverinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vieraskin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko diagnooseista mitään hyötyä, jos ei halua lääkitä mahdollisesti ADHD:stä kärsivää lasta?En ole ap. Eikä ole kyseessä selkeä ADHD, mutta ehkä jotain sellaisia piirteitä. Ne lääkitykset ovat niin vahvaa tavaraa, että en suostu antamaan lapselleni niitä.
On. Meillä on lapsella keskittymishäiriö ja aistiyliherkkyyksiä. Diagnoosin jälkeen pääsimme toimintaterapiajaksolle, josta oli todella paljon apua. Toiminnanohjaus hajoilee silti vieläkin ja odotamme toista toimintaterapiajaksoa. Lääkitys on vaihtoehto, mutta olen itsekin sitä vastaan, kun on näin lievä tapaus ja tiedän itsekin selvinneeni elämästäni ilman (tosin en kovin hyvin, koska näistä asioista ei tiedetty, eikä toimittu niin kuin pitäisi). Saatte paljon ohjeita terapeutilta, miten toimia eri tilanteissa. Säännölliset rutiinit, riittävä uni, tietyt virikkeet/toiminnat auttaa keskittymään. Arjen strukturointikortit, timetimerit yms. Meidän lapsi sai lisäksi pienryhmäpaikan ja koulukuljetuksen, joka oli yksi suurimpia huolenaiheitani.
Kiitos vastauksestasi. Mitä kautta lähdit hakemaan diagnoosia? Eikö vanhempia kohtaan tule syyllistämistä, jos ei halua lääkitä lasta? Koulusta ei tule apua, olen jo yrittänyt sitä kautta.
En ole asiantuntija, mutta jos lapsella on selvästi vaikeuksia, kannattaa sitä lääkitystäkin miettiä avoimin mielin. Läheiseni opettaa erityislapsia, ja hän sanoo, että monen lapsen kohdalla se lapsen itsensä olo helpottuu lääkityksen myötä niin paljon, että toivoisi vanhempien ainakin kokeilevan.
Kyllä lähtökohta pitäisi olla varsinkin lasten kohdalla se,että kaikki muut keinot kokeillaan ennen lääkitystä. Lääkitys on se helppo tie,kun ei viitsitä nähdä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti olet 6v myöhässä, eskari -ikäiselle opetetaan miten aamulla toimitaan, sitävarten sitä eskaria käydään.
Vaikka kotona olisi aikuinen aamulla kun kouluun lähdetään korkeintaan ilmoitetaan kymmenen minuuttia lähtöön, lähde nyt.
Mites olis diagnoosin haku vanhemmille?
Vierailija kirjoitti:
Kouluun kilometri mutta silti onnistuu toistuvasti myöhästymään, välillä jää kirjat ja välillä koko reppu! Jokin aika sitten tuli Wilmaan viesti, ettei pojalla oli pipoa mukanaan vaan lippis. Kotiin jää myös toistuvasti täysvalaistus, kaakaomuki sohvan käsinojalle ja joskus telkkari auki..
MInä lähdin aikoinaan itsenäisesti kouluun 10-vuotiaasta alkaen ja poika on sentään jo 12v! Ja ihan normaali tuon pitäisi olla, ei mitään aadeehoodetä tms.
Kuri on höltynyt. Nykyajan lasten hoito vaatii paljon enemmän kuin ennenvanhaan. Lisäksi taitaa olla niin, että koululaisen ohjelma paljon tiukempi.
Äitini kertoi, että heillä oli siskonsa kanssa noin 4 kmn matka kouluun. Kun perheellä oli vain yhdet kunnon talvijalkineet niin kävivät vuoronperään koulussa. Maaliskuusta lähtien sitten joka päivä. Toinen kulki talvisaappaissa, toinen paljain jaloin. Tämä se kasvattaa lapsissa kuria ja elämänoppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti asiaa hänen näkökulmastaan. Ehkä hän ei osaa tai ei tiedä. On paljon asioita, mitä lapset ei osaa, mutta vanhemmat olettavat heidän osaavan, koska vanhemmat itse tekevät niitä asioita koko ajan ja heille ne ovat itsestäänselvyyksiä, Ei lapsikaan niitä asioita havaitse. Hänelle täytyy opettaa ne asiat eikä hankkia diagnoosia, herran tähden sentään.
Itse varmasti tiedät mikä on paras keino opettaa lastasi, toimiiko rangaistus vai teettekö vaan yhdessä läpi aamurutiinit niin, että näytät kädestä pitäen. Yleensä on meillä ainakin niin, että mäkättäminen ja komentaminen ei auta, silloin oppiminen vain vaikeutuu kun lapselle tulee stressi.
Vierailija kirjoitti:
Kouluun kilometri mutta silti onnistuu toistuvasti myöhästymään, välillä jää kirjat ja välillä koko reppu! Jokin aika sitten tuli Wilmaan viesti, ettei pojalla oli pipoa mukanaan vaan lippis. Kotiin jää myös toistuvasti täysvalaistus, kaakaomuki sohvan käsinojalle ja joskus telkkari auki..
MInä lähdin aikoinaan itsenäisesti kouluun 10-vuotiaasta alkaen ja poika on sentään jo 12v! Ja ihan normaali tuon pitäisi olla, ei mitään aadeehoodetä tms.
Ulko-oveen check lista mikä pitää käydä läpi ennen kuin astuu ovesta ulos.
Miksi lapsi juo/syö muualla kuin ruokapöydässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ot, mutta puhelinta meillä ei edelleekään ole sellaista jolla voi pelata tai surffata netissä. Ihan kauheaa katsoa nykyään lapsia koulumatkalla; pullerot laahustavat etanavauhtia jalkaterät levällään (silloin ehkä ei kaadu niin helposti vaikka ei katso eteensä?) katse puhelimessa. En muista milloin viimeksi olisin nähnyt reippaasti kävelevän kouluikäisen lapsen. Tai eskarissahan tuo jo alkaa. Eli puhelinkin hidastaa aamuhommia ihan varmasti.
Missä vitussa tuollaista on?
Lapsen päiväkoti on koulun vieressä ja alakoululaiset pistelee ihan reippaasti kävellen tai pyörällä kouluun.
Me nyt asutaankin böndellä,ehkä tulevaisuudessa hieman syrjässä kasvaneista lapsista tuleekin oikeasti tulevaisuuden ahkerat työntekijät ja kunnolliset urheilijat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Holhoavan kasvatuksen tuotos. Omassa lapsuudessani oli tiedossa rangaistus ellei ohjeiden mukaan toimittu. Oli tehokasta.
Pelolla kasvatus ei tuo mitään hyvää kenellekään
Tehdyistä mokista ja tekemättä jääneistä velvollisuusksista kun tuppaa olemaan seurauksia. Kyllä lapsena se on jo opittava, ei se mamma loputtomiin ota vastuuta kaikesta. Vaikka onhan noita ikilapsia vielä aikuisinakin kotona asumassa.
Ennen itsenäinen selviytyminen koulunkäynnistä oli kunnia-asia, se motivoi kummasti pärjäämään. Ei aikuisuus ja itsenäisyys edes ole kovin tavoiteltava olotila, jos kotona joku muu tekee aina ne tylsät hommat ja aikatauluttaa, vahtii ja ottaa vielä vastuunkin epäonnistumisista, ettei vaan tule paha mieli.
Seuraus tulee väistämättä. Esim unohduksesta seuraa vaikeuksia sinä päivänä koulussa. Mitään ylimääräistä rangaistusta ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pahalla, mutta minkälaisia vajakkilapsia teillä oikein on?? Ja itsekin olitte yksinänne vasta 10v!? En viihtynyt iltapäiväkerhoissa, joten menin jo ekaluokkalaisena yksin kotiin koulun jälkeen moneksi tunniksi. Sain valmistaa välipalaksi nuudeleita ja muita hellaa vaativia ruokia. Toki lapsilla on erilaisia kehitystahteja, mutta kyllä näitä kommentteja lukiessa tuntee itsensä ja sukunsa aivan yli-ihmisiksi. :D
Vierailija kirjoitti:
Oma jätkä jumittuu ensin eteiseen näpräämään kännykkää ja sitten ärrälle ostamaan sitä perkeleen energiajuomaa ! myöhässä , lähes joka aamu. Pitääkö tässä oikeasti kiskoa kasiluokkalainen korvasta sinne kouluun ja luokkaan asti?!
Kyllä ja lekurissa otattaa maksa arvot jos juo jatkuvasti energiajuomia,kaveri on opettaja ja on sanonut opettajien yleisesti nauravan näille adhd juomille ja sen tuomille käytösongelmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten äiti uskalsi jättää sinut hoitamaan itsesi kouluun, vaikka sinun lapsesi ei pysty samaan.
Noo, vaikka siksi, että sinä olet eri ihminen kuin lapsesi. Et myöskään kirjoittanut, että olisit ollut koululaisena samanlainen kuin poikasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Holhoavan kasvatuksen tuotos. Omassa lapsuudessani oli tiedossa rangaistus ellei ohjeiden mukaan toimittu. Oli tehokasta.
Pelolla kasvatus ei tuo mitään hyvää kenellekään
Tehdyistä mokista ja tekemättä jääneistä velvollisuusksista kun tuppaa olemaan seurauksia. Kyllä lapsena se on jo opittava, ei se mamma loputtomiin ota vastuuta kaikesta. Vaikka onhan noita ikilapsia vielä aikuisinakin kotona asumassa.
Ennen itsenäinen selviytyminen koulunkäynnistä oli kunnia-asia, se motivoi kummasti pärjäämään. Ei aikuisuus ja itsenäisyys edes ole kovin tavoiteltava olotila, jos kotona joku muu tekee aina ne tylsät hommat ja aikatauluttaa, vahtii ja ottaa vielä vastuunkin epäonnistumisista, ettei vaan tule paha mieli.
Seuraus tulee väistämättä. Esim unohduksesta seuraa vaikeuksia sinä päivänä koulussa. Mitään ylimääräistä rangaistusta ei tarvita.
Seuraus tulee vanhempien syyllistämisenä. Merkintä Wilmaan ja odotus, että vanhempi ratkaisee ongelman. Vai mitä vaikeuksia siellä koulussa sitten tulee? Luistimet kotona ei tarvitse luistella? Jopas on vaikeaa.
eikö sen repun voi pakata jo edellisenä iltana? vaikka äitin kanssa jos ei muuten osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä aikoinaan oli kotona palaute sitä luokkaa silloin, jos joku oli jäänyt huonosti kouluun lähtiessä, että se virkisti muistia ja sen jälkeen tarkkaavaisuus oli huipussaan, kun piti lähteä. Poikasi nysvää koneella tai puhelimella viimeiseen asti ja meinaa myöhästyä, siksi ei ehdi saada paikkoja kuntoon.
TÄMÄ! En tiedä ap:n ikää, mutta tuskin oli kännykkää vangitsemassa huomiota toisin kuin nykylapsilla.
Onhan 12 v jo aika iso :), olisko kuitenkin päässyt hieman liian helpolla ja ei ole joutunut ottamaan oikeasti vastuuta. Jokin kotityökin voisi jo tuon ikäisellä olla ihan omana työnä ja valvottuna, että on kunnolla loppuun suoritettu, (sidottuna vaikka pieneen palkkioon )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Holhoavan kasvatuksen tuotos. Omassa lapsuudessani oli tiedossa rangaistus ellei ohjeiden mukaan toimittu. Oli tehokasta.
Pelolla kasvatus ei tuo mitään hyvää kenellekään
Tehdyistä mokista ja tekemättä jääneistä velvollisuusksista kun tuppaa olemaan seurauksia. Kyllä lapsena se on jo opittava, ei se mamma loputtomiin ota vastuuta kaikesta. Vaikka onhan noita ikilapsia vielä aikuisinakin kotona asumassa.
Ennen itsenäinen selviytyminen koulunkäynnistä oli kunnia-asia, se motivoi kummasti pärjäämään. Ei aikuisuus ja itsenäisyys edes ole kovin tavoiteltava olotila, jos kotona joku muu tekee aina ne tylsät hommat ja aikatauluttaa, vahtii ja ottaa vielä vastuunkin epäonnistumisista, ettei vaan tule paha mieli.
Seuraus tulee väistämättä. Esim unohduksesta seuraa vaikeuksia sinä päivänä koulussa. Mitään ylimääräistä rangaistusta ei tarvita.
Seuraus tulee vanhempien syyllistämisenä. Merkintä Wilmaan ja odotus, että vanhempi ratkaisee ongelman. Vai mitä vaikeuksia siellä koulussa sitten tulee? Luistimet kotona ei tarvitse luistella? Jopas on vaikeaa.
Se merkintä ei ole vanhempien syyllistämistä. Ihan vaan päiväkirjamerkintä. Itse olen tämän oppinut ja myös ettei kannata niistä ottaa stressiä. Saati lasta piinata.
Seuraus on nolostuminen, häpeä ja konkreettisesti sen asian tekemisen hankaluus
Aivan kuten sinulla, kun olet unohtanut jotain.
Suttaako sinua muistamaan paremmin kun saat huudot ja vaikka nettikieltoa, kyn unohdit. Vai olisiko ymmärrys tehokkaampi? Ehkä myös tilanteen läpikäynti. Kuuntelu, yhdessä miettiminen
Jos ihminen pelkää ja stessaantuu, alkaa virheitä tulla yhä enemmän
"Ongelmia alkoi ilmetä vasta kun päätimme viime syksynä antaa itsenäisyyttä/vastuun ottamista ja jättää lähtemään yksin kouluun"
Viime syksynä?!? Oikeasti, mitä hittoa? Tämä harjoitellaan ennen ekaluokalle menoa! Ei ihme ettei poika osaa itse mitään :(
Voi olla paikkakunta- tai lääkärikohtaistakin? Me tosiaan mentiin neuvolan kautta, koska aloitettiin avun hakeminen lapsen ollessa 5 vai 6 vuotias. Kaveri neuvottiin perheneuvolan kautta hakemaan apua, koska lapset ylittäneet 7v rajan (tämä muutama viikko sitten tapahtunutta).